Asiatonta asiaa asumisesta

Kadun vastakkaiselle puolelle on muuttanut jokin aika sitten uusia asukkaita. Tiedän sen siitä, että aikaisemmin autiona pysytellyt parveke on muuttunut ahkerasti käytetyksi. Tunnustan syyllistyväni asukasrasismiin, mutta olen kovasti tyytyväinen siitä, että meidän kotimme ja tuon mainitun asunnon välillä on kaksi suhteellisen leveää nurmikkokaistaletta, kaksi jalkakäytävää ja yksi reilun levyinen katu. Jaa että, miksikö näin? Ihan vaan siitä syystä, että kyseiset uudet asukkaat käyttävät parvekettaan tupakointiin ja he tekevät sitä usein. Esimerkiksi toissa aamuna lähdin aamun kahvakuulatunnille ennen yhdeksää - rouva oli kessulla takissa ja yöpaidassa. Palasin kahvakuulasta takaisin kymmenen aikaan- rouva oli saanut vaatteet päälleen ja oli taas tupakalla. Lähdin töihin puoli kahden maissa - jälleen parveke oli käytössä. Palasin iltayhdeksän jälkeen vain nähdäkseni pimeässä hehkuvan savukkeen pään. Enkä tasan usko, että nuo olivat ainoat kerrat, jolloin  parvekkeella tupakoitiin.

Meilläkin on valitettavasti yksi naapuri, joka tupakoi parvekkeellaan, mutta hän ei onneksi tee sitä noin usein ja lisäksi eläin toivossa, että perheeseen piakkoin muuttava pikkuihminen saa isin vähentämään kessuttelua.

Tupakoitsija ei sitä itse tajua ja jos tajuaa, useimmat eivät välitä, mutta se kessun katku kulkeutuu sieltä parvekkeelta myös muihin asuntoihin. On äärimmäisen mukavaa tuulettaa asuntoa eli jättää parvekkeen ovi auki ja saada tulokseksi raittiin ilman sijaan koko asunnon kattavat tupakankatku. Sillä siinä tilanteessa, kun sen lemun haistaa, on jo melkein liian myöhäistä mennä sulkemaan ovi. Toki sen voi tehdä ja mielellään mielenosoituksellisen lujaa, jotta toinen huomaa olleensa häiriöksi, mutta mitään apua siitä ei enää ole. Meillä ei onneksi kyse oli kuin hajuinhosta, mutta miten pärjäävät ne astmaatikkoraukat, jotka sattuvat saamaan sellaisen naapurin kuin kadun vastakkaisen puolen parvekeasuja? Muuttavat pois? Kärsivät hiljaa vinkuen ja vetävät vähän lisää "piippua"?