Kotoilua

Vietimme herra Kirjoituksen kanssa viime viikonloppua kaupungissa. Ja vielä ilman mitään sen suurempaa suunniteltua ohjelmaa, vain Herra Kirjoituksella oli menoa vanhempiensa veneen noston merkeissä. Normaalistihan viikonloppumme menevät niin, että kun olemme kaupungissa, minä olen töissä vähintäänkin yhtenä päivänä, yleensä kahtena tai joskus jopa kolmena (eli perjantaina iltavuorossa, joka lasketaan kolmanneksi viikonloppuvuoroksi) päivänä tai sitten olemme maalla. Maalla oleminen on tietenkin erilaista kuin kaupunissa, mutta ei se kuitenkaan ole sama asia kuin olla kotona.

Tämän sateisen kesän ja vielä sateisemman syksyn jälkeen tuollainen viikonlopun mittainen hengähdystauko teki todella hyvää. Tämähän on se meidän "joka toinen vuotemme", jolloin tähän aikaan vuodesta pitäisi olla jo matkalaukut pakattuna, lentoliput odottamassa ja muutama viikko lomaa jossain lämpöisessä tiedossa. Tänä vuonna lomaa on vain viikko ja sekin menee sateisessa suomalaismetsässä rämpien eli ei kovin kadehdittava loma edessä. Tuonkin vuoksi jonkinlainen katkos tavalliseen oravanpyörään teki hyvää. Esiinkaivettu kirkasvalolamppu kun ei ihan korvaa kokonaista aurinkolomaa.

Uskomattoman rentouttavaa viettää pari päivää ilman sen suurempia suunnittelmia vain rentoa kotona oloa käsitöiden ja koneen kanssa. Valmistuneiden ja blogissa esiteltyjen tekeleiden määrästä varmaan huomasi sen, että kerrankin oli tosiaan aikaa sekä käsitöille että blogille.

Pitäisi ihan oikeasti useammin harrastaa tällaista suunnittelematonta yhdessäoloa, varata kaappiin jotain hyvää syötävää, joku kiva leffa ja vain olla - edes leffaa ei ole pakko katsoa, jos ei tunnu siltä.