Vaatekaappini on ollut jo pidempään siinä tilassa, että se on odottanut lähinnä armonlaukausta ja lopullista niittiä. Olenhan minä ollut tilanteesta tietoinen jo hetken aikaa, kuten täällä mainitsin. Nyt se aika vaan sitten tuli täyteen. Eikä pelkästään vain vaatekaapille vaan myös liinavaatekaapissa on vallinnut sama tilanne. Asialle siis täytyi tehdä jotain.
Siivouskomeron uudelleen muotoutuminen oli yksi syy siihen, että päätin tehdä "pieniä" tarkistuksia noissa molemmissa sekä myös kenkäkomeroissa.
Jossain asiassa sentään olen ollut edellä aikaani ja se on ollut kulutuspäivähintojen laskeminen erinnäisille vaatteille. Sitä tein jo varmaan kymmenen vuotta sitten ja se on nyt vasta rantautumassa ekologisesti ajattelevien blogeihin ja kirjoituksiin. Se kuitenkin antaa totuudenmukaisemman kuvan jonkin tuotteen tai vaatteen käyttökerran hinnasta kuin pelkkä hintalappu.
Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää näitä poistoon päätyneitä kenkiäni.
Ensimmäisen parin Vagabondin mustia kävelykenkiä ostin aikanaan Tamperelta huimaan 59 markan hintaan (jo tästä voidaan päätellä, miten vanhat ne ovat). Pikkisen huvitti kun löysin uudelta kotipaikkakunnaltani paria vuotta myöhemmin täsmälleen samat kengät myynnissä 59 euron hintalapulla - aika oli nostanut kenkien arvon kuusinkertaiseksi.
Näitä poposia on kuitenkin pidetty tosi paljon, joten en paljon valehtele, vaikka laskenkin käyttöhinnat jokapäiväisen käytön mukaan alkaen hankintavuodesta 2000. Kenkien käyttökerran hinnaksi tulisi huimaavat 0,2 senttiä päivä.
Kuten kuvsta näkyy (tai ehkä ei näy) niin ovat kengät tosiaan käytössä kuluneet: kantapäät puhki, läpät irti, korkolaput lähes olemattomiin hinkkautuneet, samoin nahkainen sisävuori ja pohjistakin näkee, että näitä on tosiaan käytetty.
Yritinpä tarjota noita mustia vagabondeja pitkäkyntisillekin ottamalla ne eräisiin kesäbileisiin mukaan ja jättämällä vaihtokengiksi pyöränkoriin, kun en malttanut pyöräillä noilla punaisilla unelmilla, joiden korkoa tuossa ylemmässä kuvassa vilahtaa. Kenellekään eivät kelvanneet, joten ehkä roskakori tosiaan on näille oikea paikka.
Lähes samoihin lukuihin päästään näiden muiden poistoon menneiden kenkien suhteen.
Ensimmäiset crocs-kopioni ostin Citymarketista alta vitosen hinnalla, jos hintaan vielä lisätään korjaukseen käytetyt kirpputorilta ostetut farkkunapit, kokonaishinnaksi tulee tuo vitonen. Nämäkin ovat palvelleet ainakin 7 vuotta ennen kuin kuluivat pohjista puhki. Käyttökertahinta näille tulee 0,19 senttiä. Siis huom. senttiä, ei euroa! Kuten kuvasta näkyy, olisivat vielä pinnaltaan ihan ehjät, mutta minulle tyypilliseen tapaan pohjasta rikki.
Myös sisätohvelini ovat niin kuluneet, että niiden on aika matkata lämmittämään meitä energiajätteen hyötykäytön muodossa, kangasosa on venynyt niin, etteivät tahdo pysyä jalassa ja molempien kenkien molemmat sivut ovat "tuulettavasti" auki. Käyttöikää näilläkin lähes kymmenen vuotta ja hankintahinta hurjat 3€ tarjouskorista.
Samoin nämä silikonisiksi patakintaiksi jossain vaiheessa haukkumani vitosella kirpparilla uutena hankitut lenkkarit ovat nyt niin pehmeiksi askelletut, että niidenkin on aika muuttaa meiltä roskikseen, nämäkin ovat palvelleet ainakin viisi vuotta.
Näiden lenkkareiden viimeiseksi jääneellä tunnin ja vartin mittaiseksi venyneellä lenkillä tuli todistettua se, että lenkkeily saa olla epämukavaa silloin, kun vauhti on liian kova ja keuhkot ja sydän eivät saa pumpattua riittävästi happea elimistöön, tai se saa olla epämielyttävää silloin, kun lenkki on liian pitkä ja lihakset väsyvät, mutta lenkkeily ei todellakaan saa olla epämukavaa sen takia, että kengät ovat huonot. Nämäkin näyttävät päältä suhteellisen siisteiltä, sisäverhoilusta on kantapää rikki, mutta se mikä ei näy ja on todella paha asia, on se, että sisäpohjan alainen tukiristikko on pettänyt ja lenkkarit hiertävät pidemmillä matkoilla jalkapohjaan kantapään kohdalle rakon eli tuon murtuneen ristikon reunat hankaavat jalkaan. Löysin tuon tukirakenteen pettämisen, kun aloin tutkia, miksi oikeaan jalkaan sattuu niin vietävästi ja nostin pohjallista - samalla tuli havaittua sekin, että jostain pohjan kuvioiden välistä pääsevät pikkukivet tuonne ristikkoiden väliin ja nousevat sieltä pohjallisen välistä kenkään (olen jo hetken ihmetellyt, että miten onnistun aina saamaan kenkiini kivensiruja, vaikka kävelen asfaltilla - no sieltähän ne pohjan varastojemmasta, josta tyhensin varmaan 50 kivenkappaletta pois sinne kurkistellessani). Vaikka en ole mikään välineurheilija, mutta jos kunnon lenkkareita saa muutamalla kympillä, niin minä en jalkojani näillä rikkinäisillä pilaa yhtään tämän enempää.
Näitä keinonahkaisia työkenkiä ei ollut alunperin ajateltu poistettavaksi - itse asiassa ne "löytyivät" kaapista uudenveroisina ja ihmettelin, miksi ne oli sinne haudattu. Ensimmäisenä päivänä työkäytössä kyllä selvisi se syy, miksi kengät olivat tuonne kaappiin päätyneet. Liimaukset pettivät päivän aikana ja kengistä tuli irtopainos. No, en minä niin helposti anna periksi, joten liimasin rikkuneen kengän kokoon ja otin taas käyttöön - seuraavana päivänä rikkui toinen. Jälleen lisää liimaa ja kenkä tuli korjattua. Parin päivän käytön jälkeen saumat aukesivat taas ja vielä kerran liimasin ne, tällä kertaa no more nailsia käyttäen. Turha oli liimaa vaihtaa, lopputulos oli silti se sama, pohjat irti heti ensimmäisenä työpäivänä. Sen jälkeen päätin, että olkoot miten hienot kengät tahansa, ei niitä käyttää voi, jos pohjat vaativat joka päiväisen liimaamisen. Ihan hirveää tappiota noista ei kuitenkaan tule, sillä taisin maksaa noista uutena ostaessani ihan 2€ ja on noita kuitenkin sentään jokunen päivä käytettykin.
Lisäksi tietenkin vaatteita, joista lisää omassa jutussaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti