Helmikuun nuukailuvinkki: vanhoja, mutta tarpeellisia

Nämä vinkit tuskin tarjoavat kokeneelle ja asiansa osaavalle nuukailijalle mitään uutta, mutta niinhän sitä sanotaan, että kertaus on opintojen äiti ja toistamalla asiat tulevat tavaksi. Menköön siis vielä yksi tällainen vanhojen nuukailuvinkkien koontiteksti lähinnä muistutuksena itselleni. Muistan, miten pari vuotta sitten luin jostain verkkolehdestä kymmenen nuukailuvinkkiä, joiden piti aikaan saada vuoden mittaan melkoiset säästöt. Myönnetään, että tunsin itseni petetyksi ne luettuani, lista kun ei tarjonnut minulle mitään uutta, vaan sille oli nostettu asioita, joita pidin täysin normaaleina tapoina toimia.

Yksi näistä minulle täysin luonnollisista toimintatavoista on kosmetiikkapurkkien tarkka tyhjentäminen, sillä suurimpaan osaan jää todella paljon jämiä, mikäli ne käyttää vain ns. normaalilla tavalla. Ainoa poikkeus tuosta on palasaippua, koska se kuluu kokonaan, eikä siitä myöskään juuri tule jätettä. Niinpä kaikki saippua-, suihkugeeli- ja shampoopullot kannattaa huuhdella pienellä määrällä vettä sen jälkeen, kun on muka valuttanut sieltä viimeisen pisaran. Yleensä huuhdevedestä riittää vielä yhteen tai kahteen pesuun aivan hyvin. Itse en ole koskaan lähtenyt siihen, että laimentaisin käytössä olevia shampoita tai suihkugeelejä vedellä, mutta jotkut kuulemma tekevät niinkin, jolloin tuotteet tietenkin riittävät pidempään. Jotenkin vain epäilen tuotteiden pesutehon heikkenevän sen verran, etteivät ne laimennettuina puhdista jatkuvassa käytössä riittävästi. Pitäisi varmaan kokeilla tuokin, jotta osaisi sanoa, luulenko väärin.

Ne kosmetiikkapurkit, joita ei voi huuhtoa vedellä esim. rasvat, hammastahnat jne. leikkaan auki joko ihan tuubin päästä tai keskeltä tuubia tuotteesta riippuen. Keskeltä leikatun tuubin kun voi laittaa tulpaksi itselleen, niin ei juuri tarvitse pelata minigrip-pussien kanssa, vaikka yleensä aina säilytän nämä aukileikatut tuubit pussissa siihen asti, että loput kosmetiikat on tullut käytettyä. Tämä sen vuoksi, ettei suora ilmakosketus pääse pilaamaan tuotetta taikka kuivattamaan sitä käyttökelvottomaksi. Useimmissa rasvatuubeissa on vähintäänkin viikon käyttöön riittävä määrä tuotetta, joskus enemmänkin. Dödöpullot valuttelen myös eli säilytän niitä viimeiset ajat korkillaan seisten, jotta kaikki aineet valuvat alaspäin ja tästäkin huolimatta Herra Kirjoituksen dödön kulutus lähentelee infernalisia lukemia, en vain ymmärrä, mihin se sitä dödöä oikein tunkee...

Kosmetiikan suhteen on myös voimassa se vanhanaikainen niksi, että sitä kannattaa yleensä ostaa isommissa pakkauksissa - tällä kohtaa puhutaan siis niistä tutuista ja turvallisista, hyväksi havaituista tuotteista, uutta ja ihmeellistä ei kannata ostaa suurimmassa mahdollisessa pullossa, jos vaikka käykin niin ikävästi, ettei se sovikaan. Isot pullot tai suoranaiset tukkupakkaukset ovat hyviä siinä vaiheessa kun tuntee tuotteen ja tietää käyttävänsä sitä pitkään, ne kun ovat usein litrahinnaltaan merkittävästi edullisempia kuin pienet. Lisäksi kannattaa miettiä sitä, onko mahdollista ostaa täyttöpakkauksia, joidenkin tuotteiden kohdalla on saatavilla edullisempi ja vähemmän ympäristöä kuormittavia täyttöjä, jotka voi itse valutella pulloon tai kiinnittää paikalleen puuteri- tms. rasiaan.



Samalta "superlistalta" taisivat löytyä myös nämä ikuissuosikit: älä mene nälkäisenä kauppaan, hyödynnä tarjoukset, tee ruokaa kerralla enemmän ja pakasta sekä  elintarvikkeissa kilohinnan vertailu - joskus saattaa yllättäen käydä niinkin ettei se isompi paketti olekaan sen edukkaampi kuin pienempi ja toisinaan voi myös olla niin, että kaupan oma "halpismerkkinä" pidetty onkin kalliimpi kuin vastaavaa muun merkkinen tuote. Samoin kovasti jo loppuun kaluttu vinkki on mielestäni se, että pitäisi käyttää lihan tilalla soijaa, koska kasvisruoka on useimmiten lihaa edullisempaa. Lisäksi pitäsi käyttää sesongin kasviksia ja hedelmiä ja välttää niitä, jotka ovat kalleimmillaan juuri sillä hetkellä (esimerkiksi suomalaiset tomaatit talvella).

Tämä ei tainnut olla listalla, mutta sen olen niin omakohtaisesti moneen kertaan kokenut, että haluan jakaa samaa oppia muillekin: köyhän ei kannata ostaa halpaa, vertaa kestotuotteissa hinnan lisäksi laatua. Pidemmän päälle yksittäinen edullinen hankinta voi tulla huomattavasti kalliimmaksi, kun sen joutuu useamman kerran vaihtamaan uuteen. Tämä ei tokikaan sitten tarkoita sitä, että kaikki halpa olisi huonoa, pitää vain oppia poimimaan kirsikat kakusta.

Viimeisimpä se tärkein ja tarpeellisin niksi, joka ainakin minun tulisi muistaa: osta vain tarpeeseen.