Valintojen vaikeus

Olen muutaman kerran erehtynyt avaamaan suuni ja toteamaan, miten vaikeaa pienten asioiden päättäminen on. Esimerkiksi se, pakataanko matkalaukut reissua varten valmiiksi sillä kohtaa, kun muutenkin joudumme lähtemään kotoa vai käydäänkö pakkaamassa ne vasta juuri ennen lähtöä. Tiedän, että ongelma on globaalissa mittakaavassa olematon ja saan todellakin olla onnellinen, jos elämän suurimmat ongelmat ovat tätä luokkaa. Enemmänkin tuo puheeni oli sellaista jutustelua, johon ei varsinaisesti ollut tarkoitus etsiä ratkaisua. Yllättävästi kuitenkin minulle tarjottiin ratkaisua lähes aina, kun asia tavalla tai toisella sattui puheeksi, ja yhtä yllättävästi ratkaisukin oli lähes aina sama: "mitä sä suotta mitään pakkaat, osta sieltä".

Myönnetään, että tuo paikanpäältä ostaminen saattaisi olla helppo ratkaisu, mutta kun siihen liittyy kaksi ongelmaa, joita muiden on vaikea ymmärtää. Ensimmäinen on se, että kun olen valas- tai norsukokoluokan ihminen, ei ole mitenkään sanottua, että niitä joukkuetelttoja on ylipäänsä myynnissä. Hyvänä esimerkkinä Brasilia, jossa suurimmassa osassa turistikaupoista koot loppuivat L-kokoon, ei puhettakaan, että niitä X-kirjaimia olisi ollut riittävä määrä siinä edessä. No, onneksi niitä poikkeuksiakin löytyi, mutta en kuitenkaan halua tai aio käyttää isoa osaa lomastani jahdatessani päälle sopivia vaatteita ja pahimmassa tapauksessa käyttää sitä yhtä ja ainoaa vaatekertaa, kun mitään sopivaa ei löydy.

Toinen ongelma tuleekin sitten siinä, että en halua ostaa uusia vaatteita. Taisipa olla ihan yhden ainoan kerran, kun erehdyin sanomaan tuon ja sain pitkän päästä varpaisiin ulottuvan katseen ja kommentin: "miksi et?" Jatko kuului tietenkin sillä yhtä perinteisellä kaavalla: "Sä olet aina töissä eli ei se rahasta voi olla kiinni..." Samalla arvioiva katse pyyhkäisi vielä kerran yli pulskean nukkavierun olemukseni ja antoi ymmärtää, että niitä uusia vaatteita ehkä olisi syytä hankkia. Myönnetään, että katsoja oli molemmissa asioissa oikeassa. Vaatteeni alkavat tietyiltä osin tosiaan olla parhaat päivänsä eläneitä, mutta ne ovat edelleen suhteellisen siistejä perusvaatteita, jotka riittävät hyvin tämän hetkisiin tarpeisiini. Lisäksi niiden on tosiaan tarkoitus kulua loppuun ja poistua vaatekaapistani vallan, kun ovat riittävän kuluneita. Koska vaatekaappini on jo nykyisellään aivan liian täynnä kaikkea "melko kivaa", "kyllähän tää nyt toimii" ja "voi tätä vielä käyttää"-vaatetta, en halua ostaa tuollaisia yhtään lisää. Ainoat, mitä voisin ajatella hankkivani ovat superupeat vaatteet, jotka sopivat kaikkien nykyään vaatekaapissani olevien vaatteiden kanssa. Ja niiden löytäminen tässä kokoluokassa on taas sitten ihan oma lukunsa, josta ei tässä sen enempää. Enkä sitä paitsi aio niitä etsiäkään, koska olen luvannut selvitä tämän vuoden minimaalisilla vaateostoilla, ja ostaa vain sitä, mikä on välttämätöntä.

Olihan tuo katsoja toki oikeassa siinäkin, että ei se vaatekaapin uudistaminen rahasta olisi kiinni. Aivan hyvin voisin ostaa uusia vaatteita, mutta kun olen päättänyt pitää itseleni antamastani lupauksesta kiinni. Sen lisäksi  että en halua ostaa vaatekaappiini mitään lisää tässä kokoluokassa, en myöskään halua täyttää kaappiani tavoitevaateilla, niitä kun siellä on jo aivan riittämiin. Jotain uutta ostetaan vasta, kun tarve on aivan välttämätön tai kun mikään valmiiksi vaatekaapissa oleva ei enää sovi päälle. Salainen haaveeni on siis edellen vielä joskus mahtua niihin tavoitevaatteisiini, joita vaatekaapistani löytyy - ehkä sitten sillä kohtaa voisi todeta, että olen ansainnut uudet vaatteet, kun kokoluokka on enää delfiini tai virtahepo valaan ja norsun asemasta. Olen siis periaatteessa valintani tehnyt, enkä välitä siitä, mitä muut ajattelevat siitä, mutta edelleen jaksan hämmästellä sitä, miten uuden ostaminen on aina niin itsestään selvä vaihtoehto, ettei mitään muuta mietitäkään.