Ensiksi aloitetaan siitä, että käsi pystyyn siellä ruudun takana se, joka käy meillä sotkemassa. Olemme olleet melkein viikon poissa kotoa ja kun tänä aamuna katselin ympärilleni tajusin pölypallojen ja roskien taas hiipineen nurkkimme. En kerta kaikkiaan voinut ymmärtää, miten se on mahdollista, eihän siitä suursiivouksesta ole niin kauaa ja sitä paitsi senkin jälkeen on imuroitu ja pyyhitty pölyjä ja vaikka mitä. Erityisen kamalassa kunnossa olivat eteinen ja kylpyhuone, niille oli kerta kaikkiaan pakko tehdä jotain.
Kun sitten aloitin imuroimisen, tein varsin mielenkiintoisia löytöjä. Eteisen matolta löytyi sammaleita useammasta paikasta. Kylpyhuoneesta löysin kourallisen havunneulasia ja entisen hirvikärpäsen. Yäk. Kuolleenakin se ötökkä on mitä inhottavin.
Tässä nyt taisikin käydä niin, että ne sotkevat syylliset löytyvät sittenkin lähempää kuin osasin ajatellakaan. Nyt on todisteet kuitenkin hävitetty ja paikat jälleen kerran kunnossa.
Ja sitten se otsikon toinen puoli. Herra Kirjoitus kävi läpi hanskojaan talven varalle jo kohta kaksi viikkoa sitten. Hänen lempihanskansa olivat muutoin hyvässä kunnossa, mutta molemmissa oli vuorissa peukaloissa reiät. Pienet reiät, joiden parsimiseen tai paikkaamiseen olisi mennyt ehkä kolme minuuttia tai maksimissaan viisi. Aika, joka olisi ollut irroitettavissa mistä tahansa päivästä tuon korjauksen tekemiseen, vaan enpä vaan mitenkään saanut aikaiseksi. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa asian kuntoon. Pehmeällä vaalealla puuvillalla tein peukkuihin pikkuiset paikat ja aikaa tosiaan meni se viisi minuuttia. Miksi ihmeessä se on niin kovin, kovin vaikeaa hoitaa tuollaisia pieniä asoita loppuun asti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti