Raitaa ja laatikoita

Keväällä listasin itselleni projekteja kevääksi ja kesäksi, yksi niistä oli vasta viitisen vuotta päälystämistä odottaneiden laatikoiden saattaminen uuteen kuosiin. Se oli muuten toiseksi viimeinen tuon listan töistä - vain sytykeruusut ovat tekemättä, mutta niiden tekeminen on itse asiassa enemmän sellaista syksyn ja talven puuhaa.

Tämä on todellinen nuukan ihmisen askartelu- ja tuunausprojekti, sillä laatikot olen saanut ilmaiseksi töistä. Ne olisivat roskia, jos niitä ei kukaan käyttöön huolisi. Minä taisin olla ensimmäinen, joka noita keräsi ja sanottuani ääneen noin kymmenen käyttötarkoitusta noille, alkoivat muutkin kerätä noita ja jossain vaiheessa jopa suorastaan siitä vähän kinattiin, kuka milloinkin vapautuvan laatikon saa. Onneksi noita sentään tulee lisää ja on riittänyt kaikille.

Noita laatikoita tulee meille töihin kovasti monen kokoisia, todella isoista suhteellisen pieniin. Meillekin on päätynyt noita isoja useampia, keskikokoisia vielä enemmän ja pienempiäkin jokunen. Noista valikoituivat päällystettäviksi ne, jotka ovat sisällä asunnossa, vintissä olevat kausivaatteiden ja kirppistavaroiden säilytykseen käytettävät laatikot saivat pitää ruskean pintansa.

Tapettikin oli ilmaista, sillä sain sen ihmiseltä, joka oli hävittämässä sitä muuton tieltä. Taas kerran tuli todistettua, että toisen roska on toisen aarre, sillä tapetti on todella kaunista ja laadukasta, sen vinyylipinta kesää pyyhkimistäkin. Maalisutejakin oli vanhastaan eli ainoa projektiin ostettu juttu oli tuo liisteri, jota jäi sitten vielä reilusti seuraaviinkin projekteihin.

Minusta tuo kuosi raitoineen ja kukkineen on niin uskomattoman kaunis ja herkkä ja kuitenkin raikas ja riittävän vahva.

Työvaihekuvia ei juuri ole, sillä hätäinen ihminen ei ehdi seurustella itse kameran kanssa eikä myöskään anna toiselle tilaa kuvata  - ei nyt, tää on nii-iin kriittisessä vaiheessa, etten voi väistyä tai päästää irti tai...

Valmiista laatikoista sentään on jokunen kuva. Tapetti asettui erittäin hyvin noihin neljään pienempään laatikkoon - aluksi oli tarkoitus tapetoida vain ne, mutta sitten totesin, että tuo iso olisi niin yksinäinen erivärisenä, joten päätin tapetoida senkin, kun tapettia kerran riitti. Tapetin riittävyys tuohon isoon oli kyllä jo vähän niin ja näin, sillä sen päällyksen jouduin kokoamaan useammasta palasta, julkisivu sentään on suhteellisen edustuskelpoinen. Eikä tarvitse huomauttaa, että raidat kulkevat vinossa - tiedän sen itsekin, mutta onneksi ne eivät sentää ihan hirveästi hypää silmille.
Toivottavasti eivät ala häiritä jatkossa tämän enempää, nyt väitän vain, että niissä on persoonallinen leima.

Tuossa suurimmassa ja kahdessa seuraavaksi isoimmassa säilytän osaa langoistani. Vertailuksi todettakoon, että tuon suurimman laatikon koko on noin 60x50x 35cm. Seuraavat kaksi pitävät sisällään laukkuja ja pienimmän sisältöä en ole vielä päättänyt sen kun kaivoin vintistä esiin tajutessani, että tapettia jäi sittenkin vielä pikkuisen.

Koska äidit yleensä rakastavat eniten rujoja lapsiaan, on näistä minulle ehdottomasti rakkain tuo kaikkein pienin laatikko. Sen päälystämiseen kun käytin kaikki mahdolliset jämäkappaleet, joita muista laatikoista oli jäänyt. Melkoisen tovin käytin noiden kappaleiden sovittelemiseen, mutta sain kuin sainkin onnistuneen lopputuloksen. Kuinka moni osaa esimerkiksi sanoa, että tuo kansi on koottu neljästä palasesta, yksi sivuista kolmesta palasesta ja pohja jäi vallan päällystämättä, muissa laatikoissa sekin sai tapettipinnan.

Pakatessani lankoja ja laukkuja takaisin uusiin hienoihin laatikoihin onnittelin itseäni, sillä melkoisen kasan euroja olisin saanut latoa tiskiin, jos olisin liikeestä ostanut kuusi tämän kokoista sisustuslaatikkoa.