Itsekuripäiväkirja; viikko 8

Yritänpä kerrankin olla ajoissa tämän päiväkirjani kanssa, sillä huomaan jotenkin tässä taas lipsuneeni niin, että sunnuntaiksi tarkoitettu päiväkirjakatsaus ilmestyykin vasta seuraavan viikon torstaina. Eihän siinä ole mitään miekltä, sillä siinä kohtaa on jo melkein seuraavakin viikko elettynä. Jotain ajantajustani tällä hetkellä kertoo se, että tätä kirjoittaessani tajusin sujuvasti julkaisseeni kaksi kappaletta viikon kuusi itsekuripäiväkirjaa. Toinen on kyllä peräisin viikolta seitsemän...täytyy kutsua jälleen Edit-täti kylään ja korjata asia.

Turha kai sanoakaan, että viikko on kulunut pitkälti vanhan kaavan mukaan. Mitä nyt olen sitten tehnyt töitä ensimmäisen ja toisen työpaikkani sijaan siinä ensimmäisessä ja kolmannessa. Tosin vain tuntia, paria päivässä, mutta kyllä sekin kummasti tuntuu ajan kulumisessa.

Sali? Mikä se on? Ei toivettakaan, että saisin itseäni hilattua mihinkään liikunnalliseen päin. Toisaalta ei meillä kyllä ole viime aikoina juuri näkynyt sipsejä sen paremmin kuin karkkejakaan eli kyllä se varmaan tästä sitten iloksi muuttuu.

Ruokahävikkiäkin on tullut ja ihan meikäläisen laiskuudesta johtuen. Jouduin heittämään pois muutaman kirsikkatomaatin, jotka minun laiskuudestani johtuen pääsivät pahenemaan jääkaapissa ennen kuin ehtivät muotoutua ruoaksi.

Muutama tavarakin on taas päässyt uuteen kotiin, joten lista näyttää ihan hyvältä. Poistetut versus saapuneet taistossa poistetut johtavat kirkkaasti. Kuukauden lopussa tulee sitten se todellinen tilitys, miten paljon tavaraa onkaan poistuntut, no maaliskuusta toukokuuhun tuskin sitten poistuu juuri mitään, että tasapainoa on kirittävä takaisin vuoden myöhempien kuukausien myötä.

Vinoon mennyt skannaus kuvaa aika hyvin tämän hetkistä mielentilaa, vähän liikaa kaikkea, jotta mikään pysyisi oikeasti tasapainossa. Talous sentään on kohtuullisella mallilla, tuhlauttua ei juuri ole tullut, kun ei juuri ole kaupassa käyty hakemassa kuin pakolliset.