Nuukailijan sukkaremontti

Sattuipa kerran siinä keskikokoisen kaupungin keskikokoisessa kolmiossa... Herra Kirjoitus tuijotti minua silmät levällään ja naamallaan kauhistunut ilme: "Et edes SINÄ voi pistää tuollaista blogiisi...". Minä tapitan yhtä ällistyneenä takaisin: "Miksi en voi, tämähän on ihan siisti ja toimiva idea." "No kun tuo ylittää jo Roope Ankan itaruudessa!"

Ehkä asia sitten on niin ja viimeisin värkkäykseni ylittää itaruudessaan Roopenkin, vaikka itse en olekaan samaa mieltä. Minusta siinä on kierrätyshenkistä nerokkuutta ja jälleen uusi loistava idea siitä, miten tavarat saa todella käytettyä loppuun. Lisäksi minä sain näpertää jotain ja aikaisempi roska muuttuu käyttökelpoiseksi ja toimivaksi, siis ainakin kaksi plusmerkkistä asiaa.

Minulla on jo hetkisen pyörinyt kaapissani muutama pari sukkia ja sukkahousuja, joissa on jotain pientä vikaa niiden käyttöä rajoittamassa. Osa on vain mystisesti hautautunut laatikon pohjalle, ja kaivautui esiin, nyt kun alusvaatelaatikkoa siivosin. Osa taas on päässyt pyykistä livahtamaan takaisin laatikkoon ja tullut käteen osuessaan tyrkätyksi takaisin laatikkoon käyttöön sopimattomina.

Päätin, että nyt on aika joko siirtää sukat "sukkien taivaaseen" tai korjata ne käyttöön sopiviksi. Olen aikaisemmin katkaissut paksuja pitkävartisia sukkia kahteen osaan, jotta olen saanut yksistä käyttämättömistä pitkistä kaksi toimivanmittaista sukkaparia. Samaa metodia päätin soveltaa laatikosta löytyneisiin haarasta rikkuneisiin paksuihin sukkahousuihin. Ensimmäiseksi katkaisin teräosat noin polvisukkapituuteen ja ompelin suuhun kierrätetyn (eli vanhoista roskiin menneistä rintaliiveistä puretun) kuminauhan. Tämä tosin saattoi olla virhe ja sukat pitää pätkäistä vielä kertaalleen kahdeksi lyhyemmäksi pariksi, sillä en juuri käytä polvisukkia. Toisen parin tein sukkahousujen reisiosasta: ompelin alaosan saumurilla kiinni varpaidein muotoa mukaillen ja saumuroin yläosan kuminauhaksi sukkahousujen vyötärönauhasta leikkaamani kaistaleen. Kuvassa alhaalla keskellä.

Samalla metodilla (eli saumurilla kaareva sauma varpaiden kohdalle) lyhensin varpaista rikkuneet ohuet polvisukat nilkkasukiksi - näitä tein sekä mustat että valkoiset. Valkoiset ovat jo pyykissä, kun otin ne käyttöön samantien ja hyvin toimivat. Mustien kohdalla tein itse asissa vähän enemmänkin korjauksia, sillä niiden kuminauha oli turhan löysä, joten leikkasin sen pois ja ompelin tilalle uuden tiukemman, jonka leikkasin vanhojen risojen sukkahousujen vyötäröstä. Tuon löysemmän kuminauhan puolestaan ompelin tummansinisten polvisukkien (jotka siis myös vanhoista sukkahousuista katkaistu) yläosaan (kuva alla).

Väittäisin, ettei oikein päin olevista sukista kukaan aavista, että ne ovat kierrätettyjä versioita ja nurinpäin olevista vain tummista näkee, että jotain on tehty - tähänkin syynä meikäläisen laiskuus, kun en jaksanut muutaman sauman takia alkaa vaihtaa mustia lankoja saumuriin.

Loppuosan sukkahousuista leikkasin kuteeksi, josta aion kutoa tossut joko isälle tai appiukolle.

Aikaa koko projektiin meni kymmenisen minuuttia ja nyt minulla on viisi toimivaa sukkaparia laatikossa sen sijaan että siellä olisi kaksi paria rikkinäisiä sukkahousuja ja kolmet toimimattomat sukat.