Kosmetiikkapoistot 3-9/15

Vuoden toinen kosmetiikka poisto jäi julkaisematta, joten nyt sitten on puolen vuoden kosmetiikkapoistot kerralla tulossa eetteriin.

Ensiksi reissun aikana kertyneet poistot. Kolme perusvoide näytettä, pieni käsidesipullo, aurinkorasvapullo, MK men kasvorasva, jossa korkea suoja kerroin eli toimi myös aurinkorasvana, S'nossa aloe vera - shampoo, Sportstar suihkugeeli molemmat edellä mainitut ostettu Teneriffalta ja käytetty siellä, Morny's aloe vera -voide on oikea supertuote, jota suosittelen lämmöllä kaikille. Iso purkki maksoi alta pari euroa ja oli todella riittoisa ja äärimmäisen kosteuttava ja aivan ihanan tuoksuinen (jos vielä joskus palaan Kanarialle, niin tuon noita ainakin viisi purkkia), lisäksi on käytetty elmexin suuvettä ja palmoliven dödöä. Yhteensä 8 purkkia + 3 näytettä.

Tyhjentyneitä tuotteita on tosiaan kertynyt. Kuvassa vasemmalla kolme dödöä, musta ja pinkki Palmoliven (musta miesten, vaaleanpunainen se tuttu happyful), vihreäkorkkinen Lidlin Cien, jossa on loistava hinta-laatu suhde. Käsien pesusaippua oli täyttöpullo, jossa oli joku kannun loppu (veikkaisin koivusaippuaa), mutta päätin pistää myös pullon poistoon. Oysterin punaisille hiuksille tarkoitettu jätettävä hoitoaine oli superriittoisa ja laadukas, arpavoittona aikoinaan saatu. Hamsterin loputtomista jemmoista löytyi myös gardenian tuoksuinen Yves Rocher suihkugeeli ja saman firman Laosin lotuskukkaa oli vaaleanpunaisessa pullossa. Hammastahnoja on mukana kaksi, pienempi ja isompi Colgate, Ceralania ja sinistä ja punaista ApoBasea olen käyttänyt meikin poistossa. Vihreäkorkkisissa pienissä pulloissa oli suihkugeeliä ja shampoota Brasilian tuliaisina. Harmaa korkkinen purkki vasemmassa laidassa sisälsi kaverilta saatua neitsytkookos öljyä meikinpoistoon (täydennys satsi). Huulipunaa en poikkeuksellisesti käyttänyt loppuun vaan pistin Oriflamen Coral Galzen roskiin, vaikka sitä oli vielä pari senttiä jäljellä - vanhentunut mikä vanhentunut. Vihreä rajauskynä ansaitsee ihan oman kirjoituksensa, joten siitä lisää myöhemmin. Näytteistä neljä on erilaisia perusvoiteita, loput Dermosilin meikinpoistoaine, all over lotion ja Shea Body Cream.

Seuraavaksi tyhjentyneissä ei ole mitään yllättävää, vaan ovat näitä perustuotteita, mitä aina ja kaikkialla kuluu eli kasvojen puhdistusaineena luottotuotteeni Dermosilin puhdistusvaahto E, taustalla kaksi shampoon täyttöpulloa (liki viimeiset siitä viiden litran kanisterista) ja Oriflamen Milk&Honey suihkugeeliä. Apobasea  meikinpoistoon, dödöä kainaloihin, tuttua dermosiliä sekin - tosin tällä kertaa tuo naisten versio oli kesäsesongin omenankukkainen blossom. Tiedän, ettei ole järkevää käyttää tuotteita näin päin uudet ensin ja vanhat odottamaan, mutta kun juuri silloin ei ollut muuta saatavilla. Orlyn punainen kynsilakka oli päässyt lopullisesti kuivahtamaan, eikä pullosta saanut mitään ulos. Bedbath pakkaus on toinen kaverilta saaduista, on muuten huippukätevä pikaputsari silloin kun kaipaa virkistystä eikä ehdi suihkuun. Bedbathin kulman alta pilkottaa vielä parhaat päivänsä nähnyt puuterivippa, joka sekin päätyi roskiin.

Käsisaippuaa on taas tyhjentynyt yksi pullo (jonka tietenkin täytin uudelleen käyttöön), keittiösaippuaa meni täyttöpussi ja lisäksi spiderman kosteuspyyhkeet annettiin uuteen kotiin, jossa ne tulivat käytettyä loppuun.

Lisäksi se wc:ssä uinut meikkipaletti.

Herra Kirjoituksen uudet lempparit ovat Fuzen 2in1 hair&body pesuaineet, ensimmäinen pullo tyhjeni jo. Apobaset ovat lahjaksi saatuja meikinpoistoaineita, jalkavoide vanhaa Oriflame-varastoa. Punainen huultenrajauskynä, se täyttöversio, loppui ja ladattiin uudelleen käyttöön vähän erivärisellä täytteellä. Yves Rocherin minihajuvedet sireeni, gardenia ja mimosa tyhjenivät myös.

 Tietääkseni toiseksi viimeinen pullo shampoota siitä viiden litran kannusta tyhjeni, samoin brasilialaisen Tivoli-hotellin hoitoaine. Yves Rocherin korallinvärinen huulikiilto on (hyvin) vanhaa varastoa ja voin todeta, että ihan tämän väristä en enää ostaisi (niin kuin en ostaisi sitä vadelmanpunaista poskipunaakaan). Aurinkopuuteri oli ainoa, joka oli riittävän tummaa ruskettuneelle iholleni, joten sitä tuli kesän ajan käytettyä - nyt on sitten paluu arkeen edessä, tosin edelleen täytyy katsoa varastoista ne tummimmat sävyt.

Kaikkiaan siis yhteensä 58 poistunutta tuotetta tai näytettä.

Poistuneet tavarat

Vaikka tätä kuuta on vielä päivä jäljellä, uskon, että en ehdi niin kovin paljon poistoja tuon yhden päivän aikana tehdä, joten pistetään lista poistoista jo julkaisuun.

Yllätin itsenikin laskemalla poistuvien tavaroiden listan läpi. Kaikkiaan 85 poistunutta kohdetta, joiden joukossa liki 20 vaatetta, muutama kalliimpi myyty tavara, pari kymmentä tyhjentynyttä kosmetiikkapurkkia ja paljon kierrätykseen mennyttä tavaraa eli minulle tarpeetonta, mutta jollekin muulle tarpeellista. Se on tietenkin se paras ratkaisu, toisen roska on edelleen toisen aarre.

Syyskuussa ei hirveästi ole saapuneita  tavaroita, jos ei lasketa mukaan lahjoituksena saatuja askartelumateriaaleja eli kahvipusseja, tölkinklipsuja, kynttilöitä ja niiden värjäämiseen tarkoitettuja meikkejä.

Lokakuussa palataan arkeen sitten siinäkin suhteessa, että listataan myös saapuneet tavarat. Tähän asti en ole niitä juuri laskenut, mutta kyllä nekin pitäisi laskea ja vähentää poistumista saapuneiden määrä, jolloin tulisi todellinen vähennys huomioiduksi.

Runsaasti ruusuja

Päivän askartelut ovat kovasti sitä samaa, mitä viimeaikoina on ollut tarjolla. Olen todennut sen, että saadakseni suunnitellut sytykeruusut tehtyä valmiiksi, on viisainta olla ruusut valmiina sillä kohtaa, kun niitä alkaa "paistaa". Isäni lanseerasi tuon "ruusun paisto" käsitteen tarkoittamaan sytykeruusujen stearinointia. Itse steariinikasteeseen ei sitten kovin pitkää aikaa mene, ei ruusujen tekemiseenkään, mutta yhtä aikaa niiden tekeminen ei onnistu.

Niinpä olen viimeaikoina askarrellut autossa istuessani ruusuja ja vapaaillan kunniaksi tein niitä muutaman lisää. Nyt niitä on sitten jo pari muovikassillista maalla valmiina "paistettaviksi".

Kaikki eivät toki kerralla ehdi saada steariinikastetta, mutta kun edes vähän jokaisella maalla käynnillä, niin ovat sitten valmiina ennen joulua.

Itsekuripäiväkirja viikko 39

Mitähän sanottavaa sitä tästäkin viikosta keksisi. Kovin on tylsä viikko, kävin kahvakuulailemassa - hyvä minä. Herkkuja mussutin kahden ihmisen edestä - tuhma minä. Töissä kävin normaalisti - kai sitä silti saa itseään taputtaa selkään.

Lauantaina maalla saatiin perunat pois maasta eli siitä plussa ja vähän lisää kuntoliikuntapisteitä, vaikkakin minun osakseni suurimmaksi osaksi jäi traktorilla ajelu perunannostokoneen kanssa. Jotenkin asento ei ollut luonteva ja nyt on sitten pitkä selkälihas vasemmalta niin jumissa, että hengittäminenkin sattuu - paska minä. Tai siis no joo, enhän mä sille mitään voinut, kun tilanne oli se mikä oli.

Ruokahävikkiä ei ollut, sen sijaan löytyi sitten valitettavasti uusi houkutin Pizza on-line. Tämä ihastuttava netin kautta toimiva palvelu, josta voi tilata kätevästi pizaa, kebabia tai wingsejä kotiin. Testattiin vieraiden kanssa perjantaina ja 16 minuutissa tilauksesta ja maksusta oli ruoat toimitettu - hiukan liian helppoa etten sanoisi.

Minkäänlaisesta itsekurista ei siis oikein voi puhua, vaikka roskaruokaa syötiinkin vain kerran.

Lilat ruusut

Sytykeruusuja olen aikaisemminkin tehnyt, mutta netistä löytämäni vinkin perusteella päätin kokeilla niiden värjäämistä muilla kuin kynttiläväreillä. Asiasta kirjoitin aikaisemmin täällä.

Nyt sitten päätin testata, miten minun käy. Valitsin ensimmäiseen testierään violettia väriä, koska olin jokseenkin varma, että Grimasin lilasta luomivärinapista riittäisi väriä - onhan se sen verran runsaspigmenttistä. Valitsin siis lähinnä toisiaan muistuttavat sävyt.

Huulikiillon rapsuttelin suoraan kattilaan steariinin kanssa, koska olin varma, että se sulaa (niin kuin sulikin) steariinin sekaan. Luomivärit irroittelin paikaltaan ja murskasin. Valkoisen napin jätin odottamaan parempaa aikaa, muut kuvassa olevat käytin.

Tuon jauheen sekoitin sulaan steariiniin.

Lopputulos näytti sitten tältä.

Ihan kivan värisiä ruusuja.  Seuraavaksi pitäisi osata päättää, jatkaisinko punaisella vai sinisellä linjalla.

Lautapeli kokelman täydennys: Lentävä matto

Saimme lahjaksi Lentävä matto lautapelin eli pelikokoelmamme on taas kasvanut yhdellä.
Lentävä matto on hauska ja helppo, varsin nopeatempoinen lautapeli neljälle pelaajalle.

Pelilauta on jaettu ruutuihin, joita pitkin pelaajat kulkevat pelaamalla kortteja, joilla kuljetaan joko suoraan tai tehdään käännös johonkin suuntaan. Pelaajat pyrkivät mahdollisimman nopeasti keräämään pelilaudan nurkissa olevat aarteet oman tehtävälautansa osoittamassa järjestyksessä.

Pelistä poikkeuksellisen tekee se, että pelilauta on kalteva. Suurin osa ruuduista on magneettisia.   Magneettiseen ruutuun osuessaan pelaajan lentävä matto pysähtyy oikeaan paikkaan. Joissakin ruuduissa ei kuitenkaan ole magneetteja ja tällaiseen ruutuun pysähtyessään pelaajan matto osuu ilmakuoppaan ja valuu laudalla alaspäin.


Lisää mielenkiintoa peliin tuo se, että pelaajan on käytettävä kaikki viisi korttiaan ennen kuin kortit saa uudestaan käyttöönsä. Näin ollen reittejä on hyvä suunnitella etukäteen. Myös toisten peliin voi sekaantua. Mikäli toinen pelaaja sattuu omalle kulkureitille, vastustajan lentävää mattoa voi puskea edellään ja sotkea toisen suunnitelmat.

Toiset tossut

Tylsän illan iloksi päätin kokeilla toisten tossujen tekemistä. Materiaalit aika pitkälle samat kuin noissa ensimmäisissäkin tossuissa. Pohjana työpaikan roskista pelastettua solumuovia, päällisenä lahjoituksena saatua farkkua ja pakkausjätesolumuovia, koristeet leikattu kahvikapseleista ja suturoitu vanhentuneella langalla. Ainoastaan helmet ovat uusia.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle.

Ensimmäinen tossu kasassa ja pakko myöntää, ettei minusta onneksi tullut kirurgia, sen verran hitaasti kävi neulominen noilla  suturointilangoilla ja sen verran tehokkaasti sain pisteltyä itseäni sormeen niiden kanssa.

Melkoisen ähellyksen, manailun ja korupihtien esiinkaivamisen jälkeen valmistui toinenkin. Koristeet näköjään asettuivat vähän eri kohtiin ja saavat tossut näyttämään eri parisilta, mutta vetoan siihen, että ne ovat uniikit.

Ruskeat koristeet ovat tosiaan kapselikahvipurkkien pohjia. Auoin saamani kapselit, pesin ne, leikkasin ensin suut ja irroittelin pohjan filtterin. Sitten leikkasin pohjat tossuihin koristeiksi, kupit olisi vielä jäljellä käytettäviksi.

Toivottavasti nämä kelpaavat parvekketossuiksi sille, jolle ne olen ajatellut. Ei ne mitkään superfiinit ole, mutta ajavat toivottavasti asiansa. Taidan lopettaa suutarin verstaan pyörittämisen tähän.

Hopotus: Sini tuotteen jynssäri

Jälleen kerran osui tuuri kohdalleen. Tuskasteltuani moneen kertaan remontin jäljiltä kylpyhuoneeseen jääneitä saumausaine jäämiä alkoi Hopottajien uusi kampanja, johon pääsin mukaan. Tämän kampanjan kohde on Sini tuotteen uutuus, kylpyhuoneen pesusetti: Sini Jynssäri ja Sini Tuplajynssäri.

Nämä tuotteet ovat Sinituotteen Roosa nauha 2015 tuotteita ja siksi vaaleanpunaisia Sinituotteen tuotteiden normaalista sinisestä väristä poiketen. Sinituote on mukana Roosa nauha kampanjassa jo kuudetta kertaa.

Näin paketin tuotteista Sinituotteen sivuilla kerrotaan: 
"SINI Jynssäri on näppärä väline laattasaumojen ja pienten kolojen pesuun. Jynssärin kapea ja napakka harjasosa painuu saumaan ja irrottaa tiukankin lian. Sillä puhdistat myös pesualtaat ja pesutilojen pienet kolot kätevästi. Jynssärissä on ergonominen, käteen sopiva muotoilu, ja siitä saa pitävän otteen. Jynssäri on Suomessa valmistettu avainlipputuote.

SINI Tuplajynssäri on kaikkien vesipesua kestävien pintojen pesuun sopiva nivelletty harja, jolla on helppo puhdistaa lauteiden ja kalusteiden alustat. Harjassa on suorat reunat ja kalteva harjastus, joten sillä on kätevä puhdistaa kylpyhuoneen lattian silikonisaumat kumartelematta. Harja sopii kaikkiin SINI-välinevarsiin. Kampanjasetin mukana on näppärä teleskooppivarsi. Tuplajynssäri mahtuu lauteiden alle ja kylpyhuoneen ahtaisiin paikkoihin. Harjassa on ainutlaatuinen kaksoisrunko, jolla kuuraus onnistuu myös kalustejalkojen ympäriltä."

Näissä tuotteissa arvostan paitsi Roosa nauha- teemaa, myös valmistajan kotimaisuutta (ja siitä käytännön toiminnallisuudesta sitten vielä lisää plussaa). Sinituote Oy on suomalainen perheyritys, joka on toiminut nykymuodossaan jo vuodesta 1988 lähtien. Yritys on Pohjoismaiden johtava siivousvälineiden, vaatehuollon tuotteiden ja autonhoitotarvikkeiden valmistaja ja markkinoija. Yritykselle tärkeitä arvoja ovat kotimaisuus, laatu, ekologisuus ja hyvä ergonomia. Sinituote panostaa voimakkaasti tuotekehitykseen ja tuo jatkuvasti markkinoille uusia välineitä kodin siivouksen, järjestyksen ja toimivuuden ylläpitoon. Yrityksen tavoitteena on tehdä suomalaisten kotien arjesta vähän helpompaa. Ympäristöystävälliset SINI-tuotteet ovat kestäviä ja pestäviä, ja ne on kehitetty suomalaisille sisustusmateriaaleille ja suomalaisille kodeille. Valtaosa yrityksen markkinoimista tuotteista on kotimaisia Avainlipputuotteita.

Nyt siis päästään ihan tossissaan kylppärin kuuraamisen pariin, ja jos omat voimat eivät riitä, niin pakettiin  kuluneen säädettävän teleskooppivarren ansiosta nämä sopivat myös Herra Kirjoituksen käteen. Lisätietoa löytyy täältä, KLIK. 

#sinituotehopo #sinijynssäri

Kierrätystossut testipari

Tästähän uhkaa tulla pelkästään kierrätysaskartelublogi, vaikka elämässämme on kyllä paljon muutakin.

Nyt vaan jälleen kerran päädyimme tilanteeseen, jossa Emmi Vilénin sanoja lainatakseni: "Moment neiti Korpela, sain juuri transpiraation". Tätäkin ideaa olen jo hetken pyöritellyt mielessäni, mutta kun yhtä tarvittavaa roskaa on puuttunut, niin en ole päässyt sitä toteuttamaan. Meillä nimittäin ovat muutkin alkaneet haalia työpaikan roskia, kuka mihinkäkin tarkoitukseen siis lähinnä omiin tuunauksiin tai lasten päiväkotia varten. Ihan hyvä asia, sillä enemmän kierrätystä, vähemmän roskaa on aina hyvä juttu. Minulle se kuitenkin tarkoitti sitä, että jouduin pari viikkoa odottelemaan vuoroani, sillä minulla oli kotona kolme solumuovipehmustetta ja olisin tarvinnut projektiini neljä.

Idea tähän lähti yhden työkaverini heitosta, kun hän kysyi, mitä aion noista solumuovipehmusteista tehdä ja mainitsi, että hänellä on ollut solumuoviset parveketossut, jotka olivat mitä lämpimimmät ja uudet sellaiset olisivat kivat.

Minähän tietysti sitten aloin miettiä, onnistuisko se ja hetken noita rikkonaisia solumuovilevyjä pyöriteltyäni päätin yrittää. Sen verran itsesuojeluvaisto kuitenkin varoitti, että ensin tehdään testiversio ja sitten vasta aletaan tuhertaa noita oikeita, vaikka yleensä toimin juuri päin vastoin.

Materiaaleina siis työpaikan roskista pelastettu solumuovi, pakkausmateriaalina tullut solumuovi ja vanha paita, tarvikkeina sakset ja kuumaliima.

 Ensin mitottiin jalat vähän sinne päin, että saatiin suunnitelmaa, minkä kokoista pohjaa tarvitaan. Sitten leikattiin tuosta valkoisesta sentin paksuisesta solumuovista neljä pohjapalaa ja ohuemmasta läpikuultavasta kaksi läppää varvassuojaksi. Nuo varvasosat päällystin kankaalla niin, että kankaan avonaiset reunat kääntyivät tuonne kahden pohjapalan väliin, jonne ne kiinnitin kuumaliimalla.

Kyllä se epäilyttävästi tossulta näyttää ja on lämmin jalassa eli täyttää tehtävänsä. Seuraavaksi sitten vaan askartelemaan niitä ihan oikeita lahjatossuja.

Nuukailuvinkki: näin korjaat luomivärin

Tämä niksi on kyllä jo vanha ja monissakin kosmetiikkablogeissa nähty. Oli kuitenkin pakko kokeilla, kun onnistuin rikkomaan todella pitkään meikkipussissani pyörineen ja minulle niin rakkaan Stargazerin lunarscape luomivärin. On se uskomatonta, luomiväri pyöri pussissa vuosia ja sitten kun menin mainitsemaan sen olleen siellä iät ajat ja säilyneen ehjänä, niin johan rikkui...

Pidän kuitenkin kyseisestä luomiväristä niin paljon, että olin valmis näkemään vähän vaivaa sen uudelleen kuntoon saattamiseksi.

Korjaamiseen tarvitaan rikkoutunut luomiväri, puuteri tai poskipuna, vähintään 70% alkoholia sisältävä neste (joka siis voisi olla vaikka ihan juotavaa viinaa, itse käytin kuitenkin desinfiointiainetta), sekoituskuppi ja joku sekoitin.

Rikkunut tuote murskataan kupissa aivan jauheeksi ja jauheen sekaan lisätään hyvin vähän kerrallaan tuo neste ja sekoitetaan huolellisesti. Toisissa ohjeissa sanotaan, että pitäisi olla tahnamaista, mutta minun annostelukäteni petti ja tulos oli enemmän lietemäinen kuin tahna. Kaadoin sen silti tuohon luomivärirasiaan ja jätin kuivumaan. Jos seos on enemmän sellainen tahna, on syytä painella tarkkaan ilmakuplat pois massasta, jotta kakusta tulee tiivis.

Tässä on sitten lopputulos, päivän kuivumisen jälkeen aivan eheä ja toimiva luomivärinappi.

Sama ohje toimii myös puuterilla, poskipunalla tai millä tahansa jauhemaisesta napiksi tiivistetyllä kosmetiikkatuotteella.

Niin ja jos joku ihmettelee, miksi määrä lisääntyi vajaasta täyteen nappiin, niin voin paljstaa, että murskasin Stargazerin sekaan vevayn mustan miniluomivärinapin, jota en koskaan muutoin olisi käyttänyt. Tarkoituksena oli sitoa tuota lorahtanutta nestettä ja saada käyttöön väri, jota muutoin hankalan kokonsa takia en olisi käyttänyt.

Itsekuripäiväkirja viikko 38

Olen taas ryhdistäytynyt ruokahävikin suhteen, mutta siitäkin huolimatta jouduin pistämään osan paprikoista, keräsalaatin ja kokonaisen kesäkurpitsan roskiin niiden mentyä käyttökelvottomiksi. Lopun edestä otin itseäni niskasta kiinni ja valmistin ruokaa muista jääkaapissa olleista pilaantumisherkistä aineksista. Nyt ei tarvi kuin syödä ja se sentään meikäläiseltä luonnistuu - vähän liiankin hyvin, herkkuja kun on uponnut allekirjoittaneeseen arvaamaton määrä.  On se vaan niin vaikeaa... Mitään ylimääräistä en ole shoppaillut eli siitä sentään plussaa.

Kahvakuulatunnillakin huhkin hyvää oloa itselleni eli siitäkin saan sulan hattuuni.

Sen sijaan kädet eksyvät yhä uudelleen ja uudelleen sinne karkkipussin suuntaan - sen kun saisi jotenkin hillittyä. No juu, voisivat nuo kaupat myös lopettaa  irtokarkkien tarjousmyynnin, se on nuukan ihmisen kuolema, kun niitä myydään puolella hintaa...

Tavaraa on poistunut sekä annettuna että myytynä enemmän kuin on tullut sisään eli positiivista sekin.

Viikon työsaldo on 20 tuntia yli normaalin työviikon eli jotain edistystä sentään silläkin rintamalla.  Vastaavassa suhteessa on sitten ollut vähemmän aikaa netissä roikkumiseen ja shoppaamiseen.

Remonttireality viimeinen osa

Remontin valmistumisesta on jo useampi kuukausi, joten olemme kohtuullisen kylmä rinki takapuolessa odottaneet kirjettä, jossa on isännöintitoimiston leima. Ne kirjeet kun eivät yleensä tiedä hyviä uutisia, vaan aina maksettavaa ja lisälaskuja. Tällä kertaa olemme kuitenkin suorastaan odottaneet sitä kirjettä, jotta vihdoin ja viimein saisimme tietää remontin todellisen loppusumman.

Tulihan se sieltä lopultakin. Kerrankin tuollainen isännöintitoimiston kirje tarjosi positiivisen yllätyksen. Remontin loppusumma oli karvan verran alle 39 000€ eli kuutisen tuhatta vähemmän kuin olimme varautuneet. Lisäksi tuosta summasta puuttuu vielä meille maksettavat palautukset omista hankinnoista eli lattialaatoista, suihkukaapista, lavuaarista, peilikaapista jne. Ne toivottavasti tekevät sen vajaan tonnin verran eli remontin kokonaiskustannuksiksi jäisi 38 000€.

Jos tästä remontista pitää löytää talopesulan lisäksi toinen positiivinen asia, niin se on sitten tuo huomattavasti halvempi kokonaiskustannus - eihän tuo ole kuin 19 000 nokkaa päälle. Se kuulostaa heti paljon vähemmältä kuin se 23 000€, jota odotimme.

Olisikohan se sitten tässä, putkiremontti julistetaan loppuun käsitellyksi ja normaali elämä saa vihdoin ja viimein alkaa.

Häpäisemässä "pyhiä" kirjoituksia

Kuten varmaan on selvinnyt Herra Kirjoitus on Star Wars-fani ja minä puolestani omaan kohtuullisen kieron huumorintajun. Niinpä tiistaisen vapaapäivän kunniaksi päätin täydentää kylpyhuoneemme koristelua aiheella, joka on ollut mielessäni jo tovin.

Silhuetit leikkasin jo varmaan pari viikkoa sitten ja siinä ne ovat odottaneet täydennystä kaapin ovissa. Nyt lisäsin niihin tekstit.

Lauseet ovat ihan oikeasti näitä elokuva maailman legendaarisia ja esiintyvät Star Wars - elokuvissa, joten ne ovat ihan oikeassa asiayhteydessään. Se, mikä tilanteessa on vitsinä, on se, että vaihdoin puhujat. Leffassa repliikit siis menevät päin vastoin...

Nyt jännityksellä odotan, miten kauan kestää ennen kuin Herra Kirjoitus huomaa, että hommassa on jotain kieroa, ja miten hän siihen reagoi. Edit-täti kyläilee sen jälkeen kun tiedän, mitä tapahtuu.

Aavekaljaasi

Hyvin pitkään olen himoinnut Kummituslinna-lautapeliä ja haksahdin sitten sen lähimpään korvikkeeseen eli Aavekaljaasi-lautapeliin.

Pelin puitteet ovat melkoisen komeannäköiset, pikkuisen vaan harmittaa, kun tuosta puuttui ruoriosa. Myyjän ilmoituksen mukaan pelistä ei pitänyt puuttua mitään, mutta niin vain tuo sitten oli poissa. Harmillisesti se vaikuttaa paljon laivan ulkonäköön, ja koska peli on harvinainen, niin on tosiaan lottovoittoon verrattavaa tuuria, jos korvaavan osan satun jostain löytämään. Eli tuskin.

Olen siis tunnustanut lankeemukseni Herra Kirjoitukselle, joka toimi laivan kokoojana ja osien laskijana paketin saavuttua. Pelaamiseen tarvitaan kuitenkin neljä eli testataan sitten ehkä lauantaina.

Remonttireality 1.3 budjetti

Edelleenkään en ole mikään remontoinnin asiantuntija, mutta en silti malta jättää tilaisuutta käyttämättä ja olla kirjoittamatta muutamaa riviä hyvin oleellisesti remonttiin liittyvästä aiheesta eli rahasta ja budjetoinnista. Olen nuuka ja euroistani tarkka, joten halusin jonkinlaisen summittaisen rungon sille, miten paljon olemme remonttiin valmiit sijoittamaan. Se johti sitten tuolla jo aiemmin kerrottuihin kompromisseihin, kuten siihen, että tapetit eivät saaneet maksaa yli 80€ rulla, vaikka mitään varsinaista ehdotonta euromääräistä rajaa ei ollutkaan määritelty.

Tarkkaa, eurolleen selvää kulumäärää ei ole edelleenkään selvillä, koska osa kuiteista katosi remontin tiimellyksessä ja homma meni arvioinnin puolelle. Olimme ennakkoon kuvitelleet, että suurin menoerä olisivat ns. isot asiat eli maalit, tapetit ja työ. Tokihan ne tekivätkin suurimman osan menoista, mutta yllättävän isoksi muodostui pienten ennakoimattomien menojen osuus. Esimerkiksi tapetinirrotusliisteri, joka oli välttämättömyys, jotta tapetit saatiin järkevästi pois, mutta jota oli ajateltu käytettäväksi vain kahdessa huoneessa, mutta tarvittiinkin kaikissa huoneissa lisäsi kustannuksia reilulla satasella.

Suurin yllätys budjetissa kuitenkin oli se kaikki pikkusälä eli mattopuukot, niiden vaihtoterät, pensselit, telat, hiomapaperit jne sekä verhotangot, säleverhojen kiinnikkeet, ruuvit, naulat ja kaikenmoiset nippelit ja nappelit. Niihin emme alunalkaen olleet ymmärtäneet huomioida euroakaan ja nopealla laskulla kuiteista niihin taisi kaikkineen upota yli 250 euroa. Harva se päivä Herra Kirjoitus ilmoitti käyneensä Terrassa ja ostaneensa jotain parin kympin edestä... Kaikki tuo oli välttämätöntä tai lähes välttämätöntä. Jokusen kympin olisi voinut säästää, jos olisi huolehtinut siitä, että telat eivät pääse kuivumaan käytön jälkeen ja että pensselit ovat paitsi kunnollisia myös tulevat kunnolla pestyiksi. Se osa kuluista menee siis ihan oman typeryytemme ja tietämättömyytemme piikkiin.

Robottiasu kierrättäen

Teidän hyvin, että minulla olisi ollut monta muuta järkevämpääkin tapaa viettää lauantaiaamua, mutta niin vain yllätin itseni tekemästä "terapiatöitä" eli näpertelemästä jotain turhaa.

Tarvikkeet kierrätysmateriaalisen robottipukuun ovat olleet nurkissa osin jo ennen remonttia ja nyt kyllästyin katselemaan niitä ja päätin toteuttaa robottipuvun, vaikka sitten vain pistääkseni sen roskiin.

Materiaaleina oli kaksi kiiltävää kuplamuovilaatikkoa peräisin työpaikan roskista (tai siis olisivat menneet roskikseen, elleivät tietäväiset työkaverini olisi tuoneet niitä minulle), vähän solumuoviputkea, tyhjä maalarinteipin pohjarengas, letkun pätkä ja pari vanhaa tablettia sekä kuumaliimaa, niittejä ja kynsilakkaa.

Toisesta solumuovilaatikosta tein vartalon, johon leikkasin mustan ja vihreän pöytätabletin jämistä hammasrattaat, maalarinteipirullan leikkasin kahtia ja päälystin vihreällä läpikuultavalla letkulla. Solumuovipötkylöistä yhden leikkasin palasiksi ja tein siitä nappuloita robotin etupintaan ja hartioille. Koristemaalauksen suoritin naiselliseen tapaan kynsilakalla - sääli ettei enään ollut keltaista tai oranssia lakkaa varastossa.

Päänä toimi toinen vastaava laatikko, josta leikkasin keskeltä suikaleen pois ja tein keskelle naamanreiän. Antenneina pari solumuovipötkylää ja pääsiäismunien muoviosat. Kuvissa pääosa näyttää isolta, koska sitä ei ole vielä lyhennetty käyttäjälleen sopivaksi.

Pääosan leikkausjätteistä jäi juuri sopivat säärystinpalat, joista toisen kuvioin letkulla ja toisen solumuovipötkylästä leikatuilla paloilla. Nuo täytyy kiinnittää teipillä tai vastaavalla käyttäjänsä jalkoihin.

Myönnetään, että kuvissa puku ei pääse edukseen, koska juuri nyt ei ole oikeankokoista käyttäjää saatavilla. En kuitenkaan jaksa alkaa odottaa sitä, joten mennään huonoilla kuvilla.

Kiireisen kardemumma rusinakranssi

Tällainen resepti löytyi jostain lehdestä, ja siinä kerrottiin reseptin julkaisijan tehneen tätä jo vuodesta 1968, ja että sillä on heidän perheessään syöjiä jo kolmannessa polvessa.

Testasin reseptin ilman soveltamista ja hyvää tuli (ja valmistui todella nopeasti). Seuraavaan versioon taidan laittaa rusinoiden sijaan aprikooseja. Rahkaakin mietin, mutta silloin pitäisi vaihtaa tuo  leivinjauhe soodaan joko kokonaan tai osittan.

Itsekuripäiväkirja viikko 37

Jos viime viikko meni vähän paremmin, niin tämä meni sitten kunnolla läskiksi - ihan joka suhteessa. Tai no sentään tavaraa poistui enemmän kuin saapui, siinä sitten onkin viikon ainoa plussa. Mikäli toinen pitää löytää, niin sitten se, ettei hirveästi ole tullut tuhlattua. Jotain kiellettyä sentään kuitenkin ostin - ne aikaisemmin esittelemäni alusvaatteet ja kengät. Kenkiä olen kyllä pitänyt todella paljon eli siihen nähden ne eivät olleet turha hankinta.

Jouduin heittämään jääkaapista pois sekä vanhentuneen raparperipiirakan että nesteytyneet kurkut, joten myös ruokahävikin osalta ollaan tappiolla. Miksi se on niin kovin vaikeaa muistaa, mitä kaikkia on tullut ostettua ja osata käyttää niitä ajoissa. Eikä syyksi riitä se, että tuli ostettua normaalia enemmän vieraita varten, sitten olisi voinut jättää sen ulkonasyömisen vähemmälle. Samoin vähemmälle olisi voinut jäädä se virasvara karkkien ja keksien varastelu kaapista.

Liikuttua tuli vain vähän, yhtään hiki- tahi rääkkijumppaa ei tullut suoritettua eli niukin naukin ja rimaa hipoen voisin väittää selvittäneeni sen puoli tuntia liikuntaa. Plääh, mutta kun osui pitkä työpäivä ja kokous juuri niihin kohtiin, kun olisi pitänyt olla jumppaamassa.

Mutta eihän tästä ole kuin yksi tie ja se on ylöspäin, toivottavasti ei kuitenkaan painokäyrällä. Joku voisi käydä piilottamassa ne loput, mitä nameista on jäljellä ja mielellään todella hyvään piiloon.

Kerjuulla eli toisten roskat

Toisen roska on toisen aarre näinhän se menee. Naamakirjan tuunausneuvokkipalvelu toimi kohdallani pikkuisen jälkijunassa kun luin sieltä, mitä kaikkea ihmiset olivat kokeilleet kynttilämassan värjäykseen (esimerkiksi vesivärjejä, huulipunaa, punajuuren lientä (tätä en kyllä käsitä, miten vesi muka toimisi rasvan kanssa kunnolla). Totta kai olin siivonnut kaapeistani kaikki tuohon sopivat jutut pois osaamatta lainkaan ajatella, minkä aarteen kippasin roskikseen.

Minun onnekseni paikallisen raivausryhmän teemana oli juuri sattunut olemaan meikkien läpikäyminen, kun pistelin naamakirjaan kainoa pyyntöä siitä, että voisin vastaanottaa muiden ylimääräiset vanhat luomivärit ja huulipunat. Tämä pyyntö ja lisäksi jatkuva kerjäykseni kynttilöistä tuotti tulokseksi ihan kiitettävän saaliin (ja mahdollisesti lisää tulossa).

En ole tosiaan koskaan kokeillut sitä, miten steariinin värjääminen noilla onnistuu, mutta miksi ei onnistuisi - huulipuna ainakin sulaa helposti sinne sekaan ja jos luomivärit jauhaa sopivasti, niin miksi eivät nekin kävisi. Värivaihtoehtoja on nyt ainakin sininen, punainen, vihreä ja lila, mitä voi kokeilla. Tuo mustakin kutkuttaisi kovasti ihan yksinään käytettäväksi.

Tästä eteenpäin ymmärrän minäkin pistää talteen huulipunan jämät ja muut, jotta ei tarvitse pyydellä. Tosin ihmiset vaikuttivat aidon ilahtuneilta kun heidän hylkytavaransa tulivat hyötykäyttöön. Minä sain paitsi materiaalia myös roppakaupalla hyvää mieltä siitä, etten taidakaan olla ainokainen jemmari - kovasti nimittäin näyttivät tutuilta osa noista minulle annetuista meikeistä, ikään kuin minullakin joskus olisi ollut vastaavia. Olipa joku kirjoittanut huulipuniinsa päiväyksenkin ja niistä päättelin osan huulipunista lähestyvän iältään täysi-ikäisyyden rajaa.

Miten onnistuin näiden kanssa, siihen palaan myöhemmin.

Nälkäisenä kaupassa

Jokainenhan meistä lienee kuullut sanonnan, että ruokakauppaan ei kannata mennä nälkäisenä. No juu, saattaa myös olla, että kenkäkauppaan ei kannata mennä silloin kun on huonot kengät jalassa taikka alusvaatteita myyvään liikkeeseen silloin kun omat ovat sieltä epämukavimmasta päästä.

Minä erehdyin tekemään molemmat noista virheistä pari päivää sitten.  Tosin käänteisessä järjestyksessä. Minun ei mitenkään ollut tarkoitus ostaa uusia alusvaatteita, mutta niin vain löysin itseni Lidlin korilta penkomasta ja 11€ hinnalla mukaan tarttuivat sekä alushousut että rintaliivit ja niiden lisäksi se hammasharja, mitä olin sieltä varsinaisesti tullut ostamaan. Hammasharjaan lisäksi 8 varaharjapäätä, olisi ehkä pitänyt ostaa vielä toinenkin paketti, sillä ne olivat halpoja. Kaikkiaan sain kulutettua tuolla 36€.

Sitten olin liikkeellä naapurikaupungissa - väärillä jalkineilla. Yleensä niin hyvät teneriffalaiset kangastossuni olivat sinä päivänä känkkäränkkä tuulella ja puristivat, joten kuin itsestään jahkaannuin Popo-shopin tarjouskorille katsomaan tennareita ja lopulta löysinkin yhdet vitosen hinnalla. Eiväthän ne kalliit olleet, mutta kun en olisi tarvinnut yhtään paria uusia kenkiä - toisaalta ne ovat olleet jalassa melkein jatkuvasti ostohetkestä lähtien ja lisäksi ne sopivat minulla olevan hankalan värisen laukun kanssa täydellisesti yhteen.

Menee selittelyksi, jos sanon, että päivittäisessä käytössä ei ole yhtään paria täydellisen kunnollisia liivejä (miksi et kaivele kaappia, niitä on siellä kyllä) taikka hauskoja tennareita (no, niitä ei kyllä ole kaapissa, mutta muita kenkiä senkin edestä). Tässä siis selitys siihen, miten ihmeessä noita tavaroita meille hiipii kuin varkain.

Kuumaliimapistoolin paluu

Tässä kevään, kesän ja alkusyksyn aikana olen koonnut kaikki liimausta kaipaavat tavarat yhteen ämpäriin odottamaan ensiksi sitä, että pääsen kuumaliimapistoolilleni ja seuraavaksi sitä, että löytäisin sopivasti aikaa liimailuille.

Nyt sitten vihdoin ja viimein päätin, että asialle on aika tehdä jotain. Kaivoin kuumaliimapistoolini esiin - tietenkin niitä pitää olla kaksi; isompi ja pienempi. Sitä paitsi minulla on edelleen laatikollinen kimalleliimapuikkoja, jotka sopivat vain tuohon isompaan.

Aloitin liimaamalla kasan koristeita hiuspantoihin, ne ovat odottaneet sitä jo jokusen viikon. Tällaisia niistä tuli, pohjalla siis ihan peruspannat, joista kuvassa mallina lila. Seuraava kuva taas näyttää millaisia pannoista tuli, sisäosan lila ei näy silloin, kun panta on päässä. Ruusukkeet ovat peräisin ebaysta, vauvoille tarkoitetusta setistä, jossa oli kuminauhallinen pääpanta ja samanlaiset ruusukkeet "kuminauhatöppösissä" jalkoja varten. Jalkajutuista irroittelin kuminauhat ja lahjoitin ne eteenpäin, ruusukkeet aion kiinittää kenkäkoristepohjiin (en ehtinyt etsiä niitä silloin kun näitä värkkäilin), joten sitten on niin samista pää ja kengät.  Kuvasta puuttuu yksi lohenpunainen överi-bling-rusetti.

Herra Kirjoituksen "merenpohjasta kalastamaa" eli turistikaupasta ostamaa muovista meritähteä olen yrittänyt kiinnittä magneettipohjaan jo kolmannella erilaisella liimalla ja turha vaiva - ei pysy. Onneksi oli käytössä ilmaisia magneetteja eli paikallisen lääkäriaseman mainoksia, johon tuota olen koettanut liimata. Luovuin toivosta ja nostin tähtösen keittiön huuvanreunalle, olkoon siellä siihen asti, että siirrän sen jonnekin muualle. Magneettia siitä ei tule. 

Laatikoissani on myös lojunut pari pinnotteiltaan loppuunkulunutta silmälasikoteloa, joille halusin tarjota uuden elämän. Ensimmäisessä kuvassa mallina musta ja siitä todella näkee, millaiseksi niiden pinta oli vuosien saatossa mennyt.

 Jälkimmäisissä kuvissa kotelot uuden elämän saaneina. Musta sai niskaansa farkkupäälysteen ja toiseen askartelin päälykset servetistä.

Nyt ei ihan selvitty nollan euron hintaluokassa, sillä pannat ja ruusukkeet maksoivat yhteensä jonkun euron, muutoin materiaalit vanhoja varastoja.

Tomaatti-mozzarella voileipäkakku

Pistäessäni maalla vanhoja lehtiä poistoon löysin taas yhden säilyttämisen arvoisen reseptin.
Tomaatti-mozzarella voileipäkakku, kas tässä.

Rusetista tyynyliinaksi

Sain jokin aika sitten serkultani Rusetilta lahjoituksena kasan verhoja itselleni ja muita kankaita + verhoja ja koristeita annettavaksi lasten kerhoon askartelumateriaaliksi. Kerhon ohjaaja valitsi noista haluamansa, mutta ei keksinyt mitään käyttöä suurille puuvillaisille koristeruseteille.

Äitini otti ne ja lupasi katsoa, mitä niille voi tehdä. Iltapuhteina hän sitten purki rusetit ja tässä viikonlopun korjaus- ja paikkasompelun lomassa kysäisi, voisinko tehdä niistä tyynyliinan. Katselin ja pyörittelin kankaita edessäni ja vähän hihityttikin, kun toinen oli vartavasten leikannut kankaat kappaleiksi isosta palasta ja minä sitten taas yritin yhdistää niitä takaisin isoiksi.

Sen verran olivat kankaat kapeat, että ihan suoraan niistä ei saanut tyynyliinaa tehtyä (tai siis olisi saanut, jos olisi tyytynyt yhteen tai kahteen tyynyliinaan), vaan tarvittiin jotain lisämateriaalia. Onneksi äidin loputtomista tilkkuvarastoista löytyi vastaus tähänkin ongelmaan. Nappasin sieltä pari suikaletta, toinen Laura Ashley-tyylistä ruusukuvioista puuvillaa, jossa toistuivat alkuperäisen vaaleanpunaisen rusettikankaan sävyt ja toisen vaaleansinistä patjaraitaa. Ruusukuosisen suikaleen lisäsin keskelle tyynyliinaa ja läpän tein tavallisesta valkoisesta lakanakankaasta, patjaraidat pistin reunaan ja samasta kankaasta ompelin vielä nauhakujan tyynyliinan nauhoille.

Kolmas tyynyliina on pienempi (tarkoituksella) ja sen kokosin viimeisistä jäljelle jääneistä rusettitilkuista ilman mitään lisäkrumeluureja. Kahdessa nauhallisessa nauhatkin ovat uusiokäytössä. Hauskasti nuo kankaat olivat virttyneet käytössä, joten tasaisen vaaleanpunaisen värin sijasta erityisesti tuossa pienimmässä "yksivärisessä" on kuvioita.Budjetti siis taasen nolla euroa.

Jaksan ihmetellä

Jaksan ihmetellä itseäni tai siis lähinnä sitä, miten kummassa onnistun huijaamaan itseäni kerta toisensa jälkeen. Kuten nimittäin aiemmin kirjoitin, olen jo seitsemän vuotta sitten tuskaillut saman asian eli liiallisen tavaran kertymisen kanssa. Tiedostan ongelman ihan hyvin ja olen jo vuosia koittanut vähentää ostamista. Jossain välissä minun kuitenkin täytyy aina silloin tällöin langeta ja pahasti. Mitenkään muutoin ei voi olla selitettävissä se, että meiltä on poistunut likimain 100 pulloa kosmetiikkaa vuodessa viimeisten viiden tai seitsemän vuoden ajan (ja vaikka alkuun olisi ollut niitä pullon pohjia, joissa oli vain vähän jämiä, ja purkkimäärä sen takia olisi ollut iso, niin ei niitä voi loputtomasti riittää). Tuosta suuresta poistuma määrästä huolimatta kaapit vaan pursuavat edelleen, joten ihmettelen ja kummastelen, miten paljon sitä tavaraa oikein on ollut, kun mitään ei muka osteta ja silti aina vaan riittää ja riittää...

Lisäksi huomaan rahankäytössäni selvän deflaation eli rahan arvon nousun. Ennen ei tehnyt ilmeisesti tiukkaakaan pistää seitsemää euroa kaulakoruun. Tänä päivänä miettisin ainakin viisi kertaa ja sittenkin todennäköisesti jättäisin ostamatta tuon hintaisen kaulakorun. Samoin olin hankkinut wienin matkaltani neljän euron hintaisen hiuspannan - nyt olen sitä mieltä, että tuolla rahalla pitäisi saada jo useampi (ei kyllä saa suomalaisista kaupoista, tiedän). Tuo on sentään positiivinen suuntaus, kun vähemmällä rahalla pitäisi saada enemmän, se kun näet usein tarkoittaa tosiaan sitä, että jätän tavarat kauppaan, kun ne ovat mielestäni liian kalliita.

Itsekuripäiväkirja viikko 36

Aloitetaan niillä positiivisilla uutisilla: olen lunastanut lupaukseni puolen tunnin liikunnasta tällä viikolla. Tiistaina tein kävelylenkin, joka ei ollut kestoltaan kuin vartin luokkaa, keskiviikkona hikoilin kahvakuulassa ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen kokonaisen tunnin ja torstaina kävin sitten vielä 1½ tunnin mittaisella kehonhuolto tunnilla. Liikuttu siis on ja sen kyllä huomasi lihaksista loppuviikosta.

Sen sijaan joudun tunnustamaan tuhlanneeni. Lankesin ostamaan Aavekaljaasi lautapelin. Tässä kohtaa aion käyttää vanhaa työkaverilta opittua kikkaa ja piilottaa sen hetkeksi vintille odottamaan. Kun se sieltä joskus parin viikon päästä löytyy, esitän tyhmää ja väitän, että se on ollut meillä jo kauan.

Karkkeja on tullut syötyä, kyllä. Eikä taida selitykseksi auttaa se, että edistin kulttuuria, vaikka niin todellisuudessa olikin. Tarjosin aikaisemmin kertyneitä karkkipapereita naamakirjan kierrätysaskarteluringissä ja joku halusi ne + mahdollisimman paljon lisää tehdäkseen niistä taideteoksen. Mekin sitten herra Kirjoituksen kanssa urakoimme pari pussillista, toisen hopeatoffeeta ja toisen tsinuskitoffeeta, jotka lähetin tälle taiteilijalle. Saamme palkkioksi kuvan taideteoksesta, jahka se on valmis. Pistän sen sitten jakoon tännekin.

Ruokahävikki on pysynyt nollassa ja tuon Aavekaljaasin lisäksi en ole shoppaillut mitään. Sen sijaan tavaraa on edelleen poistunut meiltä.

Töissä olen ollut vain yhdellä työmaalla, joten ei ole mitään supertuntimääriä täräyttää tiskiin. Onneksi ekstrojen puuttuminen kompensoituu vastaavasti vähemmällä shoppaamisella.

Remonttireality 1.2 talopesula

Jos tästä remontista jotain positiivista pitää löytää, niin se on sitten tuon uuden ja päivitetyn talopesulan rakentaminen. Sinne hankittiin kunnolliset Mielen pesukone ja kuivausrumpu, toki niissä on se huonompi puoli, että ne ovat isoja koneita eli niihin mahtuu paljon pyykkiä. Minua se ei haittaa, kun aina voi valita vaatteet niin, että tällä viikolla molemmat käyttää tummia ja seuraavalla viikolla vaaleita. Lisäksi olen päättänyt siirtyä kasvojen puhdistuksessakin kestolappuihin heti kun nuo nyt nurkkiin pesiytyneet paperit on tullut käytettyä loppuun. Ne tulevat sitten pestyiksi ikäänkuin siinä samalla.

Ensi alkuun meidän nimemme komeili varauslistalla joka toinen päivä, pahimmillaan joka päivä, kun pesin remonttipyykkiä esimerkiksi kalusteiden suojauksessa käytettyjä lakanoita. Nyt tahti on tasaantunut reiluksi pariksi tunniksi viikossa. Siinä ajassa ehtii pestä kolme koneellista pyykkiä. Minä en ikinä käytä kuivausrumpua, vaan haluan kuivattaa pyykit perinteisesti itsekseen. En vain ole oppinut ymmärtämään kuivausrummun hienoutta - no pyyhkeet ehkä ovat ilmavan pehmeitä, mutta sitten ne taas vievät kaapissa enemmän tilaa. Muutoin taas vaatteet on otettava rummusta kosteina taikka ne ovat aivan mahdottoman ryppyisiä, eikä niitä saa millään silittämättä oikeamaan,m eikä oikein silittämälläkään,  ja sitten nuo kosteat vaatteet kuitenkin vaativat jonkinlaista kuivatusta.

Uskoakseni monet sellaiset, joilla on oma pesukone kokevat tuon pesutupapyykkäämisen vaivalloiseksi, sillä pitäähän pyykit viedä sinne määrättynä aikana ja hakea myös pois. Pesulaa ei myöskään saa käyttää kuin rajoitetun ajan kerrallaan. Jos haluaa kuivattaa pyykit muualla kuin rummussa, niin sitten ne vielä pitää kantaa neljä kerrosta vintille tai vaihtoehtoisesti viedä ulos. Monet vaan mieluummin lykkäävät pyykit koneeseen silloin kun itselle sopii ja kuivattavat asunnossa.

Laskeskelin jossain vaiheessa, että nuo koneet maksoivat parikymppiä asuntoa päälle, minusta se ei ole paljon ja tuo tietynlaisen lisäarvon tässä asumiselle. Minulla ei ole vielä käytettävissä tietoja siitä, mitä talopesulan käyttö on tehnyt sähkö- ja vesilaskullemme, sillä en ole pessyt omalla koneella yhtään pyykkiä sen jälkeen kun remontti valmistui. Ehkä pitäisi tai olisi pitänyt jo aikaa sitten pestä se testikoneellinen, että olisi tullut tarkistettua, että kaikki toimii. Toistaiseksi olen kuitenkin innokkaasti käyttänyt tuota talopesulaa ja uskoakseni pesutuvan käyttö pysyy jatkossakin listalla, kun nuuka ihminen saa käsiinsä laskut, joissa kerrotaan, miten paljon on säästynyt.

Pesen normaalioloissakin paljon pyykkiä, joten todellakin uskon, että pyykkäämisen siirtämisellä talopesulaan pitäisi olla vaikutuksensa vedenkulutukseemme ja sähkölaskuumme. Tasauslasku tulee varmaan vuoden vaihteessa eli sitten olemme viisaampia sen asian suhteen. Säästöistä tietämättä rankkaisin tämän silti yhdeksi remontin parhaista anneista siitäkin huolimatta, että koneet voivat olla jo ensi vuonna sököt ja sitten pyydetään taas lisää rahaa uusien hankintaan. No, sillä kohtaa voin todeta, että minä olen noita ainakin oman osani käyttänyt.

Menneitä muistellen

Nyt kun elämä on asettumassa tasaisen tylsiin uomiinsa, huomasin, että olen kaivannut blogiani ihan hirveästi näinä vähemmän kirjoittamisen kuukausina. Tajusin, että Kaloriinan kamari on kuin vahingossa hiipinyt kouluikään, blogini ehti tuossa varkain täyttää kesällä seitsemän vuotta. Jospa sitten kymmenvuotista taipaletta juhlistettaisiin vähän isommin ja nyt todetaan, että mennyt mikä mennyt.

Nostalgisessa hengessä päätin palata lukemaan alkuaikojen kirjoituksiani ja totesin, että minä olen ilmiselvästi urautunut pahemman kerran. Silloin alkuun kirjoittelin kynsistä, tavarapaljoudesta, laihduttamisen vaikeudesta ja kosmetiikkapoistoista. Nykyäänhän minä kirjoitan kosmetiikkapoistoista, laihduttamisen vaikeudesta, tavarapaljoudesta ja kynsistä - ehkä vähän enemmän nuukailusta, käsitöistä ja tuunauksista. Varsin samassa hengessä siis mennään edelleen.

Huvittavaa oli myös huomata se, että ne ostokset, joita silloin blogin alkuaikoina esittelin, ovat nyt monelta osin tulleet tiensä päähän ja päätymässä poistoihin. Hyvänä esimerkkinä tässä tekstissä mainittu ruskea laukku, jonka juuri siirsin kirppiskasaan. Samoin saman tekstin violetin huivin kamitin kertaakaan sitä käyttämättä eteenpäin tänä kesänä, ei siis ihan nopeimman kaavan mukainen kierto noilla allekirjoittaneen tavaroilla. Varsinkin kun taisin käyttää myös noista hajuvesistä osan tässä ihan hiljakkoin, oliko se nyt keväällä vai talvella... Samoin aivan alkuaikojen käsilaukun ja meikkipussin sisältöä esitellessäni mainittu Stargazerin Lunarscape luomiväri on edelleen käytössä ja ehjänä meikkipussissani. Se on jopa säilynyt aivan hyvänä, mikä saattaa johtua siitä, että sen suhteen olen äärimmäisen tarkka siitä, että käytän vain puhdistettua sivellintä joka kerta kun siihen kosken.

Ehkä kannattaisi jatkossa muistin virkistykseksi selailla hiukan enemmän noita vanhoja blogitekstejä, tiedä minkälaisia aarteita sitä on kaappinsa kätköihin unohtanut. Noista vaatteistakin muuten kaikki taitavat olla edelleen mulla kaapissa. Pitäis varmaan ihan oikeasti tehdä kunnollinen vaatekaappi-inventaario.

Selaillessani kirjoituksiani alusta loppuun päin, olen tehnyt jo ainakin yhden löydön, joka pitää etsiä kaapeista. Minulla siis pitäisi olla Dermosilin säiliöllinen meikkikynän teroitin jossain, koska esittelen sen tässä tekstissä ostetuissa, enkä ainakaan muista heittäneeni sitä pois. Blogi paljasti myös sellaisen asian, että hankintalistalleni laitetut t-paita - liivit pitäisi löytyä ihan omasta kaapistani. Täällä nimittäin kerron ostaneeni niitä kaksin kappalein, enkä mielikuvani mukaan ole pitänyt niitä kertaakaan. Eri asia sitten jos ne ovat auttamattomasti pienet, mutta nyt ainakin on pakko kaivella kaappeja myös noilta osin.

Missä mennään tavoitteiden suhteen?

Tein heinäkuussa itselleni tiukahkot tavoitteet siitä, mitä loppuvuonna pitäisi saada aikaan, joten jotta pysyisin kärryillä siitä, missä mennään, lienee väliraportin paikka.

Tavoite 1: Koti kuntoon. Kellari on siivottu, vinttikomero samoin, sisälläkin alkaa olla valmista. Yksi taulu ja yksi hylly ovat tällä hetkellä minulla tiedossa olevat puutteet. Taulu on nostettuna sohvan selkänojalle melkein paikalleen ja makustelemme sitä vielä - onko sen paikka sittenkään siinä tai meillä ylipäätään. Hylly on viivytystaistelu, sillä Herra Kirjoitus ei oikein lämpiä suunnitelmilleni.  Sekä tietenkin kylppärin hyllyn maalaaminen vielä yhden kerran ja sen uuden vuodesohvaprojektin aloittaminen - sekin kun kaipaa hiomista ja maalausta.

Huoh, niinhän siinä kävi, että melkein valmiista tulikin äkkiä taas puolivalmis. Kuvittelin, että olemme pidemmällä tuon suhteen, mutta ei sitten näköjään olla.

Tavoite 2: Muut tilat kuntoon. No ne ovat tuota autotallia lukuunottamatta kunnossa, kuten tuossa ykköskohdassa jo tuli lueteltua. Autotallin kunnostus taas ei etene, ennen kuin saadaan nuo ykköskohdassa mainitut projektit valmiiksi.

Tavoite 3: Huollata auto. Auto odottaa edelleen huoltoa, ehkä sitten joskus lokakuussa...juuri nyt ei ehdi.

Tavoite 4: Tartu sadan tavaran poistohaasteeseen. Siihen on tartuttu ja elokuussa lähti jo n. 80 tavaraa tai tavaraerää poistoon eli sen suhteen ollaan hyvässä mallissa.

Tavoite 5: Laadi ostoslista. No jonkinlainen raakile on täällä blogissa olemassa, en yksinkertaisesti ehtinyt miettimään sitä riittävästi, mutta yritän selvitä sillä vuoden loppuun - tai olla ostamatta noitakaan tämän vuoden puolella.

Tavoite 6: Tee Skyr-verho. No, tämä on valmis ja sitä on esitelty turuilla ja toreilla ja blogissakin täällä.

Tavoite 7: Liikuntaa kerran viikossa. Olen kyllä siirtynyt jo työmatkaliikuntaan ja portaiden käyttöön aina kun mahdollista, mutta tätä kohtaa pitää vielä tehostaa.

Tavoite 8: Itsekuripäiväkirja. Kyllä, se on jälleen tehnyt paluun ja tuon punaisen kirjan sijainti tuossa pöydän kulmallaon jo osoittanut hillitsevän vaikutuksensa.

Mihin nainen tarvitsee kampauspöytää?

Otsikon kysymyksen vastaus on sama kuin vastaus kysymykseen, miksi vessassa meikatessa kannattaa pitää wc-istuimen kansi alas laskettuna.

Ja se oikea vastaus on kaikessa lyhykäisyydessään: välttääkseen tämän.

Kyllä, olin eilen lähdössä iltavuoroon, kun meikkasin vessassa. Jotenkin, en edelleenkään käsitä miten, onnistuin ottamaan huonosti kiinni tuon meikkipaletin reunasta tai ehkä vika oli siinä, ettei kannen liukulukitus enää toiminut kunnolla, no joka tapauksessa seuraavassa sekunnissa wc:ssä uisketeli meikkipaletti ja sekä pöntön reunat että lavuaari olivat täynnä punaista putua.

Toimin toki salamana ja kalastin paletin kannen, itse paletin ja siveltimen sieltä pois, jotta ei ainakaan vessa tukkiutuisi (se tästä vielä olisi puuttunut). Jo ennestään kappaleiksi hajonnut poskipuna oli rikkunut atomeiksi ja levinnyt ympäri, samoin vaaleanpunainen luomiväri, loput kolme näyttivät olevan suht ok kunnossa. Ei silti tullut mielleen, että putsasisin paletin ja käyttäisin edelleen, ei todellakaan, pistin roskiin, vaikka vihreän ja harmaan luomivärin kohtalo vähän harmittikin.

Eikä enää tarvitse harmitella kirkkanpunaisen/vadelmanpunaisen poskipunan käyttöä - nyt sitä ei enää ole ja poistettujen tavaroiden määräkin kasvoi taas yhdellä tuosta vaan.

Syyskuun erityistavoitteet

Jospa sitä yrittäisi tätä kautta motivoida itseään taas parissakin asiassa. Ensimmäiseksi se, että emme osta yhtään muovikassia kaupasta syyskuun aikana. Jossain vaiheessa viime syksynä päästiin jo melko hyvään tilanteeseen sen suhteen, että emme ostaneet muovikasseja ja roskipussiläjäkin oli sellainen järkevänkokoinen. Nyt niitä on taas kertynyt niin paljon, että on fiksua jättää kassit ostamatta ja käyttää kestokasseja (niitäkin jouduimme pakosta tässä rempan aikana ostamaan, joten niistäkin on ylitarjontaa). Muovipussit kyllä onneksi poistuvat sitten aikanaan roskien mukana, mutta siitä huolimatta en näe järkeväksi sellaista viiden vuoden roskapussivarastoa.

Toinen tavoite on ruokahävikin nollaaminen. Liian paljon on tullut kesän aikana kipattua ruokaa roskiin, kun ei ole muka ehtinyt valmistaa sitä loppuun tai syödä ajallaan. Nyt siihen kuitenkin tulee muutos ja ruokahävikki pistetään loppuvuodeksi nolliin, samoin pyritään hyödyntämään nyt jo ääriään myöten pursuilevaa pakastinta eli vähennetään kaupassa juoksemista.

Kolmas tavoite on sitten se puoli tuntia liikuntaa joka viikko. Tekosyitä mä osaan kyllä keksiä, mutta nyt on ihan pakko potkia itsensä liikkeelle, kun kyse ei ole kuin yhdestä kerrasta. Siis yksi puoli tuntinen työmatkojen lisäksi ja siihen päälle se, että hissiä ei käytetä. Ei sen pitäisi olla niin kovin vaikeaa. Ei pitäisi, mutta jotenkin se vaan tuntuu ihan äärimmäisen ylivoimaiselta tässä kohtaa, en ymmärrä, mikä siinä oikein on, ei se suorittaminen sinänsä ole vaikeaa, vaan aloittaminen ja lähteminen.

Tiedän selittäväni itselleni, että mitkään hommat ei edisty, jos mä luuhaan lenkillä, vaikka totuus on, että paljon paremmin sitä jaksaa, kun liikkuu edes vähän. Niin kauan kuin on kauniita syysilmoja, niin kannattaisi tosiaan nauttia niistä ulkona, sillä marraskuun räntäsateessa sitten voi olla sisällä ja vielä ihan hyvällä omalla tunnolla, jos siltä tuntuu.

Näistä lähdetään nyt liikkeelle ja katsotaan, josko tässä kuussa onnistuisi.

Kuvituksena netistä lainattuja syysmaisema kuvia, joiden on tarkoitus toimia lisämotivaattorina sillä ajatuksella, että eikö tällaisesta kauneudesta kannattaisi nauttia.