lauantai 15. joulukuuta 2018

Suutarin lapsen sukat

Yleensähän sanotaan, että suutarin lapsella ei ole kenkiä, no eipä ole sukankutojallakaan sukkia. Tai siis on niitä jokunen pari, mutta viimeaikoina ei ole tullut juuri itselle kudottua. Nyt sitten ei tarvitsekaan, sillä sen on hoitanut joku muu puolestani.

Naamakirjassa joku tarjosi ilmaiseksi kassillista villasukkia uusiokäyttöön, kun ei enää itsellä ollut tarvetta. Jos ei kellekään kelpaisi, niin menisivät roskiin. Eihän sitä nyt sentään ehjiä villasukkia roskiin, eihän? Kävin hakemassa sukat sillä ajatuksella, että hyötykäyttäisin sen, mitä olisi mahdollista esimerkiksi varret uusiin teriin ja teristä purkuun ne, mitä voi purkaa.

Sukat osoittautuivat kuitenkin äärimmäisen hyävkuntoisiksi, ne olivat ehjiä ja pestyjä, mutta hiukan nukkaisia. Sovittaessa ne istuivat jalkaani kuin hansikas...


Enpä sitten taida purkaa näitä, vaan otan ihan itselle käyttöön. Siistiminenkin onnistuu helposti nukanpoistajalla. Nyt ei tarvitse sitten itselle kutoa, kun on sukkia monen monta paria odottamassa käyttöä.

Ihan vapaasti saa kysyä, onko tässä mitään järkeä, kun on kasa kaupalla lankoja odottamassa kutomista. Ei siinä ehkä mitään järkeä olekaan, mutta silti tuntui ihan hyvältä saada kasa uusia sukkia ja tietää samalla estäneensä niiden joutumisen roskikseen.

Ei kommentteja: