Rakas päiväkirja, mikä mahtava marraskuinen maanantai... Näin varmaan aloittaisin, jos pitäisin päiväkirjaa. Blogi on melkein päiväkirja, mutta ei kuitenkaan, joten en ehkä aloita noin, vaikka olenkin sitä mieltä, että tänään on ollut todella mahtava maanantai ja vielä erityisen mahtava marraskuinen maanantai, koska marraskuu varsin harvoin tarjoaa mitään kivaa, eikä maanantaikaan ole niitä suosikkejani.
Tänään kuitekin osuivat tähdet kohdilleen joka suhteessa. Eilen sain tietää, että täksi päiväksi on sittenkin keikkahommia tarjolla. Vaikka oli kiirettä, oli silti jotenkin mukava olla tuolla hommissa pitkästä aikaa ja mikä ihanan lyhyt työmatka.
Työpäivän jälkeen kiiruhdin kotiin ja kasasin kaikista jämistä ruokaa ja ihme, siitä tuli ihan syötävää. Heitin kasaan pilkottuja, paistettuja kanafileitä, tomaattimurskaa, cuscusia ja mausteita. Jälleen erävoitto, ei roskaruokaa ja kaappeja saatiin tyhjäksi siis periaatteessa "ilmaista ruokaa". Sanat, joita sisäinen Roope Setäni rakastaa. Samalla tuli hoidettua myös huomiset eväät, samaa mössöä syödään huomennakin.
Hekumoitsin myös ajatuksella, että huomennakin on työpäivä - ei ollenkaan paha juttu se. Tulee tehtyä vähän muutakin kuin istuttua sukankutimen ääressä koko päivä. Lisäksi huomenna on tarjolla hyvin mielenkiintoinen luento heti aamusta.
Illalla ruoan jälkeen lähdin lenkille. Siis ihan oikeasti kävelylenkille. Vaikka oli pakkasta ja viimaa, tuntui se silti tosi hyvältä. Pari senttiä lunta valaisi koko maiseman ja tiukasti taskussa pysynyt puhelin auttoi keskittymään vain ympäristöön eikä kaikenmaailman pelien ötlömöppiäisten keräämiseen. Näin teen jatkossakin. Kauppa-asiatkin hoituivat siinä samalla ja päivän liikunta tuli hoidettua kuin ohi mennen. Jos nyt jotain negatiivista haluaa löytää, niin yritin soitella parille kaverille, mutta kukaan ei ehtinyt höpöttää mun kanssa. Toki olisin voinut kokeilla soittaa useammallekin, ja olisin varmasti löytänyt juttukaverin, mutta toisaalta tajusin, että voin tosiaan vain nauttia lumisesta kaupungista ja pakkasesta sekä kuunnella hiljenevän kaupungin ääniä.
Illalla pääsimme vielä kummitädin ja serkun tarjomaan herkkupöytään, tuli samalla avattua joulusesongin puurokausikin, kun tarjolla oli riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa.
Kaiken kaikkiaan voi todeta, että mikä mahtava maanantai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti