Olen luonteeltani hätäinen ihminen, jonka pitäisi saada paljon, paljon aikaan ja jos jokin työ viivästyy tai sen loppuun saattaminen kestää mielestäni kovin kauan, alan tuskastua siihen. Niin oli käydä tämän verhoprojektin kanssa, vaikka rakkaani miten auttoi ja antoi hyviä ideoita.
Aika pitkään noita kappaleita sai lattialla pyöritellä, jotta sai lopullisen muotonsa ja liinat asettuivat paikoilleen. Lopulta verhosta lopulta muotoutui aika hauska. Tosin nuo liina venyivät silitettäessä niin paljon, että jouduin jättämään keskimmäiseksi suunnittelemani oranssin raidan vallan pois, kun sille ei ollut enää tilaa.
Kokosin verhon suurimmalta osaltaan käsin, koneella ompelin vain ylälaitaan tulleen lakanakankaasta tehdyn ripustussuikaleen ja kiinnitin verhon siihen. Se ei tietenkään näy kuvissa, koska sen ei ole tarkoitus näkyä verholaudan alta.
Jonkin verran jouduin vielä ikkunassa tekemään korjauksia, jotta sain liinat asettumaan niin kuin halusin, ja loppupeleissä olen tulokseen kohtuullisen tyytyväinen.
Tässä siis kolme ja puoli metriä virkattua liinaa, olkaa hyvät:
Tämän viimeisen kuvan otin ilman salamaa eli ohuudestaan huolimatta verho myös pimentää jonkin verran.
Jossain takaraivossa kutkuttaa ajatus, että josko sittenkin vielä yksi. Jos yhdistäisi sen oranssin erikoisen muotoisen liinan, joka ei ole soikio eikä tähti vaan jotain siltä väliltä, keltaisiin ja vaaleanpunaisiin liinoihin, heittelisi tehosteeksi tummaa ruskeaa ja pikkuisen vihreää...Toistaiseksi kuitenkin pakkaan ylijääneet liinat pois ja keskityn näreptelemään muuta.
perjantai 5. lokakuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti