Kohtuullinen riittää

Kun eilen mietin, mitä kaikkia vaatimuksia asetamme itse itsellemme tai otamme vastaan ympäristöltämme, jätin onnekseni miettimättä sen, mitä kaikkia vaatimuksia blogille voidaan esittää (ammattivalokuvaajatason mielenkiintoiset kuvat, soljuva sujuvasanainen teksti, kaunis ja houkutteleva ulkoasu ja ties mitä muuta). Koska jos alkaisin noita kaikkia miettiä, saattaisi jäädä tämäkin teksti kirjoittamatta, sillä enhän minä täytä noista mitään. No, voin kuitenkin aina vedota siihen, että blogini on päiväkirjani, ja koska se ei tuo leipää pöytääni, ei minun tarvitse täyttää kenenkään ulkopuolisen asettamia kriteerejä. Jos minulle itselleni riittää kohtuullinen laatu, saa se riittää muillekin.

Oikeastaan tuo lause "ei tarvitse täyttää kenenkään ulkopuolisen asettamia kriteerejä" on se mystinen avain, jota olen useampaan kertaan miettinyt. Myönnän kernaasti olevani musta-valko-ajattelija, jonka maailmassa harmaa sektori on äärimmäisen kapea. Asiat joko ovat jotain tai sitten eivät ole, mutta ei ole mitään puolinaisuuksia. Tuon ajattelutavan rasitteena toki tulevat sitten myös ne kriteerit, joita tulee asetettua itselle ja muille: "en ole kunnollinen vaimo, jos ei koti ole aina viimeisen päälle siisti", "aina pitää olla vierasvaraa kaapissa sen verran, että edes kahvit tarjoaa", "kyllä minun pitää pystyä laihduttamaan, kun kaikki muutkin (luin lehtijuttua naisesta, joka oli laihduttanut 60kg) pystyvät", "pitäisi varmaan ilmoittua opiskelemaan jotain lisää, kai minä vielä näiden kolmen työn ohessa ehtisin jonkun tutkinnon, jos vähän tingin yöunistani...", "mitä minun pitäisi tehdä, jotta olisin edes puoliksi noin tyylikäs kuin tuo kuvan nainen" ja niin edelleen - loputtomiin. Aikamme vaatimuksien mukaan pitäisi siis olla kaunis, rikas, menestyvä, korkealle koulutettu, kaiken pitäisi olla niin superlatiivista: suurinta, mahtavinta, kauneinta, rikkainta.

Entäs jos ei ihan oikeasti tarvitsisi? Entä jos se kohtuullinen riittäisi? Elämiseen soveltuvan siisti koti, jossa jossain nurkassa on pari villakoiraa, tavallinen kroppa, jossa ikääntymisen merkit näkyvät, tylsän keskiluokkainen peruskoti ilman jättimäisiä maisemaikkunoita järvelle, tavallinen turistiluokan Kanarian matka sen Fizin ja Cheychellien kiertomatkan sijaan, tentistä läpipääseminen parhainen arvosanojen sijasta, vähän pörröinen ja ryppyinen olemus sen viimeisen päälle huolitellun sijaan.

Jospa ottaisin ensi vuoden tavoitteekseni sen, että kohtuullinen riittäisi. Aina ei tarvitisi suoriutua viimeisen päälle, vaan voisi esimerkiksi mennä vähän lähempää rimaa. Olisko elämä minulle tai meille kaikille helpompaa, jos kohtuullinen riittäisi.