Jaksan ihmetellä itseäni tai siis lähinnä sitä, miten kummassa onnistun huijaamaan itseäni kerta toisensa jälkeen. Kuten nimittäin aiemmin kirjoitin, olen jo seitsemän vuotta sitten tuskaillut saman asian eli liiallisen tavaran kertymisen kanssa. Tiedostan ongelman ihan hyvin ja olen jo vuosia koittanut vähentää ostamista. Jossain välissä minun kuitenkin täytyy aina silloin tällöin langeta ja pahasti. Mitenkään muutoin ei voi olla selitettävissä se, että meiltä on poistunut likimain 100 pulloa kosmetiikkaa vuodessa viimeisten viiden tai seitsemän vuoden ajan (ja vaikka alkuun olisi ollut niitä pullon pohjia, joissa oli vain vähän jämiä, ja purkkimäärä sen takia olisi ollut iso, niin ei niitä voi loputtomasti riittää). Tuosta suuresta poistuma määrästä huolimatta kaapit vaan pursuavat edelleen, joten ihmettelen ja kummastelen, miten paljon sitä tavaraa oikein on ollut, kun mitään ei muka osteta ja silti aina vaan riittää ja riittää...
Lisäksi huomaan rahankäytössäni selvän deflaation eli rahan arvon nousun. Ennen ei tehnyt ilmeisesti tiukkaakaan pistää seitsemää euroa kaulakoruun. Tänä päivänä miettisin ainakin viisi kertaa ja sittenkin todennäköisesti jättäisin ostamatta tuon hintaisen kaulakorun. Samoin olin hankkinut wienin matkaltani neljän euron hintaisen hiuspannan - nyt olen sitä mieltä, että tuolla rahalla pitäisi saada jo useampi (ei kyllä saa suomalaisista kaupoista, tiedän). Tuo on sentään positiivinen suuntaus, kun vähemmällä rahalla pitäisi saada enemmän, se kun näet usein tarkoittaa tosiaan sitä, että jätän tavarat kauppaan, kun ne ovat mielestäni liian kalliita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti