Joutuisa joulukuu

Marraskuu pimeyksineen vilahti ohi tuosta vaan - en oikeasti edes tajunnut, että se vain vilahti ohi tuosta vaan. Päivien piteneminen on siis enää vain muutaman viikon päässä ja mielessä kuplii ilo siitä, että tästä selvittiin taas.

1. viikko

Tehokasta ja touhukasta. Alkuun työmatkaa, sitten maalla käynti ja äidin vieminen parturiin, yötöitä ja Rusetti-serkun synttäreitä sekä leffassa käyntiä. Jätin elokuvan valitsemisen Herra Kirjoituksen tehtäväksi, ja hän oli päätynyt Devotion elokuvaan. Hyvin mielenkiintoinen elokuva, jossa yhdistyivät lempiaiheeni lentäminen, hävittäjät ja toiminta. Vaikka tarinalla on todellisuus pohja, oli siinä paljon Top Gun - tyylisiä juttuja. Itse asiassa niin paljon, että piti oikein pysähtyä miettimään, kumpi oli toiminut ideoittajana kummalle. 

2.viikko

Itsenäisyyspäivä viikko meni jotenkin hujauksessa. Ehkä johtuen siitä, että maanantaina pääsin yövuorosta, torkuin muutaman tunnin ja yritin tehdä vaikka mitä, saamatta kuitenkaan aikaan mitään järkevää. Illalla kuitenkin käytiin äitiä katsomassa. Itsenäisyyspäivänä sitten hosuttiin ja huiskittiin, laitettiin jouluvaloja, touhuttiin kotihommia ja päivä katosi tuosta vaan. Sitten yhtäkkiä olikin jo taas lauantai ja seuraava kotityöpäivä. Joululahjojakin oli pakko ostaa, vaikka miten yritänkin sitä välttää. Kävimme myös molempia äitejä katsomassa.

3.viikko

Tajusin juuri tällä viikolla, miksi marraskuu ei tuntunut niin pahalta kuin yleensä- ihan siksi, että silloin joutui tosi harvana aamuna oikeasti lähtemään vesisateeseen tai räntäkeliin. Ilmeisesti mulla oli niin loistava tuuri, että vapaat ilman pakollisia menoja osuivat juuri niihin päiviin, kun olisi pitänyt rännässä rämpiä - ja silloinhan minä en pihalle mennyt. Tämä tajunnan räjäyttävä oivallus syntyi, kun useamman päivän perkkäin joutui kahlaamaan hyytävässä tuulessa, pakkasessa ja lumisateessa läpi kinosten töihin. Kyllä, minä vihaan talvea ja erityisesti runsasta lumipeitettä (ja kaikki yli 10 cm on runsasta). Ainoa positiivinen asia on se, että kerrostaloasuja ei joudu onneksi itse tekemään lumitöitä. Se ikävä puoli tuossa kuitenkin on, että nykyisellä huoltofirmalla kestää ihan tolkuttoman kauan päästä meille asti. Kun ennen oli oven alustat laastuina siinä vaiheessa kun lähdin töihin, nyt saa ihan itse survoa ovea auki ja talloa ensimmäiset jäljet lumeen. 

 

Töitä sentään riittää ihan omiksi tarpeiksi. Tällä viikolla harrastus - ja ylitöitä kertyy reilun parin työpäivän verran eli yli 20 tuntia. Normitöiden lisäksi siis, vapaa-aikaa on turha miettiä, sillä se, mitä jää yli menee kotihommissa ja joululahjapajan pyörittämisessä. Taitaa olla itsestään selvää, että kaikki tarvitsevat/listatut eivät saa sukkiaan jouluksi, vaikka miten yrittäisin ahkeroida. Joulufiilis on kyllä muuten nollassa, ei vaan huvita, ei innosta - ei sitäkään vähää, mitä normaalisti.

Onneksi Herra Kirjoitus jaksaa miettiä tulevaa reissua ja hoidella siihen liittyviä varauksia. Minä vaan nyökyttelen ja totean, että juu, hyvä on, tehdään niin. Huomaa selkeästi kummalla meistä on matkakuume. Minä keskityn odottamaan viikon kohokohtaa, tilipäivää.

Minä puolestani hoidin Herra Kirjoituksen auton katsastuksen. Josta selvittiin ihne kyllä laaki ja vainaa - periaatteella ja sakkorenkailla. Olin täysin varautunut siihen, ettei auto mene katsastuksesta läpi, koska renkaissa oli sen verran vähän kulutuspintaa. Se kuitenkin meni läpi, ja jopa ilman minihametta ja verkkosukkia. Tosin uudet käytetyt talvirenkaat on nyt sitten jo ostettuna, sen verran huteralta meno noilla tuntui. Ihan uusia ei maltettu yhden talven takia ostaa, ostakoon sitten auton seuraava omistaja uudet, niin saa sellaiset kuin haluaa.

4. viikko

Jouluviikko ja vesisadetta, ehkä jopa vielä pykälän pahempaa kuin marraskuun vesisade. Jossain vaiheessa oli niin kaunista, kun oli valkoista ja lunta ja nyt sitten tietysti mennään just jouluksi mustalle maalle, jäälle ja liukkaudelle. Vähän yllättäen viikkoon tupsahtikin 15 tuntia ylimääräisiä töitä. Tarkoitus oli vain pikaisesti käydä perehtymässä uuteen harrastetyöpaikkaan, mutta perehdyttäjän sairastuttua jouduinkin tuuraamaan häntä lennosta puhelinperehedytyksen turvin. Hyvin on kuitenkin ainakin minun kuvitelmieni mukaan mennyt. Kaikki ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja vakuuttaneet, että yhdessä selviämme. 

 

Ekstratyöt tarkoittivat sitä, että maalla juoksimme lennossa ( = loskakelissä ajaen) vaihtamassa valvontakameroihin akkuja ja jättämässä paketteja, joulusiivoukset hoidettiin vähän kevennetysti ja joululahjakierros tehostetusti, samoin ostokset ja ruokalistaa siirrettiin valmiiseen suuntaan ja sorttimäärää supistettiin. Minä kun olen koko joulun töissä, niin eipä tuo kovasti aiheuta ongelmia. Totesimme, että ehdimme istua yhdessä joulupöytään kunnolla vasta Tapaninpäivänä ja päädyimme siihen ratkaisuun, että Herra Kirjoitus viettää aattoa oman perheensä kanssa, käymme katsomassa äitiä joulupäivänä ja Tapaninpäivän iltapäivän pyhitämme toisillemme. 

Joulufiilis on nollassa muutenkin eikä vesisade ainakaan lisää sitä. Onneksi ei ole pakko esittää joulumielistä - ja on lohduttavaa huomata, ettei ole ainoa, jolla ei oikein tällä kertaa ole joulumieltä. Ilmeisesti liian moni negatiivinen asia on monille kertynyt kuormaksi juuri nyt eikä loputon tavara-, lahja- ja ruokakouhotus innosta. Keskityn siis kutomaan sukkia, jotka toimitan lahjoiksi sitten joulun jälkeen ja käymään töissä. Joulun parhaat fiilikset tulivat kieltämättä siitä, että eräs pieni mies oli saanut suoranaisen yli-innokkuus hepulin saatuaan joulupaketista kettusukat ja siitä, että toinen vielä pienempi mies oli istunut nakuna kylpyammeessa uittamassa joululahjavenettään.

5.viikko

Vuoden viimeinen viikko. Joulu oli ja meni aiheuttamatta sen suurempia "haloita". Minulla on sellainen töissä yötä päivää viikko, johon kuuluu kolme kokonaista työpäivää, pari vajaata työpäivää ja kolme työyötä. Jouluruoat syötiin kerrankin loppuun kyllästymättä ja joulusuklaat (joita ei itse ostettu yhtään tänäkään vuonna) kestivät pidemmälle kuin Tapaninpäivään. 

 

Samalla tein harrastyösopparin tammikuuksi, mikä tarkoittaa sitä, että vapaa-ajan ongelmia ei tulevaisuudessa, mistä olen kovasti tyytyväinen. 

Uusi vuosikin on siitä harvinainen, että en ole töissä. En edes muista, miten monta vuotta edellisestä vapaasta uudesta vuodesta on. Toki juhliminen jää hyvin vähälle, sillä pääsin uudenvuoden aatton aamuna valvomasta ja takana on hyvin vähän unta edeltävän neljän vuorokauden aikana. Meidän uudenvuoden hemmottelumme rajoittuivat mozzarellatikkuihin ja irtokarkkipussiin, jotka molemmat olisi järjellä ajatellen kannattanut jättää väliin, mutta hyvältä maistui siitä ei päästä yli eikä ympäri. 

 

Pohdin kulunutta vuotta ja kaikkea siihen liittyvää omassa jutussaan. Samoin sitä, mitä ajattelen tulevasta vuodesta. 

Kosmetiikan tyhjentyneet 4/22

Pieniä ovat silakat joulukaloiksi eli kovin ovat vähissä tyhjentyneet kosmetiikkapurtilot. Johtunee varmaan siitä, että kun käytössä ovat taas isot pullot, niin niiden tyhjentymiseen menee reilusti aikaa. 

Herra Kirjoituksen dödö Dermosililtä, Erisanin kuivashampoo, Miramen kynsilakanpoistoaine, Agran shampoo, vanha Dermosilin keittiösaippua, meikkipuuteri Hemalta vuosia sitten ostettu, H&M puuteri ja kaksi minituubia hammastahnaa. Meikkikynä onnistui jotenkin livahtamaan toiseenkin kuvaan, vaikka oli jo kertaalleen listattu poistetuksi. 

 

Seuraavaksi Cantate-hajuvesi, keittiösaippuapullo toimii käsisaippuan täyttöpullona. Näytteissä kaksi miesten kasvojenpuhdistusgeeliä ja yksi extra voide pinkkinä. Yhden minihuulipunan onnistuin vippaamaan työpaikan pukuhuoneessa jonnekin, mistä en sitä löytänyt, joten sen vuoksi sitä markkeeraa jo seuraava yksilö. 

Seuraavaksi tyhjentyivät minun Cien-dödöni, hiusöljy, jonka kippasin ruusutehtaalla steariinin joukkoon, Lumenen meikkivoiteen käytin myös viimeistä pisaraa myöten, Doven men + care - dödö on Herra Kirjoituksen, yhden minihuulipunan käytin myös loppuun, samoin kaksi mini hammastahnaa. 

 

 

Reissussa tyhjentyi kasa näytteitä: kaksi Dermosilin meikin poistoainetta, kaksi hair&body washia, yksi BB voide, yksi 2-in-1 sävyttävä päivävoide ja yksi puhdistusgeeli. 

Herra Kirjoituksella pitkään käytössä ollut Tommy Hilfigerin Tommy-tuoksu tyhjeni, samoin sininen dödö, joka ei niin kauaa hänen käytössään kestä, myös Fuze on hänen käytöstään. Loput eli meikkivoide, oliiviöljy (meikinpoistoon), saunasaippua, minihuulipuna, Elmex-hammastahna, Parodontax-minituubi ja seeruminäyte ovat minun käytöstäni. 

Vuoden viimeisissä tyhjentyneissä on pari dödöä, yksi minihuulipuna ja minihammastahna.

yhteensä 33 purtiloa ja 11 näytettä. Vuoden alusta  95 purtiloa ja 94 näytettä.

Rätei ja lumpui vuosikatsaus

Joulukuu 2021-joulukuu 2022:

T-paidat  VIII

Alusvaatteet:V

Sukat:V I

Muut: V IIII  (leikattu naaman puhdistusräteiksi/siivousräteiksi )

T-paidat leikattu naaman puhdistus/siivousräteiksi, mukana vihdoinkin "kadonneen nuoruuden" valkoinen toppi, 1 roskiin kaktuksen piikkien takia

 

Alusvaatteista rintaliivitoppi ratkottu paikkavärkiksi ja uusiokäyttöön kuminauhojen osalta, alushousuja siivousräteiksi. 

 

Sukat joko siivousräteiksi tai leikattu sukkakuteiksi 

Muut sisältävät seuraavia vaatteita: vanha tuulitakki, ruudullinen puuvillapaita, pyjamapaita, yöpaita, neuletakki, puuvillapaita, collegepaita

 

Viimeiseksi pitäisi varmaan lisätä kohta "hämyt" tai "outolinnut", sillä en oikein tiedä, miten pitäisi laskea esimerkiksi sukkahousut, joiden vyötäröstä ja teristä tein uudet nilkkasukat ja rikkinäiset reisiosat leikkasin sukkakuteiksi. 

Selkeästi huomasin, että aika moni vaate jäi vielä kaappiin "kyllä se vielä yhden pesuvälin menee"- periaateella. On siis selkeästi fiksua jatkaa seurantaa vielä ensi vuonnakin. Tämän mukaan kun en ole poistanut vaatekaapistani kuin 28 vaatetta/sukkaparia loppunkäytettyinä.

Elinan pitsiunelmasovellus

Löysin Kardemumman talo- blogin runsaista ohjevarastoista Elinan pitsiunelmat jo hetki sitten ja kun sain ajatuksen alkaa kutoa nimikkosukkia jouluksi, päätin, että Elina saa nämä tai siis sovelluksen niistä. 

Kysyttäessä lempiväriä vastaus oli, että olen kaikkiruokainen värien suhteen. Niinpä langaksi valikoitui 7 veljeksen vanha viininpunainen lanka, joka oli ikävästi aika löyhäkierteistä ja meni kudottaessa helposti sääpuoleen. Puikot ne samat Novitan koivuiset kulmikkaat, joilla olen tässä viime ajat pääsääntöisesti tikutellut. 

Alkuun noin 60 silmukkaa ja kudoin 15krs 2o2n- joustinta. Sen jälkeen kavensin yhden silmukan, jotta sain ne jaettua 15-14-15-15. Takana eli puikoilla 1 ja 4 kudoin sileää neuletta, koska näitä ei ollut tarkoitus tulla polvisukat, vaan lyhyemmät. Eteen tein mallikuvion mukaisen 25 silmukan pitsikuvion, varressa 6 kertaa. Nilkan kohdalla kavensin yhteensä 8 silmukkaa muutaman kerroksen välein. Kantalappuun otin 13+13 silmukkaa ja kudoin 26 kerrosta. 

Kantapohjassa 7+7 silmukkaa ja kantalapun reunasta nostin 14 silmukkaa. Kavennuksista 2 + 2 ensimmäistä lyhennetyin kerroksin ja sitten joka toinen kerros kunnes puikoilla 14-13-12-14 silmukkaa. Jalkaterään 7 pitsikuviota ja sädekavennus soveltaen. 

Sukkien valmistuminen vähän viivästyi, kun unohdin kassin Tapanin päivänä töihin, enkä jaksanut käydä sitä sieltä erikseen hakemassa. 

Painoa sukilla 67g eli vuoden alusta olen kutonut sukiksi 3376g.

Kolmet sukat ovat vaiheessa eli varmaankin olen sen 3,5kg kutonut, mutta lasketaan ne kudotuiksi vasta sitten, kun ovat valmiina.

Joulun lahjat

Tämä sama ilmiö toistuu joka vuosi. Mitään ei osteta eikä anneta lahjaksi, mutta silti joka vuosi kannetaan paketteja paikasta toiseen. Niin tänäkin vuonna. 

 

Yhtälailla olen joka vuosi sitä mieltä, että meitä muistetaan aivan liikaa, niin tänäkin vuonna. 

 

Olemme siis saaneet eri tahoilta suklaata, glögiä, pikkuleipiä ja teetä.

 

Noiden lisäksi saimme kaksinkappalein erilaisia kasseja, joista vain toinen on kuvassa. Jokinpiin pellavan pannulappu ja keittiöpyyhe, peli, suklaa, tee, mysli ja riisi olivat pakattuina tuohon ylemmässä kuvasa olevaan kassiin.

Näiden lisäksi "joulupukki" kantoi meille glögiä ja terästettä, kermalikööriä,  useampaa erilaista suklaata, suklaa-monopolin, pähkinöitä, lisää pikkuleipiä, porolevitettä ja poronpipanoita, voiveitsen, joulukoristeita ja pari arpasettiä sekä rahaa.

Kuvista puuttuvat vielä ainakin yksi jouluinen porkkanalaatikko ja lahjakortti, jolla saa valita, mitä haluaa kaupan valikoimista sekä Juniorin kuvista tehty kalenteri. 

 

Lisäksi sain työkaverilta yllätyslahjaksi Dermosilin luomiväripaletin.

 

Positiivista on se, että tuossa on paljon syötävää ja juotavaa, joista ei jää mitään kaappeihin, sekä tarpeellista käyttötavaraa, joten kovasti taas olen onnellinen lahjoista. Toki esimerkiksi tuo suloinen "amerikkalainen postilaatikko" tulee säästettyä, vaikka suklaat sisältä katoavatkin.

Saiturin korjausjoulu

Onnistuin viikolla rikkomaan käytössä olevista talvikengistäni vetoketjun - ja vielä sen verran pahasti, että oli valittava kolmesta vaihtoehdosta: heitä kengät roskiin, vie kengät suutariin tai korjaa itse. Roskis nyt on allekirjoittaneelle viimeinen vaihtoehto ja koska en myöskään halunnut jättää kenkiä juhlapyhien yli suutarin huomaan, jäi vaihtoehdoksi itse korjaaminen.

Kenkien vetoketjun lukko oli siis irti ketjun toisesta puolesta. Vanhoja hyviä ohjeita noudattaen ratkoin vetoketjun pään irti siltä puolelta, mistä lukko oli irronnut ja irrotin metallisen sulkuklipsin. 

Pujottelin löystyneen lukon takaisin paikalleen. Kiinnitin klipsin uudelleen pihdeillä, joilla myös puristelin löystyneen lukon takaisin sopivaan kireyteen. 

Lopuksi ompelin irrotetun vetoketjun takaisin paikalleen ja kas, kengät ovat taas kunnossa. Aikaa meni parikymmentä minuuttia ja eko-saituri on taas tyytyväinen. 

 

Kuten kuvasta näkyy, aiemmin rikkuneen lukon vetimen olen korjannut avainrenkaalla, joka toimii tuossa itse asiassa paremmin kuin varsinainen vedin.

Heijastin tyttö

Löysin heijastimen yläosan kadulta pudonneena ja se näytti niin lohduttomalta, että korjasin sen talteen.

Samalla se oli myös kovin pikkuinen tuodakseen yhtään näkyvyyttä pimeissä keleissä, joten lisäsin "tytölle" hameen. 

Kaikesta valitettavasti huomaa, että kyseessä on todella nopeasti yösydännä tehty pikatuunaus, sillä ensinnä käteeni sattunut heijastinnauha oli paksumpaa kuin normaalisti, sillä se oli kierrätettynä jostain talteen otettu. Halusin tämän kuitenkin valmiiksi, koska purin korjausta odottavien pinoa ja kello oli jo vaikka mitä. Niinpä tyttönen sai hameekseen vähän tuhdimpaa nauhaa. 

Kiinnityslenkin nappasin vanhasta avainnauhasta ja renkaan korvismateriaaleista.

Sattuma ruutu -sukat

Pukin konttiin kälyä ajattelen ovat päätymässä nämäkin jämälanka-sukat. Minulla on ikävä taipumus yrittää aloittaa eri pari -sama pari  - sukkia ja kuitenkin joka kerta huomaan tekeväni mahdollisimman samanlaisia pareja. Nyt yritän tarkoituksella tehdä erilaiset ruutusukat ja käyttää jämiä edelleen pois. 

Aloitukseen 60 silmukkaa, joilla 20 kerrosta perus 2o 2n - resoria, sen jälkeen 1 silmukka per puikko lisää, jotta menevät ruutukuvioihin tasan. Ja sitten vaan tutulla mallilla eteenpäin. Varteen 16 ruutua, kantapää vanhvistettu 32 silmukkaa, 38 kerrosta. Kavennukset kantapohjan puolella, koska kuviot.

 

Terään 15 ruutua, kavennukset nopeat sädekavennukset eli kavennus joka toisella kerroksella.

Vaikka miten yritin, niin silti huomaan ruuduisa tiettyä symmetriaa valkoinen ja fuksia kulkevat molemmissa parina, samoin lila, oranssi ja vaaleansininen hyvin lähellä toisiaan. Taidan antaa periksi ja keskittyä tekemään vain identtisiä tai liki-identtisiä sukkia.

Painoa 140g eli vuoden alusta 3309g lankaa käytetty.

Kalevankarhu

Kalevala korun joulukoriste 2022 on karhu, Kalevankarhu. Minulle olisi kelvannyt ihan vaan pussissa oleva, mutta olivat kultasepänliikkeessä keksineet, että tuosta saa oivan nopeasti myytävän paketin, kun paketoi sen nätisti valmiiksi.

 

Herra Kirjoitus toimi valokuvaajana, kun minä yritin hoidella joulusiivouksia ja -suunnitteluja eteenpäin, siksi kuvia on kerrankin paljon ja ne ovat parempia kuin minun ottamani.

 

Karhu on jotenkin niin perinteisen kalevalainen ja Kalevala korun tyylinen, että sen tunnistaisi heti. Karhu on siis kolmas eläin siinä perinteisistä koruista tehdyssä joulukoriste-sarjassa, joka on paljon erilainen kuin aiemmat eläimet ja sopii paremmin yhteen noiden aikaisempien ihka ensimmäisten joulukoristeiden kanssa yhteen.

Tältä vuodelta tämäkin koriste jäi laatikkoon, sillä emme keksineet järkevää paikkaa, mihin kaikki koristeet saisi esille. Ensi vuodeksi pitää hankkia kuusi mihin nämä ja kaikki hienot kenkä- ja lankakeräkoristeet saa esille.

Pata-Antti sukat

Kuusivuotias kummipoikamme on kova Ässät-fani, kuten uskoo kummisetänsäkin olevan, lisäksi hänen lempivärinsä ovat punainen, musta ja vihreä. Joulun pehmeään pakettiin ajattelin laittaa aidon Ässät-kaulahuivin lisäksi Pata-Antti sukat. Lankoina saajan lempivärien ja suosikkijoukkueen mukaan mustaa ja punaista, vaikka "oikeat" Antti-sukat kudotaan harmaalla ja tummansinisellä (Antti on siis Jussien toisenvärinen sovellus). Lankoina 7 veljestä, vanhaa mustaa ja jotain punaista melkein kokonaisesta jämäkerästä, jossa ei ollut vyötettä, joten tarkempi sävy jää hämärän peittoon. Puikot Novitan Kulmikas koivut 3mm. 

Silmukoita aloituksessa 48, 2o 2n- joustinta 10 krs mustalla, 2krs punaista, 3 krs mustaa, 2 krs punaista ja vielä 4 krs mustaa. Sen jälkeen lisäsin 3 silmukkaa, jotta sain 51 silmukkaa. Kudoin mustalla 7 krs sileää, 3 punaisella, 2 mustalla ja sitten aloitin kuvion mallin mukaan. Sen verran sovelsin, että joka toisessa välillä välisilmukoita oli kaksi ja joka toisessa välissä yksi. Kuvio on Pinterestistä ottamani kuvakaappaus, jossa ei ollut enää mainuttu alkuperäistä lähdettä.

 

 

Kuvion jälkeen 2 krs mustaa, 3 krs punaista sekä 6 krs mustaa sileää neulosta, jonka viimeisellä kerroksella kavensin 3 silmukkaa - jäljelle jäi siis 48 silmukkaa = 12 silmukkaa puikolla. Tämän jälkeen vielä 6 krs 2o 2n - joustinta ennen kantalappua. 

Kantalappu 26 silmukkaa ja 26 kerrosta vahvistettuna, kantapohja 7+7 silmukkaa. Kantalapun reunasta 13 silmukkaa ja kahdet ensimmäiset kavennukset lyhennetyin kerroksin. Sen jälkeen loppu terä silää neulosta mustalla langalla - varsinainen silmäntappovalinta näillä keleillä kun on pimeää ja vielä pimeämpää. Onneksi käsituntuma toimi varsin hyvin ja taskulampun kanssa oli vielä pakko tarkistaa, että sääpuolia ei jäänyt. 

 

 

Nämä siis kokoa 36/37 ja periaatteessa teritetettävissä uudelleen, jos Antin jalka kasvaa samassa suhteessa kuin isosiskonsa. 

 

Painoa sukilla  116g eli vuoden alusta lankaa käytetty 3169g

Utusiniset Ilonat

Pyöritän täällä edelleen Korvatunturin aputoimipistettä. Tällä kertaa puikoilla on sukat Ilona-nimiselle neidolle. Päätin, että koska tarjolla on ihan omalle nimelle tehty malli, teen sukat hänelle sen mukaan. Malli on siis JuurakkoCreations'n Ilona hiukan sovellettuna. Mallissa on koko 38-40, mutta tällä neidillä kengänkoko on siro 42 eli vaati säätöä niin pituudessa kuin leveydessä. 

 

Kun ohjeessa käskettiin luoda 48 silmukkaa, minä loin 56. Osin siksi, että käytän näissäkin Novintan kulmikas koivu 3mm puikkoja, jotka ovat pienemmät kuin ohjeessa ja osin siksi, että sukissa olisi riittävästi tilaa. Pitsikuvioon en puuttunut, vaan lisäsilmukat päätyivät joustinneuleeseen puikoille 1 ja 4. Lankana sukissa utusininen seiskaveikka - vanhaa hyvää lankaa, kun on vielä 150g kerä. 

 

Vääränkätisenä kutojana joudun toki tekemään neuleen kavennuset eri tavoin, jotta sain ne kallistumaan oikeaan suuntaan. Samoin päätin kutoa pitsimallikertoja varteen 7 ohjeessa olevien kuuden sijaan. Kantalappuun 16 + 16 silmukkaa, 30 kerrosta. Kantapohjaan 8+8 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 14 silmukkaa, kaksi ensimmäistä kavennusta joka kerroksella lyhennetyin kerroksin, sen jälkeen joka toinen kerros, kun silmukkamäärä 14+12+12+14.

Kärkikavennuksiin tein kiilakavennukset 5krs- 4krs-3krs-2krs-1krs-0 ja viimeiset 6 yhteen. Mittaa on ehkä sentin verran liikaa, mutta toisaalta se katoaa helposti leveyteen ja mahdolliseen jalan kasvuun. 

 

Painoa sukilla on  136g eli vuoden alusta yht. 3053g lankaa käytetty.

Ostoksilla

Joulukuu on vuoden kuukausista se, mihin tyypillisesti liittyy eniten shoppailua: joululahjoja, niiden oheistuotteita, ruokaa, koristeita ja kaikkea mahdollista. Olen toki edelleen yrittänyt shoppailla mahdollisimaan vähän, mutta jotenkin tuo ostosmania tarttuu. Kuten jo aikaisemmin todettiin yhteiseksi joululahjaksi hankittiin matka ja  Herra Kirjoitus tilasi itselleen uuden auton. Minulta minulle joululahjat eivät ihan tuohon kategoriaan yllä: tilasin Kiinasta ripsentaivuttimeen kumeja ja ostin Smart 10 -peliin lisää kysymyksiä sekä hankin teräväkuivaimen helpottamaan siivoamista. Noihin ei kovin monta kymppiä mennyt, mutta hassusti silti ne piristivät - ainakin hetken. 

 

Kosmetiikkarintamallakin tein hankintoja, tilasin Dermosililtä meille - no lähinnä itselleni- suolashampoon ja -suihkugeelin. Vielä niitä ei ole testattu, joten en osaa sanoa, millaisia ovat. Mekanismi ainakin on mielenkiintoinen, kun tuotteesta on vähennetty vettä ja se on rakeisessa muodossa. 

 

Muutoin olemme ostaneet lahjat vain lapsille, aikuiset saavat tylsästi perinteisen saippuaisen "joulukukkasen", jota olen harrastanut jo useamman vuoden. Sen kun voi käyttää ja pistää pullot roskiin tai antaa eteenpäin, jos ei tykkää. Herra Kirjoitus kyllä irvistelee, että me pidämme kaikkia muita niin likaisina, kun moisia lahjoja annamme, mutta minä taas yritän perustella tuota järkevyydellä ja sillä, että kaikilla on jo tavaraa yllinkyllin, sitä ei tarvita enää enempää. 

Itselleni ostan toki sen perinteisen Kalevala Korun joulukoristeen, joka tänä vuonna ilmeisesti on karhu. Yritän ehtiä hakea sen ensi viikon aikana. Kirjoitan siitä tietenkin jutun niin kuin perinteisesti joka vuosi.

Joululahja meille

Päätimme  herra Kirjoituksen kanssa antaa toisillemme ja itsellemme kunnon joululahjan: varasimme monen vuoden jälkeen ulkomaan matkan. Se on tylsästi vain viikko, eikä maailman parhaaseen aikaan, sillä ajankohta on maaliskuu. Mutta ihan se ja sama - Teneriffa kutsuu joka tapauksessa maaliskuussa. Hotellikin on se sama kuin silloin vuosia sitten.

Tosin herra Kirjoitus on varmaan hankkimassa itselleen vielä isompaa ja kalliimpaa lahjaa. Sen verran tiukasti on neuvotteluja autokauppiaan kanssa käyty, että meillä on kohta myös uusi kulkupeli.

Salatontut ilahduttavat

Löysin maalta erään laatikon pohjalta nyplätyn rannekorun, josta oli kaksi helmeä irronnut. Ikävästi helmet olivat varsin hankalan värisiä ja -kokoisia, joten kun irronneita helmiä ei löytynyt laatikon pohjalta, olin pulassa. Kyselin helmiä kavereilta ja sukulaisilta, yritin löytää kirpputoreilta tai nettikaupoista - turhaan, niitä ei vaan tuntunut löytyvän. Lopulta pistin pyyntöä paikalliseen roskalava-ryhmään, jossa sain vinkin maalaamisesta ja tarjolle muuta kuin helmiä korjauksen materiaaliksi. Lopulta sain viestin henkilöltä, joka toimi minun elämäni tämän vuoden joulutonttuna tai jouluenkelinä - ja lahjoitti minulle täsmälleen koruun sopivat helmet ja toimitti ne vieläpä kotiin.

En osaa sanoin kuvata, miten kiitollinen hänelle olen. Helmet sopivat täydellisesti ja nyt on koru korjattu ennalleen. 

Joulutonttuja siis todellakin on olemassa ja ihmisillä on kultainen sydän.

Merkillinen marraskuu

 Lokakuu sujahti ohi tuosta vaan,vaikka siinä oli tapahtumia ihan kuudelle viikolle. Marraskuu on perinteisesti vuoden kuukausista se, jota inhoan eniten. Tänä vuonna pistin toivoni siihen, että marraskuu on vain 30 päivää, joista osa vielä lomaa  eli nopsastihan se tuosta sujahtaa - jos kelit ovat aivan hirveät, voi aina neuloa joululahjasukkaa. 

1. viikko

Tämä viikko piti sisällään paljon vapaita ja vähän töitä, olin näköjään suunnittelut työvuorolistani niin, että listan alussa oli tiukempaa eli vähemmän vapaata ja sitten viimeiselle viikolle oli kasattu ne jäljelle jääneet vapaat niin, ettei töitä ollut kuin kolme päivää. Alkuviikon vapailla vain nautiskelin, siivoilin vähän, kävin lounastreffeillä Ievuskaisen kanssa, korjailin vaatteita ja muuta sellaista ihan pientä ja leppoisaa. 

Perjantai-ilta oli äiti-ilta eli tein hänelle jalkahoidon ja muutenkin vietimme siellä pidemmän aikaa. Lauantaina vietimme peli-iltaa ystävien kanssa ruoan, herkkujen ja pelien merkeissä. Tarjolle tein salaattia ja kolmea erilaista piirakkaa (kinkku-juusto, paprika-pekoni sekä kasvis) sekä banofeeta kahvin kanssa. Mukavan rentouttava ilta. Sunnuntaina kävimme päiväseltään maalla tyhjäämässä kaappeja, jotta hiirille jäisi mahdollisimman vähän mutustettavaa - niiden käyntejä kun ei oikein voi estää, mutta taloksi asettumista voi rajoittaa. Kannoin siis äidin varastoista kassikaupalla jauhoja, ryynejä ja muuta kuivatavaraa meille todeten, ettei ihan heti tarvitse käydä kaupassa. Toisaalta tuntui pahalta tyhjätä kaikki hänen varastonsa, mutta toisaalta vielä pahemmalta olisi tuntunut siivota niitä pilalle menneinä pois. Äiti kun niitä enää tuskin koskaan tarvitsee. Naapurin Leena tarjosi kahvit, koska me kuulemma olisimme muuten paleltuneet tuolla kylmässä kämpässä. Haudalla emme käyneet, en vain kyennyt, jostain syystä oli aivan liian ikävä isää. Äitiä kävimme sunnuntaina illalla katsomassa kun kerran ajelimme ohi, samalla tuli ripustettua hänen lahjaksi saamansa joulukalenteri seinälle ja hoidettua muitakin asioita. 

2. viikko

Viikko alkoi vapaapäivällä eli käytännössä istuin vähän pidempään aamukahvin kanssa ja tein päivän työlistaa, sillä hoidettavia asioita oli jälleen runsaasti: useampi puhelu, kasa kirjoitettavia sähköposteja ja tietenkin pyykkiä, sukankudin ja muuta askartelua. Sitten pari päivää töissä ja jälleen yksi vapaapäivä - siinä vaiheessa iski tajuntaan se, että muuttuneiden työjärkestelyjen takia tuo vapaa olisi ensimmäinen ja ainoa ennen seitsemän päivää kestävää työputkea. Se tarkoitti sitä, että asioita tuli hoidettua tehokkaasti ja vauhdilla. Kävimme katsomassa äitiä illalla ja veimme hänelle lipaston, jotta hän saa vähän lisää tilaa tavaroiden säilytykseen. 

Sunnuntaina, työputken kolmantena päivänä, nautin työmatkasta täysin siemauksin ja ihmettelin, miten marraskuussa voi olla niin hienoa: oli lämmintä, ei satanut, aurinko oli nousemassa ja kaupunki ihmeellisen hiljainen. Vaikka olin nukkunut huonosti, tuntui tuo hetki silti niin voimaannuttavalta, että kyllä sen voimalla jaksaa. 

3. viikko

Pieniä onnistumisen elämyksiä, sillä tajusin pitkästä aikaa meillä selvityn kaksi viikkoa täysin nollahävikillä ja että vaihtelevaa ruokaa olisi vielä jäljellä koko viikoksi, itse asiassa pakastinta hyödyntämällä seuraavaksikin. Maanantaina tuulettelin neljättä "putkipäivää", työputkeni on päässyt jo yli puolen välin. Odotin maanantaina kutsua töihin, mutta koska sitä ei tullut päätin käyttää aamun kotihommiin - tiskaamista, ompelua, pölyjä eli ihan sitä tavallista ja illaksi töihin. Korjasin sen korjaamista odottaneen heijastinliivin ja tein kassillisen ruusuja odottamaan stearinointia. 

Viikon suunnitelmissa on keskiviikkona käydä katsomassa äitiä ja sitä ennen tiistaina hoitaa pyykin mankelointi. Perjantaista alkaa sitten odotettu loma, joka harvinaista kyllä on sellainen, ettei siihen ole sovittuna yhtään keikkatöitä. Kylppäri pitää siivota isommin, muun huushollin kanssa ajattelin mennä vain kevyellä pintasiivouksella. Perjaintaina tapaamme lisäksi ystäviä pitkästä, pitkästä aikaa.

Torstaina sain sitten lisää ikäviä uutisia, tauti listaani lisättiin DMII eli minulla on elintasosokeritauti. Lääkäri määräsi suoraan lääkkeet, vaikka yritin pyytää apua laihduttamiseen ja sen kanssa jaksamiseen. Ilmeisesti hänen suunnitelmansa on vaihtaa nuo lääkkeet mahdollisimman pian toisiin, niihin paljon julkisuudessakin olleisiin, jotka tukevat painonhallintaa paremmin. Vaikka tiedän, että vika on ihan itsessä suurimmalta osalta, niin olisin silti toivonut edes yhtä mahdollisuutta ilman lääkkeitä, pelkällä tuetulla painonhallinnalla, mutta lääkäri tuntui olevan lääkkeiden suhteen aivan ehdoton. No, katsotaan, miten tämä tästä etenee. 

Kuukauden kohokohta eli "palkkapäivä" tuli ja meni, itse asiassa meni hyvin pitkälle tuota edellä mainittua uutista pureskellessa - en halua olla sairas, enkä halua lisää lääkkeitä. Tässä kohtaa lienee ymmärrettävää, ettei talousasiat paljon kiinnosta, vaikka näyttäisikin siltä, että vuoden säästötavoite täyttyy ja muutenkin on menty kurinalaisesti ostellen (herkkuosasto edelleen toki yliedustettuna) tämä kuukausi. Lauantaina kaupasta mukaan tarttui myös kaksi Iberon pantaa. Tiedän, että minulla on pantoja pilvin pimein, mutta kun nuo maksoivat vain euron kipale ja olivat niin söpöjä (eivätkä purista aivoja kasaan), lankesin ostamaan sillä tekosyyllä, että tarvitsen piristystä.

Ensimmäinen lomapäivä meni kotihommia touhutessa, siivousta, tiskausta, asioiden hoitoa ja illalla aivan ihana ilta ystävien kanssa pitkästä aikaa. Lauantaina vietimme päivän maalla, pakkasesta huolimatta tein kassillisen sytykeruusuja sillä välin kun Herra Kirjoitus huolehti muista asioista. Myöhäinen lounas meni retkimeiningillä, pizzaa kylmässä talossa toppavaatteet päällä, mutta hauskaa oli. Hämmästyimme, kun huomasimme, että saamme ilmeisesti katuvalot ihan nurkalle - tähän asti ne ovat jääneet sadan metrin päähän (asia, mitä kirosin koko kouluaikani)- sillä siihen oli tehty jo pohjatyöt. Olivat onneksi kaataneet myös keskellä ruusuaitaa kasvaneen koivun, jonka olen jo hetken pelännyt kaatuvan maantielle ja suunnitellut sen kaatamista.

Sunnuntai oli myös tehokas päivä. Maalta tuotu kristallikruunu päätyi kattoon, pakastearkku tuli sulatettua ja pestyä, äitiä käytiin katsomassa, Ievuskainen pikatreffattua ja muutamat korvikset valmistettua. Sekä pyykkiä pestyä taas kerran, eikä sukankudintakaan saa unohtaa. Tein myös listaa hoidettevista asioista ja sekin on yllättävän pitkä. Koska kävimme äitiä katsomassa, päädyimme pikaruokaan - olihan tämä jonkinlainen korvike sille, että olin loman alkajaisiksi ajatellut ottaa lasillisen Bailey'sia, mutta koska DMII ja turha energia, jäi pullo alkoon. Myönnettäköön, etteivä maistuneet sen paremmin makkaraperunat kuin karkitkaan hyviltä. Onkohan mun suussani tapahtunut jotain outoa muutosta. 

4. viikko

Lomaviikko, joka yllättäen alkoikin työpäivällä ja jatkui työpäivällä, jota seurasi työpäivä. Olisin itse asiassa saanut koko viikoksi töitä, mutta kun oli vara valita, päätin lomailla osan viikkoa. Siis vain neljä työpäivää ja loput lomaa. Ihmeellisesti asioilla on taipumus järjestyä, sillä tosiaan ennen lomaa harmittelin sitä, ettei keikkatöitä ollut tarjolla ja nyt niitä oli enemmän kuin olin valmis ottamaan - todistetusti siis elämä kantaa, kun vaan malttaa odottaa. 

Viimeinen fyssarikäynti ja paljon kaikkea pientä kotihommaa oli viikon ohjelmassa, mikä tarkoitti siis sitä, että tein pikiä listoja hoidettavista asioista joka päivälle joko töiden jälkeen tai muuten. Nautimme lomaroskaruokailuista, vaikka tiesimme kovin hyvin, ettei olisi pitänyt. Viikonloppuna päätimme ottaa rennosti - ei käyntiä maalla, ei äidillä, vain pakollinen määrä kotihommia ja muutoin lorvailua ja vähän kokkailua, ihan vaan siksi että loma.

5. viikko

Käsitti kolme päivää. Ensimmäisen aikana kudoin sukkaa ja rentouduin, väänsin paperitöitä, tein kassillisen ruusuja odottamaan stearinointia ja kävimme äitiä katsomassa. Toisena päivänä lisää ruusuja, pitkä lenkki ja terkkarikäynti sekä lisää sukan kudinta. Laukun pakkaamista tulevaa työmatkaa varten, missä merkeissä siis menee kuukauden vaihde.

 

Kulut:

Ruoka: 206,21€

Herkut: 170,49€ (sisältäen kolmet burgerateriat minulle ja Herra Kirjoitukselle sekä yhden lounasburgerin minulle  ja kaverille (n. 50€) ja yhden vierailun herkut)

Tavarat: 65,27 (D-vitamiineja, varoituskyltti ja 3 pantaa, lääkkeitä, tuliaisia, sellofaania sekä dödöjä)

Kuukaudesta tuli sikäli poikkeuksellinen, että työreissuilla joutui ostamaan ruoat itse ja ruokailujen epämääräisyyden ja epäsäännöllisyyden vuoksi vuoksi tuli elettyä ihan liikaa herkuilla, mutta kun ne olivat nopeimmin saatavilla. Ihan liikaa siis jälleen herkkuosastolle kuluja.

Kettu nurmikolla

Juniori on kovasti ihastunut kettuihin, sekä tavallisiin että aavikkokettuihin. Niinpä joulupukki tuo hänelle tänä vuonna kettusukat, erilaiset kuin ne aiemmat. Tällä kertaa pakettiin päätyvät kettu nurmikolla sukat. Jälkeen päin harmittaa, että valitsin nurmikon enkä lumihankea, mutta nurmikolla mennään nyt sitten tällä kertaa. 

 

Puikkoina 3mm Novitan koivuiset kulmikkaat. Loin alkuun 56 silmukkaa ja neuloin 2o 2n - resoria niin kauan kuin ensimmäistä sukkiin jämäkorista valitsemaani sinisen sävyä riitti. Langan loppuessa vaihdoin sileään neuleeseen ja neuloin loput neljä sinisen sävyä "taivaaksi". Sitten siirryin "nurmikkoon" ja valitsin nilkkaan tarkoituksella hiukan ohuemman tummanvihreän langan, koska en tehnyt nilkkaan resoria. Kolmella viimeisellä nilkkakerroksella kavensin  4. puikon lopussa ja 1. puikon alussa kaksi silmukkaa, kudoin kerroksen väliin ja kavensin vielä toiset kaksi silmukkaa. Silmukoita jäi siis 52. 

 

Kettukuvion silmukoin, kuvio on pinterestistä. Pitkään aprikoin teenkö taivaalle auringon tai pilven tai molemmat. Päädyin kuitenkin pelkkään kettuun. 

Kantalapussa 14+14 silmukkaa, 30 kerrosta, vahvistettu kantapää kahdella langalla (tummanvihreän kaverina ohut lehmuksenvihreä). Jalkapohjaan 5 kerrosta lyhennetyin kerroksin, 2 ensimmäistä kavennusta ottamalla kavennettava silmukka jalkapöydän puikolta joka kerroksella. Tämän jälkeen langan vaihto tumman oliivinvihreään ja normaaliin kudontaan sekä kavennuksiin joka toisella kerroksella. Kärkeen normaali sädekavennus. 

 

Painoa sukilla 115g. Vuoden alusta lankaa käytetty 2917g

Isot ruudut

Loin 68 silmukkaa 3mm kulmikkaille puikoille, kudoin perus 2o 2n- joustinta 22 kerrosta. Sen jälkeen lisäsin jokaiselle puikolle yhden silmukan, jolloin kokonaismääräksi tuli 72 silmukkaa eli käytännössä 9 ruutua.  Varteen kudoin 15 ruutua, joista kaksi puolikasta.

Kantalappuun 18+18  silmukkaa, kantapää tavallinen vahvistettu nurjalla nostettuna. Kantalapun reunasta nostin 16 silmukkaa kummaltakin puolelta. Vahingosta viisastuneena tein kavennukset suoraan kantapohjaan, jolloin päälisen ruutukuvio säilyi ehjänä. Terään kudoin  14 ruutua (joista 2 puolikasta), mikä tarkoitti, että kavennukset täytyi tehdä turhan lyhyellä matkalla eli ensin 5 välikerrosta, sitten 3, 2 ja loput kavennukset yhdellä välikerroksella. Kun puikoilla oli yhteensä 8 silmukkaa, vedin langan läpi ja päättelin siihen. 

Tummien värien kuvaaminen marraskuussa illalla on melkoinen mahdottomuus, sukkien kärki on tummanharmaa, turkoosia ruutua seuraa vihreä, kantapää on samaa harmaata, varressa on siniharmaan jälkeen tummansinistä ja vihreää.

Langanpäät jouduin päättelemään perinteisesti, koska tiheät värinvaihdot eivät oikein mahdollistaneet päättelyä neuloessa. 

En osaa sanoa, johtuiko ajan vähyydestä vai kutomisen hitaudesta vai mistä, mutta tuntui, etteivät nämä valmistu ikinä- itse asiassa kirjanpidon mukaan olen kutonut näitä kolme viikkoa, mikä on todella pitkä aika. 

 

Sukilla on painoa yhteensä 172g. Vuoden alusta lankaa on käytetty  2802g. Kilon tavoitteen sijaan lähestymme kolmea kiloa-  hyvä niin, koska lankaakin on tullut paljon lisää.

Mahtava maanantai

Rakas päiväkirja, mikä mahtava marraskuinen maanantai... Näin varmaan aloittaisin, jos pitäisin päiväkirjaa. Blogi on melkein päiväkirja, mutta ei kuitenkaan, joten en ehkä aloita noin, vaikka olenkin sitä mieltä, että tänään on ollut todella mahtava maanantai ja vielä erityisen mahtava marraskuinen maanantai, koska marraskuu varsin harvoin tarjoaa mitään kivaa, eikä maanantaikaan ole niitä suosikkejani. 

Tänään kuitekin osuivat tähdet kohdilleen joka suhteessa. Eilen sain tietää, että täksi päiväksi on sittenkin keikkahommia tarjolla. Vaikka oli kiirettä, oli silti jotenkin mukava olla tuolla hommissa pitkästä aikaa ja mikä ihanan lyhyt työmatka. 

Työpäivän jälkeen kiiruhdin kotiin ja kasasin kaikista jämistä ruokaa ja ihme, siitä tuli ihan syötävää. Heitin kasaan pilkottuja, paistettuja kanafileitä, tomaattimurskaa, cuscusia ja mausteita. Jälleen erävoitto, ei roskaruokaa ja kaappeja saatiin tyhjäksi siis periaatteessa "ilmaista ruokaa". Sanat, joita sisäinen Roope Setäni rakastaa. Samalla tuli hoidettua myös huomiset eväät, samaa mössöä syödään huomennakin.

Hekumoitsin myös ajatuksella, että huomennakin on työpäivä - ei ollenkaan paha juttu se. Tulee tehtyä vähän muutakin kuin istuttua sukankutimen ääressä koko päivä. Lisäksi huomenna on tarjolla hyvin mielenkiintoinen luento heti aamusta.

Illalla ruoan jälkeen lähdin lenkille. Siis ihan oikeasti kävelylenkille. Vaikka oli pakkasta ja viimaa, tuntui se silti tosi hyvältä. Pari senttiä lunta valaisi koko maiseman ja tiukasti taskussa pysynyt puhelin auttoi keskittymään vain ympäristöön eikä kaikenmaailman pelien ötlömöppiäisten keräämiseen. Näin teen jatkossakin. Kauppa-asiatkin hoituivat siinä samalla ja päivän liikunta tuli hoidettua kuin ohi mennen. Jos nyt jotain negatiivista haluaa löytää, niin yritin soitella parille kaverille, mutta kukaan ei ehtinyt höpöttää mun kanssa. Toki olisin voinut kokeilla soittaa useammallekin, ja olisin varmasti löytänyt juttukaverin, mutta toisaalta tajusin, että voin tosiaan vain nauttia lumisesta kaupungista ja pakkasesta sekä kuunnella hiljenevän kaupungin ääniä. 

Illalla pääsimme vielä kummitädin ja serkun tarjomaan herkkupöytään, tuli samalla avattua joulusesongin puurokausikin, kun tarjolla oli riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa. 

Kaiken kaikkiaan voi todeta, että mikä mahtava maanantai. 

Maailma muuttuu Eskoseni

Niin kuin Aleksis Kivi Nummisuutareissa aikanaa totesi: "maailma muuttuu, Eskoseni". Todellakin muuttuu, sen olemme saaneet viime aikoina huomata monessakin suhteessa. Jotenkin vain nyt ensi sijaisesti mielessäni ovat vaatteet, johtuuko sitten siitä, että paikkasin vanhoja liki loppuun kuluneita tuulipuvun housujani taas kerran vai siitä, että kävin Ievuskaisen kanssa mielenkiintoista keskustelua aiheesta vaatteet vaiko siitä, että eräs tietty vuosia vanha mielikuva on pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa. 

Nuo tuulipuvun housut olivat laukaiseva tekijä useammassa suhteessa, ne kun ovat tummansiniset. En ylipäätään pidä tummansinisestä väristä, mutta niin vain sitä on pikkuhiljaa hiipinyt vaatekaappiini, koska sen värisiä riepuja on sattunut sopivasti osumaan kohdalle ja koska en vain jaksa välitää siitä, miltä työmatkalla näytän. Pukeutumisasenne on jo pitkään ollut se, että kun en kuitenkaan näytä nätiltä, on ihan sama, miltä näytän, koska kukaan ei kuitenkaan katso. Tai no nykyään ehkä katsoo, kun olen siirtynyt tasolle Kassi-Alma, mutta sama se. 

Toinen ja itse asiassa vielä enemmän tuota vaatteisiin liittyvän ajatusmaailmani muuttumista kuvaava ajatus on vuosia vanha, kuten tuolla jo aiemmin viittasin. Moninaisia vuosia sitten parikymppisenä pääsin tai jouduin seuraamaan, miten vanhat, silloin yli 80-vuotiaat ikäihmiset käyttivät edesmenneiden puolisoidensa vanhoja vaatteita ja vannoin, että en ikinä, ikinä, ikinä teksi niin. Nyt vuosia myöhemmin olen käyttänyt niin isoäidin, tädin, isän, äidin kuin Herra Kirjoituksen vanhoja vaatteita ja käytän edelleen silmään räpäyttämättä. Olen huomannut ajatusmaailmani muuttuneen sen suhteen huomattavasti, miksi ihmeessä haaskaisin hyvän vaatteen, kun sen voi käyttää sellaisenaan tai mahdollisesti muokata käyttöön. Miksi kuormittaisin planeettaa taas yhdellä satsilla roskia, kun voin jättää uudet ostamatta ja käyttää vanhaa loppuun. 

Olen siis mitä ilmeisemmin keski-ikäistynyt ja saavuttanut sen tason, mitä silloin nuorena kauhistelin. Koskaan ei todellakaan saisi sanoa ei koskaan, kun maailma muuttuu ja me sen mukana.

Pitsinen ovikranssi

Koska netin syövereistä löytyy vaikka mitä, sain minäkin päähäni, että haluan pitsisen boho-ovikranssin.Tällä kertaa päädyin tasaiseen kranssipohjaan, vaikka puolipyöreä olisi ollut näyttävämpi. 

Kranssipohjan tein kotoa löytyvistä pahveista, jotka kasasin kuumaliimalla yhteen.

Kranssipohjan päälystin valkoisella kangas- ja pitsisuikaleella, jotka kiinnitin kuumaliimalla. Kranssipohjan päälle liimailin nuo kirppis/materiaalipankkikierrokselta ostamani pitsit ja pitsiliinoista leikatut palat. 

Kranssi näyttää tuossa kovin tyhjältä, joten täytän sitä sitä mukaa, kun saan lisää sopivaa materiaalia. Osa tuota varten ostamistani liinoista oli niin jäykkiä, etteivät ne sopineetkaan käytettäväksi tuossa. 

 

Kovin on kaukana tuo esikuvistaan. Allaolevien kuvien kranssit kun toimivat tämän esikuvina. Seuraavaksi sitten jotain tuon kaltaista  - ehkä.

Vauhdikas vapaapäivä

Jotkut päivät ovat vaan tehokkaampia kuin toiset ja joskus sitä oikein yllättää itsensä siinä tehokkuudessa. Aloitin kyllä vapaapäivän sillä ajatuksella, että en mä oikeastaan taida tehdä yhtään mitään, en viitsi, en jaksa, ei huvita. Sitten yhtäkkiä illalla tajusin, että mähän olen tehnyt vaikka mitä ja taputin itseäni selkään tyytyväisenä. 

Ensinnäkin työstin koko korjattavien kasani kerrankin valmiiksi. Siinä ovat jo pidemmän aikaa roikkuneet tuulihousut, jotka ovat haaroista rikki. Edellisellä materiaalipankkikierroksella hain sieltä korjaukseen sopivan kankaan ja nyt sitten paikkasin persauksen. Onneksi tuo on oikeasti huomaamattomampi ja sitä paitsi kuka mun haaroväliini työmatkalla katselee, ei onneksi kukaan.

Samoin pitkään korjausta ovat odottaneet työreppu ja avainkotelo, nekin tulivat molemmat fiksatuiksi tänään. Korjasin myös yhdet lyhyet housut, jotka kaipasivat lahkeisiin levennystä. Niiden korjaukseen käytin pitkään laatikossa lojuneet 90/100 koon lasten sukkahousut. Hetken mielijohteesta kokeilin sukkahousujen sukkaosaa ja tajusin sen sopivan jalkaani. Ikään kuin minulla ei olisi muutenkin sukkia loppuelämäksi, tekaisin tuosta sukkaosasta ja jemmaan leikatuista sukansuukuminauhoista itselleni taas yhdet sukat. Uutta siis vain ompelulanka ja taas on kaapissa yhdet ilmaiset käyttösukat.

 

Siivosin pikkuisen ja pesin 4 koneellista pyykkiä. Kävin myös pikaisesti kirppiksellä ja materiaalipankissa - tarkoitus oli etsiä vähän lisää pitsejä ovikranssitarpeiksi. Samalla mukaan tarttui myös lankaa, mutta vain kolme nöttöstä. 

Noiden lisäksi askartelin ovikranssin, josta teen ihan oman jutun. Lisäksi hoidin Dermosil-tilauksen ja pari muutakin pankki- ja paperiasiaa. Puhumattakaan siitä, että kirjoitin blogiakin urakkatahdilla ja kudoin sukkaakin muutaman kerroksen.

Tietenkin kun pääsin sanomasta, että sain kaikki korjausasiat hoidettua, huomasin iltalenkillä, että heijastinliivin tarranauhatkin olisi pitänyt vaihtaa. Toisaalta vasta tänään sain tarvittavan vaihtomateriaalin eli yhdet kengät rikkuivat ja niiden tarranauhat otin talteen tuota korjausta varten.