En ole vielä saanut edellisiäkään kulutettua nimeksikään, kun jo päätin hankkia toisetkin kumiankat. Nämä toiset ovat sitten aidot Sorelit, kun ensimmäiset olivat hyvät kopiot.
Jos vielä joskus koen tarvitsevani kolmannet, niin ne ehkä sitten ovat uudet ja aidot. Kunhan nyt tässä ensiksi makustelen näitä aitoja.
Jos ihan rehellisiä ollaan, en ollut aivan tyytyväinen hankintaani. Oma kokoarvioni meni vähän pieleen eli kengät ovat aavistuksen turhan reilut. Lisäksi myyjän ilmoittama kenkien kunto ei vastannut omassa luokituksessani sitä, mitä kuvittelin saavani. Koska ilmoituksessa ei mainittu eläintaloudesta, en osannut odottaa saavani puolta koiraa kaupan päälisinä. En voi kuin hakata päätä seinään ja todeta, että jokohan sitä meikäläinenkin pikku hiljaa oppisi - kyseisellä myyjällä oli jonkin aikaisemman ostajan huomautus asiasta, mutta koska myöhemmin ei ollut tullut lisää palautetta, niin oletin karvaongelman poistuneen. Myöskään kulumien asteesta en ihan ollut myyjän kanssa samaa mieltä, vaikka kengät päälisin puolin näyttävätkin hyviltä.
No kaiken marinan ja nurinan jälkeen voidaan varmaan todeta, että ehkä näilläkin pari talvea selviää ja sitten voi miettiä niitä uusia popoja ihan oikeasti. Samalla voi tehdä sitten sen kestävyysmittauksen, että kestävätkö nämä aidot enemmän kuin kaksi talvea (jostain luin, että eivät kestä käytössä kuin pari talvea ja minusta se on kovin vähän).
Näihin talvikeleihin kumiankat ovat kyllä parhaat jalkineet, eivät ainakaan pikku varpaat kastu tai palele.
torstai 18. joulukuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti