"Ei minulla ole ollut koskaan rahaa..."

Koin melkoisen valaistumisen eräässä kahvipöytäkeskustelussa, kun kuulin tuon "ei minulla ole koskaan ollut rahaa karkkeihin"- lauseen. Sanojana oli eläkeikää lähestyvä mies, jonka tulot ovat jo vuosikymmeniä olleet luokkaa, josta meikäläinen voi vain haaveilla. Ja käsittääkseni ei se lapsuuskaan, niin pula-ajan sävyttämää kuin on ollutkin, ole sieltä köyhimmästä päästä ollut. Heillä ei kotona makeisia jaeltu, eikä hän ole kokenut myöhemminkään tarvetta ostaa niitä - ei itselleen, eikä omille lapsilleen. Samaa makeisetonta linjaa jatketaan kuulemma myös kolmannen polven suhteen. Kyseessä on siis ehdottoman tietoinen valita asiasta, johon ei ole varaa. Näin hän myös totesi keskustelun jatkossa eli kyse on valinnasta, mitä haluaa ostaa ja mistä maksaa.

Olen usein kokenut huonoa omaa tuntoa ja saanut nilkkaan potkimisia siitä, kun olen sanonut jostain asiasta, että minulla ei ole rahaa siihen. Se kun yleensä on tarkoittanut juuri tuota samaa asiaa, tietoista valintaa siitä, mihin minulla ei ole varaa. Tiedän saaneeni pihin maineen esimerkiksi siitä, etten arvosta ravintolan kahveja riittävästi maksaakseni niistä noin kolmea euroa kuppi. Miksi maksaisin, jos samalla rahalla saan paketillisen kahvia ja siitä kotona vähällä vaivalla keitettyä monta kymmentä kupillista vähintäänkin yhtä hyvää ellei jopa parempaa kahvia.

Taidanpa shokeerata kaverini seuraavalla kertaa käyttämällä sanontaa: olen tehnyt tietoisen valinnan siitä, että en halua käyttää rahaa tähän. Sen sijaan, että sanoisin, että minulla ei ole siihen varaa/rahaa. Tietoinen valinta kuulostaa paljon syvällisemmältä ja harkitummalta ratkaisulta, kuin rahattomuuden toteaminen, vaikka kyse on periaatteessa samasta asiasta.

Omalla kohdallani olen myös huomannut hyväksi tavaksi miettiä aina, montako tuntia joudun tekemään töitä saadakseni kasaan sen summan, mitä kyseinen tavara/tuote/palvelu maksaa. Karsii kummasti ostohimoja ja lisää "ei minulle ole koskaan ollut rahaa tuohon" lauseen käyttöä. Myönnän olevani nipo senkin asian suhteen, mutta tuo sama tehtyjen työtuntien ja niistä maksettujen verojen ajatelleminen saa aikaan sen, etten käytä sellaisia palveluita, joista ei makseta veroja. Tuo edeltävä lause pitäisi ehkä muotoilla muotoon "joiden suorittaja ei hoida laillisia velvotteitaan" eli ei kotona tehtyjä rahalla maksettavia kynsiä, ripsiä tai vastaavia minulle, ei myöskään pimeätä siivouspalvelua, josta vielä kehdataan pyytää ihan poskettomia hintoja. Jos minä maksan jokaisesta ansaitsemastani kolikosta verot, en todellakaan kanna niitä jollekin sellaiselle, joka ei niin tee. Itsekästä tai ei, miksi jonkun pitäisi saada pitää koko hyöty työnsä tuloksista, kun muutkaan eivät saa. Eri asia sitten, jos näitä vaihdellaan palvelus palveluksesta tyyppisesti, silloin asia on mielestäni ihan ok, kun kumpikin tekee sitä mitä paremmin osaa.

Nyt kun olen sisäistänyt tämän tietoisen valinnan mahdollisuuden, yritän muistaa käyttää sitä erityisesti kaikenlaisten herkkujen ostamisen suhteen. Joko niin, että teen tietoisen valinnan siitä, että tietyt tuotteet vaan ovat sellaisia, joihin minulla ei ole rahaa tai sitten niin, että valitsen herkuiksi juuri niitä parempia vaihtoehtoja.