Nyt ei kirjoiteta blogia, nyt siivotaan

Tämä viikonloppu eletään näissä tunnelmissa.

Nyt ei siis kirjoiteta blogia, vaan siivotaan. Syksyinen suursiivous mullistaa taas koko kodin ainakin yhdeksi viikonlopuksi.

Lankapläjäys

Olen taas tehnyt huuto.netistä hankitoja. Tällä kertaa juuri sellaisia hankintoja, joita kannattaa tehdä silloin, kun käsi on kipeä, eikä juuri tykkää kutomisesta tai virkkaamisesta. Olen ostanut lankapaketin, vain vaatimattomat 3 kiloa lankoja.

Kyllä tuossa on työstämistä hetkeksi aikaa, luonnonvalkoista on eniten, ehkä 600-700g, frillahuivilankojakin sen seitsemää sorttia ja muut vielä lisäksi.

Oodi räsymatolle ja sen kutojalle

Miten ihmeessä minulle käykin aina näin? En erityisemmin pidä siivoamisesta, vaan siivoan kotonakin useimmiten sen vuoksi, etten kestä likaisia tai sekaisia paikkoja, en vain voi olla kotonani liassa ja sotkussa. Miksi minä, joka en tosiaan erityisemmin välitä siivoamisesta, päädyn melko usein siivoamaan toisten nurkkia? Niin kävi tänäkin viikonloppuna, kun koti kotona maalla päädyimme Herra Kirjoituksen kanssa tyhjentämään vanhempieni vinttiä.

Tuonne vintille on ansiokkaasti kerrytetty tavaraa vuosikymmenten ja sukupolvien ajan. Pakko tunnustaa, että olen itsekin omalta osaltani osallistunut tuohon romun hamstraukseen ja niin ovat tehneet edellisetkin sukupolvet, jotka vielä ovat nähneet sen ajan, kun kaikesta oli pulaa, joten kaikki mahdollinen säästettiin - jos sitä vaikka sattuisi tarvitsemaan vielä. Saattoihan sitä ehkä jotain tarvitakin, mutta kyllä paljon tavaraa vain jäi tuonne kenenkään enää muistamatta sen olemassa oloakaan.

Tuolta historiallisten pölyjen peitosta minä sitten löysin kolme räsymaton pätkää. Tässä kohtaa on pakko tunnustaa, että minä olin niitä jo kovasti kippaamassa jätesäkkiin, kun äitini ehti väliin ja sanoi, että jos kuitenkin vietäisiin ne pihalle ja katsottaisiin, jos ne voisi vaikka pestä.

Meillä kun on äidin kanssa sellainen monilla muillakin käytössä oleva vanhaa ja kirpputoritavaraa koskeva sääntö, jos vaate, vuodevaate, matto tai mikä tahansa tekstiili kestää pesun ja puhdistuu pilalle menemättä, sitä voi vielä käyttää. Niinpä sitten kippasin matot saaviin likoamaan.

Koska olen äärimmäisen nopea ja näppärä, minulla ei tietenkään ole kuvaa siitä, miltä matot näyttivät ennen kuin ne tuonne saaviin kippasin. No, eipä minulla sen puoleen ole kuvaa myöskään siitä, miltä matot näyttivät sen jälkeen, kun olivat saaneet nauttia mäntysuovasta, juuriharjasta ja painepesurista - maksimivarmistus sille, että hajoavat, jos ovat hajotakseen ja varmasti puhdistuvat.

Kun sitten nostelin noita mattoja kuivumaan, voin vain todeta, että se niiden kutoja oli todellakin ollut taitava nainen. Reunat olivat aivan uskomattoman tasaiset ja värisommittelut sellaiset, että olisin ollut valmis värien puolesta ottamaan vaikka kaikki matot itselleni käyttöön samantien. Kaikkein suurimmassa, joka oli metrin levyinen ja noin parin metrin mittainen, oli yhdistetty punaista ja harmaata villakudetta vaaleanharmaaseen ja pehmeään  lehmuksenvihreään ja taisi joukossa olla hiven sinistäkin. Tunnistin kuitenkin sävyt heti, ne oli soinnutettu isoon ruusuryijyyn, joka kotonani on edelleen seinällä. Tunnistin myöskin kuteiden materiaalin, muut kuin tuo punainen ja harmaa villakude olivat puuvillaa ja ilmiselvästi vihreistä, harmaista ja sinisistä puuvillaisista työvaatteista leikattu. Yhteen harmaaseen villakuteiseen raitaan oli ajanhammas puraissut reiän eli se täytynee korjata ennen kuin matosta on käyttöön. Se on kuitenkin niin kaunis, että sen vaivan aion nähdä.

Lyhyistä pätkistä koottujen puuvillaisten kierrätyskuteiden ongelma näkyi puolestaan pienimmässä matossa, sillä sen loimet olivat aivan ehjät, ja reikä raidassa johtui siitä, että kuteet olivat vanhuuttaan perstoutuneet ja kun olivat lyhyistä pätkistä, joiden vaihto useammassa kerroksessa osui samalle tai lähes samalle kohtaa, niin pääsivät purkautumaan aiheuttaen reiän. Vaikka tämänkin maton värimaailma oli harmaine, vaaleanpunaisine ja taivaansinisine raitoineen kovasti puhutteleva, tulimme silti siihen tulokseen, ettei siihen ehkä kannata nähdä korjaamisen vaivaa. Sen voi laittaa pahimmaksi kurakaudeksi ulkoeteiseen ja heittää sitten likaantumisen jälkeen pois.

Kolmas matto, joka oli enimmäkseen harmaata ja tummaa vähäisin väritehostein oli moitteettomassa kunnossa - kudontajälki tässäkin on niin tasaista ja reunat niin huolellisesti tehdyt, että sen kutoja on tosiaan osannut asiansa.

Matot tosiaan jäivät meille koti kotiin odottamaan korjausta tai käyttöä, mutta ehkä vielä jossain vaiheessa muistasin lähestyä niitä kameran kanssa.

Onnistuisikohan näin

Koska vaatekaappini tuntuu olevan kaikkien poistumien ulottumattomissa, niin onnistuisinkohan pienentämään sen sisältöä edes vähän, jos minun pitäisi poistaa sieltä vain yksi vaate kuukaudessa.

Kaikilla näillä yrityksilläni on ollut paha taipumus epäonnistua, mutta ainahan sitä voi yrittää. Heti alkuun päätin repäistä ihan kolmella vaatteella:

Violetti pusero on matkalla kirpputorikasaan - se on ollut kaapissani pari vuotta, ainakin, enkä ole pitänyt sitä kertaakaan. En ainakaan muista. Se kävi kyllä sovituksella äidilläni, mutta ei ole hänen kokoaan, joten pistetään kirpparille.

Ruudullinen flanellipaita ja sininen tvillipaita ovat hankintoja varmaankin reilun kymmenen vuoden takaa. Silloinen minäni rakasti Timber Jack- tyylisiä ruutupaitoja jättikoossa ja suoritti usein ostoksia miesten osastoilla. Mitä väljempi vaate, sen parempi, jos sen sisällä mahtui pyörimään, niin sitten se vasta ihan superia olikin. Tietenkin noita(kin) tuli hankittua pahan päivän varalle useampia erilaisia, ja tyylin muututtua nuokin jäivät kaappiin odottamaan sitä parempaa päivää ja oikeaa hetkeä. Se oikea hetki tuli nyt, sillä isäni adoptoi nuo enemmän kuin mielellään kun kerran olivat miesten mallia ja hänelle sopivaa kokoa.

Kierrätystä se on tämäkin - ainakin tavallaan.

Meni sitten överiksi

Yleensä Herra Kirjoitus suhtautuu sekalaisiin ja outoihin ideoihini lievästi huvittuneena ja päätään puristellen. Pienen selittelyn ja vakuuttelun jälkeen hänet on kohtuullisen helppo puhua mukaan kokeilemaan sitä, tätä ja tuota, mikäli kyseiset asiat eivät ole mahdottoman kaukana hänen mukavuusalueeltaan.

Nyt kun esittelin hänelle viimeisintä löytöäni, ensireaktio oli kiivas pään puristelu ja seuraavaksi siihen liitettynä äärimmäisen vakuuttavalla äänellä ilmaistu: "ei, ei, ei ja vielä kerran ei". Olin siis ilmeisesti ylittänyt jonkin rajan, vaikka en vielä varsinaisesti ehdottanutkaan mitään, minä vain näytin, mitä netistä löysin.

Tämä viimeisin löytöni oli näet Iltalehden juttusarja, jossa toimittaja pyrkii tulemaan kuukauden toimeen toimeentulotukea vastaavalla summalla.  Ensimmäiset kolme juttusarjassa julkastua tekstiä löydät täältä, täältä ja täältä.

Kaipa rakas puolisoni aavisti, että olisin ehdottanut jotain sen suuntaista, että voisiko tuota kokeilla ja puristeli sen vuoksi noin äärimmäisen innokkaasti päätään. Äärimmäisestä nuukuuskokeilusta on siis luovuttu, mikä on varmaan toisaalta hyvä asia. Enhän minä saa sitä pahuksen tilikirjaakaan täytettyä kuin viikon myöhässä ja pakottamalla, niin miten sitten onnistuisin tuollaisessa haasteessa. Tai ehkä se sitten vaan olisi pakko, kun jättäisi tilille sen määrän rahaa ja toteaisi, että tuolla on tultava toimeen halusit tai et.

Jätämme asian hautumaan ja palaamme siihen mahdollisesti myöhemmin.

Hopotus: Fazer Crisp Pita Bread

Pääsin hopottajien (www.hopottajat.fi) kautta testaamaan Fazerin uutuustuotteita Crisp Pita Breadia.

Tämä Fazer Crisp Pita Bread on uudenlainen naposteluherkku. Fazer Crisp Pita Bread -tuotteet ovat rapean herkullisia pitaleipälastuja. Ne sisältävät 40 % vähemmän rasvaa verrattuna tavallisiin perunalastuihin, koska Fazer Crisp Pita Bread -lastut on paistettu uppopaistamisen sijaan. Pitaleipälastujen rapeaksi paistamiseen käytetään auringonkukkaöljyä.

Fazer Crisp Pita Bread -lastuista löytyy kolme makua: sourcream maustettuna ruohosipulilla, mausteisen kipakka chili ja maukas merisuola & mustapippuri.

Herkulliset Fazer Crisp Pita Bread -lastut sopivat mainiosti naposteluun tai välipalaksi yhdelle pienen pakkauskokonsa ansiosta (40 g).

Sain paketin juuri käsiini, joten tuotteita en ole vielä ehtinyt testaamaan, mutta pussit ovat jotenkin hellyttävän hauskan näköisiä, kun ovat niin pikkuisia tavallisten sipsien jättisäkkien rinnalla. Pussien ulkonäössä on muutenkin jotain yksinkertaisen tyylikästä.

Tuotteita muuten löytyy tavallisista ruokakaupoista joko sipsi- tai näkkileipähyllystä eikä pussin hintakaan päätä huimaa, suositushinta haarukka on 0,99-1,29€ pussi.

Lisää tietoa täältä:
http://www.fazer.fi/Brandit/Fazer-Crisp-Pita-Bread/

Pekoni-kasviskastike

Meillä eletään tällä hetkellä kaapintyhjennyskuukautta, hyvänä aikeena siis syödä kaapeista kaikki kuivatavarajemmat ja pakkasesta lihat ja muut pois, jotta varastoja voi sitten taas täydentää uusilla, tuoreemmilla (marjoja en sentään yritä pakkasesta tyhjentää, sillä sitten talvesta tulisi ankea).  Tästä johtuen erilaisia ruokakokeiluja on nyt sitten viimeaikoina ollut pakko tehdä vähän tavallistakin enemmän sen mukaan mitä kaapeissa on tarjolla, ja sen vuoksi näitä ruokakokeilujen satoja on myös tullut lisäiltyä blogiin tavallista useammin.

Kasvis-pekonikastike

1 pieni kesäkurpitsa
1 iso tomaatti
1-2 dl herneitä (meillä oli tuoreita herneitä, joista nappasin osan tähän)
1 paketti pekonia
mausteiksi yleis/grilli/pihvimaustetta ja chiliä, suolaa

Viipaloidaan pekoni, pilkotaan kesäkurpitsa ja tomaatti pieniksi kappaleiksi, silvotaan herneet, jos käytössä tuoreita herneitä. Paistetaan pekoni pannulla rapeaksi, lisätään pilkotut kasvikset ja herneet, paistetaan kypsiksi. Maustetaan maun mukaan grilli/pihvimausteella, chilillä ja suolalla.

Maistuu sekä riisin että pastan kanssa.


Toinen kokeiluni koski kaapista löytyneitä kuivahtaneita marmeladeja, purkit oli siis avattu ja osa jäänyt käyttämättä. Tutkiskelin purkkien sisältöä ja totesin, että niistä on vesi haihtunut, mutta sokeri ja makuaineet olivat tallella - mitään ihan oikeasti pilaantuvaahan noissa ei ollut, koska sokeri ei pilaannu. Pilkoin marmeladit palasiksi, kippasin ne veteen ja keitin ne uudelleen pehmeiksi - käytin tuota seosta sitten sokerin sijasta maustamaan esim. marjarahkoja. Toimi ihan ok.

Epämääräistä pohdintaa

Tällä kertaa tarjolla olisi epämääräistä pohdintaa itsensä palkitsemisesta, sallituista herkuista ja kaappien tyhjentämisestä.

Enpä minä olisi minä, jos etenisin loogisessa järjestyksessä, niinpä aloitetaan viimeksi mainitusta ensinnä. Onnistuin torjumaan jo kolmannen kerran kasvojen puhdistusaineeseen liittyvän ostohimoni, joten alan pikkuhiljaa kehittyä kohtuullisen taitavaksi näissä muissa paitsi kenkiin liittyvissä ostohaasteissa. Samalla onnistuin puhumaan rakkaan puolisoni suostumaan siihen, että nyt sitten ihan oikeasti syödään kerrankin kaapit tyhjiksi ja kaivellaan kaikki mahdolliset keittiön jemmanurkat ennen kuin mennään kauppaan.  Pari aamua on jo syöty tuoreen leivän asemasta näkkäriä, seuraavaksi pitää varmaan pyöräyttää sämpylöitä tai teeleipää, jotta myös jauhot tulisivat käyttöön.

Onnistumisen kokemuksia on viime aikoina tullut sellaisesta "merkittävästä" asiasta kuin roskaruokailu. Elokuu on jo puolessa välissä, emmekä ole roskaruokailleet rakkaan puolisoni kanssa kuin kerran. Kun tuohon vielä lisää sen, että olemme olleet puolitoista viikonloppua kaupungissa, niin hämmästyttää vielä enemmän. Normaalistihan pikaruoka kuuluu niihin viikonloppuihin, joita vietämme kaupungissa, maalla sellaista iloa tai kiusausta ei edes ole tarjolla. Pahimmillaan yhden viikonlopun aikana on syöty sekä pizzaa, hampurilaista että kebabia. Yleensä noina viikonloppuina on sitten ollut joku isompi projekti menossa eli aikaa ei ole jäänyt ruoanlaittoon ja ruoka on ollut palkinto projektista selviämiseen.

Tuo onkin sitten oiva aasinsilta siirtyä itsensä palkitsemiseen. Tiedän aivan hyvin, että se on väärin, että palkitsee itseään tai lohduttaa itseään ruoalla. Silti se vain sattuu olemaan se helpoin tapa, varsinkin kun yhdistää projektiin ostoslakon, joka koskee kosmetiikaa, vaatteita, kenkiä, laukkuja yms. Jos ruokaa ei saisi käyttää, niin mitä jäisi jäljelle -ei kovin paljon sellaista, jonka kokisin palkkioksi. Minä kun uskon edelleen vakaasti siihen vanhaan mainoslauseeseen:" Hyvä ruoka, parempi mieli". Aivopesuni ei ole vielä myöskään edennyt sille asteelle, että lenkki olisi palkkio, se on suoritus ja suorituksen antama palkkio tulee endorfiineistä sen jälkeen.

Sen verran olen kuitenkin edistynyt, että jokapäivän karkinsyöminen on loppunut. En siis enää tarvitse karkkia palkkioksi selvittyäni päivästä.

Karkkien ja muun höttömätön sijaan olen pohtinut muita ruoka-aineita, joilla voisin palkita itseäni sellaisen tarpeen iskiessä. Listalle päätyivät mm. seuraavat:
- grillijuusto (joka tosin ei enää jostain syystä ole niin superhimottavaa kuin ennen)
- savustettu lohi
- katkaravut
- pinaattikeitto
- valkosipulihapankorput
- erikoisleivät (esim. Lidlin myslileipä)
- paistettu, maustettu jauheliha
- hot spicy chicken

Nyt voitte sitten kyllä jo työkaverieni tapaan ihmetellä, että mitä oikein on tapahtunut, kun tuollaiset enemmänkin jokapäiväiset ruoat himottavat ja tuntuvat palkkioilta, listalla ei ole karkkeja eikä sipsejä, mikä sekin ihmetyttää minua ehkä enemmän kuin muita. Kiellän silti ehdottomasti, että meille olisi tilattu Jälkikasvu Kirjoitus - sellaista ei ole tulossa, vaikka omituiset mielitekoni saivat työkaverini jotain siihen suuntaan hyrisemään.

Coleslaw

Koska nyt on syksy, sadonkorjuun aika ja vihannekset tuoreimmillaan, kannattaa suosia... ja kissinvillat, jätetään mainospuheet väliin, koska mikään noista edellä mainituista ei vaikuttanut siihen, että päätin kokeilla amerikkalaista kaalisalaattia eli coleslaw:ta.

Coleslaw Rouva Jälkikirjoituksen tapaan

4 osaa kaalia ohuina viipaleina
3 osaa porkkanaa karkeana raasteena
½ osaa Auran chilimajoneesia
ripaus pippuria

Raasta kuoritut porkkanat karkealla terällä.  Leikkaa kaali veitsellä ohuiksi suikaleiksi. Voit myös raastaa kaalin karkealla terällä. Nuiji kaalia  perunasurvimella tai pullolla tai kauli kaalia pyyhkeen sisällä jotta kaali notkeentuu ja sen rakenne pehmenee. Sekoita ainekset laakeassa kulhossa. Lisää majoneesi, sekoita. Syö.

Kaalin ja porkkanan suhdetta voi muuttaa oman maun mukaan myös niin, että porkkanaa on neljä osaa ja kaalia kolme. Mitat on tarkoituksella ilmoitettu suhdemittoina, ei määrinä, jotta jokainen voi soveltaa sen mukaan, miten ison annoksen tarvitsee. Myös Auran paprikamajoneesi käy tuohon, jos ei pidä chilin tarjoamasta potkusta.

Tällä reseptillä on Herra Kirjoituksen T-rex suosistus eli sopii myös lihansyöjille ;-)

Vuohenjuustosalaatti

Kahteen annokseen pikasalaattia tarvitset

jäävuorisalaattia silputtuna
1 tomaatti (voi olla enemmänkin, jos pitää tomaatista)
palanen kurkkua
½ punaista paprikaa
10 kivellistä oliivia
salattimix siemensekoitusta
vuohenjuustoa viipaleina
(viikunahilloa tai limecurdia)

Lisäksi sämpylä ryydittämään annosta.

Salaatti silputaan ja levitellään lautasen pohjalle, kuvan annoksissa on pienen kahmalollisen verran salaattia. Tomaatti silputaan pieneksi ja levitellään salaatin päälle, samoin silputaan kurkku ja paprika ja levitellään salaattipedille. Salaatti sekoituksen päälle levitellään vuohenjuustoviipaleet ja ripotellaan siemensekoitusta. (Jokaiselle vuohenjuustoviipalelle laitetaan nokare viikunahilloa tai limecurdia - kuvan annoksessa tätä ei ole, kun oli kaapista loppu). Sijoitellaan oliivit lautasen reunalle. Lisätään sämpylä. Syödään.

Ai niin, itse en pidä salaatinkastikkeista, siksi sitä ei ole reseptissä mainittu. Annoksen saa toki ryydittää kastikkeella maun mukaan, jos ei halua käyttää viikunahilloa tai limecurdia.

Maistuis varmaan sullekin.

Ideapankki

Ystävät ovst ihania. Vilautin töissä muutamalle valitulle ihmiselle kuvia viime vuotisesta verhoprojektistani, jotka siis löytyvät täältä,KLIK ja täältä, KLIK. Sitten eräänä päivänä yksi heistä toi minulle Talo & Koti-lehden, tunki sen käteeni ja sanoi: "Saat pitää, siinä on jotain ihan selvästi sinulle..."

Selasin lehden läpi ja arvasin heti, mistä ystäväni oli minulle vinkannut. Se oli tämä pitsiliinoista koottu seinävaate.

Seinävaatteen teko-ohjeet ovat seuraavat.
1. Kostuta liinat vedellä.
2. Kaada tekstiilinkovettajaa esimerkiksi muovirasiaan.
3. Upota liinat yksi kerrallaan nesteeseen.
4. Puristele liika neste liinoista pois.
5. Laita liinat kuivumaan tasaiselle alustallee suojamuovin päälle. Kuivutessaan liinat tarttuvat toisiinsa kiinni.
6. Anna työn kuivuia vuorokausi ja käännä se sitten toisinpäin. Kuivata sitä vielä toinen vuorokausi. Jos jokin kohta antaa työssä periksi, siihen voi listätä kerroksen tekstiilin kovettajaa pensselillä tai sienellä. Anna työn kuivua hyvin.
7. Tekstiilinkovettajalla työstä tulee myös säänkestävä. Hauskan koristeen voi sijoittaa vaikka ulko-ovelle ottamaan vieraita vastaan.

Suklaaunelma

Suklaaunelma on on parannettu painos perinteisestä mutakakusta ja ah niin herkullinen.

1 dl fariinisokeria
1 dl fairtrade-raakaruokosokeria
100-140 g Pätkiksiä
150 g suolatonta voita (käytän tavallista,  enkä lisää suolaa)
2 dl lämmintä vettä
3 dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
½ dl tummaa kaakaojauhetta
½ tl suolaa
1 dl Marianne-rouhetta
3 munaa
pinnalle 2 rkl tomusokeria

Ennen teko-ohjeita vielä yksi oikovedos, joka on  toiminut. Miksi käyttää suolatonta voita ja lisätä sitten suolaa? Ihan perinteisestä voista ja ilman lisättyä suolaa tehtynä toimii oikein hyvin.

1. Sekoita kattilassa sokerit, Pätkikset, voi ja neste. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes suklaa on sulanut. Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä noin 10 minuuttia.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään, myös Marianne-rouhe. Lisää ne vähitellen suklaa-nesteeseen. Sekoita ja vatkaa joukkoon kananmunat yksitellen.

3. Vuoraa halkaisijaltaan noin 23-senttisen irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Kaada taikina vuokaan. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa noin. 20 minuuttia. Se saa jäädä sisältä pehmeän suklaiseksi. Anna kakun jähtyä vuoassaan noin 20 minuuttia ennen kuin irrotat sen.

4. Ripottele kakun pinnalle tomusokeria juuri ennen tarjoilua.

5. Kakku vain paranee, kun se saa levätä jääkaapissa jonkin aikaa. Se maistuu taivaalliselta vaniljajäätelön ja mansikoiden kera.

Sukat ja tumput vauvalle

En ollut pyöritellyt puikkoja moneen kuukauteen, joten olo oli vähän kuin mäkihyppääjällä, joka aloittaa uransa uudelleen suoraan Olympialaisten isosta mäestä.

Lupasin kuitenkin Herra Kirjoituksen siskolle, että pidän hänen Pienensä sukissa ja tumpuissa. Lupauksen annoin siinä vaiheessa, kun ei vielä ollut selvillä, onko masuasukki kumpaa sukupuolta. Tuohon samaan tietämättömyyteen kilpistyi myös langanvalinta, joka oli Herra Kirjoituksen osuus projektissa. Latasin pöydälle kaikki vaaleanpunaiset, vaaleansiniset, keltaiset, harmaat, vihreät ja pehmeän ruskeat langat, joista Herra Kirjoitus sitten valikoi "Sen Langan". Ensiksi siirrettiin pois kaikki vaaleanpunaiset ja vaaleansiniset langat, perusteluna se, ettei vain mene väärin. Pariakin kerää mies pyöritteli pidemmän aikaa ja valitsi sitten suosikkinsa. Tämä lanka sattui olemaan Dropsin Alpacaa vaaleanruskeana, sellaisena nallensävyisenä.

Aloitin ensiksi tekemään sukkia. Alkuperäinen ohje löytyy täältä, Etelä-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuus ry:n sivuilta, samoin sukan liikuttava tarina. Ensimmäiset sukat tein ihan ohjeen mukaan, mutta ilmeisesti käsialani ei sopinut ohjeeseen tai sitten nuo ovat vähän isommalle kuin vastasyntyneelle (ohjeessa kun ei ole kokoa mainittuna), sillä lopputuloksena oli sukat kokoa "norsunpoikanen". Koska entisen Neiti Kirjoituksen, nykyisen Rouva Jotain-ihan-muuta jälkikasvu ei ole norsu, oli sukka pakko pistää purkuun.

Omat sukkani tein seuraavalla ohjeella:
Tarvitaan kerä Alpaca-lankaa ja sukkapuikot kokoa 2½.

Luo 10 s jokaiselle puikolle ja neulo 12 krs 2 o, 2 n joustinta.

*Neulo 4 krs nurin, 4 krs oikein, 4 krs nurin ja 8 krs 2 x 2 joustinta.*. Toista *-*. Neulo kantalappu puikoilla 1 ja 4, yht.12 krs. Nosta aina ensimmäinen s neulomatta. Jaa silmukat kolmeen osaan niin, että keskellä on 8 s ja reunoilla 6 s ja tee kantapohjan kavennukset.

Jatka poimimalla kantalapun sivuista 7 lisäsilmukkaa ja tee kavenukset joka kerroksella, niin että puikoille 1 ja 4 jää 8 silmukkaa ja puikoille 2 ja 3 10 silmukkaa siis kolme kavennusta per puoli. Puikoilla 2 ja 3 neulotaan terän suora osuus: *4 krs puikkojen 2 ja 3 silmukat nurin (jalkaterän päälle) ja loput oikein, 4 krs kaikki silmukat oikein. *Toista vielä *-* 2 kertaa.

Neulo vielä 4 krs yläpuolen s:t nurin ja alapuolen oikein.
Tee sukan kärkeen nauhakavennus: ensimmäisen ja kolmannen puikon lopussa kolmanneksi ja toiseksi viimeiset s:t oikein yhteen ja toisen ja neljännen puikon alussa toinen ja kolmas s. kavennus ylivetäen.
Kun jäljellä on 4 s, katkaise lanka ja pujota se 2 kertaa s:n läpi. Päättele langat ja höyrytä sukat kevyesti.

Tumppujen ohjeet ovat Taigaduun-blogista.

Tumput valmistuivat sukan ohjetta mukaillen seuraavasti:

• Luo 32 silmukkaa ja jaa tasan 4 puikolle. Jatka neulomista suljettuna neuleena.
• Neulo 4 krs nurin, 4 krs oikein vuorotellen niin että puikoilla on neljä nurjaa ja kolme oikeaa raitaa.
• Neulo seuraavaksi 6 krs 1 o 1 n joustinneuletta.
• Neulo tämän jälkeen sileää neuletta n. 18 krs.
• Aloita kärkikavennukset: neulo kierroksen ajan 2 o, 2 oikein yhteen = 24 silmukkaa. Neulo 2 krs oikein. Neulo kierroksen ajan 1 o, 2 oikein yhteen = 16 silmukkaa. Neulo 1 krs oikein. Neulo vielä kierroksen ajan 2 oikein yhteen ja päättele loput 8 silmukkaa vetämällä lanka niiden läpi.

Tässä tuotokset vielä yhteiskuvassa, kuvissa tikkuaski antamassa mittakaavaa.

Mustaherukkavaahto

 Mustaherukkavaahto

5-6 annosta

2 dl mustaherukoita
1 dl sokeria
1 rkl vaniliasokeria
2 dl kuohukermaa
1 dl paksua maustamatonta jukurttia esim. kreikkalaista tai turkkilauista

 (Hunajaa paljon mukaan.)

koristeluun

1dl kuohukermaa
1tl vaniliaja sokeria
mustaherukoita

Soseuta marjat. Lisää joukkoon sokerit. Vaahdota kerma ja yhdistä jugurtin kanssa.
Nostele mustaherukkasose joukkoon.

(Hunajaa paljon mukaan.)

Jaa seos laseihin tai jälkiruokakulhoihin.

Koristele annokset vanilijasokerilla maustetulla kermavaahdolla ja marjoilla.

(Hunajaa paljon mukaan.)

Huom! Hunaja ei kuulu reseptiin, vaan on oikolukijana toimineen makuriaisen eli Herra Kirjoituksen lisäys reseptiin. Sitä ei saa, eikä tarvitse käyttää - tämä on hyvää ilmankin!


Tämä resepti on alunperin julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa ihan vähän aikaa sitten. Tuo vaahto vaan on niin taivaallisen herkullista, että haluan tallettaa reseptin tänne blogiin.

Lamppuahdistus

Heinäkuun hävityksessä listattu lamppukin on nyt sitten päätynyt uuteen kotiin ja on aika käyttää hetki sen musitelemiseen.

On joulun aika joitakin vuosia sitten. Herra Kirjoitus ja rouva Jälkikirjoitus istuvat ensin mainitun kotona nauttimassa jouluiloista, joihin kuuluu muun muassa pakettien jakaminen perinteistä kaavaa noudattaen. Jossain vaiheessa pakettien jakoa Herra Kirjoitukselle ja Rouva Jälkikirjoitukselle raahataan isoakin isompi paketti, jossa on molempien nimet. Pakettia avataan tietenkin yhdessä ja kovalla touhulla. Paketista paljastuu lamppu.

Lattialle seisomaan tarkoitettu valkoisesta rottingista punottu lamppu, joka on viimeisen päälle muodikas ja tyylikäs. Sellainen, joita on esitelty sisustuslehdissä juuri sopivasti siinä joulun alla. Lamppu on reilun metrin korkuinen ja parikymmentä senttiä halkaisijaltaan ja sen sisällä on paikka kolmelle hehkulampulle.

Lamppu kiikutetaan uuteen kotiinsa, siihen jo moneen kertaan mainittuun keskikokoisen kaupungin keskikokoiseen kerrostalo kolmioon. Siellä sitä sovitellaan eteiseen, makuuhuoneen nurkkaan ja lopulta se päätyy olohuoneeseen. Rouva Jälkikirjoitus sattuu rakastamaan sellaista vähän vanhahtavaa, tylsää ja asteen verran romanttista sisustusta, jossa ei juuri puhtaanvalkoista väriä näy. Niinpä pelkistetyn moderni lamppu erottuu kuin huutomerkki olohuoneen nurkasta - ja saa tietenkin osakseen ansaittua huomiota, koska se sattuu olemaan muutoin ruskeasävyisen huoneen ainoa puhtaan valkea esine. Lamppuun sytytetään toki myös valot ja se luo muiden mielestä jännittäviä varjoja seinille, varjot ovat kaikkien muiden paitsi Rouva Jälkikirjoituksen mielestä jännittiviä. Hänen mieleensä ne tuovat erään unohtumattoman taidekokemuksen vuosien takaa.

Ollessaan vielä maitopartainen teini-ikäinen rouva Jälkikirjoitus luokkatovereineen pääsi tutustumaan suuren maailman nykytaiteen näyttelyyn, joka kantoi nimeä Ars XX. Tuolla surullisen kuuluisaa julkisuutta saavuttaneessa näyttelyssä oli esillä muiden muassa veren, kusen, sperman ja herra ties minkä muun sekoitusta, joka kulki huoneessa letkussa tehosekoittimesta pesukoneeseen ja sieltä edelleen pumppuun josta taas kuumentimeen - haju ja näky olivat kammottavia.

Silti tuo ei ollut se taideteos, mihin rouva Jälkikirjoituksen muistot tällä kertaa liittyvät. Se unohtumaton taideteos kun sattuu olemaan juutalaisvainojen muistoksi kehitetty labyrintti, huone, johon on kanaverkosta rakennettu sokkelo, jota valaisee yksi ainoa hehkulamppu. Tuo lamppu on polttavan kuuma ja se on yhdistetty jonkinlaiseen ajastimella toimivaan nostinsysteemiin eli se nousi ja laski luoden huoneeseen outoja ja liikkuvia varjoja. Kuuman  lampun ohittamiseen täytyi tehdä työtä, olla liikkeellä sokkelon kapeimmassa kohdassa juuri oikeaan aikaan, jotta ei olisi polttanut itseään. Taustalla soi vielä jonkinlainen voihke muistuttamassa juutalaisparkojen kärsimyksistä. Jostain syystä tuo voihke, kapeat kanaverkon muodostamat käytävät, joissa paikoin joutui lähes ryömimään, liikkuvat varjot ja hehkuvan lampun varominen jättivät Rouva Jälkikirjoituksen mieleen sellaisen vähemmän mukavan tunteen - ilmeisesti pelon siitä, ettei sieltä häkistä olisi sittenkään päässyt pois.

Tuo appivanhemmilta joululahjaksi saatu lamppu toi olohuoneen seinille samantyyliset varjot ja sai Rouva Jälkikirjoituksen ahdistumaan selittämättömästi. Lamppu sai olla paikallaan varmaan parisen kuukautta, ennen kuin Rouva Jälkikirjoitus kehtasi tunnustaa miehelleen, miten pahoja muistoja ja tuntemuksia tuo lamppu aiheuttaa. Herra Kirjoituksen suostumuksella lamppu pakattiin vinttiin odottamaan - se käytettiin kerran alhaalla, mutta yhä edelleen se aiheutti rouvalle huonoa oloa. Lopulta se päätettiin kaupata uuteeen kotiin.

Lampun aiheuttamaa ahdistusta lisäsi vielä se, että Rouva Jälkikirjoitus tiedosti aivan hyvin, että kyseinen lamppu oli varta vasten lahjaksi heille ostettu - mitä appivanhemmat ajattelisivatkaan, kun se ei ollut esillä eli ei siis miniälle kelvannut. Lopulta kuitenkin rouva tuli siihen tulokseen, että hän ei ollut lamppua pyytänyt, joten miksi sitä ei voisi myydä jollekin sellaiselle, joka siitä pitää ja jonka kotiin se todella sopii aiheuttamatta omistajalleen ahdistusta. Ja toisaalta, miksi hänen pitäisi pitää kotonaa esinettä, joka aiheuttaa pahaa oloa - kodinhan pitäisi olla onnen, rauhan ja tyyneyden tyyssija.

Lamppu on mennyt  - eläköön lamppu! Saakoon se ansaitsemansa paikan jonkun muun kodissa ja Rouva Jälkikirjoitus rauhan taiteellisista painajaisistaan luottaessaan vanhaan sanontaan: Kotini on Linnani.

Selviytymispakkaus tuoreelle isälle

Koska lahjan saaja on tässä vaiheessa jo pakettinsa saanut ja sisällön kurkistellut, voi "pakkauksen" julkaista täälläkin.

Herra Kirjoituksen sisar, entinen neiti Kirjoitus nykyään Rouva "Jotain ihan muuta", synnytti reilu viikko sitten maailmaan potran poikalapsen. Lapsonen on Herra Kirjoituksen sisarelle ja hänen miehelleen ensimmäinen,  joten Herra Kirjoitus on siis ihan yksinkertainen eno.

Herra Kirjoitus kutsuttiin varpajaisiin, ja kutsussa mainittiin, ettei mitään tarvitse tuoda, mutta jos välttämättä haluaa, niin sitten voi tuoda vaikka vaippoja. Mietimme ensin vaippapakettia, mutta totesimme sitten, ettei se olisi oikein meiltä. Päätimme jättää vaippojen hankkimisen seurueen lapsettomien poikamiesten tehtäväksi ja rakensimme tuoreelle isälle "selviytymispakin".

Pakkiin hankimme pyyhkeitä, joille todennäköisesti löytynee käyttöä (korttiin kirjoitimme tekstiksi, että isän hien ja/tai lapsen kuivaamiseen), batterytölkin (valvottuja öitä varten), tutin vanhempien suosikki jääkiekkoseuran logolla (äänenvaimentimeksi vauvalle), Dropsin Alpacasta kudotut sukat ja tumput (kommenttina: lapselle, eivät sovi isälle  sekä tietenkin itse sen pakin eli muovisen työkalupakin, jota miehet kenties voivat yhdessä käyttää kunhan pikkuinen kasvaa vähän.

Noita neuleista on tulossa ihan oma postauksensa sitten myöhemmin.

Vielä on kesää jäljellä

Tuota Mamban muutaman vuoden takaista kesähittiä lienee uskominen ainakin, jos katsoo rouva Jälkikirjoituksen kenkähankintoja. Alkukesän innokkaan hävityshuuman jälkeen suunta on ollut kovasti päinvastainen ja uudet kenkäparit ovat etsiytyneet kattomme suojiin.

Viimeisimpänä hankintan ovat ihan selkeästi kesäiset sandaletit, mutta kuka todellinen kenkien ystävä olisi voinut ohittaa jenny by Aran päältä ja sisältä nahkaisia kermanvärisiä sandaletteja, kun myyntihinta postikuluineen oli noin 2 € (kaksi euroa!).

Elättelen edelleen haaveita ajasta, jolloin voisin kiskoa päälle kapeavyötäröisen kellohelmahameen tyllialushameella - juu, ja nyt ne, jotka äsken tippuivat naurusta johtuen tuolilta, voivat pyyhkiä pölyt takamuksistaan ja asettautua jälleen mukavasti takaisin istumaan ja kannattaa tietenkin ottaa kiinni tuolin käsinojista ennen kuin jatkaa lukemista, jottei tule uutta tipahtamista. Siis kyllä vain rouva Tonnikeiju haaveilee fiftarihameesta, vaaleasta villatakista helminapein ja näiden kenkien yhdistämisestä tuohon asuun. Kengät kun ovat selkeästi tuon ajan henkeä.

Korkoa, joka siis on puuviilujäljitelmää, löytyy viitisen senttiä, sen verran ovat tukevaa mallia, että käveleminen noilla sujuu kuin unelma. Testattu on ja hyväksi todettu.

Hankintapaikkana kengille toimi jälleen kerran huuto.net

Hätäapu pikaruokaa

Sattuuko kenenkään muun kohdalle koskaan sellaista tilannetta, että aikaa kokkaamiselle on rajoitetusti, jääkaappi huutaa tyhjyyttään eikä sinne kauppaankaan oikein tahdo ehtiä?

Allekirjoittaneella noita tilanteita tulee vastaan aina silloin tällöin ja silloin tarvitaan hätäapuruokaa. Joskus kokeilut epäonnistuvat surkeasti, jolloin tulee todettua, ettei tätä yhdistelmää koskaan enää. Toisinaan, onnistumisen hetkellä, tulee sitten tehtyä sellaisia löytöjä, joita voi hyödyntää joskus myöhemminkin, yksi sellainen on allaoleva proteiinitankkausannos, jonka aineet löytyvät meiltä aina lähes tyhjistäkin kaapeista.

Hätäapuruokaan tarvitset:

1½ dl suolavedessä keitettyä täysjyväriisiä
1½ dl raejuustoa
4-6 viipaletta kinkkua, kalkkunaa tai muuta leikkelettä, mitä jääkaapista sattuu löytymään
1/4 paprikaa

Pilkotaan leikkeleen viipaleet pieniksi, silputaan paprika kuutioiksi, sekoitetaan riisit, raejuusto, leikkele ja paprikakuutiot. Syödään.

Valmistusaika noin kaksi minuuttia, jos riisit ovat valmiiksi keitettyinä.

Mustasta värilliseksi

Yhtenä ensimmäisistä syksyn merkeistä minun kohdallani on kaipuu uuteen hiusväriin ja meikkivärien vaihtuminen uuteen "sesonkiin".

Olen kesän ajan käyttänyt perusmeikissäni mustaa rajausta, jonka olen tehnyt Stargazerin Lunar Scape-luomivärillä. Väri on mattamusta, jossa on seassa valkoisia ja pinkejä helmiäishippuja. Väri on helposti levittyvä ja intensiivisen musta eli soveltuu todella hyvin rajausvärinä käytettäväksi. Noiden lisäksi se on äärimmäisen riittoisa, useamman käyttökuukauden jälkeen purkissa on havaittavissa pienen pieni kolo.

Kolo on niin pieni, ettei sitä tahdo millään saada kuvaan. Minusta tuntuu, että minulla on tässä mustaa rajausväriä lopuksi ikää, sillä painoa napilla on 3,5g.

 
Syksyyn haluan lisää väriä, joten kaivelin varastoistani käyttöön Wienistä ostamani Look by Bipan rajausvärin, sävynä tumma oliivinvihreä ja sen kaveriksi Yves Rocherin vihreän rajauskynän. Jospa noilla saisi aikaan vähän väriä ja iloa tuohon kalpeaan kesälookiin.

Muutoin meikissä saavat jatkaa samat tutut jutut, jotka ovat loppuunkäytössä eli pinkihtävä huulipuna, vadelmanpunainen poskipuna, kullankuultava meikkivoide, kulmakynä ja musta ripsiväri.

Saahan sitä katsella

Saahan sitä katsella, vaikka ei pystyisikään tekemään mitään, eikös niin? Säästelen käsiäni yhtä tiettyä projektia varten ja siksi rajoitan muun tekemisen vain välttämättömään, kädet kun eivät kestä kovin paljon käsitöitä.

Kahdesta perustellusta syystä olen koettanut siirtää käsityökirjapisteeni kirjastoon. Ensiksi tietysti siksi, että tuolloin kirjat eivät jää meille vaan palautuvat kirjastoon ja toisekseen siksi, että viimeaikoina on alkanut tuntua siltä, että yhä harvemmassa ovat ne kirjat, joissa on niin paljon hyviä ideoita, että ne haluaisi ihan ostaa omaksi. Ennen saatoin ostaa kirjan parin hyvän idean vuoksi, nyt niitä täytyy olla vähintään puolet kirjan annista ennen kuin vaivaudun.

Tällä kerta suoritin selailua Arnen ja Carloksen Neulotut nuket kirjassa ja totesin, ettei se ollut minun juttuni. Nuo isopäiset ja isojalkaiset heinäseipään laihat nuket eivät vaan sytyttäneet eli ei tosiaan harmita, ettei ole tullut itselle ostettua.

Toinen kirjastosta kotiin kantamistani kirjoista oli Kankaat kiertoon. Siinä oli muutama hyvä idea, jota voisi ajatella käytettäväksi, kuten esimerkiksi yksinkertaisilla selkeillä kaavoilla ommellut eläimet ja koristekukkaset, joita voi käyttää vaikka tyynyihin tai verhonnauhoihin kuten tuossa kannessa.

Osa ideoista on valitettavan vanhoja, kuten esimerkiksi se, että silkki- ja satiininauhan pätkistä voi tehdä nauhat tyynyliinaan ja pussilakanoihin. Itselläni sellaiset ovat olleet jo vuodesta 2004 ja kierrätyshenkisesti nauhat ovat peräisin hääkarkeista. 

Muuten en oikein innostunut - paitsi siitä nappi- ja simpukkaverhosta (tehtiin ompelemalla yksinkertaisen vaaleasta kankaasta tehdyn verhon toiseen reunaan pystyriveihin simpukoita ja helmiäisnappeja), jolle meillä ei tällä kohtaa ole sopivaa paikkaa. Eikä minulla onneksi sopivia nappeja, muuten olisin voinut vaikka keksiä paikan, mihin tuon voisi laittaa.

Niitä eläimiä ehkä kokeilen joskus, sillä niihin sopivia kankaita ja täytteitä löytyisi kotoa valmiina.

Pieniä asioita

Parisen viikkoa sitten kehystin meille kylpyhuonetta varten taulun, joka löytyy täältä, KLIK. Tuossa postauksessa veikkailin, että taulun oveen saattamiseen voisi mennä se toiset viisi vuotta, mikä meni kehystämiseenkin.

Ihan niin kauaa se ei kestänyt, sillä nyt on taulu ovessa. Ensimmäiset yritelmät tehtiin kyllä jo heti kehystyksen jälkeen, mutta kaksipuolinen teippi ei riittänyt pitämään taulua paikallaan, vaan muutaman kerran heräsimme siihen, että se kolisi lattialle. Nyt on sitten kiinnikkeenä teipin lisäksi siimaa.

Sitä en tiedä, miten hyvin ilman lasia (painon vuoksi oli pakko jättää lasi pois) tuo kuva kestää kylpyhuoneen kosteutta. Kestää sen mitä kestää, sitten se on ainakin hyvin palvellut ja se voi heittää pois.

Olen haaveillut kylpyhuoneeseen yhtenäisestä pullosarjasta shampoota, suihkugeeliä ja hoitoainetta varten. Minä kun yleensä ostan ainakin kahta ensinmainittua kanistereissa, joista ne täytyy siirtää pienempiin pulloihin käyttöä varten. En tietenkään ollut valmis maksamaan maltaita sisustusliikkeiden pulloista, vaan päätin siirtyä tee-se-itse-linjalle.

Tarvitaan siis valkoinen tyhjentynyt muovipullo ja jo muinaista käyttöä varten ostettu kullanvärinen spraymaali. Suihkitaan pulloon maalia askarteluhuoneessa näin:

Lopputulos kylppärissä näyttää sitten tältä, eikös maastoudukin laattoihin kohtuullisen hienosti. Ihan ilmainen hieno sisustushampoopullo ja vielä uniikki!

 

Tavaran haalimisen seurakset

Kovasti innoissani kerroin siitä, miten olen onnistunut hankkimaan Pentikin Tapio-sarjan teekuppeja. Nuo hankinnat synnyttivät lisää hankintoja eli oli pakko käydä hankkimassa keittiön kaappiin uusi hylly ja sille kannakkeet, jotta nuo uudet hankinnat mahtuivat kaappiin. Onneksi sentään paikallisesta kalusteliikeestä hyllyn sai vitosella ja kannakkeet maksoivat alta 2 euroa ja niistä riittää muuallekin kuin tähän hyllyyn.

Saa sitten tasan olla viimeinen kerta, kun toimin näin. Jotain on sitten pakko vastavuoroisesti hävittää, jos (ja kun) meinaan hankkia lisäosia tuohon sarjaan.

Onko todella jossain isommissa ympyröissä määrätty, että tässä huushollissa tavaran määrä on vakio. Kun jostain muualta saa jotain tavaroita poistoon, niin sitten vastaavasti jonnekin muualle ilmestyy ahtautta. Ei taida olla minusta minimalistiksi. Voihan plääh...

Muutenkin on heinäkuun lopussa jäänyt kaikki menojen kirjaamiset ja muut tekemättä - on paljon helpompaa "unohtaa" kirjaaminen kuin laskea, miten paljon on tullut hyödynnettyä paikallisia grillikioskiyrittäjiä viimeisen parin viikon aikana.

Arki alkoi kuitenkin eilen, sillä Herra Kirjoituksenkin loma on lopussa ja se tuo taas säännöllisyyttä ja vakautta elämäämme tai ainakin hänen elämäänsä, minun elämäni nyt on muutenkin niin sekavaa ja epämääräistä haahuilua, ettei siihen paljon vakautta taida mistään saada.

Soopaa ja porsliinia

Niin paljon kuin olen sitä mieltä, että lisää tavaraa ei saa kotiimme tulla, niin jotenkin sitä vaan kertyy.

Tässä tuo soopa osasto eli vihdoinkin kuvalliset todisteet siitä, että minä todellakin hankin sen Le Chatin siis Marseillessaippuan.

Ja tässä sitten pari kuvaa parista lisähankinnasta... Tein heinäkuun kahden viimeisen viikon aikana kuusi ylimääräistä työvuoroa ja päätin käyttää rahoista valtaosan erääseen hankintaan, joka on keväästä asti pyörinyt mielessäni.

Tuolla "porsliini" osastolla onkin viimeaikoina ollut tunkua sisäänpäin ja kovin vähän on lähtenyt tavaraa ulos. Olen jossain vaiheessa saanut kuningasajatuksen hankkia sittenkin ne keräämääni Pentikin Tapio-sarjan kahvi- ja teekupit. Siinä vaiheessa, kun sarjaa valmistettiin, ajattelin, etten tarvitse niitä, mutta näin jälkikäteen iski omistamisen into ja olen niitä huuto.netistä ja muualta metsästänyt. Kahvikuppeja (edellisten vuosien projekti) on nyt sitten se sama 13 kuin kaikkia muitakin osia (en ole taikauskoinen, vaan varmistelija, haluan täyden tusinan astiaston ja koska tuota ei enää valmisteta, olen haalinut kaikista lautasista, kupeista ja jälkiruokakulhoista vähintään yhden varakappaleen rikkumista ajatellen, tarjoiluastiat sentään ovat pääsääntöisesti yhden kappaleen varassa).

 Teekuppien keräämisen aloitin vasta tänä kesänä ja nyt niitä on sitten 10.

Tuossa ylemmässä kuvassa on vasta ostamieni teekuppien lisäksi mukana vanha kahvikuppi, jonka tarkoitus oli demota kuppien kokoeroa, joka on melkoinen. Noin sijoiteltuna se vain ei toteudu ja kupit näyttävät kaikki saman kokoisilta, vaikka edessä oleva kahvikuppi on selkeästi pienempi. Jotain voi toki päätellä noista sen vierellä olevista aluslautasista, jotka siis on tarkoitettu teekupeille.

 Kymmenen kuppia ja 12 lautasta kasassa, joten siis kolme kuppia ja yksi lautanen puuttuvat ja niihin sopivat pullalautaset myös eli metsästys jatkuu.

Kuppien lisäksi tuli hankittua myös Tapio-sarjan kynttilän jalat, sokerikko ja kermakko. Ostot tein kohtuuedulliseen hintaan huuto.netistä kahdessa eri erässä.