Jämälankatossut

Jälleen kerran joutuu appiukkoni tyytymään tossuihin, jotka on tehty lankakorin rumimmista ja paksuimmista jämistä. Tähän on ihan perusteltu syy, aiemmin "kunnon fiinistä langasta" tekemäni tossut kestivät käytössä hiukan yli vuoden, nyt olen parsinut ne pariin kertaan ja pohjat ovat niin syöpyneet, että tossut pitää pohjata uudelleen, jos niistä haluaa jonkinlaista käyttökamaa. Sen sijaan epämääräisistä jämistä tehdyt tossut ovat kestäneet huomattavasti kauemmin, joten päätin käyttää tätä hyväksi havaittua taktiikkaa.

Olisko nämä nyt neljännet tossut vuoden 2009 jälkeen, jotka olen appiukolle tehnyt. Paras kiitos tekijälle on tietenkin se, että räpellykset pääsevät käyttöön ja kuluvat puhki. Jos hänellä on ne edelliset Kelo-tossut tallella, teen niihin uudet pohjat, nyt kun hänellä on uudet tossut käytössä.

Lankoina tosiaan paksuimmat ja epämääräisimmät vyötteettömät nöttöset, mitä varastoistani löysin. Seassa jotain buklee-lankaa ja mohair-tyyppistä sekä ohutta villasekoitetta. Jossain kohtaa lankoja oli kolme, jossain neljä, jotta tossuista tuli tukevat.

Tavallisen pohjan lisäksi tein näihin langoista ja rikkinäisistä nylonsukista ja sukkahousuista leikkaamistani kuteista lisäpohjan, jonka vahvistin vielä nahkapohjalla. Toki niin päin, että mokkapinta jäi ulospäin, jotta se ei olisi niin liukas. Herra Kirjoitus toimi koekaniinina ja jalkamittana ja totesi tossujen olevan todella pehmeät.

Appiukon toiveesta merkkasin toisen tossun pienellä tupsulla. Hän kun haluaa aina käyttää tossuja samoissa jaloissa ja tarvitsee siksi toiseen merkin.