Pieni suuri voitto

Olemme Herra Kirjoituksen kanssa melko neuroottisen tarkasti pitäneet kiinni siitä, että nyt ei osteta mitään ylimääräistä, ei edes ruokakaupasta ja tämä siis lähestyvän putkiremontin ja asunnosta muuton takia (josta olen täällä jauhanut jo niin paljon, että alan itsekin kyllästyä). Eilen olin kuitenkin pitkän ja vaiheikkaan työpäivän jälkeen siinä tilanteessa, että olisin ollut valmis lankeamaan pizzaan. Herra Kirjoitus oli kuitenkin vast'ikään kotona syönyt, eikä siis nälkäinen eikä houkuteltavissa - kerrankin näin - joten pizzan hankinta jäi välistä. Hyvä me! Tunnelin päässä on sittenkin valoa!

Eilisen päivän toinen suuri voitto oli se, etten normaaliin tapaani napannut pikaevääksi sitä karkkipussia, joka liian usein on tällaisina työpäivänä kaupasta mukaani päätynyt. Ostin sen sijaan kaksi muffinssia, jotka kiikutin kotiin ja jaoin Herra Kirjoituksen kanssa. On siis kerrankin mahdollista kirjoittaa viikkopäiväkirjaan, että herkuista on kieltäydytty ja jopa kahdesti. Tai oikeastaan kolmesti, koska kaupassa harkitsin myös sipsipussin ostamista ja jätin senkin kauppaan. Se tunnelin päässä näkyvä valo ei sittenkään taida olla juna.