Olen hyvä perustelemaan asioita. Olen hyvä perustelemaan niitä muille, mutta vielä parempi olen perustelemaan niitä itselleni. Tyypillisimmillään systeemi menisi niin, että haluan jotain ja kolmessa sekunnissa olen keksinyt itselleni hyvät perusteet siihen, miksi näin on, miksi tarvitsen sen tai miksi juuri nyt on oikea aika karkkipäivälle tai jollekin vastaavalle.
Kaikista ostolakoista huolimatta onnistuin äärimmäisen näppärästi perustelemaan itselleni uusien alusvaatteiden ostamisen tarpeen heti nähtyäni Lidlin mainoksessa kuvat niistä. Minä ehdottomasti tarvitsen uudet mustat, nudet ja punaiset liivit ja niihin tietenkin sopivat alushousut. Jaa mikä ostolakko? no juu, mutta kun nämä ovat nyt niin edulliset ja käyttöliivini alkavat olla rikki ja... ja... ja... Myönnetään, että on totta, että nuo liivit ovat varsin edulliset ja yleensä vielä hinta-laatusuhteeltaan ihan loistavat, ne ovat ainakin aiemmin istuneet malliltaan todella hyvin. Eikä ole valetta sekään, että käyttöliivini alkavat olla tiensä päässä, mutta siitä huolimatta en välttämättä tarvitsisi noita. Voisin aivan hyvin kaivella kaappia ja etsiä korvaajat omista varastoista.
Kaikkien noiden perusteluiden jälkeen menin Lidliin tarkoituksenani ostaa itselleni uudet liivit ja alushousut tai siis kolmet liivit ja vähän useammat alushousut. Olin käyttänyt perusteena itselleni esimerkiksi sitä, että ansaitsen ne, koska teen lomallakin töitä ja tienaan extraa niihin. Kun sitten pääsin hyllystössä sille paikalle, jossa noiden vaatteiden olisi pitänyt olla, oli minua vastassa tyhjä kori. Siihen oli teipattu lappu, jossa kerrottiin, että toimitusvaikeuksien takia noita ei ollut saatavilla. Mahtavaa. Mietin hetken, että kumpi oli pahempi etukäteen kärsitty tunnontuska ostamisesta, joka ei realisoitunutkaan vai helpotus siitä, että ei sitten viime kädessä tarvitsekaan tehdä päätöstä siitä, ostaako vai eikö ostaa. Tällä kertaa siis ostolakko säilyi ja onni oli tyhjässä korissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti