Kun yrittää sinnitellä töissä puolikuntoisena ja joutuu puolesta viikosta toteamaan, ettei sittenkään kykene, jäävät vähän kaikki muutkin asiat retuperälle, kuten nyt vaikka sellainen asia kuin itsekuripäiväkirja. Sitä on vain liian helppo antaa itselleen lupa syödä sitä, mikä maistuu, olla ja möllöttää, koska tautisena ei voi rasittaa itseään, jotta ei saa sydänlihastulehdusta.
Siis oikea kunnon tekosyiden viikko, tosin sen verran on pakko antaa itselleen suitsia, että jos kolme ja puoli päivää viikosta menee nukkuessa, on ehkä ymmärrettävää, ettei ihan tule oltua se penaalin terävin kynä.
Jotain positiivista henkeä sentään on ilmassa, vaikka tilin saldosta hupenikin iso osa. Matka on nyt sitten maksettu ja aurinko kutsuu muutaman viikon päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti