Aloitin tänään vaivihkaisen tavaroiden kokoilemisen. Ensimmäiset tavarat, jotka pakkasin säilöön olivat varmasti sellaisia, joita ei tulevalla viikolla tarvita nimittäin pari jääkaappimagneettia ja kylpyhuoneen koristeet: pari Kivi-tuikkua, lasikiviä ja koristejoutsen, jossa lasikivet olivat esillä. Samalla tulin vilkaisseeksi tarkemmin kynttiläkaapin sisältöä ja yllätyin - jälleen kerran - paitsi siitä, miten paljon meillä on kynttilöitä sellaiseksi huusholliksi, jossa niitä ei polteta juuri lainkaan (mikä tietysti saattaa johtua juuri siitä, että kun niitä ei polteta, niitä kertyy), myös siitä, mitä sieltä laatikoista löytyi. Olen kylppäriä siivotessani ihmetellyt parin saippuan puuttumista, tiesin siis sen, että meillä piti olla sellaiset, mutta en löytänyt niitä siivotessani, enkä sen kummemmin kiinnittänyt asiaan huomiota. No, nyt ne sitten löytyivät tuikku- ja tuoksuöljylaatikosta hyvin marinoituneina, mutta tuli todistettua, että muistin oikein, meillä oli sekä vadelma- että appelsiiniluffa saippua. Tuoksuöljyistä pari oli haihtunut tyhjiin, ja päätyivät siis roskiin, mutta tuo Aromapure-pakkaus vaikutti olevan täydessä iskussa, joten otetaan käyttöön. Toivottavasti ne auttavat rentoutumaan, virkistäytymään ja puhdistautumaan niin kuin lupaavat.
Samalla kertaa löytyi myös lahjaksi saatu valkosavinen lumiukko, joka valitettavasti oli ajan saatossa muuttunut entiseksi lumiukoksi. Olen säästänyt lumiukkoa sen rikkinäisyydestä huolimatta, koska sen tekijä on toinen lainalapsistamme. Nyt päätin kuitenkin, että on aika tyytyä kuvalliseen muistoon tästä ukosta, joka pitkään oli meillä esillä.
Saman poistokohtalon koki myös lahjaksi lapsosilta saamamme lasipurkki. Onnistuin jossain kohtaa kolhaisemaan purkkia ja sen kannen sisus murtui muuttuen pieniksi äärimmäisen teräviksi ja leikkaaviksi sirpaleiksi. Ehkä purkista olisi saanut kunnollisen, jos olisi malttanut hioa lohkeaman reunat ja...ja... Nyt vain on niin, että minulla ei ole hiomiseen tarvittavaa aikaa, ja kerran käteni purkissa loukattuani olen valmis myöntämään, että kun se on rikki, se on rikki.
Näiden kuvien myötä sanotaan siis hyvästit ihanalle maustekoristeiselle lasipurkille. Mutta kun se on rikki, niin kyllä se tosiaan on rikki. Sen verran annan itselleni armoa, että etsin vielä purkille uutta kantta naamakirjan kautta, mutta jos ei ensi viikkoon mennessä löydy, menee purkki roskikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti