Itsekuripäiväkirja viikko 36

Aloitetaan niillä positiivisilla uutisilla: olen lunastanut lupaukseni puolen tunnin liikunnasta tällä viikolla. Tiistaina tein kävelylenkin, joka ei ollut kestoltaan kuin vartin luokkaa, keskiviikkona hikoilin kahvakuulassa ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen kokonaisen tunnin ja torstaina kävin sitten vielä 1½ tunnin mittaisella kehonhuolto tunnilla. Liikuttu siis on ja sen kyllä huomasi lihaksista loppuviikosta.

Sen sijaan joudun tunnustamaan tuhlanneeni. Lankesin ostamaan Aavekaljaasi lautapelin. Tässä kohtaa aion käyttää vanhaa työkaverilta opittua kikkaa ja piilottaa sen hetkeksi vintille odottamaan. Kun se sieltä joskus parin viikon päästä löytyy, esitän tyhmää ja väitän, että se on ollut meillä jo kauan.

Karkkeja on tullut syötyä, kyllä. Eikä taida selitykseksi auttaa se, että edistin kulttuuria, vaikka niin todellisuudessa olikin. Tarjosin aikaisemmin kertyneitä karkkipapereita naamakirjan kierrätysaskarteluringissä ja joku halusi ne + mahdollisimman paljon lisää tehdäkseen niistä taideteoksen. Mekin sitten herra Kirjoituksen kanssa urakoimme pari pussillista, toisen hopeatoffeeta ja toisen tsinuskitoffeeta, jotka lähetin tälle taiteilijalle. Saamme palkkioksi kuvan taideteoksesta, jahka se on valmis. Pistän sen sitten jakoon tännekin.

Ruokahävikki on pysynyt nollassa ja tuon Aavekaljaasin lisäksi en ole shoppaillut mitään. Sen sijaan tavaraa on edelleen poistunut meiltä.

Töissä olen ollut vain yhdellä työmaalla, joten ei ole mitään supertuntimääriä täräyttää tiskiin. Onneksi ekstrojen puuttuminen kompensoituu vastaavasti vähemmällä shoppaamisella.