Enkelistä ankaksi

Olemme saaneet Herra Kirjoituksen äidiltä jo vuosia sitten Naantalin tuliaisina aivan ihanan Stenvallin Ankat- sarjaan kuuluvan taulun. Tai siis tarkemmin sanoen maksikokoisen kortin, jossa on itsessään passepartout valmiina. Kuvan nimenä on "Ei pisaraakaan" ja olen haaveillut sen sijoittamisesta kylpyhuoneeseen niin kauan kuin se on meillä ollut.

Hain siihen ensin useiden vuosien ajan valmiita kehyksiä ja olin aivan innoissani, kun luin suomalaisesta keksinnöstä eli pahvisista vaihtokehyksistä, jotka olisivat olleet keveytensä vuoksi täydelliset tuohon kuvaan. Täydellisyys vain katosi siihen, että noiden kehysten väri ei sopinut kylpyhuoneemme väreihin. Sopivaa sävyä ei löytynyt myöskään valmiiden kartonkien joukosta, vaikka kävin läpi kaikki oman kaupunkimme askarteluliikkeet Tiimaria myöten ja naapurikaupunkien Sinellit ja Sinooperit lisäksi. Olin näet ajatellut tehdä pahvikehykset itse valmiiden kehysten sopimattominen värien takia, mutta ei sekään onnistunut, kun oikeaa sävyä ei löytynyt kartongeistakaan.

Tuo ankkakuva pyöri kauan laatikossani saamatta kunnollisia kehyksiä ja ilman kehyksiä en halunnut sitä esille laittaa. Ongelma ratkesi, kun löysin kotikotoa äitini arpavotoksi saaman varsin hirvittävän enkelitalun. Taulua ei koskaan ollut ripustettu seinälle, koska se oli sanalla sanoen karmea... Kuvasta saa jonkinlaisen käsityksen taulusta, paitsi ettei sen näytä enkeliosan värien todellista kirkkautta ja metallinhohtoa. Kuvassa myös tarpeettomaksi käynyt spraymaali, jonka senkin sain kotikotoa käyttööni, tarpeeton siksi, ettei sitä tarvittukaan tässä projektissa, vaikka olin varautunut maalaamaan kehykset uudelleen.

Minä "teurastin" sydämettömästi tuon taulun eli irroitin kehykset liimauksistaan ja poistin lasin ja hetken herkinnan jälkeen myös likaisen kultaisen värisen passepartout', joka sai kuvan näyttämään tunkkaiselta. Yksinään nuo ohuet kultakehykset näyttivät varsin tyylikkäiltä ja totesin, ettei niitä tarvitsekaan maalata.

Koska enkeli oli pystykuva ja ankka vaakasuuntainen, täytyi myös ripustuslenkin paikka vaihtaa. Uskomatonta kyllä noissa halpiskehyksissä oli pahvissa valmiina viilto myös ripustuslenkin vaakasuuntaista kiinnittämistä varten. Lenkki oli kiinni niinkin vahvasti kuin teipin kappaleella eli teippi irti, koukku uuteen paikkaan ja uudella teipillä kiinni.

Passepartout'na toimi työpaikan luonnonvalkoinen jätekartonki eli sitäkään ei tarvinnut ostaa kaupasta, vaikka se kokonsa puolesta olikin pikkuisen kapea kehyksiin. Kun kymmenenen kerran siirtelin noita lisäpalojen teippauksia saadakseni tausta pahvista oikean kokoisen, muistin taas, miten kannattaisi käyttää mittanauhaa eikä toimia vain silmämääräisesti. No, minähän pidän itseni haastamisesta.

Kun tausta oli valmis, kiinnitin kuvan siihen kaksipuolisella teipillä. Tällä kertaa tajusin tarkistaa kohdan tarkasti ennen kiinnitystä, koska korttiin olisi jäänyt irroittamisesta rumat jäljet.

Kehys sai irrotusvaiheessa aika pahasti siipeensä, sillä taustapahvi oli liimattu kehykseen kiinni ja irroitin sen ruokaveitsellä vähemmän helläkätisesti. Kokoamisvaiheessa kehys oli kolmena kappaleena, mutta kuumaliimalla onnistui sekä kehyksen kokoaminen että taustapahvin kiinnittäminen. Oman haasteensa tuohon lisäsi se, että kehyksen keventämiseksi jätin lasin pois taulusta ja niinpä kehyksen sisältö jäi ohuemmaksi kuin lasin kanssa, mutta sain kuitenkin liimaa sopiviin väleihin pursottamalla kehyksen ja taustan ottaamaan toisiinsa kiinni.

Valmis lopputulos, vaikkakaan ei vielä paikalleen ripustettuna.

Minusta se vaan on ankkana paljon parempi kuin enkelinä ja minä parasta - ihan ilmainen hieno taulu! Toivottavasti oveen laittaminen ei vie sitä samaa viittä vuotta kuin kehystäminen.