Miehen lompakko

Jälleen kerran tuli todistettua kaksi asiaa. Pienten asioiden aikaansaaminen on se kaikkein hankalin ja jotain on tosiaan tapahtunut allekirjoittaneen päässä. Ensimmäisestä on todisteena se, että mies esitteli saumoista repsottavaa lompakkoaan varmasti jo kuukausi sitten ensimmäisen kerran. "Mä korjaan sen kohta" - lupailin, mutta korjaamatta se jäi. Kunnes saumapako oli ehtinyt niin pitkälle, että siihen oli tosiaan pakko puuttua.

Normaalitilanteessa olisimme kävelleet seuraavalla kauppareisulla sellaiseen paikkaan, josta olisimme voineet ostaa uuden lompakon. Edellinen roskiin ja uusi käyttöön ja kaikki olisi taas hyvin. Nyt sen sijaan minun oli aivan pakko päästä kokeilemaan sitä, josko saisin sen sittenkin korjattua uuteen uskoon ja sitten vasta harkitaan uuden hankkimista.

Tältä miehen lompakko näytti ennen korjauksen aloittamista. Oikein kunnon höröttävä saumahan se siinä.

Korjaamiseen tarvittiin neulan ja langan lisäksi pihditkin, koska sormivoimilla neulaa ei saanut painettua nahasta läpi ja se hidasti korjauksen etenemistä. Parikymmentä minuuttia myöhemmin lompakko näytti tältä, ikään kuin ei mitään aukinaista saumaa koskaan olisi ollutkaan.

Emme siis ostaneet uutta lompakkoa, vaan vanha pääsi entistä ehompana käyttöön.