Sirkuskynnet

Näin lähestyvän vapun kunniaksi päätin sitten repäistä oikein kunnolla. En ole pitkään aikaan harrastanut mitään shokkilakkauksia kynsissä, mutta nyt tuli sellainen tunne, että haluan jotain oikein sähäkkää.

Olen saanut joskus Ievuskaiselta lahjaksi lakan, jota en juuri ole käyttänyt, vaikka se on sävyltään mitä kaunein. Se on aikanaan esitelty täällä. Lakka on pääasiassa tarkoitettu koristelakkauksiin, mutta nyt päätin sivellä sitä koko kynnelle, sävy on sinisen turkoosi, joka tuo mieleeni sirkuksen kaikessa kimaltavuudessaan ja värissään. Sitä en osaa tarkemmin selittää, miksi juuri sirkuksen, ehkä jollain sirkustaiteilijalla on joskus ollut tämänväriset vaatteet tai kynnet.

Tässä siis vappukynteni, valitettavasti näyttävät kuvissa sinisemmiltä kuin todellisuudessa ovat ja kimaltavatkin livenä vielä enemmän.

Voihan vaatekaappi

Nyt ollaan tilanteessa, jossa en oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta minua kyllä enemmän harmittaa ja itkettää kuin naurattaa: minulla ei ole vaatekaapissani yhtään ainoaa siistimpää vaatetta, joka sopisi päälleni. Jihaa, aploodeja! Ihanaa! Normaali nainen kiljuisi ilosta, koska siinä olisi hyvä syy ostaa uusia, mutta en minä, minä pidän noista vanhoista räteistäni.

Käytin palasen vapaapäivästäni sovittelemalla parempia vaatteitani siis niitä, jotka ovat tuolla normivaatekaapissani (osa on vintissä, joten täytynee käydä nekin jossain kohtaa läpi) ja lopputulos oli surkea. 80% vaatteista on liian suuria, 10% eli ne, jotka olen ostanut viime vuoden loppupuolella ovat liian pieniä, koska olin silloin hoikempi kuin nyt ja sitten se loppu 10% sopivia. Sopivia olivat muutamat housut ja pari jakkua. Joistakin vaatteista saisi muokkaamalla hyviä, mutta monen retun kohdalla se vaan yksinkertaisesti on liian iso työ eli huuto.netti laulaa taas kerran.

Kaikkein pahinta asiassa on se, että kyseisessä kaapissa on kaksi Modelian jakkua, joissa on laput kiinni ja hintalaput myös ja niissä on ovh hintana 199€ kummassakin - eikä siis kumpaakaan käytetty kertaakaan. Samaan kastiin menee myös Modelian kolmiosainen puku, musta, surupuvuksi tarkoitettu, jossa siinäkin on laput kiinni ja sen ovh hinta on luokkaa 250€. Jos Herra Kirjoitus olisi taipuvainen syyttämään minua tuhlauksesta, niin nyt olisi todellakin aika osoittaa syyttävällä sormella.

Kiukuttavinta olivat kaksiosaiset asut, joissa housut olivat sopivat, mutta jakut hiukan liian pieniä. Kun sitten seuraavan kerran sovitan niitä, ovat jakut toivottavasti sopivat ja housut isot. Niin paljon kuin nuo Modelian kalliit vaatteet harmittivatkin, niin vielä enemmän otti päähän se, että aikoinaan mittojen mukaan teetetty valmistujaispukuni on nykyään mallia teltta ja sitä ei kannata lähteä muokkaamaan.

Värioksennus

Olenpa taasen viettänyt muutaman päivän suuressa maailmassa ja siellä kaiken muun ohella tuli tarkkailtua ihmisten pukeutumista ja tyyliä. Kyllä, tässä suhteessa ei mikään ole muuttunut, jaksan edelleen lepuuttaa silmiäni lähimmäisteni vaatteissa ja kengissä.

Olen ensimmäisenä valmis myöntämään että olen  kaavoihinsa kangistunut kukkahattutäti ja tyylijumittunut kalkkis, jonka mielestä parhaat pukeutumisvinkit tulevat 50-luvulta ja 90-luvulla osattiin seuraavan kerran pukeutua kunnolla. Sillä pakko minun on myöntää, että olen kauhulla katsellut tätä värioksennuspukeutumista ja tätä ei sitten pidä tulkita niin, että inhoaisin värejä, se ei pidä paikkaansa. Minusta keltaisen voi ihan hyvin yhdistää violettiin, punaisen vihreään ja käyttää vaikka koko oranssia pukua, kunhan sen tekee tyylillä. Tyyli nimenomaan on se, mikä minusta näistä värioksenuspukeutumisista puuttuu - näistä, joita niin monessa ihaillussa tyyli- ja muotiblogissa on viimeaikoina esitelty.

Minä en vaan pääse yli siitä, että jos ihmisellä on keltaiset vaatteet, siniset kengät, violetti huivi, ruskea laukku ja pinkki hattu, se näyttää enemmän Kassi-Almalta kuin tarkoituksella T-Y-Y-L-I-K-K-Ä-Ä-S-T-I puetulta. Toisaalta lohduttavaa on se, että minä satunnaisine työmatkavaatteineni olen tasan muodin trendikkäimmällä huipulla kuin kaikki vaatteet ovat eri väriä ja eri tyyliä. Ei kun siis ihan vakavasti, ei se, että tänään tuntuu siltä, että voisin kokeilla jotain ja heittelee päälleen sitä sun tätä, tee siitä mitenkään tyylikästä ja hienoa pukeutumista. Myönnän, että jotkut osaavat hoitaa nämä värioksennuksetkin kotiin ja saavat ne näyttämään hienoilta, mutta 99% näyttää tasan siltä, että tulipa heitettyä päälle ensimmäiset käteen sattuneet vaatteet ja nyt vaan esitän, että se on muotia.

Minä olen ihailemieni aikakausien mukaisesti yhdistelmäihminen ja ihailen sitä, että kengät ja käsilaukku ovat samaa sävyä tai jos eivät ole, niin molempiin löytyy sitten jotain sitovaa yksityiskohtaa jostain muualta pukeutumisesta. Överiyhdistämistäkin voi toki olla, ei huulipunan, poskipunan, kynsilakan ja laukun sekä kenkien tarvitse kaikkien olla samaa sävyä, ei edes kaikkien meikkituotteiden, mutta jotain yhtymäkohtaa kokonaisuuteen tulee löytyä. Olisiko liikaa pyydetty, että tämä kaikkien kuosien ja värien sekaisin yhdistäminen menisi mahdollisimman pian trendistä tai että me osaamattomat jättäisimme sen sellaisille, jotka osaavat, jotta kanssakulkijamme saisivat lepuuttaa silmiään meissä tarvitsematta heti kyökätä.

Kultainen ruusu

Pari postausta sitten esittelin hankkimani kullanvärisen langan. Olen jo jonkun aikaa haaveillut virkatusta kaulakorusta ja koonnut sitä varten erilaisia hyödynnettäviä osia. Koru on edelleen vaiheessa, mutta sen mahdollisesti tärkein osa eli kullanvärinen ruusu on valmiina.

En siis vielä ole osannut päättää, laitanko ruusun kaulakoruun vai teenkö siitä irrallisen rintakorun.
Ruusu on tehty Ninuskan ohjeilla, mutta pienennetty niin, ettei siinä ole kuin 48 silmukkaa aloituksessa ja siinäkin oli vielä osa liikaa, koska ruususta tulee kovin monikerroksinen.

Tässä siis lopputulosta, ruusua ei vielä ole ommeltu kasaan, se on vain koottu kuvausta varten.

Hiuspuuteri

Viime aikoina blogissa on ollut kosmetiikka esillä vain poistomuodossa, kun olen kantanut poistoon tyhjentyneitä pulloja. Eikä suunta toivottavasti ole edelleenkään muuttumassa, vaan yhä enemmän pulloja ja purtiloita päätyy ulos kuin sisään.

Koska en ollut saanut aikaiseksi varata itselleni parturia, jouduin turvautumaan järeämpiin aseisiin ja hankkimaan kosmetiikkavarastooni täydennystä, nimittäin Dermosilin hiuspuuterin. Pieni 10g purkki maksoi 4,90€ ja on ollut käytössä parin viikon ajan. Tuote on osoittautunut kuvauksensa mukaiseksi eli kyllä se tukee ja lisää volyymiä- juuri niin kuin pitääkin. Sen voi levittää hiukan likaisiinkin hiuksiin ja se toimii silti. Ainoa miinus on se, että poistoon tarvitaan syväpuhdistava shampoo tai vähintäänkin kaksi pesua tavallisella shampoolla. Tämä testaustulos on tosin peräisin siitä kohtaa, kun puuteria on riputeltu hiuksiin vähintäänkin kolmesti.

Puuterin kaveriksi ostin dödön, hintaan 2,20€. Sitä kun tarvitaan aina.

Ai niin, tässä kohtaa voin kertoa, että parturi on varattu, mutta siihen on vielä muutama viikko aikaa. Näin siksi, että pääsin mukaan Hopottajien Naturigin-hiusväri kamppanjaan. Eli värjään ensin hiukseni itse ja sitten parturi leikkaa niihin sopivan mallin. Tulossa oleva hiusväri on punainen ja siitä tulee lisää juttua, kunhan väri saapuu.

Kävinpä kirpputorilla

Minulla alkaa olla vaikeuksia keksiä otsikoita näille postauksille, joita tulee satunnaisista kirppiksellä käynneistä kirjoitettua. Nytkin olisi tehnyt mieli kirjoittaa otsikoksi: Kipputorikierros, Kirppikseltä hankittua tai jotain vastaavaa ja minusta tuntuu, että ne samoin kuin tuo valittu otsikkokin on moneen kertaan käytetty.

Sen verran moneen kertaan olen kirpputorien hintatason nousua siunaillut, etten taida enää kehdata tehdä sitä. Jotenkin olisi kuitenkin mukava tietää, että olenko ainoa ihminen, joka pitää kympin hintaa kirpputorivaatteesta kalliina, kun kyseessä ei ole minkään ihmeellisen merkin tuote, vaan tyyliin käytetty h&m-rettu. Mutta jos nyt jätetään tuo päivittely aiheesta ja kirjoitetaan sen sijaan itse kirpputoreista.

Kävimme eilen kahdella eri kirppiksellä, toinen tässä liki kaupungin keskustaa ja toinen naapurikaupungissa. Ja niin olivat kahdelta eri planeetalta ettei kauempaa voisi olla, tuli samalla todettua, että tässä kaupungin kirppiksessä tuli käytyä ensimmäisen ja viimeisen kerran - näkyi hiukan liian kauas se, että kyseessä on täydellinen "rahat pois kaikilta"- bisnes, vastinetta rahoilleen ei saa kukaan muu kuin omistaja. Mitenkö perustelen tätä? Aloitetaan vaikka siitä, että heti ovesta sisään tullessa on valtava kyltti, jossa on kissankokoisin kirjaimin, emme vastaa myyntiin jätetyistä tuotteista. Sitä en enää muista, lukiko alla, että jokainen jättää tavaransa myyntiin omalla vastuullaan, mutta sen tekstin siihen olisi helposti voinut kuvitella jatkoksi. Myyntipaikkavuokrakin oli keskimääräistä korkeampi, mutta senhän saa jokainen valita, onko sitä valmis maksamaan - minä en olisi, koska loosit ovat vielä normaalia pienempiä. Sitten vielä ne kolme viimeistä naulaa arkkuun, jotka varmistavat sen, etten enää koskaan kanna vähiä ropojani tuonne. Yksi: pankkikorttiasiakkaalta peritään lisämaksu, vaikka ovella lukee, että heille käy myös pankkikortti. Tuossa kohtaa ei ole mitään lisämainintaa siitä, että kortilla maksaminen maksaa extraa, vaikka summa on vain 20 senttiä, on kyse periaatteesta. Seuraavaksi  järkytyin siitä, että asiakas-wc olisi ollut maksullinen kaikilta. Ihan oikeasti, kaikilla muilla tuntemillani kirppareilla, missä on wc asiakkaita varten, se on ilmainen, sitä kun kutsutaan asiakaspalveluksi, jolla houkutellaan asiakkaita sisään. Kolmantena ja viimeisenä kohtana onkin sitten se, että heillä ei ole mahdollisuutta sovittaa vaatteita, koska "se olisi niin hankala järjestää". Siis anteeksi mitä? Ensin ovella lukee, että jokainen jättää tavaransa myyntiin omalla vastuullaan ja sitten olisi hankala järjestää sovituskoppi, koska sitä pitäisi valvoa. Miten niin pitäisi, koska kerran kaikki on myynnissä myyjän vastuulla ja tappio on myyjän, jos jotain häviää. Uskoakseni aika monta vaatetta jää myymättä tuon takia. Jätän vielä mainitsematta sen, miten paljon tuolla oli jobbaritavaraa, mutta niin on saman omistajan toisellakin kirpputorilla kaupungin keskustassa - ja kyllä, kierrän sitäkin nykyään kaukaa.

Sitten se toinen lähikapunpungin kirpputori. Se oli melkein täydellisesti jobbarivapaata aluetta, mitä nyt keksejä ja karkkeja oli kaupan, muutoin myynnissä yksityisten tavaraa kohtullisin hinnoin eli pelkkää plussaa. Paikassa oli myös mahdollisuus myydä isoa tavaraa kuten pyöriä ja huonekaluja ja ne oli ryhmitelty hallin perälle omiksi kokonaisuuksikseen. Paikat olivat normikokoiset, pöytävuokra halvempi kuin alueella keskimäärin. Pankkikortti kelpasi ilman lisämaksua, muovikassin sai kaupanpäälle, sovituskoppi löytyi ja palvelu oli enemmän kuin ystävällistä eli tuonne palaan toistekin. Tunsin itseni tervetulleeksi asiakkaana, toisin kuin tuossa edellä mainitussa paikassa. Mainittakoon vielä tästä jälkimmäisestä paikasta se, että tarjosivat ilmaiset hälyttimet arvokkaille tavaroille, kun vuokrasi paikan. Ei siis liene ihme, että paikka oli totaalisen täynnä. Odotan innolla kesää ja mahdollisuutta ulkomyyntiin kesällä, sellainenkin kun heillä on kesäisin mahdollista.

Mitä sitten jäi käteen, paitsi huono fiilis ja hyvä tunnelma - onneksi kiersimme kirpparit nimenomaan tässä järjestyksessä, joten jäi parempi maku suuhun.


Kaksi rullaa Ratian lahjapaperia tulevia jouluprojekteja varten yhteishinnaltaan 2,40e, Herra Kirjoitukselle kirja taistelulaivoista ja lentotukialuksista (3,50e), äitienpäiväkortti (2e), kun osui teksti niin kohdalleen ja kuparinvärinen vyö (50c)  sieltä ensimmäisestä paikasta. Toisesta valkoinen iso meikkipussi (1€), joka ei varmaan koskaan ole ollut käytössä, valkoista ohuen ohutta virkkauslankaa (1€),ja sokerina pohjalla Disneyn Dumbo DVD (5€). Sekä lisäksi valkoinen, ohut perusneulepaita 2€. Kaikkiaan tuli tuhlattua noin 18€ edestä.

Tässä vielä saaliimme kuvallisessa muodossa:
 

Kaikkea kokeiltu

Kuten kaikki tietävät, olen ahne kaikelle ilmaiselle. Niinpä en miettinyt kahta kertaa, kun löysin netistä jälleen yhden ilmaiskamppiksen. Tällä kertaa kyse oli sellaisesta aikuisten lehdestä kuin Et- ja siitä tykkäämisestä facebookissa.

Vaikka kyseinen lehti on jossain määrin keski-ikäisille tarkoitettu, on siinä varsin hyviä ja asiallisia juttuja. Mistäkö tiedän asian, kyseinen lehti on joskus tullut kotiini ja on sitä parin ilmaisen näytenumeron verran kannettu sisään meidänkin postilaatikostamme. Lehden ehdoton plussa on se, ettei sitä lukiessaan tarvitse pelätä törmäävänsä kaiken maailman Johanna Tukiaisiin, vaan jutut ovat "kunnon ihmisistä".

En siis miettinyt kovin montaa sekunnin kymmenystä, kun tarjolla oli kamppis, jossa tykkää nappia painamalla sai lisäksi ilmaisen keittiöpyyhkeen ja tiskirätin. Niitä kun ei koskaan voi olla liikaa. Olin varmaan viimeisiä onnekkaita, joille nuo luvattiin postittaa ja viime viikolla ne sitten saapuivat. Ja ovat nätit, kyllä kannatti tykätä:

Mieheni muuten naureskeli minun pitävän varsin ainutlaatuista kulutusblogia. Näin siksi, että ostan tai saan tuskin mitään sellaista (ruokaa lukuunottamatta - ja siitäkin on joskus raportoitu), jota en raportoisi blogissa. Toisaalta blogiin päätyvät myös kaikki huushollistamme poistuvat jutut, niin vaatteet, kengät, käsityöt kuin tyhjentyneet kosmetiikkapurnukatkin. Pitäisikähän vaihtaa nimi Kaloriinan kamarista Kaloriinan kulutukseksi?

Puikkobuumi

Niin kuin usein ennenkin on tullut huomattua, että kun minä hankin jotain tai innostun jostain ei aina yksi kappale riitä. Tuo on tullut huomattua monen monta kertaa.

Vähän (tai rehellisesti paljon) noin kävi noiden neulepuikkojenkin kanssa. Kuten jo aikaisemmin esittelin, olen tämän vuoden aikana hankkinut muutamat puikot. Sitten jossain vaiheessa erehdyin vilkaisemaan ebayn tarjotaa kyseiseltä saralta ja tajusin maksaneeni itseni kipeäksi noista Suomesta hankituista puikoista riippumatta siitä oliko hankintapaikkana kauppa vai huuto.net. Miksi maksaa yhdestä puikkoparista paljon, kun samalla hintaa voi saada koko setin.

Jo aikaisemmin hankin itselleni monta paria 50cm puikkoja huuto.netistä. Nyt hankintaan menivät 80cm ja 120cm puikot. Noita 80 senttisiä, antiikkipatinoituja sai 18 pyöröpuikkoa samalla hinnalla kuin kaksi vastaavaa kaupasta Suomesta, koko setin hinta oli 8,55€. 15 puikon setti 120 senttisiä kustansi n. 6€, jälkimmäinen kuva. Koska setissä ei ollut ihan kaikkia kokoja, ostin vielä toisen alle 5€ hintaan, koska siinä oli vähän erilaisia kokoja. Tämän setin voitin vasta pari päivää sitten, joten tarkempi esittely sitten myöhemmin. Ylimääräiset voin sitten aina myydä eteenpäin.

120 senttisten puikkojen mukana tuli kaupantekijäisinä 12 kappaletta silmukkamerkkejä. Toinen vastaava satsi on matkalla tänne päin ihan huudettuna.

Jos vielä jossain vaiheessa hankkisi 100cm puikkosetin, niin noilla luulisi pärjäävän aika pitkälle ja saavan aikaiseksi vaikka mitä. Ainoastaan 7 koon sukkapuikot puuttuvat ja ne olen ajatellut hakea paikalliselta kirppisjobbarilta, kun vaan ehtisin siellä poiketa.

Ensin oli vettä ja sitten oli vettä...

Ei kun ihan oikeasti ensin oli huivi, jonka olen saanut pari kymmentä vuotta sitten lahjaksi.
 

Huivi on kulkenut mukanani koko tuon ajan, vaikka en ole sitä kertaakaan käyttänyt johtuen sen minulle sopimattomasta mallista ja pituudesta. Viimeisen parin vuoden ajan se on pyörinyt projektilaatikossani odottaen, että malttaisin heittää sen pois tai keksiä jotain muuta asiallista. Nyt sen sitten tajusin, puran huivin ja teen siitä jotain käyttökelpoisempaa. Kuvassa näkyy huonosti, mutta huivissa on kaksi mustaa raitaa ja kahta eri sävyistä kirkasta punaista.

Vanhaa laulua siis mukaillen jatketaan:
ensin oli huivi ja sitten oli kerät:

Purin huivin, jokaisen isomman punaisen raidan omaksi keräkseen ja kapeammat mustat yhteen kerään. Kostutin kerät, jotta kippurat vähän oikenisivat, nyt ne ovat valumassa tuolla kylppärissä ja päätyvät todennäköisesti joulupalloiksi, koska sävyt sopivat keskenään ja punaiseen voi yhdistää esimerkiksi alemman kuvan kultaista lankaa, jonka jossain vaiheessa olen ostanut ja unohtanut esitellä.

Laulu siis päättyy seuraavasti:
Ensin oli huivi ja sitten oli kerät ja sitten tuli värillinen joulupallo (joka esitellään joskus myöhemmin).

Jos jota kukin kiinnostaa, niin tuo kyseinen laulu on: Kaksipa poikaa Kurikasta. Oikeat sanat menevät seuraavasti: "Ensin oli vettä ja sitten oli vettä ja sitten oli kohiseva koski ja kohisevan kosken rannalla oli tyttö punaposki."

Konjakinväriset avokkaat

Minua on jo pidempään poltellut se, että ostamani konjakin värisen laukun kanssa käytettäväksi ei ole kuin nilkkurit, jotka löytyvät täältä. Voihan nilkkureita toki käyttää kesälläkin, mutta kaipasin jotain muutakin.

Ratkaisun ongelmaan tarjosi jälleen kerran huuto.net. Sieltä omistukseeni päätyivät Eccon konjakinväriset avokkaat noin 4 sentin korolla. Olen tainnut tulla vanhaksi, kun valitisin kymmenen sentin ja neljän sentin koroista ne matalammat. Toki vaakakuppia näiden puoleen veti myös se, että nämä ovat nahkaa, niissä on aivan ihanat pohjapehmusteet ja muotoilut ja hintaa postikuluineen vain 14€.

Miinuksena sitten se, että ovat puoli numeroa liian isoa kokoa. Sen korjaamiseksi otettiin tietenkin käyttöön ne perinteiset konstit eli pohjallinen ja kantalaput, jotka estävät jalkaa nousemasta kengästä ulos. Tykötarpeet maksoivat yli puolet kenkien hinnasta, 7.80€, mutta nyt ne istuvat jalkaan kuin hansikas käteen.

Ja mikä tärkeintä värikin on ihan oikea, nyt minulla on kunnon kesäkengät. Yritän siivota toisesta päästä edes parin tai kaksi pois, jotta jonkinlainen kauhun tasapaino säilyisi.

Kirjava ruusu

Blogi on viime aikoina ollut sekä kovasti hiljainen että ruokapainotteinen, mikä johtuu siitä, että niihin elämäni on viimeksi keskittynyt. Lisäksi on aika kovasti kortilla, sillä taas tällä hetkellä tuntuu, että touhotan noin viidessä paikassa yhtä aikaa ja siltikin jää yksi paikka hoitamatta.

Käsityökassissani on jo pitkään pyörinyt jämät Novitan puron kevät/karkkiversiosta, jossa on luonnonvalkoista, vaaleansinistä, vaaleanpunaista ja hentoa oliivia. Alkuperäinen ajatus oli, että yhdistäisin sen luonnonvalkoiseen puuvillaan ja kutoisin sukat. Se idea ei kuitenkaan ole tähän mennessä päätynyt ajatusta pidemmälle, joten kun löytin blogien ihmeellisestä maailmasta riittävän yksinkertaiset ohjeet virkattuu ruusuun, päätin kokeilla osaisinko tehdä sen.

Ohjeet löytyvät täältä, KLIK.

Tässä ensin se, mitä ohjeiden mukaisesta virkkauksesta tulee.

Tässä sitten valmis kukkanen. Jos olisi hiukan sommitellut, olisi värit saanut menemään paremmin, mutta tajusin sen (niin kuin monta muutakin asiaa) vähän liian myöhään.

Ruusun pohjaan kiinnitin hakaneulan kiinnittämistä varten.


Alkuperäinen ajatus oli käyttää tätä ikuisuusprojektini eli harmaan silkki-villapuseron kanssa, mutta katsotaan nyt mihin tämä päätyy.

Mustaherukka-rahkajäätelö + marjatorttu

Mustaherukka-rahkajäätelö


4 annosta

1½ dl rasvatonta maitoa

2 munankeltuaista

5 rkl ruokosokeria

200 g mustaherukoita

½ prk (125 g) maitorahkaa

1. Pane vuorokautta ennen jäätelön

valmistamista jäätelökoneen jäädytyskulho pakastimeen.

2. Kuumenna maito kiehumispisteeseen. Sekoita keltuaiset ja sokeri kevyesti
keskenään teräskulhossa. Kaada kuuma maito keltuaisvaahtoon koko ajan vatkaten.

Nosta kulho vesihauteen päälle ja kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan
sekoittaen, kunnes seos sakenee.

3. Nosta jäähtymään kelmulla peitettynä, jottei seoksen päälle muodostu kalvoa.
Anna viilentyä jääkaapissa.

4. Survo mustaherukat. Sekoita jäähtyneeseen maitoseokseen mustaherukkasose ja
maitorahka.

5. Ota jäätelökoneen kulho pakastimesta, käynnistä jäätelökone ja kaada
jäätelöseos kulhoon. Anna laitteen käydä, kunnes jäätelö on valmista.

700 kJ (170 kcal)/1 annos



 Perinteinen piimätorttu

3 kup sokeria
3 kup piimää
2 kpl kananmunia
1 kup voisulaa
5 kup vehnäjauhoja
1 tl soodaa

kaikki aineet sekoitetaan tasaiseksi ja laitetaan uuni pannulle.
Päälle marjoja tai hilloa.

Kanaruukut calzonetaikinakannella

Kanaruukut calzonetaikinakannella

n. 400 g
broilersuikaleita
4-6 kpl
banaaneja siivuina
1 pkt
amerikanpekonia
2 dl
kuohukermaa
1 dl
chiliketsuppia
2 tl
currya
Calzonetaikina:
n 1½ l
vehnäjauhoja (n. 1,25)
4 dl
vettä
1/3
pala hiivaa
1 dl
öljyä
1 tl
suolaa

Ruskista broileri, jaa neljään annosruukkuun (eli tästä tulee neljä annosta, mutta aineita voi lisätä
tai vähentää sen mukaan, minkä kokoisia ruukkuja on käytössä)
Viipaloi banaanit kanapalojen päälle
Ruskista pekoni pienehköinä paloina, jaa ruukkuihin
Halutessasi voit lisätä sekaan myös hieman sipulia: kuullota se ja laita ruukkuihin kanapalojen
kanssa. Myös valkosipuli sopii loistavasti.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se chiliketsupilla ja currylla, nostele se lusikalla ruukkuihin
päällimmäiseksi.

Tee kansitaikina:
(HUOM! Jätän taikinaohjeen tarkoituksella alkuperäisen ohjeen kokoiseksi, jotta voit käyttää sa-
maa ohjetta pizzaa tai calzonea kokatessasi. Yllä olevasta ohjeesta tulee pari pellillistä tavallista
pizzaa tai kaksi calzonea. Jos teet neljä kanaruukkua, puolita taikinamäärä.)
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen
Sekoita joukkoon öljy ja suola
Lisää jauhot
Nostata noin kaksinkertaiseksi
Jaa taikina neljään osaan ja kauli käyttämiesi ruukkujen kokoisiksi kansiksi. Asettele taikinakansi
jokaisen ruukun päälle ja nosta ruukut uunipellille (helpompi käsitellä).
Paista: +225 asteessa noin 25 minuuttia eli kunnes pinta on vaaleanruskea

Calzonetaikinan ohje on peräisin Sami Garamin kirjasta ”Puolialaston kokki”.

Taidokasta neuletyötä

Tämä taidokas neuletyö löytyi netistä - olkapäiden sijoittuminen maksan seutuun hiukan hämää, mutta ei anneta sen häiritä, sen verran on upea ja aidonnäköinen tämä neulottu "kalle".

Valitettavasti en saa aikaan enempää esittelytekstiä, koska olen edelleen sanaton. Lisää kuvia löytyy täältä: http://bencuevas.wordpress.com/2010/10/21/transcending-the-material/. Tässä vielä suora linkki.

Hyvää pääsiäistä!

Tämän postauksen myötä haluan toivottaa teille kaikille hyvää pääsiäistä!

Kuvituksena on itse tekemäni pääsiäismuna, jonka vein tervehdyksenä serkulleni (kuvaus hetkellä ripustuslenkki vielä työn alla). Noidan malli on Arnen ja Carloksen joulupallot kirjasta ja nimeltään Kolmastoista-Kari. Kirjassa tilannetta kuvataan seuraavasti: "On kenties epätavallista neuloa jouluksi pallo, jossa on noita. Moni ajattelee noidan sopivan paremmin pääsiäiseen. Mutta nyt kun kaikki tietätävät, kuka Kolmastoista-Kari on, hänellä on tietenkin paikka joulupallossamme."

Kolmastoista-Kari esitellään kirjassa seuraavasti: "Kysyit, mikä on Kolmastoista-Kari? Se on noita, joka ei tullut toineen kristittyjen kanssa, vaan sai tulla esiin vain kerran vuodessa jouluajelulle kylän läpi. Se tapahtui kolmannentoista joulupäivän iltana. - Hans Aanrud: Sidesel Sidserk"

Minä vaan en kaikesta huolimatta osaa yhdistää noitaa jouluun, vaan pääsiäiseen. Niinpä minä sitten käytin tuota noitahahmoa omassa pääsiäismunassani. Uskallan esitellä mallin täällä,  koska se on niin paljon alkuperäisestä muokattu. Muutin paitsi värit, lisäsin myös taustan kuun ja kasvatin kokoa kaksi silmukkaa jokaisella puikolla, koska muutoin kuu ei olisi mahtunut kokonaisena mukaan. Myöskin pallon muutin munanmuotoiseksi. Mutta noita on tosiaan tehty suoraan tuon Joulupallot-kirjan piiroksen mukaan.

Alkuperäinen piirros ja tuotos on tässä:

Joulu pääsiäisenä

Viime aikoina olen keskittynyt käsitöissäni joulupalloihin. Näin siitäkin huolimatta, että pari muutakin projektia on kesken.

Olen kuitenkin niin tyytyväinen joulupalloihini, etten malta olla esittelemättä niitä tässä. Joku saattaa aavistaakin, että tuo saattaisi olla minulle - ja tuo joku saattaa olla oikeassa. Nämä ovat jaossa kuitenkin vasta jouluna. :-)

Nyttemmin myös musta-valkoinen pallo on täytetty valmiiksi ja punaiseenkin on koristeet suunniteltuna.
Valkoinen pallo on ensimmäisestä satsista, mutta valmistin sen, siis sisäsin ripustuslenkin, samalla kuin muutkin. Ripustuslenkki on tehty nyörinuken avulla muihin, mutta musta-kultainen on virkattu.

Lisää tavaraa

Olen ollut kovasti aktiivinen tavaran hankinnassa viimeaikoina.

Ensimmäiseksi sain Netcyclerin kautta polkupyörään kytkettävän kännykkälaturin Nokialta. Nokia tosiaan jakoi noita tietyn määrän ja minä kuuluin siihen onnekkaaseen poppooseen, jonka kännykkä ladataan tästä eteenpäin ekoenrgialla. Valitettavasti tuo ei sovellu kuin tiettyihin malleihin, minunkin kolmesta puhelimestani vain yhteen, herra Kirjoituksen puhelimista ei kumpaankaan, toivossa on kuitenkin hyvä elää, jos laajenisi tuo valikoima.

Netcyclerin kautta sain myös pari minulle uutta käsityölehteä, joista toinen aukeni kuin vahingossa sellaiselta sivulta, josta löytyi aivan ihan tipun malli - mikä sen paremmin sopii pääsiäiseksi ja sellaista olin juuri etsinyt. Vastavuoroisesti meiltä päätyi uuteen kotiin pannumyssy, jota en ole koskaan käyttänyt, minä kun en harrasta pannukahvia tai haudutettua teetä.

Toisaalta myöskin tavaraa on poistunut tai poistumassa meiltä uusimman löytöni eli paikallisen facebook kirpputoriryhmän kautta. Se helpottaa isompien tavaroiden myyntiä, kun ei tarvitse postittaa. Lisää vaan pitäisi lisätä tuonne listalle, jos vaikka saisi osaa vintistä tyhjäksi.

nyörinukke ja sen maalaisserkku

Sain yhden huutamani neulepuikkopaketin mukana myös mielenkiintoisen lisän. Myyjä oli kuvaillut tätä näin: "Lisäksi ukkeli, jolla ilmeisesti voi tehdä neuleputkea".


Näin siis haltuuni päätyi mystinen hahmo, jonka käyttötarkoituksen suunnilleen tiesin, mutta en sitä, miten tuo oikein käytännössä toimii. Kävin sekä äitini että työkavereideni kimppuun, mutta kukaan heistä ei osannut neuvoa. Äidillä oli kuitenkin näyttää patalappu, jonka serkkutyttö oli vuosikymmeniä sitten tehnyt vastaavan tyylisellä laitteella eli jonkin näköinen kuva minulla oli, mikä lopputuloksen pitäisi olla.

Lopulta käännyin googlen puoleen, vaikka en oikein tiennyt, millä sanoilla ja mitä etsiä. Hetken selailun jälkeen selvisi, että kyseinen hahmo tunnetaan nimellä nyörinukke tai neulenukke. Noilla sanoilla löytyi sitten jo apujakin siitä, miten tuota nukkea voisi käyttää. Parhaat neuvot sain täältä ja täältä. Tämän videolinkin avulla lopulta äidin kanssa yhdessä väännettiin ensimmäinen nyöri alkuun, se oli tuo punainen, joka näkyy kuvasa. Hyviä ideoita löytyy myös täältä.  Noita nukkeja löytyy myynnistä edelleenkin, esim. tämä.

Neulenukeista on monenlaista versiota, tämä minun maalattu kaupunkilaisnukkeni on nelikoukkuinen.

Minulla on taipumus siihen, että yksi on aina liian vähän. Niinpä esitin Herra Kirjoitukselle vaateen toisesta neulenukesta. Isä tarjosi työkalut, puun ja naulat ja niin syntyi sitten neulenuken maalaisserkku kolmella naulalla.

Ylläolevassa kuvassa näkyy sitten tämä kolmen kuokun eli naulan versio käytössä ja ihan hyvää nyöriä sillä saa aikaiseksi.

Pikaruokaa

Kuten olen joskus kirjoittanut, en ole mikään gourmetkokki, mutta jääkaapista löytyvien "mitähän näistä voisi tehdä"- tuotteiden hävityksessä olen mestari.

Viimeisimmät aikaansaannokseni tällä saralla ovat sinihomejuusto-kinkku-kastike ja kanapiirakka.

Nopeaan sinihomejuustokastikkeeseen tarvitaan
½ rasiaa sinihomejuusto tuorejuustoa
1 tlk ruokakermaa
1 pss kinkkusuikaleita tai kinkkukuutioita

Kattilaan tuotejuusto ja ruokakerma, sekoitellaan kunnes tuorejuusto on sulanut, lisätään kinkku, kuumennetaan ja on valmista syötäväksi. Aikaa meni viisi minuuttia.


Kanapiirakka vol 321

Piirakkataikina joko valmiina pakkasesta tai itse tehden.

Täyte:
1 rasia liekkisuikaleita
1 prk yrttirahkaa
1 keskikokoinen paprika
1 pss (150g) juustoraastetta

Jos käytät kaupan valmista piirakkapohjaa, sitä paistetaan ensin 10 minuuttia ja sitten lisätään täyte. Täytteeseen paistetaan kanasuikaleet ja paprika, lisätään rahka. Täyte kaadetaan esipaistetun piirakkapohjan päälle, pinnalle ripotellaan juustoraastetta, paistetaan vielä n. 30 min. Valmista syötäväksi.

Valitettavasti ei ole valokuvia, tajuan aina ruokajutuissa hiukan liian myöhään, että ne voisi kuvatakin. Siinä vaiheessa ruoka on kuitenkin jo yleensä syöty eli kuvattavaa ei enää ole.

Punaiset popot

Minuun on iskenyt kevään myötä himo kaikkeen värikkääseen ja muutenkin kaikkia outoja tuulia on ilmassa, sillä tässä viikolla melkein päästin suustani sellaisen mahdottomuuden kuin "minulla ei ole mitään päälle pantavaa". Olen jossain vaiheessa luvannut itselleni ja herra Kirjoitukselle, että sellaista ei suustani pääse, vaan keksin vaatekaapistani aina jotain soveliasta päälle pantavaa. Nyt kyllä oltiin liki tuota tilannetta, koska ei meinannut löytyä soveliasta kokousyhdistelmää kaapista. Tämä johtui siitä, että en halunnut päälleni jakkupukua, vaan farkut ja pitkän tunikan, mutta musta-harmaat farkut olivat pyykissä, samoin valkoinen neule eli osasta vaatteita puuttui yläosa, toisista alaosa - jotain sinne päin sentään kaapista löytyi.

Uudet hankintani jäivät kuitenkin käyttämättä, koska eivät sopineet asuun. Kevään värikkyydeksi olen hankkinut itselleni punaiset saappaat. Tällä kertaa järkevän matalat, joten näitä voinee käytää monessa tilanteessa. Löydöt huuto.netistä hintaan 15 €, sisältäen postikulut.

Ja julkaisupäivästä huolimatta - tämä ei ole aprillipila.