Heinäkuun hävitys

Loma-aika on näköjään mitä otollisinta aikaa tavaroiden poistamiselle nurkista. Ainakin meillä homma toimi ihan kohtuullisesti, vaikka valtaosan loma-ajasta olimmekin muualla.

Ensimmäiseksi poistettiin vinttikomerosta ja autotallista sinne arkistoitu sähkö- ja elektroniikkaromu. Kippasimme kierrätyskeskukseen sekä hyvin palvelleen printterin, akuistaan hyytyneen Ergorapidon että loistonsa menettäneet jouluvalot, nyt vain jotainkin tavaroita erikseen mainitessani. Kaksi isoa kassillista tavaraa pois, hyvä alku.

Vaatekomerot ovat vieläkin sillä "en kykene koskemaan"-linjalla, mutta vinttiä sentään saatiin aika hyvin putsattua. Kun vielä joku kertoisi, mitä allekirjoittaneen päässä on liikkunut sillä hetkellä, kun se on kantanut tonnin lehtiä vinttiin. Se legendaarinen "mä luen nämä vielä tai ainakin selaan läpi" ilmeisesti. Koska lehtiä ei ole ollut ainakaan vuoteen ikävä, päätimme siirtää ne kierrätykseen ja antaa jollekin sellaiselle, joka vähintäänkin selaa ne ja antaa sitten taas eteenpäin. Ihanaa, jälleen reilu kassillinen tavaraa pois meiltä.

Koska itse palasin heinäkuun toisen viikon jälkeen töihin, jäi herra Kirjoituksen tehtäväksi hankkiutua eroon yhdestä lampusta ja yhdestä lautapelistä, sillä hän sai jatkaa lomailua kuun loppuun asti ja sehän tarkoittaa, että hänellä on tuohon loistavasti aikaa - ainakin vaimon mielestä. Toivottavasti niistäkin päästään pian eroon.

Kaksi laatikollista muuta tavaraa koottiin Konttia varten ja myös toimitettiin sinne ennen kuin ehdin tulla katumapäälle sen suhteen. Hamsteri kun näkee kaikessa mahdollisessa loputonta potentiaalia ja väittäkööt ääriminimalistit mitä muuta tahansa, niin tiettyjä järjettömiäkin poisheitettyjä tavaroita vaan tarvitsisi jossain vaiheessa. Parhaana esimerkkinä tästä toimikoon pesukoneen poistoletkun pää siis se u-kirjaimen mallinen koukku. Olin hautonut yhtä sellaista muuttomme jälkeen yli viisi vuotta, siirtänyt laatikosta toiseen, kun sille ei oikein tuntunut löytyvän sopivaa säilytyspaikkaa ja sitten viimeksi kyllästyneenä sen alituiseen muuttamiseen pistin sen ketaleen roskiin. Kolme viikkoa myöhemmin äitini soitti surkeana ja kertoi tarvitsevansa tuollaista. Voihan kerpeleen kerpele, tietenkin juuri näin... Onneksi saatiin sentään siellä vanhan poistoletkun pää sovitettua uuteen, joten ei tarvinnut mennä kauppaan sen takia.

Tulevaa kirpputoreilua varten pakattiin myös reilu laatikollinen tavaraa, sisältönä mm. erilaisia kodintarvikkeita, vaatteita, kenkiä (miten ihmeessä niitä tässä huushollissa riittäkään aina vaan, vaikka poistoonkin on mennyt jo kuusi paria) ja taisi sinnekin laatikkoon joku lautapelikin riittää. Nyt vaan pitäisi sitten saada aikaiseksi se pöytä tai myyntipaikka jostain, jotta pääsisi noistakin eroon ja tietenkin olisi suotavaa tutustua myös muiden kaappien sisältöön, jos vaikka sieltäkin sattuisi jotain pientä ylimääräistä löytymään.

Kaiken muun hyvän lisäksi löysin eteisen kaapista 10 ( kyllä, lue k-y-m-m-e-n-e-n) ylimääräistä kangas- tai kuitukangaskassia. Ja tuo ylimääräinen tarkoittaa, että vähintäänkin toinen mokoma noita jäi vielä jemmaan, koska ne olivat "isompia", "paremmasta kankaasta" tai "käyttökelpoisemman mallisia". Aion ovelasti hankkiutua eroon noista ylimääräisistä kasseista sillä tavoin, että tästedes kiikutan kaikki tuttavilleni viemäni asiat, olkoot sitten lahjoja, lainoja tai tuliaisia, tuollaisessa kassissa ja nätisti hymyillen totean, että kassin saat sitten pitää. Kuinkahan kauan kestää, ennen kuin nuo kassit kiertävät takaisin meille päin, toivottavasti nuo kuitukankaiset ainakin hajoavat käytössä ennen kuin ehtivät kierroksellaan takaisin tähän osoitteeseen. Mikäli joku noista palautuu takaisin, pistän ihan varmasti uudelle kierrokselle. Toivottavasti en ole keksinyt ikiliikkujaa.

Tässä kohtaa lienee sitten syytä todeta, että minulla ei tosiaan ole mitään kestokasseja vastaan. Pyrin käyttämään niitä aina kun mahdollista, mutta olen ommellut noita kankaisia itse ja äiti on ommellut niitä, joten niitä on kertynyt. Niitä on nykyään lähes jokaisen olkalaukkuni sivutaskussa omansa siis noiden eteiseen kaappiin jääneiden lisäksi. Lisäksi hamsteri ei vaan osaa olla ottamatta koulutuspäiviltä kassia kun kerran sellaisia on tarjolla ja kuka sitä nyt sitten käyttökelpoista kassia suoraan roskiinkaan.

Vaatekaapin ohella liinavaatekaappi on myös tabu-aluetta, sinne ei kosketa ja sieltä ei poisteta mitään. Siellä oleva on kaikki tarpeellista. Piste. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta, olen näet jonain kahjopäisenä hetkenäni ostanut satiinilakanoita, sellaisia oikein kauniita kiiltäviä ja silitysvapaita paholaisentekeleitä. Kyseessä ovat siis polyesterisatiinilakanat, joita ei missäännimessä milloinkaan ja koskaan tule sotkea puuvillasatiinisiin lakanoihin. Ne kyllä erottaa toisistaan jo olkapäällään ja jos olkapää sattuu olemaan tunnoton, niin hintalappu kertoo totuuden. Puuvillasatiiniset, ihanat supermukavat ja ylelliset lakanat kun maksavat vähintäänkin viisinkertaisesti sen mitä nuo keinokuituiset karmeudet. Polyesterisatiinin mukaviin ominaisuuksiin kun kuuluu se, että se on kesällä kuuma ja talvella kylmä ja sen lisäksi se on niin liukasta, ettei sellaisen päällä sängyssä nukkuessaan parane aivastaa tai löytää itsensä lattialta. Olen siis jossain tilapäisessä mielenhäiriössä ostanut setin, jossa on kaksi tuollaista pussilakanaa ja kaksi tyynyliinaa. Herra Kirjoituksen erittäin myötämielisellä suostumuksella siirsimme ne kirpputorikasaan. Eurolla tai vaikka 50 c:lla koko pino jonkun muun riesaksi. Kiitos ja näkemiin niille.

Jotain muutakin pientä on poistunut joko suoraan roskikseen tai sitten kirpputorikasaan. Vaatteiden ostalta teen ihan omaa juttua jahka ennätän, mutta mainittakoon ihan erikseen Herra Kirjoituksen rakkaat kengät, jotka olivat jo aivan loppuunkäytetty, mutta silti niin ihanat.Vaimon hyvän esimerkin (tai kovaäänisen mahtikäsyn) innoittamana nekin päätyivät roskikseen.

Poistoja täydennettiin vielä kantamalla vintistä roskiin sinne varastoimiani pahvilaatikoita. Kauppa huuto.netissä on sen verran hiljentynyt, ettei tarvitse enää säästää laatikoita sitä varten. Silloin joskus vanhoina aikoina niitä tarvittiin kymmenenkin viikossa, mutta nyt hyvä jos yksi puoleen vuoteen, kun olen siirtynyt kirjekuoressa toimitettaviin kauppatavaroihin. Noita purettuja isompaan laatikkoon tungettuja pahvilaatikoita kertyi vaatimattomat viisi isoa laatikollista - missä se meneekään terveen säästämisen ja sairaan hamstraamisen ero?