Ihan vielä ei ole aika näyttää kuvia siitä hävityksen kauhistuksesta, joka meillä vallitsee, mutta senkin aika tulee pian. Sen sijaan olen tässä viime päivinä onnitellut itseäni oikein urakalla siitä, etten ole minimalisti ja myös kironnut sitä samaa asiaa ja Pentikin astia politiikkaa.
Jos lähdetään siitä positiivisesta puolesta, niin onnitteluja itselleni olen jakanut sen vuoksi, että olen säästänyt vinttiä tukkimassa kasan turhia pahvilaatikoita, pahvilaatikoita, joihin suurin osa astioistamme on ollut pakattuna. On muuten ollut kohtuullisen helppoa tyhjätä kaappeja niiltä osin, kun on vain pistellyt astiat omiin tukeviin laatikoihinsa ja pakannut ne pienet loodat isompaan. Ison laatikon on voinut sitten siirtää olohuoneen nurkkaan odottamaan aikaa parempaa.
Tähän samaan asiaan liittyy Pentikiin kohdistunut manaamiseni. En ole koskaan aikaisemmin miettinyt sitä, mutta eihän heiltä koskaan saa astioille laatikkoa, vaan kaikki pakataan paperiin ja pistetään kassiin. Näin jälkikäteen ajatellen, olisi kyllä ollut äärimmäisen mukava saada noinkin hintaville astioille myös kunnolliset laatikot mihin pakata. Tunsin itseni äärimmilleen huijatuksi, kun edullisemmat Arabian ja Iittalan astiat menivät tuosta vaan omiin näppäriin laatikoihinsa ja näiden kalliimpien kanssa joutui tekemään sen seitsemän viritystä, että pakkaaminen onnistuisi riittävän hyvin ja pysyisivät ehjinä.
Jokainen varmaan arvaa myös sen toisen kiroilun aiheen tai siis mihin se liittyy. Fiksulla minimalistilla kun ei olisi noin paljon astioita eikä siis niiden aiheuttamaa ongelmaa tällaisessa tilanteessa. Sen kuitenkin päätin, että yhään ainoaa lautasta, mukia, lasia tai kahvikuppia en enää tähän huusholliin osta. Niitä on nyt sen verran, että niillä pärjätään loppuelämä ja jos kesken loppuvat, niin kertakäyttölautasia ostan sitten seuraavaksi.
Keittiön kaapeista on nyt käyty läpi reilu kolmannes, joten kyllä tämä homma tästä pikkuhiljaa etenee. Olohuoneess kirjahylly on jo verhoutunut lakanoihin suurimmalta osaltaan. Kylpyhuone on vielä pitelemättä.
maanantai 23. helmikuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti