Toisen roska on toisen aarre näinhän se menee. Naamakirjan tuunausneuvokkipalvelu toimi kohdallani pikkuisen jälkijunassa kun luin sieltä, mitä kaikkea ihmiset olivat kokeilleet kynttilämassan värjäykseen (esimerkiksi vesivärjejä, huulipunaa, punajuuren lientä (tätä en kyllä käsitä, miten vesi muka toimisi rasvan kanssa kunnolla). Totta kai olin siivonnut kaapeistani kaikki tuohon sopivat jutut pois osaamatta lainkaan ajatella, minkä aarteen kippasin roskikseen.
Minun onnekseni paikallisen raivausryhmän teemana oli juuri sattunut olemaan meikkien läpikäyminen, kun pistelin naamakirjaan kainoa pyyntöä siitä, että voisin vastaanottaa muiden ylimääräiset vanhat luomivärit ja huulipunat. Tämä pyyntö ja lisäksi jatkuva kerjäykseni kynttilöistä tuotti tulokseksi ihan kiitettävän saaliin (ja mahdollisesti lisää tulossa).
En ole tosiaan koskaan kokeillut sitä, miten steariinin värjääminen noilla onnistuu, mutta miksi ei onnistuisi - huulipuna ainakin sulaa helposti sinne sekaan ja jos luomivärit jauhaa sopivasti, niin miksi eivät nekin kävisi. Värivaihtoehtoja on nyt ainakin sininen, punainen, vihreä ja lila, mitä voi kokeilla. Tuo mustakin kutkuttaisi kovasti ihan yksinään käytettäväksi.
Tästä eteenpäin ymmärrän minäkin pistää talteen huulipunan jämät ja muut, jotta ei tarvitse pyydellä. Tosin ihmiset vaikuttivat aidon ilahtuneilta kun heidän hylkytavaransa tulivat hyötykäyttöön. Minä sain paitsi materiaalia myös roppakaupalla hyvää mieltä siitä, etten taidakaan olla ainokainen jemmari - kovasti nimittäin näyttivät tutuilta osa noista minulle annetuista meikeistä, ikään kuin minullakin joskus olisi ollut vastaavia. Olipa joku kirjoittanut huulipuniinsa päiväyksenkin ja niistä päättelin osan huulipunista lähestyvän iältään täysi-ikäisyyden rajaa.
Miten onnistuin näiden kanssa, siihen palaan myöhemmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti