Asennemuutosta ilmassa

Joko olen päänsisäisesti jo niin kauan työstänyt tuota parina aikaisempana päivänä pohtimaani kohtuullisuus- asiaa tai sitten sillä on supernopeita vaikutuksia, sillä huomaan miettiväni monia aikaisemmin haasteellisia asioita ihan ei kantilta.

Yhtenä hyvänä esimerkkinä laihduttaminen. Minun ei ole pakko laihduttaa, koska laihduttaminen, jos mikä, on minulle pakkosuorittamista hampaat irvessä. Sen sijaan jos painoni putoaa ja kroppani kiinteytyy terveellisempien ruokavalintojen ja lisääntyneen liikunnan vuoksi, niin saa tapahtua. Lupaanpa vielä ottaa ilon irti asiasta. Liikun, koska se tuottaa minulle iloa ja saan nauttia sen tarjoamista adrenaliini- ja endorfiini"myrskyistä". Voisiko tätä peräti kutsua positiiviseksi noidankehäksi, sillä yksi onnistuminen ja positiivinen kokemus johtaa helposti toiseen ja se jälleen kolmanteen.

Minun ei myöskään ensi vuonna tarvitse ostaa uusia vaatteita, sillä todistettavasti voin tehdä omasta vaatekaapistani löytöjä ja vieläpä yllättyä niistä. Voin myös riemuiten heittää pois loppuun kuluneita vaatteita ja ottaa ilon irti siitä, miten niiden on viimein todellakin loppuun käytettyinä aika poistua vaatekaapistani. Vielä isomman ilon otan asiasta irti silloin, kun kyseiset vaatteet poistuvat kokonaan lämmöksi eli päätyvät energiajätteeseen - tätä on odotettavissa alkuvuodesta jonkin verran, sen verran olen jo tiettyjä vaateryhmiä silmäillyt. Silti saan olla onnellinen myös siitä, että vaatteet ovat palvelleet niin hyvin käytössä että päätyvät viimeiselle matkalleen vaatekaapista ja silti voin taata etten takuulla heitä pois mitään mitä voisi vielä hyötykäyttää.

Sama löytämisen ilo koskee myös kenkävarastojani. Uskon vakaasti, että minulla on kenkiä niin paljon, että niistä riittää kaikkiin tarpeisiini ensi vuoden aikana. Mikäli näin ei olisi, yritän keksiä lähinnä sopivan ratkaisun ja tuunata olemassa olevista vaihtoehdoista jotain sopivaa ja pääsen jälleen käyttämään luovia kykyjäni. Ideoita kun olisi, mutta niiden toteuttamiseen ei aina ole aikaa ja paikkaa. Jotenkin minulla kuitenkin on sellainen tunne, että kyse kenkien riitävyydessä on enemmän asenteista kuin todellisesta tarpeesta.

Ensi vuonna saan myös opetella uusia taitoja, aion näet vihdoin ja viimein oppia, miten kulmakarvat väritetään luomivärillä ja siveltimellä. Minua ovat jo kauan kaapissa odottaneet väriltään tähän tarkoitukseen täydellinen luomiväri ja hyvä sivellin. Nyt kun luonnollisen runsaat kulmakarvat ovat muodissa, on täydellinen hetki opetella tuo taito.

Haluan oppia myös hetkestä nauttimisen taidon ihan uudella tavalla, katsella aurinkoa, lumisadetta, kotiani ja ruokalautastani uusin silmin. Katsoa intensiivisesti ja nähdä syvemmälle, hengittää kerran, kaksi, viisi juuri tuohon hetkeen ja näkyyn keskittyen, sen syvälle mieleeni painaen. Nauttia sen hetken ainutkertaisista äänistä, tuoksuista, valoista, väreistä, aivan kaikesta.