Yleensä Herra Kirjoitus suhtautuu sekalaisiin ja outoihin ideoihini lievästi huvittuneena ja päätään puristellen. Pienen selittelyn ja vakuuttelun jälkeen hänet on kohtuullisen helppo puhua mukaan kokeilemaan sitä, tätä ja tuota, mikäli kyseiset asiat eivät ole mahdottoman kaukana hänen mukavuusalueeltaan.
Nyt kun esittelin hänelle viimeisintä löytöäni, ensireaktio oli kiivas pään puristelu ja seuraavaksi siihen liitettynä äärimmäisen vakuuttavalla äänellä ilmaistu: "ei, ei, ei ja vielä kerran ei". Olin siis ilmeisesti ylittänyt jonkin rajan, vaikka en vielä varsinaisesti ehdottanutkaan mitään, minä vain näytin, mitä netistä löysin.
Tämä viimeisin löytöni oli näet Iltalehden juttusarja, jossa toimittaja pyrkii tulemaan kuukauden toimeen toimeentulotukea vastaavalla summalla. Ensimmäiset kolme juttusarjassa julkastua tekstiä löydät täältä, täältä ja täältä.
Kaipa rakas puolisoni aavisti, että olisin ehdottanut jotain sen suuntaista, että voisiko tuota kokeilla ja puristeli sen vuoksi noin äärimmäisen innokkaasti päätään. Äärimmäisestä nuukuuskokeilusta on siis luovuttu, mikä on varmaan toisaalta hyvä asia. Enhän minä saa sitä pahuksen tilikirjaakaan täytettyä kuin viikon myöhässä ja pakottamalla, niin miten sitten onnistuisin tuollaisessa haasteessa. Tai ehkä se sitten vaan olisi pakko, kun jättäisi tilille sen määrän rahaa ja toteaisi, että tuolla on tultava toimeen halusit tai et.
Jätämme asian hautumaan ja palaamme siihen mahdollisesti myöhemmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti