Kosmetiikkapoistot 4/4 vuosi 18

Tähän mennessä vuoden alusta on poistunut/tyhjentynyt  112 törppöä.

Tyhjentyneissä on jälleen kerran sitä tavallista eli kaksi hammastahnaa, meikinpoistoaine, käsisaippua, partavaahto, suihkugeeli, dödö, puuteri ja 5 minihuulipunaa. Näistä huulipunista neljä on Oriflamea numerot 20, 27 ja 2x 29 sekä Yves Rocherin Hibiscus, mikä on yksi suosikeistani kautta aikojen.

Edelleenkin perustarvikkeita tyhjentynyt: Milk and honey käsirasvaa, toinen pullo ruusuista suihkugeeliä (yksi maalta, toinen kaupungista), hiusväri ja kynsilakanpoistoaine. Viisi minihuulipunaa (Yves Rocherin Marron glace, Petale, Brun Savane ja Rose Levant sekä Oriflamen numero 45) ja kulmakynä.

Jälleen yksi dödöpurkki mallia Dermosil, seuraavan merkkasin ruksilla, jotta varmasti tiedän kyseessä olevan eri purkin, Dermosilin tuotteita on myös rasvoittuville hiuksille tarkoitettu väriäsuojaava shampoo, minihuulipunat ovat Yves Rocherin Brun Savane ja Avonin 27, lisäksi vielä Herbinan peitepuikko, joka kului loppuun kolarinjälkeistä mustaa silmää peitellessä.

Yhteensä 28, vuoden alusta 140. Täsmälleen siis sama määrä kuin viime vuonnakin. Ensi vuonna yritän edelleen vähentää hankintoja ja saada pulloja tyhjentymään kaapeista. Ensinnä kuitenkin käytetään pois näytteet.

Elvytys lopetettu

Lupasin viime vuonna pitää 13kk ajan kirjaa meiltä poistuneista tekstiileistä Jennin Arkijärki-blogin innoittamana. Alku olikin lupaavan räväkkä, marraskuussa kiertoon 4150g vaatteita. Sitten hiljeni, enkä ole sen kummemmin enää aiheesta kirjoittanut.

Syy hiljenemiseen oli yksinkertaisesti se, että tekstiiliä poistui ihan uskomattoman vähän. Minä elvytin aika epätoivoisesti vaatteitamme ja muita tekstiilejä, mikä oli taas joku piiloreaktio siihen, ettei meiltä mitään tekstiilijätettä tule. Onhan se toki hyvä, että vaatteet tulee käytettyä loppuun, mutta sekin raja tulee jossain kohtaa vastaan. Meidän  huushollissamme lakipiste saavutettiin kesällä ja sitten alkoi paukkua.

Joulukuun summa oli 955g, josta roskiin 25g. Nämä siis olivat vanhoja rätteinä käytettyjä vaatteita tai ompelujätettä. Loput 930g kaupattiin eteenpin uusille käyttäjille.

Tammikuussa seurantaa ei tehty, kun lomailtiin. Mitään ei siis kuitenkaan mennyt poistoon.

Helmikuussa ompelin ja paikkasin paljon, ompelujätettä meni roskiin 100g.

Maaliskuussa jälleen loppuun käytetyn puuvillaisen yöpuvun jämät eli siis rättejä roskiin 100g.

Huhtikuussa saman kaavan mukaan edelleen vanhojen vaatteiden rätteinä käytettyjä jämiä ja ompelujätettä roskiin yhteensä 150g.

Toukokuussa jälleen rättikäyttöä, vanha sukka 10g ja loppuun käytetty rätti 20g, yhteensä siis 30g roskiin.

Kesäkuussa jälleen yhdet puuvillahousut räteiksi 70g, yhdet työhousut kangaskierrätykseen 630g, purkujätettä toisista housuista 80g roskiin ja loput palat 260g kierrätykseen. Vanhat rintsikat roskiin 60g, vanhat yöhousut räteiksi 90g (tässä kohtaa voisi kysyä, että mistä näitä piisaa, mutta näissä on osa jo aiemmin käytöstä poistettuja rättiloodassa odottaneita) sekä punaiset kankaiset kengät puhkikäveltyinä roskiin 270g. Kaikkiaan 1460g tekstiilejä poistoon.

Heinäkuussa silppusin vanhat collarini puhdistuslapuiksi,  pikku hiljaa  roskiin 350g tekstiiliä.

Elokuussa paikkasin, parsin ja korjasin edelleen. Lopputuloksena 150g tekstiiliä lapuiksi, kasa uusia kestoja ja 150g leikkausjätettä roskiin. Myönnän, että olen yllättynyt siitä, miten paljon noita lappuja menee, sillä alunperin aivan täyteen ängetyssä purkissa oli jo reilu kolo. Kaikkiaan siis poistoon 300g.

Syyskuu meni nollilla, ei yhtään tekstiiliä roskiin. Sen sijaan kannoin n. 1000g vaatteita kirppikselle ja lahjoitin toisen saman verran farkkumateriaalia tuunattavaksi. Yhteensä siis 2000g tekstiilejä pois.

Lokakuussa heitin pari vanhaa rättiä loppuun palvelleina roskiin ja vaihdoin yhden 150g painaneen huovan maitoon. Poistoja yhteensä 170g.

Marraskuussa silppusin puhdistuslappu purkkiin 250g tekstiilejä ja lisäksi leikkasin kylpyhuoneen mattoon 700 grammaa. Tosin tätä viimeistä määrää en laske poistoihin, sillä se jatkaa edelleen elämäänsä meillä käytössä ja lasketaan poistoksi vasta sitten kun päätyy roskikseen. Sen lisäksi annoin kassillisen vanhoja vaatteita ja kankaita askartelumateriaaliksi, sillä oli painoa n. 3kg Kaikkiaan poistoja marraskuussa 3250 g.

Ensimmäisten 12kk aikana  tavalla tai toisella poistoon meni 12865g tekstiilejä. Eli ihan hirveä määrä.

13 kuukausi eli joulukuu oli sitten taas hiljaisempi, sukista ja alushousuista poistoon yhteensä n. 150g tekstiiliä.

Kaikkiaan siis kolmentoista kuukaiden ajalta poistoja n. 13 kiloa. Tylsä tunnustaa, mutta se on täsmälleen keskivertosuomalaisen määrä. No, meillä tuossa määrässä oli kyllä kahden ihmisen vaate- ja kotitalouspoistot. 

Tässä kohtaa, kun puhutaan roskiin menemisestä, se tarkoittaa energiajätettä eli poltoon menevää tavaraa. Se on mielestäni oikea osoite noille, sillä meiltä loppuunkäytettynä lähtevä tekstiili on todellakin loppuun käytettyä. Periaatteessa noista voisi vielä 100% puuvillan viedä jonnekin kierrätykseen, jotta se päätyisi uusiokäyttöön, mutta tässä kohtaa en näe loppuunkäytettyjen rättien pesemistä ja kokoomavarastointia järkevänä, se riittää, että kuivatan ne ennen roskiinlaittoa.

Ensi vuonna uudelleen - seurantaan sekä sisääntuleva tekstiili (tavoitteena 0g) ja poistuva tekstiili. Yritän edelleen panostaa tekstiilien korjaukseen ja huoltoon, jotta pysyisivät mahdollisimman pitkään käyttökuntoisina. 

Miten vuosi 2018 meni?

Vuosi 2018, miten meni noin niin kuin omasta mielestä? Vuoteen liittyy paljon ihania asioita, mutta myös surullisia, paljon hyviä hetkiä ja joitakin, jotka mielelläni vaihtaisin pois. Viimeksi mainittuihin kuuluu tietysti marraskuun viimeinen päivä, jolloin jouduin auton yliajamaksi - ne vammat muistuttelevat itsestään edelleen ja mitä todennäköisemmin tulevat muistuttamaan vielä kuukausien ajan. Niitä ihania hetkiä taas oli alkuvuodessa enemmän kuin paljon, sainhan kuukauden nauttia lämmöstä, auringosta, lomailusta ja parhaasta seurasta, niiden voimalla jaksaa taivaltaa edelleen - yllättävän paljon sitä ihminen saa voimaa muistoista. Vanhempieni elämässä tapahtuneet isot muutokset ovat jättäneet synkän varjon loppuvuoden ylle ja se huoli vaivaa edelleen - eikä katoa mihinkään tulevanakaan vuonna. Elämä kun kulkee vääjäämätöntä latuaan, vaikka miten koettaisi pysäyttää ajan kulumisen ja kietoa toiset pumpuliin.

Kun kävin läpi vuoden 2018 tavoitteita, niin osan olen saanut tehtyä, mutta en kaikkia.
Ikkunat olen pessyt kahteenkin kertaan - ja jälleen keväällä ne odottavat uutta pesua. Kenkäkaapin kävin läpi ja siivosin, samoin kosmetiikkakaapin. Lankavarastoa olen pemmastanut kerran kokonaan ja toisen kerran vähän pienimuotoisemmin - molemmilla kerroilla tein saman päätelmän: lankoja on paljon. No, ei se ole estänyt minua ostamasta lisää.

Peli-iltoja on ollut ainakin se 1/2kk eli kuusi vuodessa. Vapaapäiviäkin olen pitänyt, joinakin kuukausina enemmän toisina vähhemmän, mutta ainakin sen päivän kuukaudessa.

Tunnelukot ovat vaativampi asia kuin tajusinkaan, olen aloittanut niiden läpikäymistä, mutta joutunut jättämään välillä kesken ja palannut jälleen niiden pariin. Jatkan asiaa vuonna 2019.

Kasviksia olen koettanut syödä, mutta karkkeja en ole onnistunut välttämään, enkä pussidiettiä aloittamaan. Näihinkin palataan tänä vuonna.

Poistuvia ja saapuvia tekstiilejä olen seurannut. Poistoja kertyi tosiaan kaikkineen se 13 kiloa. Saapuneita on oikeastaan vain yksien kevyttoppahousujen (hinta 3€), shortsien (lahja kälyltä) ja kuoritakin (lahja harrastetyöpaikalta) verran. Näin siis minun osaltani. Herra Kirjoituksen saapuneista en ole tarkkaa listaa pitänyt, mutta niitä on enemmän (ainakin 3 t-paitaa, 2 kerrastoa, farkut), toisaalta hänellä on lähtökohtaisesti vähemmän vaatteita kuin minulla ja kerrastoja poistui loppuvuodesta monta. Omalta osaltani olen vaatebudjetistani erittäin ylpeä, jospa pärjäisin samalla tai vaikka saisin aikaiseksi pyöreän nollan vuodelle 2019.

Kenkiä olen hankkinut useammat; oranssit feikkikroksit matkalta hajonneiden tilalle (3€), taivaansiniset Tamarikset (hintaan 4€) ja elokuussa saamistani ilmaisista saappaista kahdet jäivät meille odottamaan tuunausta ja käyttöä. Vastaavasti poistuneissa on kahdet puhkikävellyt kangaskengät (Teneriffalta hankitut punaiset tossut ja kolme vuotta sitten ostetut vaaleanpunaiset tennarit), kahdet mustat korkkarit lahjoitin tuunausmateriaaliksi ja yhdet tuunasin itse sekä lahjoitin ne tuunattuina eteenpäin. Kenkiä on siis periaatteessa kaksi paria vähemmän, vaikka uusia on tullut lisää. Tämän hetken käyttökenkäni alkavat olla siinä kunnossa, että myös tämä vuosi tuo puhkikäveltyjä kenkiä poistoon.

Vuoden vaate- ja kenkäbudjetti kokonaiset 10€.

Kosmetiikkaa olen ostanut, vaikka suurin osa ostoista tapahtui lahjakortteja ja bonuspisteitä hyödyntäen, tuli käytettyä myös jonkin verran rahaa. Ihan tarkkaa määrää en osaa sanoa, mutta maksimissaan n. 25€ lienee lähellä totuutta.

Lankoihin käytettyä rahamäärää en edes laske, siitä ei tule kuin paha mieli, vaikka toisaalta langat ovat tuoneet paljon iloa paitsi minun myös sukkien saajien elämään.

Heinäkuussa sain jonkinlaisen talous-ahdistus-paniikin sen suhteen, että vuoden tuloni pienenevät radikaalisti. Näin jälkikäteen tekisi mieleni naureskella tuolle, sillä ihan hyvinhän tässä on kuitenkin pärjätty. Myönnetään, että vuosittaiset tuloni olivat reilusti pienemmät kuin edellisenä vuonna ja arvioni 200€ kuussa vähemmän käteen oli alakanttiin arvioitu. Silti on jäänyt rahaa säästöön ja tuhlattavaksi kaikkeen tarpeettomaan - eikä sitä tarpeellisen ostamistakaan ole tarvinnut rajoittaa rahan puutteen takia. Nyt vain sitten mielenkiinnolla odotan, miten verottaja suhtautuu tuohon tulojen laskuun, mielestäni kun olen aiemmin ollut korkeamman progression piirissä, joten jospa nyt putoaisin sinne alempaan lokeroon. Tiedostan sen, että monelle tuollainen tulopudotus voisi olla kohtalokas, ainakin niissä tilanteissa, joissa budjetti on jo muutenkin tiukka. Saan siis olla onnellinen, että tuolla ei ollut omaan elämääni mitään suurempaa vaikutusta. Positiivisella puolellahan tuo tarkoitti enemmän vapaa-aikaa ja onnekseni iso osa siitä osui aivan loistavaan kesään - kerrankin näin, että runsaampi vapaa-aika ja mahtavat ilmat kohtasivat.

Bujo-seurantaa menoista, ostoksettomista päivistä ja ruokahävikistä tein useimpina kuukausina, mutta myös monta kuukautta jätin välistä, kun ei vaan huvittanut. Bujon aion kuitenkin pitää entistä tarkemmin mukana vuonna 2019.

Lyhyesti summattuna vuosi 2018 oli varsin hyvä vuosi, paljon aurinkoa ja positiivista ja nämä asiat  haluan päälimmäiseksi jättää mieleeni ja unohtaa mahdolliset ei niin hyvin sujuneet asiat.

Projekti 8/10

Nyt on sitten käytetty Tapaninpäivä tehokkaasti eli nukuttu pitkään, rentouduttu, nauttittu burritoja perinteisen jouluruoan sijaan ja hoidettu perheen pyykkihuoltoa. Samalla, kun otin esiin ompelukoneen pyykkien korjaamista varten, päätin toteuttaa listalta sen kahdeksannen projektin eli ommella Bandun timanteille uuden pussin.

Materiaalina pala vanhaa tyynyliinaa ja edellisestä timanttipussista jäänyt nyöri. Aikaa meni 10 minuuttia suunnitteluineen ja toteuttamisineen. Ei se tekeminen vaan se aloittaminen.

Lahjattoman joulun lahjat

En sitten saanut ihmisiä uskomaan, että jouluna ei osteta lahjoja meille. Tai no osan kanssa onnistuin paremmin, osan kanssa huonommin, mutta se toki on todettava, että kaikesta huolimatta lahjat olivat tänä vuonna ihania ja käytännöllisiä.

Kummipoikamme vanhemmat esimerkiksi kunnioittivat toivetta ja joulukortin lisäksi kuoresta paljastui kummipojan ja isosiskonsa piirroksia ja askarteluita, jotka aina lämmittävät mieltä, sekä laatikollinen rubiinisuklaata, mikä oli kyllä aivan ylimääräistä, mutta ehkä näin jouluna sallittua.

 

Kuvassa oikealla on iso sydän pipari, joka itse asiassa on rasia.

 

Muutoinkin joulupaketeistamme paljastui kaikkea käytännöllistä, mikä on mielestäni mahtavaa. Saimme siis kahvia, suklaata, glögiä ja pipareita. Rakas kummitätini oli kutonut minulle valmiiksi liivin, jota en itse osannut jatkaa (sain sen lankakauppojen mukana puolivalmiina, ja sitä oli kutonut oikeakätinen kutoja, enkä osannut itse jatkaa sitä valmiiksi, vaikka koko olikin minulle sopiva). Herra Kirjoitus sai sukkia ja kerraston, me yhdessä kirjan ja minä posliinipurkin, jossa lukee "Onnenmurusia". Vaikka en yleensä lämpiä sisutusrihkamalle, tässä on jotain ihanaa, siitä tulee hyvä mieli, kun sitä katsoo - ehdottomasti jatkoon ja esille. Lisäksi saimme ravintolalahjakortin, joka mielestäni oli aivan liian suuri lahja meille. Rahalahjojakin kertyi muutama, ne puuttuvat kuvista tarkoituksella.

Kuvista puuttuu yksi lahja, joka otettiin käyttöön jo jouluaamuna. Nimittäin teleskooppivartinen jääkrapa/lumiharja. Nyt yltää lyhyempikin krapaamaan auton ikkunat - normiharjalla meikäläiseltä on jäänyt lasin keskikolmannes lumiseksi, kun ei vaan yllä korkean auton vielä korkeampaan ikkunaan.


Onnetarkin toivottavasti on meille suosiollinen, sillä saimme myös muutaman Ässä-arvan, pidän sormet ja varpaat pystyssä voiton maksimoimiseksi.

Suurin rikkuri oli rakas puolisoni, joka hankki minulle jouluksi uuden puhelimen. Nimellisesti ko. paketti oli naamioitu tulevan syntymäpäivän syntymäpäivälahjaksi. No pidetään sitten kiinni siitä, että kyseessä oli syntymäpäivälahja - silloin ei sitten saa mitään pakettia tulla. Puhelimen väri on lumoava turkoosi, viralliselta nimeltään Phantom Green ja olen vähän pahoillani siitä, etten voi ottaa puhelinta käyttöön ihan vielä. Näin siksi, että olen melkoinen rähmäkäpälä ja pelkään rikkovani puhelimen ilman suojakoteloa, joka on vasta tilattu ja matkalla tänne Kiinasta.  Kun se saapuu, voi puhelimen ottaa käyttöön ja minun ei tarvitse jatkuvasti pelätä sen rikkumista.

Miniketut

Sain vinkin, että eräs rakas pieni ihminen pitää tällä hetkellä kovasti punaisesta väristä ja äitinsä ainakin ihastui kovasti aikaisemmin tekemiini kettusukkiin, niinpä yritin pikaisesti saada aikaan toiset, vähän pienemmät - miniketut. Pikaisesti tietysti siksi, että ehtivät joulupakettiin.

Lanka on jotain sukkalankaa loputtomista vyötteettömistä jemmoistani. Värit kirkkaanpunainen ja valkoinen. Kirkkaanpunainen riitti tasan sukkaosaan, joten häntä ja korvat oli pakko tehdä vähän erivärisestä langasta. Toivottavasti eivät erotu häiritsevästi.

Puikolla 10 silmukkaa ja malli sama kuin aiemmissa kettusukissa eli varsi 2 o 2 n joustinta ja päälinen sileää neuletta. Hännässä 9 silmukkaa, korvissa 16, naamassa 8, valkoista 8 kerrosta ennen  kavennuksia ja kavennuksina leveät nauhakavennukset.

Nämä valmistuivat jouluaaton aattona ja ehdin ne jo pistää pakettiinkin ennen kuin tajusin, että ne ottanut niistä kuvaa lainkaan eli paketti purkuun ja vielä viime tipassa kuvat sukista.  Vielä yhdet isommat samalla mallilla pitäisi tehdä, jotta äitikettukin saa omansa.

Valmiina projekti 7/10

10 kohdan projektilistaltani sain kuin sainkin valmiiksi seitsemännen asian eli listan kohdan 3: petroolit sukat. Nämä ovat menossa lahjaksi palelevavarpaiselle ystävälle.

Lopputulos on kaukana petroolista, sillä teräosat ovat tuiki kirjavat. Tehty päättelylanganpätkistä yhdessä tuon petroolinvärisen langan kanssa. Lankojen alusta ja lopusta jätin pätkät tuonne sisälle, joten nurinpäin käännettynä sukka näyttää enemmän pörrölelulta.

Kaikki pätkät eivät ole omiani, vaan sain apuja naamakirjan kautta. Itse asiassa niin paljon apua, että pätkistä riittää vähintäänkin toisiin tai kolmansiin tämän tyylisiin sukkiin. Ne kudon sitten kun aikaa on ja lahjoitan tarvitseville.

Uudet pokat

Marraskuun viimeisen päivän kolarissa minulta rikkuivat myös silmälasit, jotka vakuutusyhtiö lupasi korvata. Kiersin useamman optikkoliikkeen ja etsin sopivia, koska nykyinen kehysmuoti ei kuulu suosikkeihini. Löysin pari mahdollista vaihtoehtoa, parista liikkeestä myytiin jopa ei oota, kun kaikki kehykset olivat leualle valuvia malleja.

Pitkään kipuilin sitä, että ykkössuosikkini olivat varsin näyttävät ja aivan erilaista tyyliä kuin minulla on totuttu näkemään. Lopulta päätin, että olkoon, tähän pimeyteen, synkkyyteen ja tylsyyteen kaivataan jotain piristystä. Niinpä minulla on nyt sitten kunnon bling-bling lasit aidoilla Swarowski kristalleilla.

 

Ero vanhoihin on melkoinen, kuten kuvasta näkyy. Ensimmäisen päivän jälkeen jouduin vaihdatuttamaan nenätyynyt laseihin, sillä niiden omat olivat varsin kovat ja teräväreunaiset ja painoivat vietävästi. Nykyiset silikoniset nenätyynyt ovat paremmat ja laseja voi käyttä ilman kipua. Sen verran sietämätön oli se ensimmäisten nenätyynyjen aiheuttama kipu, että edes lause "mitä nainen ei kärsisi kauneudekseen", ei motivoinut laseja käyttämään. Nyt tilanne on kuitekin toinen ja uudet lasit viihtyvät nenälläni jatkuvasti.

10 projektia - 2 lisää valmiina

Otsikko kertoo oikeastaan kaiken oleellisen. Tarkoituksenani oli saattaa vuoden loppuun mennessä 10 projektia valmiiksi ja jo jokin aika sitten jouduin tunnustamaan, että kaikki 10 eivät millään valmistu. Listahan näytti tältä:

1) sukat nalle-krassista
2) kettu-sukat
3) petroolit sukat
4) harmaat sukat purku
5) harmaiden sukkien uudelleen kutominen
6) valkoisten sukkien purku
7) valkoisten sukkien uudellen kutominen
8) Bandun pussin ompeleminen
9) matonkuteiden leikkaaminen
10) kylppärin maton kutominen

Kun katsellaan, mitä on tehty ja tekemättä, niin lista näyttää tältä:
1) sukat nalle-krassista
2) kettu-sukat
3) petroolit sukat
4) harmaat sukat purku
5) harmaiden sukkien uudelleen kutominen
6) valkoisten sukkien purku
7) valkoisten sukkien uudellen kutominen
8) Bandun pussin ompeleminen
9) matonkuteiden leikkaaminen
10) kylppärin maton kutominen

Yliviivatut on siis tehty, viimeisimpänä kohdat  4 ja 6.

Harmaissa oli ehjät varret, joten säästin ne. Valkoiset olivat niin huonossa kunnossa, että ne piti purkaa kokonaan uudelleen kudontaa varten. Jälleen kerran saa kysyä, onko tässä mitään järkeä, kun niitä uusia lankojakin on odottamassa, mutta periaatteeni mukaan yritän hyödyntää kaiken käyttökelpoisen materiaalin.



Nyt toivon, että saisin valmiiksi noista projekteista 8 ennen vuoden vaihdetta. Nopein on edelleen listalla, mutta ompeluhommat eivät ole oikein innostaneet viime aikoina.

Suutarin lapsen sukat

Yleensähän sanotaan, että suutarin lapsella ei ole kenkiä, no eipä ole sukankutojallakaan sukkia. Tai siis on niitä jokunen pari, mutta viimeaikoina ei ole tullut juuri itselle kudottua. Nyt sitten ei tarvitsekaan, sillä sen on hoitanut joku muu puolestani.

Naamakirjassa joku tarjosi ilmaiseksi kassillista villasukkia uusiokäyttöön, kun ei enää itsellä ollut tarvetta. Jos ei kellekään kelpaisi, niin menisivät roskiin. Eihän sitä nyt sentään ehjiä villasukkia roskiin, eihän? Kävin hakemassa sukat sillä ajatuksella, että hyötykäyttäisin sen, mitä olisi mahdollista esimerkiksi varret uusiin teriin ja teristä purkuun ne, mitä voi purkaa.

Sukat osoittautuivat kuitenkin äärimmäisen hyävkuntoisiksi, ne olivat ehjiä ja pestyjä, mutta hiukan nukkaisia. Sovittaessa ne istuivat jalkaani kuin hansikas...


Enpä sitten taida purkaa näitä, vaan otan ihan itselle käyttöön. Siistiminenkin onnistuu helposti nukanpoistajalla. Nyt ei tarvitse sitten itselle kutoa, kun on sukkia monen monta paria odottamassa käyttöä.

Ihan vapaasti saa kysyä, onko tässä mitään järkeä, kun on kasa kaupalla lankoja odottamassa kutomista. Ei siinä ehkä mitään järkeä olekaan, mutta silti tuntui ihan hyvältä saada kasa uusia sukkia ja tietää samalla estäneensä niiden joutumisen roskikseen.

Projektit uusiksi

Niinhän siinä tietenkin kävi, että suunnittelemani 10 projektia ennen vuoden vaihdetta menivät kuitenkin uusiksi.  Noin puolet suunnitelluista projekteista jää tekemättä, sillä lupasin kutoa jouluksi muutaman parin miesten sukkia kokoa 42.

Allaolevat ovat lähinnä itselleni muistutuksena siitä, millaisella määrällä silmukoita sukat tein. Malli on kaikissa sama, niin perus-perus sukka kuin vain voi olla, varsi joustinta 2o-2n, vahvistettu kantapää ja teräosa sileää neulosta.

 

Harmaat miesten sukat
Lankana Nalle, kootut harmaat kerät varastoistani. Varressa 60 silmukkaa, kantalappu 16+16 silmukalla, 34 kerrosta, kantalapun sivusta nostettu 19 silmukkaa. Terässä myös 15 silmukkaa puikolla. Lanka loppui tylsästi kesken ja toinen kerä eri värierää on todellakin eri väristä.

Siniset miesten sukat koko 42
Lankana 7 veljestä vastaava inasen paksumpi lanka, varressa 52 silmukkaa ja terässä samoin 13 silmukkaa puikolla. Kantalapussa 14+14 silmukkaa.

Tummanharmaissa lankana 7 veljestä Duo mustanharmaa. Puikolla 14 silmukkaa, sama määrä x2 kantalapussa. Kantalapun reunasta nostettu 17 silmukkaa.

Nyt sitten takaisn joululahjojen ja projektien pariin. 

Lisää mittaa sukkiin

Vaikka olis projekteja kesken pilvin pimein, päätin hoitaa tämän pois alta, jotta melkein sopivat sukat saadaan käyttöön. Nämä oli joku kutonut isälleni lahjaksi, mutta sukat olivat paitsi inasen liian lyhyet, myös jotenkin hassusti todella pitkällä matkalla kavennetut, ja puristivat. Huomasin senkin, että sukissa on vähän hassusti toisessa sukassa 52 silmukkaa terässä ja toisessa 50 silmukkaa.

Lisähaasteensa näiden sukkien jatkamiseen toi se, että ne on kutonut oikeakätinen neuloja ja minä kun olen vasenkätinen.

Purin siis sukan terän kavennusten loppuun asti, jotka nekin olivat tietysti eri kohdilla kummassakin sukassa. Käänsin sukat ympäri ja kudoin nurjalta puolelta nurin, jotta sain kutimen kiertämään oikeaan suuntaan. Pelkäsin, että kavennukset olisivat oikealta puolelta ihan mahdottoman rumat, mutta onnistuivat yllättävän hyvin.

Lisäsin sukan terään viisi kerrosta sinistä, jotta sain sukkaan lisää mittaa. Lankana käytin kirkkaan sinistä seiska veikkaa, joka oli aavistuksen kirkkaampaa kuin varressa käytetty sininen. Ehkä tuota tummempaakin olisi ollut jossain, mutta tuo kirkas oli käden ulottuvilla. Leveyttä lisäsin muuttamalla pitkällä matkalla tehdyt epämääräiset kavennukset kapeaksi nauhakavennukseksi, jolloin sukat pysyivät leveämpinä pidempään.

Käyttäjän jalat eivät olleet saatavilla korjausta tehtäessä, joten nyt sitten vaan toivon, että nuo lisätyt viisi kerrosta riittävät.

Millaisen kuvan annan itsestäni ja elämästäni

Olen tässä muutaman päivän miettinyt sitä, millaisen kuvan annan itsestäni ja elämästäni somessa ja muutenkin. Tätä varmaan kuuluisi jatkaa sillä perinteiseillä lauseella: "Ei sillä, että välittäisin, mutta kuitenkin...". Minä mietin tätä kyllä lähinnä uteliaisuus aspektista, sillä enpä minä todellakaan paljon välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Omituisena, nuukana ja vastavirrankulkijana kuitenkin pitävät, niin onko sillä mitään väliä, mitä ajattelevat tuon lisäksi.

Tottahan se on, että olen nuuka ja omituinenkin olen, niin kuin meistä jokainen omalla tavallaan. Vastavirtaan kuljen monessa asiassa - välillä ihan muita ärsyttääkseni tai omien outojen periaatteideni vuoksi. Toisaalta voi olla, että ihmiset pitävät elämääni tavattoman tylsänä ja arkisena ja ovat he siinäkin oikeassa, kyllä tämä ihan tavallista ja tylsää tavan työssäkäyvän elämää on. Mitä nyt ehkä eroaa sillä, että välttelen shoppailua ja ruokahävikkiä  ja pyörittelen pelinappuloita sekä sukkapuikkoja keskimääräistä useammin.

Elämässäni on paljon asioita, joita en näe hyväksi kertoa, miksi minun pitäisi ja ketä oikeastaan kiinnostaa se, montako kertaa päivässä käyn vessassa, montako lusikallista aamupuuroa pistän tuulensuojaan tai miten peikolta näytän heti sängystä noustessani. Väittäisin ettei ketään, niinpä en myöskään näe hyväksi kertoa niistä. Ei noissa asioissa mitään salattavaa ole, ei kaapissani piileskele salaista puuroluurankoa, joka paljastuessaan kertoisi, että syön kaksi lautasellista kaurapuuroa valtavan voisilmän ja sokerivuoren kanssa joka aamu tai mitään muutakaan vastaavaa. Näen elämäni niin tavallisena, etten välitä jakaa sitä joka kohdaltaan muille - se vastaava tarina kun löytyy useimmilla katsomalla peiliin ja miettimällä omaa elämää.

Näiden ajatusten lähteenä toimi työkaverini yhteisestä tuttavastamme näyttämä instastory, joka sai lähinnä kylmät väreet menemään koko kroppani läpi. Äiti, joka väittää olevansa mahdollisimman paljon lastensa kanssa ja kanssa mahdollisimman vähän somessa, aloitti tarinan aamulla herätessä ja sai kulutettua puoli tuntisen siihen, että miten noustaan, miten pestään hampaat (eikö sitä pirun kännykkää voi jättää kädestä edes hampaiden harjaamisen ajaksi? Aamupissaa ei sentään näytetty - ihme kumminkin), miten hän keitti tänä aamuna tätä puuroa kun toinen olisi vaatinut niin pitkän haudutusajan ja miten sitä aamupalaa sitten syötiin. Koko tuo aika joka muka oltiin lapsen kanssa oltiin itse asiassa somessa. Eikä tämä todellakaan ollut hänen päivän ainoa nauhoituksensa. En voi muuta kuin todeta, että myötähäpeän määrä oli loputon ja ymmärrys loppui jo 30 sekunnin kohdalla. Ilmeisesti jotain tuon täytyy kiinnostaa, jos ihmiset jaksavat moista katsoa, mutta minä en voi ymmärtää. Onhan se tietysti hienoa, että uskaltaa tässä kiiltokuvamaailmassa esitellä kotinsa sellaisena kuin se on sotkuineen kaikkineen ja kertoa arjestaan, mutta silti, ketä ihan oikeasti kiinnostaa. Kuinka moni katsoo noita vain tunteakseen itsensä ja oman elämänsä paremmaksi, kotinsa tyylikkäämmäksi ja asiansa paremmin hoidetuiksi. Ymmärrän sen, että kokemuksia jaetaan arjestakin eikä vain matkoilta ja elämyksistä, mutta olisiko tuon puoli tuntisen vuodatuksen voinut tiivistää minuuttiin? Minun kannaltani toisaalta ihan sama, vaikka venyttäisi aamutoimistorynsä tunnin mittaiseksi, minä en ainakaan katso.

Harkitsen vakavasti tammikuulle isompaa somepaastoa. Nyt on vain pohdinnassa se, olisiko se täydellinen vaiko esimerkiksi tällainen kevytversio, jossa jättäisin itselleni vartin nettiaikaa per päivä.

Kalevala korun Hirvi

Kalevala korun joulukoristeen aihe vuonna 2018 on hirvi. Myös tämä on marraskuun hankintoja täydentämään sitä yhtä kokoelmaani - ei siis mikään ihme, että tavaraa hiipii talouteemme, kun ostan sitä, tätä ja tota.

Tämä on kuitenkin minun jouluperinteeni ja joululahja itselleni.

Ostettu Otrio

Myönnän, että halusin marraskuun viimeisen päivän kolhujen jälkeen itselleni vähän (tai vähän enemmän) lohdutusta ja kun tarjoutui tilaisuus ostaa Otrio, ostin. Tuota peliä olen jo pidemmän aikaa jahdannut kirppiksiltä, sillä se jäi silloin palkintovuonnaan ostamatta. Olin silloin myöhässä hankinnassa ja uutta painosta pelistä ei tullut kauppoihin. Myöhästyin myös muutaman kerran naamakirjan kirppiksellä ja joku muu vei pelin nenäni edestä.

Jotenkin en vain osannut olla täydentämättä pelikokoelmaamme ja seli seli, mutta tuo siis on tosiaan ainoa vuoden perhepelinä palkittu peli, joka meiltä puuttui. Tässä sitten vielä se huomio, että vuoden 2018 strategiapeli (aiemmin aikuisten peli) puuttuu myös, mutta sitä ei tässä kohtaa lasketa.

Otrio on nopea pelata, mielenkiintoinen muunnos risti-nollasta, joka tuntuu olevan tuona vuonna aika hallitseva teema, sillä toinenkin palkittu peli Kivi käyttää osin sama mekaniikkaa.

Nyt meillä on sitten Otrio ja sillä on jopa pari peliä pelattu.

Taputan itseäni selkään siitä, että tämä hankinta meni vielä marraskuun puolelle, jolloin en menoja seurannut.

Masentava marraskuu

Marraskuu on vuoden kuukausista se, jonka ensinnä vetäisin kalenterista yli, jos voisin. Pimeää, kylmää ja märkää, sanalla sanoen toivotonta. Tästä johtuen marraskuun tavoitteet eivät myöskään ole mitenkään pilviä hipovat: kauppakuitit talteen, kaupassa ei juosta joka päivä, ruokaa tehdään siitä, mitä kotona on ja ruokahävikki nollaksi.

Työnantaja repäisi ja tarjosi ilmaisen kuntosalikuukauden, mikä tietysti on ihan hienoa, että se osuu juuri "pikkujouluiksi kuntoon"- ja "vuoden pimein aika"-kausiin. Jospa saisin itsestäni irti, että kerran viikossa kävisin tekemässä jotain tuolla salilla ja sitten tietty se jokaviikkoinen venyttelytunti.

Marraskuulle osuu toki myös isän päivä, yhdet varhaiset pikkujoulut ja ainakin yksi peli-ilta eli viihdettäkin on tiedossa. Ja myös jokunen ylimääräinen työpäivä, alkukuusta tiedän jo kolmesta ylimääräisestä työpäivästä ja niitä saattaa tulla lisääkin. Tosin myös parista omasta mielestäni kannattamattomasta keikasta kieltäydyin, jos työ tuntuu vastenmieliseltä jo ennen aloittamista ja korvaus on luokkaa 0, niin miksi vaivautua. Onkohan minusta tullut kermaperse? Ennen kun juoksin jokaisen keikan ja kolikon perässä.

Vasta jälkikäteen tajusin myös sellaisen epäloogisuuden viime kuun menoissa, että olen maksanut esimerkiksi sen 70€ laskun visalla (tarkoituksella) ja laskenut sen menoihin, olen myös maksanut Visa-laskun ennen eräpäivää lokakuun aikana ja laskenut sen menoihin eli samat menot näkyvät listalla tuplana. Jospa tässä kuussa olisin hiukan huolellisempi.

Ehkä olisi sittenkin kannattanut ottaa myös ne ei niin kivat työt, sillä heti ensimmäinen päivä yllätti - eikä niin positiivisesti. Otin autoni pitkästä aikaa käyttöön ja bensamittari oli punaisella, vaikka mielikuvani ja ajokilometrien mukaan siellä olisi pitänyt olla vielä puolen takkia jäljellä. Tankkiin hurahti menovettä  60€:n edestä eli melkein puolen kuun budjetti (ei siis eletä FemmaDonna budjetilla tässäkään kuussa). Lisäksi biilistä koituvat maksuun vielä niin verot, vakuutukset kuin renkaidenvaihtokin eli käytännössä auto nielaisee varmaan koko Femmis budjetin tässä kuussa.

Renkaiden vaihdon sain sitten lopulta lahjaksi tai oikeastaan kyytipalkoista, joten se ei rasittanut muuten kuralle menevää budjettia. Vastaavan summan käytin sitten lankoihin - juu, lankesin taas. Muutenkin tuntuu ihan järjettömälle, että viidenteen päivään mennessä meille on kertynyt 0 ostoksetonta päivää ja 13 kuittia (1 bensasta, 1 teatterin narikasta, 1 apteekista ja 1 laturipiuhasta, joka oli pakko ostaa, kun "sugru" korjaus ei onnistunut ja loput ruoasta, herkuista ja ulkonasyömisestä). Pitänee yrittää tsempata loppukuusta.

Näin jälkikäteen voin todeta, ettei sitten tsempattu loppukuusta. Syötiin entistä enemmän ulkona, ostettiin kaikkea mahdollista sekä tarpeellista että tarpeetonta. Loppujen lopuksi turhauduin niin paljon, että heitin kauppakuitit roskiin edes laskematta summia. Mitä väliä - kulut olivat kuitenkin reippaasti pienemmät kuin palkka, joten nyt vaan en jaksa välittää.

Tein myös reippaasti enemmän töitä kuin alunperin olin suunnitellut, kolmesta ylimääräisestä  työpäivästä tuli kuusi ja samantien myös joulukuun kalenteriin kertyi ylimääräisiä tunteja.

Tavaroista saapuneita ovat nuo langat, ripsentaivuttimet ja suihkugeeli, jouluvalot, päiväpeitto, liukuesteet, puuvillakankaat, käsityölehdet, lentolaukku, shampoot ja hiusväri. Suurin osa edellämainituista oli ilmaistarjonnasta, osa (langat, valot, päiväpeitto ja liukuesteet) edullisesti ostettuja.

Projekteja oli kuun alussa kesken toista kymmentä, eikä määrä valitettavasti kuun loppuun vähentynyt, kun yhden valmistuessa keksin jotain uutta.

Poistuneissa vastaavasti sentään myös jotain: (myydyt 1 peli, pari kerää lankaa,  lahjoitettu kasa lehtiä ja kasa parittomia korviksia sekä  kassillinen vanhoja vaatteita askartelumateriaaliksi).

No pahinkin loppuu aikanaan ja marraskuustakin on nyt sitten onneksi taas tällä kertaa selvitty.
 

Kierrätetty kylpyhuoneen matto

Mietimme lähinnä turvallisuus näkökohtia ja väriä valitessamme putkiremontin yhteydessä kylpyhuoneen lattialaattoja. Halusimme karkeat laatat, jotta nillä ei liukastuisi, emme ajatelleet, että karkeat laatat myös kokoavat kaiken mahdollisen pölyn ja muun roskan ja ovat varsin hankalat puhdistaa. Tästä syystä kylpyhuoneemme kaipaa mattoa lavuaarin eteen. Valmis ei valitettavasti tule kyseeseen, koska kohta johon matto tulee, ei ole vakiokokoinen.Tarvittiin siis omatekoinen, sopivankokoinen matto.

Koska kerran kyse on minusta, niin matto piti tietenkin tehdä kierrätysmateriaalista. Lisäksi halusin maton, jonka voi pestä koneessa 60 asteessa. Olimme vähän aikaa sitten siivonneet Herra Kirjoituksen alusvaatekaapista pois kasan vaatteita, jotka todellakin olivat tulleet tiensä päähän siinä roolissa, joten päätin hyödyntää ne tuohon mattoon.

Vaatteiden leikkaaminen kuteiksi vaan on todella raskasta, joten lupasin itselleni, että leikkaan yhden paidan tai housut päivässä ja aloitan maton tekemisen vasta sitten, kun kaikki on leikattu. Turha sanoakaan, että vaikka tiedän asian, että vaatteista leikattuja kuteita pitää olla todella paljon, niin silti niiden menekki yllättää aina.

Kolmesta vaatteesta sain aikaiseksi sopivan maton, joka oli kudottu 50 silmukalla. Kerroksia sen verran kuin  noista vaatteista tuli.

Vuoden loppuun listatuista 10:stä projektista 4 valmiina, kun tämä tuli kuntoon.

Kun aika pysähtyy

Yhden lyhyen ilmalennon aikana ehtii miettiä monenlaista. Ensin tulee tajunta, että se osuu, sitten että nyt käy pahasti, nyt käy tosi pahasti. Seuraava miete on, että tältäkö se tuntuu kun sattuu paljon ja henki salpautuu. Ei tullut koko elämän filminauhaa, mutta senkin ehdin vielä miettiä, että tältä se on tuntunut muistakin ja sitten tulikin jo tömähdys kun ruho ja maankamara ottivat yhteen.

Ja sen tömähdyksen jälkeen vapauttava tajunta, että hei ei satukaan ihan niin paljoa, ei tainnut hajota mitään, ei ainakaan pahasti.Seuraava hengenveto oli taas sellainen, että ei meinannut henki kulkea, mutta kipu ei myöskään pahentunut ja tajunta säilyi, jalat kantoivat, vaikka sattuikin.

Olen juuri päässyt tai paremminkin joutunut kokemaan elämäni ensimmäisen kolarin uhrin asemassa. En tokikaan ole ollut myöskään siinä toisessa asemassa, enkä halua joutuakaan. Eikä tämä allejääminenkään niin kivalta tuntunut, että toista kertaa kovin mielelläni ottaisin uusiksi.

Onnellinen olen siitä, että ei käynyt pahemmin ja pahoillani siitä, että minuun suojatiellä osui varovaisesti ajanut ikäihminen. Toisen kautta olen kyllä todella hyvilläni siitä, että ajaja oli sellainen kuin oli, paljon pahempaa jälkeä olisi tullut 20+ ikäisen nuoren miehen viritetyn bemarin alle jäämisestä. Nopeuskin olisi mitä todennäköisemmin ollut vähän eri luokkaa. Se minua kuitenkin harmittaa, että pimeän marraskuisen sateen sumentaman näkymän takia törmäsimme toisiimme ja minusta tuli tämän kuljettajan vuosikymmeniä kestäneen ajoputken ensimmäinen kolarihitti. Olisin suonut hänen saavan ajaa nollatilastolla loppuun asti.

Olin siis suojatiellä eli syy oli hänen, ainakin suurimmalta osaltaan, sillä minä olisin voinut laittaa vielä pari heijastinta lisää ja katsoa vielä kolmannenkin kerran. Mutta näin kävi ja hän huolehti minusta esimerkillisesti, olisi vienyt lääkäriinkin, jos olisi ollut tarvis. Hän pelästyi tilannetta ainakin yhtä paljon kuin minä.

Positiiviseksi tässä on sanottava, että vakuutusyhtiön suhteen homma hoitui todella nopeasti, minun työnantajani täytti yhden lomakkeen ja ilmeisesti päälleajaja toisen, koska pari tuntia kolarin jälkeen vakuutusvirkailija soitti ja suoritti haastattelun rikkimenneiden silmälasin merkeistä ja vaatteiden kuoseista. Vaatteet luvattiin korvata mukisematta, mutta silmälasien kanssa täytyy vähän jumpata eli hakea ensin optikkoliikkeestä tarjous vastaavista laseista ja sitten sen mukaan edetään.

Pääasia kuitenkin, että mä olen suunnilleen kunnossa, fyysinen paraneminen vie aikansa ja henkinen varmaan vielä enemmän, mutta toivon, että olen osani kolaritilastosta nyt sitten kuitannut.

Vielä on kerää jäljellä...

Erään rakkaan ystäväni lempilanka on jo aikaa sitten tuotannosta poistunut Nallen kukkaketo sarjan Krassi. Löysin tässä taannoin kirppikseltä ison huivin, joka oli tehty tuosta langasta. Tietenkin purin sen ja päätin kutoa sukiksi. Yhdet sain jo valmiiksi elokuussa. Nyt otin sitten toiset samanlaiset puikoille.

En uskonut jäljellä olevan langan riittävän kahteen sukkaan, joten tein ensin toista sukkaa puoleen terään asti ja aloitin sitten toista ja tein sen loppuun. Sitten jatkoin toisen sukan loppuun - ihan uskomattomasti meni vielä raidoitus niin, että saatoin jatkaa samalla värillä, mihin olin edellisellä kierroksella lopettanut. Ihan tasan raidat eivät silti menneet, mutta ei se niin tarkkaa ole.

Se mikä on uskomattominta, niin kerästä on vielä pieni nöttönen jäljellä. Tällä kertaa on aivan varmaa, että tuo ei riitä edes puolikkaaseen sukan varteen, mutta silti aion käyttää sen kaiken yhdistettynä johonkin muuhun lankaan ja tuottaa siitä vielä viimeiset krassisukat tälle ystävälle.

Sukissa on siis resorissa 56 silmukkaa eli 14 puikolla ja terässä 13 puikolla, puikkoina 3mm cubicsit (enhän mä just muita käytäkään enää).

HOPOTUS: Marli Shot

Pitkästä aikaa tapahtuu jotain tälläkin rintamalla, pääsin nimittäin mukaan Hopottajat-kampanjaan, jossa testataan Marlin Shotteja. Hopottajathan toimivat yksinkertaisuudessaan niin, että pääsemme testaamaan tuotteen tai palvelun ja kerromme kokemuksiamme siitä eteenpäin.

Mutta itse asiaan eli Marlin Shot-tuotteisiin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan nämä siis ovat mehuja, mutta ei mitä tahansa mehuja, vaan suomessa valmistettuja tuotteita, joissa on  runsaasti C-vitamiinia ja ne vahvistavat vastustuskykä. Näissä ei  ole lisä- ja säilöntäaineita eikä myöskään lisättyä sokeria.

Tuotteiden luontaisesti korkea C-vitamiinipitoisuus on peräisin acerola-marjoista. Jo yksi shottilasillinen riittää täyttämään päivittäisen C-vitamiinitarpeen. Myös muut huolella valitut raaka-aineet, kuten inkivääri, kurkuma, granaattiomena, karpalo ja puolukka, ovat luonnon omia hyvinvoinnin edistäjiä.

Purkit ovat varsin hauskoja, sillä Shotit on pakattu 2dl purkkiin, josta riittää 4cl:n annos viidelle - joko viidelle henkilölle tai viidelle päivälle. Shotit suositellaan säilytettäväksi kylmässä, sillä kylmäsäilytys parantaa mm. luontaisen C-vitamiinin säilymistä. Shotit säilyvät avattuina jääkaapissa noin viikon ajan. Lisätietoa löytyy Marlin tuotesivulta: SHOT.

Shoteissa on kolme erilaista: makua granaattiomena-acerola, karpalo-puolukka-acerola ja inkivääri-kurkuma-acerola. Pohjoisten marjojen suosijana jouduin pitkään miettimään, kumpi on suosikkini karpalo-puolukka vaiko inkivääri-kurkuma. Jotenkin kuitenkin tässä ajassa vuotta inkiväärin voimakas maku ja täyteläisyys tarjoaa myös sitä kaivattua sisäistä lämpöä, joten minun suosikkini näistä on tuo inkivääri-kurkuma-acerola. Sen voin tässä myös todeta, etta maku on voimakas ja koska tuotteisiin ei ole lisätty sokeria, ne eivät valitettavasti välttämättä ole kaikkien makuun - esimerkiksi rakas puolisoni kieltäytyi ottamasta toista lasia mitään makua selvittyään ensimmäisestä. No, minusta nämä taas ovat herkkua, mutta makuasioista ei sovi kiistellä.

Kiireisen ratkaisuksi nämä ovat erinomaisia, mutta sopivat varmasti myös koko perheen käyttöön. Jotenkin minun ajatukseni näiden kohdalla pyörivät sanoissa lasillinen aurinkoa ja toisaalta piristävää punaista arkeesi, mutta minä olenkin väririippuvainen näin valottomaan aikaan.

#Marlishot #hopottajat

Näin syvälle marraskuu vetää

Olen ollut erityisesti meikkien ostolakossa jo hyvän tovin, koska sitä tavaraa vaan on kaapeissa piisannut enemmän ja vielä vähän lisää. Nyt sitten marraskuussa iski sen sortin masis, että lankesin. Lankesin oikein pahemman kerran - tilasin Dermosililtä rajauskynän ja luomivärin sekä toisen pinkin meikkisienen. Ihan vaan koska mustan perjantain tarjouksissa ne olivat niin edullisia. Kaikki kolme maksoivat yhteensä 5,90€ eli eiväthän ne toki kalliita olleet, mutta oliko näistä yksikään todella tarpeellinen - rehellinen vastaus on ei.

Luomiväri on ehkä miljoonas turkoosi luomiväri ja vihreitä rajauskyniäkin on kaapissa varmaan tusina, mutta ihan sama, nämä mä otan käyttöön nyt. Ihan vaan sen takia, että ostin ne piristääkseni itseäni ja kaapissa ne eivät toimita sitä virkaa, mihin ne on tarkoitettu. 

Mitä kettu sanoo?

Työkaverini, jolla on ollut elämässään paljon murhetta, näki jossain vaiheessa  kuvan kettusukista ja huokaisi, että olisipa hänelläkin tuollaiset. Minä kehotin silmää iskien kirjoittamaan joulupukille ja päätin samalla itse toimia pukin muorina.

Sukat ovat seiska veikkaa, tehty useammasta kerän lopusta. Puikoilla 13 silmukkaa, varsi perusresoria 2 oikein, 2 nurin, kantapää vahvistettu. Valkoiseen vaihdoin 4 kerrosta ennen kärkikavennuksia ja kavennuksena leveä nauha kavennus. Mustalla ompelin jälkikäteen kuonon ja silmät.

Lisäosat on tehty kutomalla ja kiinnitetty ihan ompelulangalla. Hännässä on 9 silmukkaa ja se on kudottu aina oikein, kavennukset valkoisessa osassa joka toisella kerroksella. Korvissa on 16 silmukkaa ja ne on kudottu pyörönä, 8 kerrosta oikeaa ja sitten joka toisella tai komannella kerroksella kavensin molemmista reunoista molemmin puolin. Naamassa oli myös 8 silmukkaa ja kavannukset joka toinen tai kolmas kerros niin, että nassu sopi tuohon valkoiseen osaan.

Ei ehkä maailman parhaan näköinen kettu, mutta kai tuon ketuksi tunnistaa.

Viisi viikkoa ja kymmenen keskeneräistä projektia

Tätä vuotta on jäljellä reilut viisi viikkoa ja minulla on lukemattomia projekteja kesken. Otan nyt tavoitteekseni, että saisin noista projekteista tyhjennettyä erityisesti käsityöprojektien osalta. Vaatimaton tavoite olisi 10 projektia, joista osa suurempia osa pienempiä.

1) sukat nalle-krassista
2) kettu-sukat
3) petroolit sukat
4) harmaat sukat purku
5) harmaiden sukkien uudelleen kutominen
6) valkoisten sukkien purku
7) valkoisten sukkien uudellen kutominen
8) Bandun pussin ompeleminen
9) matonkuteiden leikkaaminen
10) kylppärin maton kutominen

Osa projekteista on jo hyvällä alulla kuten esimerkiksi  nuo kolmet ensimmäiset sukat, myös valkoisten sukkien purkamista on aloitettu samoin matonkuteiden leikkaamista. Sen sijaan harmaisiin sukkiin en ole koskenutkaan ja koska matonkuteet ovat vasta leikkuuvaiheessa, niin myöskään kylppärin mattoa ei ole aloitettu. Bandun pelimerkkien pussukka on noista varmaan nopeatekoisin, kun vain pääsee alkuun eli saa sopivan kankaan ja ompelukoneen kaiveltua esille.

Otan kuitenkin tavoitteekseni saada nämä projektit valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Julkinen listaus on yleensä hyvä tapa pysyä ruodussa, jotta en lipsahda aloittamaan lisää uusia juttuja ennen kuin vanhat on saatettu valmiiksi.

Kun ostaminen jää päälle

Marraskuun tylsyys, pimeys ja kaikkinainen kurjuus on jälleen tänä vuonna onnistunut ottamaan minusta niskavoiton ja meille on ilmestynyt kasakaupalla tavaraa.

Lentolaukku, puuvillakankaat ja käsityölehdet sentään olivat ilmaisia, mutta olen myös shoppaillut. Ostoksissani ei ole pelkästään joululahjoja, joita niitäkin olen hankkinut, vaikka pyrkimykseni onkin vähentää joululahjomisen määrää jälleen tänä vuonna. Olen hankkinut myös kaikkea muuta esimerkiksi uuden päiväpeiton - tällä kertaa suklaanruskean ja pahaa pelkään, että meillä on toinenkin sen värinen päiväpeitto- ja jouluvalot, joiden hankkimista en kyllä kadu pätkääkään, ne toimivat todella loistavasti eteisessä kulkuvaloina. Ehkä järkevin ostokseni oli kantaliukuesteet, jotka löysin naamakirjan kirppikseltä. Ne olivat tuskin käytetyt, laadukasta merkkiä ja myynnissä edullisesti. Uskoisin niillä olevan käyttöä, mikäli näille leveysasteille joskus tulee kunnon talvi.

Olen toki myös ostanut lankaa, mutta vain tuon yhden jo aiemmin esittelemäni paketin. Eräänlainen saavutus tuokin.

Lisäksi meille on saapunut kaksi uutta lautapeliä. Ostin sekä tämän vuoden perhepeli voittajan Majestyn että vuoden 2017 strategiapelinä palkitun Jorvikin. Näistä Majesty on jo testattu ja hyväksi todettu.

Toivon mukaan  tämä asioiden aukikirjoittaminen saa taas kerran allekirjoittaneen tajuamaan, mikä on järkevää ostamista ja mikä ei.

Helavyösukat

Koska asia on nyt virallinen, voin pistää nämä julkaisuun. Viimeiset kaksi paria niistä kymmenestä keskeneräisestä sukasta. Nämä tulivat häälahjaksi työkaverilleni, joka meni tänään naimisiin ja halusi minut jakamaan ainutkertaisen hetkensä eli todistamaan vihkimisensä.

Melkein samanlaiset, mutta kuitenkin erilaiset eli molemmille omansa. Hääparin tausta on Pohojanmaalla, joten siksi kuvioksi valikoitui perinteistäkin perinteisempi helavyö.

Naiselle, koko 40. Lankana 7 veljestä, josta värit valkoinen, harmaa, musta, punainen ja keltainen.
Aloitus harmaalla. Luodaan 56 silmukka, kudotaan 12 kerrosta 2 nurin, 2 oikein joustinta.
Seuraavaksi neulo vielä harmaalla yksi kerros kokonaan oikein. Toisella kerroksella jatketaan oikeilla silmukoilla 3 harmaata, 1 valkoinen ja toistetaan kerros loppuun, kolmannella kerroksella 1 harmaa, 3 valkoista ja näin kerros loppuun. Tämän jälkeen koko kerros valkoisella ja seuraava kerros kokonaan harmaalla. Sitten joka toinen silmukka valkoisella ja joka toinen harmaalla koko kerros loppuun. Vielä yksi kerros kokonaan harmaalla.

Sitten jatketaan kolme simukkaa valkoisella ja yksi mustalla, seuraavalla kerralla kolme mustalla ja yksi valkoisella, jonka jälkeen kolme kerrosta mustalla. Epämääräinen ruutupiirros alapuolella (kuviopiirros nurinpäin, aloitus alhaalta varren ensimmäisessä kuviossa).

Seuraavaksi  jatketaan ylläolevan helavyö-kaavion mukaan. Helavyön valmistuttua jatketaan kolme kerrosta mustalla. Näiden jälkeen toistetaan alun kuvio päin vastaisessa järjestyksessä.

Tässä kohtaa tunnustan, että sekä helavyö-malli että sen ylä- ja alapuolella olevat kuviot eivät ole omiani, vaan netin ihmeellisestä maailmansta löytyneet, kummankaan alkuperäistä suunnittelijaa en tiedä. Nuo kolmiokuviot olivat vastaavien sukkien kuvassa, josta ne silmukoita laskemalla kopioin.


Kaikkiin sukkiin tein normaalin vahvistetun kantapään ja sileää neulosta olevan terän yksivärisellä langalla, koska halusin helavyön korostuvan, samasta syystä käytin kuvion pohjana mustaa lankaa harmaan sijaan.

Käytetyt langat edelleen jämiä - pidän kiinni siitä periaatteesta, että yritän viimeiseen asti välttää uusien kerien avaamista - muut värit ovat seiskaveikkaa paitsi naisten sukkien keltainen Nallea kaksinkertaisena. Miehen sukkien keltainen  ja punainen ovat siitä syyskuun alussa ostamastani lankapaketista, samoin naisen sukkien lavan punainen ja valkoinen.


Miehen sukat 64 silmukkaa, lankana 7 veljestä ja speksit muutoin samat kuin naisten sukissa. Terät yksinkertaista harmaata, kun en jotenkaan osannut mieltää miehen sukkiin punaisia tai keltaisia teriä tai lisätä niihin mitään kuviota.

Koska työkaverini tulevan miehen juurista osa on Karjalassa, päätin tehostaa hänen sukkiaan vielä Karjalan käki-koristekuviolla, pitihän sitä jotenkin sitä rakkauttakin saada mukaan. Malli on Kodin kuvalehden Karjalan käkös-lapasista täältä. Ajatuksena näissä siis oli se, että kun kahdesta tulee yksi myös sukujuuret menevät ristiin.

 

Näiden lisäksi pakkasin mukaan korillisen sytykeruusuja, jotta on lämmintä sekä sisäisesti että ulkoisesti.

Tappavan tylsä arki

Yleensä pidän arjesta, tasaisesta, rauhallisesta ja hyvin organisoidusta elämän jatkumosta, mutta nyt on iskenyt joku isompaa laatua oleva marraskuun kriisi tai vastavaa. Arjen täydellinen tylsyys on alkanut kuvottaa, mikään ei tunnu miltään. Herra Kirjoituksen kanssa laskimme leikkiä, että meistä kumpikin on sellaisessa tilassa, että vaikka joku tulisi kertomaan meteoriitin törmänneen maahan ja tuhon olevan edessä kolmessa sekunnissa, kumpikin kohauttaisi hartioita ja kysyisi, entä sitten... Jotenkin elämän kaikenlainen pitäisi, pitäisi, pitäisi saa aikaan "työnnän sormet kurkkuun ja oksennan"- fiiliksen ja loputon pimeys ja sade imee minusta kaiken elämänhalun ja jaksamisen kuin ankeuttaja konsanaan.

Yleensä saan nukkailusta, ostamattomuudesta ja säästämisestä superkicksit, mutta nyt fiilis on säästämisen suhteenkin p***aas viittin, kun ei ole pakko. Onneksi olen kuitenkin  vielä tähän asti ymmärtänyt senkin, että se ostaminenkaan ei tuo mitään mielihyvää, joten pahaa oloa ei ole korjattu myöskään shoppailulla, mikä on positiivista. Olen näet oppinut sen, että uudesta tavarasta saatava ilo kestää muutaman minuutin, vähän enemmän kuin ko. tavaran pakkauksesta purkaminen kestää ja sitten mietteet ovatkin useimmiten tasoa, että miksi ihmeessä mä tämänkin hankin. Vain harvoista tavaroista saatu ilo kestää kauemmin ja nämä ovatkin sitten niitä pitkään ja hartaudella harkittuja ostoksia. Toisinaan ollaan myös tilanteessa, että pitkä ja perusteellinenkaan jahti ei takaa pitkäaikaista omistamisen iloa - muistan miten jahtasin erästä lautapeliä pitkään ja hartaasti saadakseni sen oikealla hinnalla, kun sitten lopulta sain sen omakseni, ilo hankinnasta kesti ehkä puoli tuntia. Sitten pakkasin pelin muiden sekaan ja unohdin sinne.

Töihin olen jaksanut raahautua silloin kun pitää ja myöskin pakata ja kiikuttaa postiin ne tavarat, joita olen saanut myymällä meiltä poistettua. Olen myös yrittänyt pitää huolta siitä, että sitä ilmaista tavaraa ei kerry ihan mahdottomasti ja että huushollikin pysyy jonkinlaisessa järjestyksessä. Jotenkin pakonomaisesti ja hampaat irvessä on arki pyörinyt eteenpäin päivä kerrallaan. Yritän laskea, montako päivää on talvipäivän seisaukseen - siihen asti kun selvitään, niin siitä jo alkavat päivät pidetä ja kevät lähetä ja silloin taas elämä voittaa. Noita pitkän pitkiä on kuitenkin vielä edessä 40 ennen kuin sinne asti päästään, joten nyt vain on selvittävä sillä, että pitää tehdä, pitää tehdä ja pitää tehdä. Eli yksinkertaisemmin otetaan paperi ja kynä ja laaditaan välttämättömien töiden lista jokaiselle päivälle. Tuota listaa noudattaen sitten mennään päivä kerrallaan eteenpäin ainakin pakollisten asioiden verran. Tällä estetään se, ettei koko koti kaaostu ja elämä - se tappavan tylsä arki- pysyy jollakin lailla järjestyksessä.

Kierrätetyt kaamosvalot

Antijouluihminen ei virittele koko tölliä täyteen jouluvaloja, ei ainakaan marraskuussa. Sen sijaan aurinkoriippuvainen kaipaa valoa tähän loputtomaan pimeyteen, olkoot sitten vaikka sesonkivaloja.
Koska olen kuitenkin periaatteellinen antijouluihminen, niin vaan yhdet valot, ei sen enempää.

Budjetti 0€. Lasipurkki oli vanha ja on ollut tuossa paikassa ainakin 10 joulua, ellei enemmänkin. Huurteiset pallovalot ovat joululahja anopilta ja appiukolta - yksi niistä, joita todella rakastan. Täyttöpallot ovat tietenkin pestyjä dödöpalloja. Kuvista näkee, että valot pitäis asetella hiukan fiinimmin, jotta asetelma näyttäsi paremmalta ja tasapainoisemmalta. Jaksan ehkä korjata asian huomenna.

Väriä masennuksen torjuntaan

 Eli jämäsukkaprojektin viimeisin tuotos.

Minulla on jämänyssäkkäpusseja varastossa pari tai siis kolme. Täsmälleen niitä kerän loppuja on kolme isoa muovikassillista eli riittää hetkeksi ja ihan muutamiin sukkiin. Tunnustettakoon vielä, että noissa on siis ne pienimmät nöttöset, isommat ovat sitten vielä erikseen ja täydet kerät myös, mutta sehän ei kuulu tähän.

Halusin siis nyt tehdä jotain hullunvärikästä, mitä kirkkaampaa ja värikkäämpää, niin sen parempi. Niinpä sitten poimin jämälangoista ne kaikkein pienimmät nöttöset kourallinen kerrallaan, puolitin ja kiersin kerälle.

Näytin kuvan tuotoksista kälylleni sillä kohtaa, kun varret olivat valmiit ja kysyin, että kelpaa ja pitäisitkö, vaikka nää onkin aikamoinen karuselli. Käly lupasi pitää, joten jatkoin sukat loppuun samalla taktiikalla.

Näiden sukkien erikoisuus on kokonaan vahvistettu pohja. Kudoin pohjan samoin kuin vahvistetun kantapäänkin joka toisella kerroksella joka toisen silmukan kutomatta nostaen, mutta noin joka neljäs tai kuudes kerros kudoinkin vain pohjan silmukat, koska vahvistettu neulehan tuottaa pituutta kerrosta kohti vähemmän kuin tavallinen. Käytännössä siis ensimmäisellä kerroksella pohjan kohdalla nostin joka toisen silmukan kutomatta ja päälisen kudoin normaalisti, seuraavalla kerroksella kudoin kaikki silmukat, kolmannella kerroksella taas pohjan silmukat joka toinen silmukka kutomatta, sitten käänsin työn ja kudoin nurjalla kaikki pohjan silmukat (4krs.) ja palasin pohjaa takaisin niin, että joka toinen silmukka nostettiin neulomatta, mistä jatkoin normaalisti pääliseen.

Toivon tuon vahvistetun pohjan tuovan vähän lämpöä ja kestävyyttä näihin sukkiin. Mikäli se osoittautuu toimivaksi ratkaisuksi, sitä voi käyttää jatkossa enemmänkin.

Case ripsentaivuttimet osa X

Kuinkahan monetta kertaa tämä sama teema tässä pyörii, kun olen aikaisemmin kirjoittanut sekä kiinan hankinnoista (mitä en todellakaan tee enää koskaan, enkä suosittele muillekaan) sekä rikkoutuneista yksilöistä, joista sain yhdistämällä vielä yhdet.

Nyt on ongelma ripsientaivutin ratkaistu ainakin hetkeksi, sillä kirppishenget olivat kerrankin suosiollisia ja olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Naamakirjan ilmaisryhmässä joku tarjosi kaikenlaista tavaraa haettavaksi ja siinä joukossa oli myös metallirunkoiset ripsentaivuttimet, mutta erilaista mallia kuin ne tavan koukku- ja lenkkihärpäkkeet, joista en pidä. Kun ne vielä sattuivat olemaan melkein nurkan takana, oli yhtälö täydellinen.

Samasta osoitteesta tarttui mukaan myös pieni pullollinen mansikantuoksuista suihkugeeliä. Joka oli ei nyt ehkä niin tarpeellinen, koska muitakin suihkugeelipulloja on, mutta kuitenkin ehdottomasti käyttöön tuleva tuote.

Tässä kohtaa voidaan todeta, että case closed ja vetää ripsentaivuttimet yli hankintalistalta toistaiseksi, toivottavasti hyvin pitkäksi aikaa.

Masentavaan marraskuuhun lämpöä langoista

Kun selvisin lokakuusta ostamatta yhtään ainoaa lankakerää, palkitsin itseni marraskuussa ostamalla sitten heti useamman kerän. Marraskuu on niin masentava ja tylsä kuukausi, että jotain iloa siihen pitää saada ja jos heti kuun alussa hankittu lankapaketti pitää aisoissa loppukuun hankinnat, niin tehdään sitten niin.

Tyypilliseen tapaani kirpparilta hankin nuo langat ja isomman paketin kerralla ja sukkalankaa - tietty. En enää edes osta mitään pitsihuivilankoja, kun ne eivät ole mun juttu sen paremmin teko- kuin pitomielessäkään.

Koska näistä suurin osa on vajaita keriä, nämä voi käyttää, eikä silti tule aloittaneeksi uutta kerää (jonka olen päättänyt olevan sallitua vain äärimmäisessä hädässä). Uusiin keriin mennään vasta sitten, kun jämät tai edes suurin osa niistä on tuhottu.

Nämä ovat kuitenkin sen verran isoja jämiä, että näistä käy kutominen nopeammin kuin niistä aivan pienistä nöttösistä, joita olen viime aikoina pyöritellyt.Nyt on kuitenkin saavata keskeneräisistä edes yhden valmiiksi ennen kuin voi aloittaa näistä uusia, vaikka mieli miten tekisi - en ole antanut itselleni lupaa hankkia kolmansia samanlaisia puikkoja, koska sitten niitä keskeneräisiä sukkia olisi vielä enemmän.

Purkin pohja paistaa

Leikkelin heinäkuun alussa vanhat collegehousuni lapuiksi, joita olen käyttänyt meikin ja kynsilakan poistamiseen sekä kasvoveden levittämiseen. Elokuussa purkkiin oli tullut jo hyvä kolo, johon leikkelin yhden t-paidan ja parin muun pienemmän vaatekappaleen jämät. Olin jo silloin aika yllättynyt siitä, että lappuja oli mennyt noin paljon. Täydennyksellä purkki tuli kuitenkin aivan täyteen.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että purkin pohja paistaa jälleen, lappuja on jäljellä vain muutama. Täyttö ei ole ongelma, sillä sopivia poistotekstiilejä kyllä riittää. Sen sijaan edelleen jaksan hämmästellä sitä, että näinkö nopeasti ne laput loppuivatkin, olin jotenkin ajatellut, että niiden kanssa menisi jonnekin ensi vuoden alkuun.

Mutta nyt siis kaivellaan leikkuuta odottavien poistettavien koppaa ja saksitaan purkkiin uutta täytettä. Leikkasin purkkiin yhden kasari/ysäri lukujen vaihteen trikoisen mekon, jota olen käyttänyt ensin mekkona ja sitten yöpaitana, kunnes se meni liki riekaleiksi, yhdet trikoopöksyt ja hihat jenkkituonti t-paidasta vuodelta 1994. Tuota paitaa pyörittelin pitkään käsissäni, vaikka se oli jo pariin kertaan paikattu ja ihan oikeasti rikki, silti en meinannut millään malttaa pistää saksiani siihen - ihme kiintymystä rätteihin. Purkkiin ei tosiaan tällä kertaa mahtunut kuin t-paidan hihat, joten loppu päätynee sinne myöhemmin.

Kaikkiaan 250g tekstiiliä kappaleiksi ja purkkiin. Nämä kestävät ehkä ensi vuoden alkuun, sillä leikkaamani palat olivat aika reippaan kokoisia, ainakin noista ohuemmista vaatteista.

 Nyt taas pyyhkii hyvin ja tulee nassu siivottua ekologisemmin.