Niin kuin Aleksis Kivi Nummisuutareissa aikanaa totesi: "maailma muuttuu, Eskoseni". Todellakin muuttuu, sen olemme saaneet viime aikoina huomata monessakin suhteessa. Jotenkin vain nyt ensi sijaisesti mielessäni ovat vaatteet, johtuuko sitten siitä, että paikkasin vanhoja liki loppuun kuluneita tuulipuvun housujani taas kerran vai siitä, että kävin Ievuskaisen kanssa mielenkiintoista keskustelua aiheesta vaatteet vaiko siitä, että eräs tietty vuosia vanha mielikuva on pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa.
Nuo tuulipuvun housut olivat laukaiseva tekijä useammassa suhteessa, ne kun ovat tummansiniset. En ylipäätään pidä tummansinisestä väristä, mutta niin vain sitä on pikkuhiljaa hiipinyt vaatekaappiini, koska sen värisiä riepuja on sattunut sopivasti osumaan kohdalle ja koska en vain jaksa välitää siitä, miltä työmatkalla näytän. Pukeutumisasenne on jo pitkään ollut se, että kun en kuitenkaan näytä nätiltä, on ihan sama, miltä näytän, koska kukaan ei kuitenkaan katso. Tai no nykyään ehkä katsoo, kun olen siirtynyt tasolle Kassi-Alma, mutta sama se.
Toinen ja itse asiassa vielä enemmän tuota vaatteisiin liittyvän ajatusmaailmani muuttumista kuvaava ajatus on vuosia vanha, kuten tuolla jo aiemmin viittasin. Moninaisia vuosia sitten parikymppisenä pääsin tai jouduin seuraamaan, miten vanhat, silloin yli 80-vuotiaat ikäihmiset käyttivät edesmenneiden puolisoidensa vanhoja vaatteita ja vannoin, että en ikinä, ikinä, ikinä teksi niin. Nyt vuosia myöhemmin olen käyttänyt niin isoäidin, tädin, isän, äidin kuin Herra Kirjoituksen vanhoja vaatteita ja käytän edelleen silmään räpäyttämättä. Olen huomannut ajatusmaailmani muuttuneen sen suhteen huomattavasti, miksi ihmeessä haaskaisin hyvän vaatteen, kun sen voi käyttää sellaisenaan tai mahdollisesti muokata käyttöön. Miksi kuormittaisin planeettaa taas yhdellä satsilla roskia, kun voin jättää uudet ostamatta ja käyttää vanhaa loppuun.
Olen siis mitä ilmeisemmin keski-ikäistynyt ja saavuttanut sen tason, mitä silloin nuorena kauhistelin. Koskaan ei todellakaan saisi sanoa ei koskaan, kun maailma muuttuu ja me sen mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti