Tammikuun tase

Vuoden ensimmäinen kuukausi on siis elettynä - ja aika kovat tavoitteet itselleni pistin tuossa vuoden aluksi.

Talousosastolla en ole saavuttanut tavoitteita, alkukuusta kokosin kuitteja ja laskin kuluja innokkaasti, mutta kolmen viikon kohdalla tapahtui jonkinlainen sekoaminen - osan kuiteista hävitin vahingossa, loppuja en sitten jaksanut ottaa talteen. Eli todellisista kuluista ei mitään tietoa. Pikaruokaa syötiin liian usein, mutta karkkeja en sentään loppukuusta ostanut.

Vuoden ensimmäisenä päivänä en ostanut mitään, mutta toisena päivänä tuli sitten tuhlattua senkin edestä. Kävimme Herra Kirjoituksen kanssa syömässä ulkona meille harvinaisen yhteisen arkivapaan kunniaksi, kulut 20€. Lisäksi Citymarketit aloittivat perinteisen euron päivä kampanjansa vuoden aluksi, josta kävin poimimassa matkaan liki 10 kg erilaisia sitrushedelmiä eurolla kilo ja lisäksi leipää. Prisma puolestaan tarjosi paikallisia tomaatteja alle 3€ kg, joten ne ja maidot sekä euron hintainen tarjous DVD tuli poimittua sieltä mukaan. Mietin kyllä pitkään rikkooko DVD "en osta mitään sääntöä", mutta koska kyseessä oli kulttuurileffa (Sinuhe Egyptiläinen) ja Herra Kirjoitus halusi sen, päätin etten voi kieltäytyä.

Kolmantena päivänä lipesin jo ostolakosta, mutta perustellusta syystä. Öljysuihkepullomme hajosi viime vuonna ja sen jälkeen on vuokien rasvaaminen ollut toivottoman suttuista, puhumattakaan ovien saranoiden käsittelystä tai salaatin suihkuttamisesta. Nyt kun Lidl tarjosi kaksi suihkepulloa (etikka ja öljy) viidellä eurolla, päätin, että ne helpottavat elämääni enemmän kuin niiden ostamatta jättäminen kiilottaa gloriaa (pitää siis ennen kuun loppua poistaa yksi tavara enemmän, jotta ollaan tasapainossa). Samalla reissulla poikkesimme myös HalpaHallissa, josta mukaan lähti levitteen, leivän ja taateleiden lisäksi neljän kappaleen paketti Nutriletin Lemon Cheesecake ateriapatukoita ja Omar-munkit meille ja appivanhemmille saunareissun kastamiseksi. Turhiahan nuo olivat, mutta maistuivat sekä heille että meille - olkoot ne vuoden ainoat ja seuraavalla kerralla vien vaikka porkkanoita (eivät tasan ole yhtä pidettyjä). Kokonaissumma 17,12€ (josta 5,15€ noihin munkkeihin).

Seuraavilla kauppareisulla ostetiin vain "välttämätöntä" ja palautettiin kauppaan pulloja, lopputulos 1,88€. Kun halusin ostaa diettiäni varten Nutriletin vadelma-rahka pirtelöä, tuli ostettua vähän muutakin ja kyseisen päivän kauppalasku pompsahti lukemaan 27,57 ja sisälsi pääsääntöisesti kaikkea turhaa. Kun summaan lisää lisäksi ulkona syömisestä ystävän kanssa aiheutuneet kulut 22,70€, ollaankin ruoka- ja taloustarvikkeiden osalta mukavassa summassa 105,52€, vaikka kuu on vasta puolessa.

Lisäksi korjautin lempisaappaideni vetoketjun, mikä kustansi 10€. Valokuvalasku oli 18,14€, vesilasku kolmelta kuukaudelta 33,76€ ja kuukauden sählölasku 31,89€. Lisäksi tammikuuhun pamahti ammattijärjestön vuosimaksu 50€.

Repäisin ja kävin parturissa leikkauttamssa hiukseni, laskua kertyi irvistyttävät  30€, mutta onpas nyt sitten kivannäköinen tukka pitkästä aikaa.

Suuret suunnitelmani laskujen maksamisesta ennakkoon kaatuivat pankkiviiveeseen ja pankki olikin rouhaissut maksut tililtäni vasta tämän vuoden puolella. Päätin kuitenkin olla muuttamatta laskelmia ja olla huomioimatta noita tammikuun kuluiksi eli periaatteessa kulut ovat siis ajalta 3.1.-31.1.

Ruoka ja talous 105,52 €
Asuminen: 91,73€ (vesilasku, sähkölasku ja puhelinlaskut)
Muut 183,14 € (DVD, spray-pullot, saappaiden korjaus, valokuvat, parturi, ay-maksu, apteekki, punaisen ristin jäsenmaksu, tuliaisia kummipojan isosiskolle, lahja ystävälle kesäksi, synttärilahja itselle, mihin meni noin 100€)

Visaa maksoin 110€ (siinä siis joulukuun visalasku ja tammikuun visaostot, jotka maksoin pois etukäteen. En kirjannut visaa menoksi, koska silloin samat asiat tulisi laskettua toiseen kertaan, kuten tuo apteekkilasku, ulkonasyöminen jne, jotka on jo kertaalleen laskettu menoiksi.

Toki tässä on nyt sitten valheellista se, etten saanut Herra Kirjoitukselta hänen maksamiensa ruokaostosten kuitteja läheskään kaikkia, joten tuo ei ole koko totuus ruokamenoista. Puhumattakaan siitä, että myös osa omista kuiteistani on hukanteillä eli mitään käryä todellisista kuluista ei ole.

Ostoksettomat päivät:
1.1., 4.1., 5.1., 6.1., 7.1., 8.1., 10.1., 11.1., 12.1.,  13.1., 14.1., 15.1., 16.1., 17.1., 19.1.,  25.1., 26.1, 28.1.

Muovikasseja en ole ostanut (Herra Kirjoitus osti yhden ja potee siitä kovasti huonoa omaa tuntoa), en myöskään kosmetiikkaa, vaatteita tai kenkiä. 

Ruokahävikkiä valitettavasti oli neljän homehtumaan päässeen pitkon siivun ja kolmannes kurkun verran. 

Töitä on tullut tehtyä kiitettävästi, nopeasti laskien olen tehnyt  10 ylimääräistä työpäivää.

Paino ei ole muuttunut, ei ainakaan oikeaan suuntaan. Vakaan en ole tehnyt loppukuusta tuttavuuttaa, joten helmikuussa keskityn enemmän tähän.

Liikuntatavoite on saavutettu, vähintään 10 000 askelta jokaiselle päivälle.


Tavaroita on tullut lisää 8 kpl ( suihkepullot, DVD, lahjakengät äidiltä, takki, pipo, kaulahuivi, kaadin ja lankoja)
Tavaroita on poistettu monta ja niistä osa on pakattu valmiiksi ensi vuoden joulupataa varten eli joulupata laatikkokin on hommattu.

Jämälankatossut

Jälleen kerran joutuu appiukkoni tyytymään tossuihin, jotka on tehty lankakorin rumimmista ja paksuimmista jämistä. Tähän on ihan perusteltu syy, aiemmin "kunnon fiinistä langasta" tekemäni tossut kestivät käytössä hiukan yli vuoden, nyt olen parsinut ne pariin kertaan ja pohjat ovat niin syöpyneet, että tossut pitää pohjata uudelleen, jos niistä haluaa jonkinlaista käyttökamaa. Sen sijaan epämääräisistä jämistä tehdyt tossut ovat kestäneet huomattavasti kauemmin, joten päätin käyttää tätä hyväksi havaittua taktiikkaa.

Olisko nämä nyt neljännet tossut vuoden 2009 jälkeen, jotka olen appiukolle tehnyt. Paras kiitos tekijälle on tietenkin se, että räpellykset pääsevät käyttöön ja kuluvat puhki. Jos hänellä on ne edelliset Kelo-tossut tallella, teen niihin uudet pohjat, nyt kun hänellä on uudet tossut käytössä.

Lankoina tosiaan paksuimmat ja epämääräisimmät vyötteettömät nöttöset, mitä varastoistani löysin. Seassa jotain buklee-lankaa ja mohair-tyyppistä sekä ohutta villasekoitetta. Jossain kohtaa lankoja oli kolme, jossain neljä, jotta tossuista tuli tukevat.

Tavallisen pohjan lisäksi tein näihin langoista ja rikkinäisistä nylonsukista ja sukkahousuista leikkaamistani kuteista lisäpohjan, jonka vahvistin vielä nahkapohjalla. Toki niin päin, että mokkapinta jäi ulospäin, jotta se ei olisi niin liukas. Herra Kirjoitus toimi koekaniinina ja jalkamittana ja totesi tossujen olevan todella pehmeät.

Appiukon toiveesta merkkasin toisen tossun pienellä tupsulla. Hän kun haluaa aina käyttää tossuja samoissa jaloissa ja tarvitsee siksi toiseen merkin.

"Ei minulla ole ollut koskaan rahaa..."

Koin melkoisen valaistumisen eräässä kahvipöytäkeskustelussa, kun kuulin tuon "ei minulla ole koskaan ollut rahaa karkkeihin"- lauseen. Sanojana oli eläkeikää lähestyvä mies, jonka tulot ovat jo vuosikymmeniä olleet luokkaa, josta meikäläinen voi vain haaveilla. Ja käsittääkseni ei se lapsuuskaan, niin pula-ajan sävyttämää kuin on ollutkin, ole sieltä köyhimmästä päästä ollut. Heillä ei kotona makeisia jaeltu, eikä hän ole kokenut myöhemminkään tarvetta ostaa niitä - ei itselleen, eikä omille lapsilleen. Samaa makeisetonta linjaa jatketaan kuulemma myös kolmannen polven suhteen. Kyseessä on siis ehdottoman tietoinen valita asiasta, johon ei ole varaa. Näin hän myös totesi keskustelun jatkossa eli kyse on valinnasta, mitä haluaa ostaa ja mistä maksaa.

Olen usein kokenut huonoa omaa tuntoa ja saanut nilkkaan potkimisia siitä, kun olen sanonut jostain asiasta, että minulla ei ole rahaa siihen. Se kun yleensä on tarkoittanut juuri tuota samaa asiaa, tietoista valintaa siitä, mihin minulla ei ole varaa. Tiedän saaneeni pihin maineen esimerkiksi siitä, etten arvosta ravintolan kahveja riittävästi maksaakseni niistä noin kolmea euroa kuppi. Miksi maksaisin, jos samalla rahalla saan paketillisen kahvia ja siitä kotona vähällä vaivalla keitettyä monta kymmentä kupillista vähintäänkin yhtä hyvää ellei jopa parempaa kahvia.

Taidanpa shokeerata kaverini seuraavalla kertaa käyttämällä sanontaa: olen tehnyt tietoisen valinnan siitä, että en halua käyttää rahaa tähän. Sen sijaan, että sanoisin, että minulla ei ole siihen varaa/rahaa. Tietoinen valinta kuulostaa paljon syvällisemmältä ja harkitummalta ratkaisulta, kuin rahattomuuden toteaminen, vaikka kyse on periaatteessa samasta asiasta.

Omalla kohdallani olen myös huomannut hyväksi tavaksi miettiä aina, montako tuntia joudun tekemään töitä saadakseni kasaan sen summan, mitä kyseinen tavara/tuote/palvelu maksaa. Karsii kummasti ostohimoja ja lisää "ei minulle ole koskaan ollut rahaa tuohon" lauseen käyttöä. Myönnän olevani nipo senkin asian suhteen, mutta tuo sama tehtyjen työtuntien ja niistä maksettujen verojen ajatelleminen saa aikaan sen, etten käytä sellaisia palveluita, joista ei makseta veroja. Tuo edeltävä lause pitäisi ehkä muotoilla muotoon "joiden suorittaja ei hoida laillisia velvotteitaan" eli ei kotona tehtyjä rahalla maksettavia kynsiä, ripsiä tai vastaavia minulle, ei myöskään pimeätä siivouspalvelua, josta vielä kehdataan pyytää ihan poskettomia hintoja. Jos minä maksan jokaisesta ansaitsemastani kolikosta verot, en todellakaan kanna niitä jollekin sellaiselle, joka ei niin tee. Itsekästä tai ei, miksi jonkun pitäisi saada pitää koko hyöty työnsä tuloksista, kun muutkaan eivät saa. Eri asia sitten, jos näitä vaihdellaan palvelus palveluksesta tyyppisesti, silloin asia on mielestäni ihan ok, kun kumpikin tekee sitä mitä paremmin osaa.

Nyt kun olen sisäistänyt tämän tietoisen valinnan mahdollisuuden, yritän muistaa käyttää sitä erityisesti kaikenlaisten herkkujen ostamisen suhteen. Joko niin, että teen tietoisen valinnan siitä, että tietyt tuotteet vaan ovat sellaisia, joihin minulla ei ole rahaa tai sitten niin, että valitsen herkuiksi juuri niitä parempia vaihtoehtoja.

Villaiset pöksyt pikkumonsterille

Rakas kummipoikamme täyttää kohta vuoden ja päätin jo sillä kohtaa, kun minusta tuli hänen kumminsa, että hän tulee jossain vaiheessa saamaan monsteripöksyt, jotka olin jo vuosia sitten nähnyt Paulan kupla-blogissa.

Nyt on ne sitten on tehty, kaikki langat seiskaveikkaa, väreinä farkunsininen, viininpunainen, valkoinen, musta ja Duo harmaa. Langan menekki liki 300g.

Hampaat ja silmät silmukoin jälkikäteen. Hampaissa on kolmella kerroksella neljä silmukkaa ja viimeisellä kerroksella kaksi silmukkaa. Silmiin käytin Kupla-blogin kuvasta laskemaani 9x7 silmukan kaaviota, joka on alla. Ruksit ovat valkoisia tyhjä osa mustaa.

Näissä pitäisi olla kasvunvaraa, joten toivon, ettei kummipoika tässä vaiheessa huku niihin. Tiedän, ettei poika varmastikaan arvosta näitä kovasti, mutta toisaalta hän on vielä liian nuori protestoimaan ja uskoakseni vanhemmat pitävät pehmeistä paketeista. Jotta lahjus ei olisi ihan pettymys, on mukana myös lelu, pojille sopivasti pärisevät ja virikkeellinen.

Nyt on lämmintä

Olin tuskin ehtinyt valittaa ystävällinen Ievuskaiselle, että olen sellaisessa tilanteessa, ettei minulla ole oikein kunnon lämmintä talvitakkia. Takit, jotka minulla on käytössä ovat peräisin vuosilta 1994 ja 2000, käyneet useamman kerran pesussa, joten niissä ei juuri ollut toppauksia jäljellä.

Olin kuitenkin päättänyt lisätä sen verran aluskerroksia ja sinnitellä niillä vielä tämän talven ja hankkia uutta vasta sitten ensi syksynä. Sitten kuitenkin silmiini osui naamakirjassa annetaan osastolla toppatakki, joka oli pyörinyt siellä jo hetken. En tiedä, mikä mielijohde sai minut tarttumaan tilaisuuteen ja varaamaan tämän ilmaiseksi tarjolla olleen takin. Koko ei ollut lähelläkään sitä, mitä normaalisti käytän, mutta ajattelin, että kokeillaan ja olin jo miettinyt valmiiksi senkin, että siirrän sen sitten tuonne poistolaatikkoon ja vien hyötykäyttöön Sininauhaan, jos ei takki minulle sovikaan.

Herra Kirjoitus sen poikkesi minulle työmatkallaan noutamassa ja yllätys oli mekoinen, kun takista selvisi ensi tarkastelulla, että se on käännettävää mallia eli sitä voi käyttää tummempana tai vaaleampana ja että se todellakin on lämmin, koska sen täytteenä oli untuvaa. Kun kaiken lisäksi vielä se osoittautui liki sopivan kokoiseksi, olin myyty. Liki sopivan kokoinen tarkoittaa tässä tilanteessa samaa kuin aavistuksen tiukka, vetoketju meni kiinni, mutta väljyysvaraa ei juuri ollut.
Samaan ilmaiseen pakettiin sain myös takkiin sopivat 100% villaa olevat pipon ja kaulahuivin, aivan uudenveroiset ja todella lämpimät nekin.

Olen siis saanut uudet ja tyylikkäät talvivaatteet ilmaiseksi. Näillä on turvattu ensi talvikin. Rahaa ei siis käytetty eli ostanut en ole mitään, mutta tavaramäärä kyllä kasvoi kolmella, mikä lisää vastaavasti poistettavien määrää.

Jos kerran toiveeni toteutetaan tällaisella täsmällisyydellä (valita, ettei ole kunnollista lämmintä takkia, löydä sellainen ilmaiseksi tuota pikaa), pitänee miettiä hyvinkin tarkaan, mitä seuraavaksi toivoo. Lottovoittoa ehkäpä?

Ongelmana visa

Minulla on jälleen kerran visakorttiin liittyvä ongelma. Valitettavasti ongelmani ei ole se perinteinen "visa tapissa ja rahat ei riitä", joten siihen en osaa ongelmanratkaisua tarjota. Ongelmani on taloudellishallinnollinen. Pankkini ei anna tavalliselle luottokelpoiselle henkilölle korttia, jossa ei olisi jotain luottoliitosta (siis visaa, masteria tai vastaavaa) mukana ja olen kokenut visakortin monessa kohtaa käteväksi esimerkkeinä mainittakoon vaikka ulkomailla maksaminen, ebay-ostokset ja ne tilanteet kun lahopää on unohtanut siirtää sinne käyttötilille rahaa. Olen toki huomannut sen, että pankki on säännöllisin väliajoin ehdotellut luottorajan nostoa, mutta en ole kokenut sille tarvetta. Korttini on lisäksi sitä mallia, että koko saldo on maksettava pois kerralla eli mitään luottokoukkua ei pääse syntymään.

No missä sitten on ongelma? Kirjanpidossa ja ostostosten kirjaamisessa. Kaikkein yksinkertaisinta olisi toki jättää visa käyttämättä vallan, mutta mutta... kuten olen sanonut maksan kortistani kuukausimaksun, joten ihan periaatteen vuoksi käytän visaa kerran pari kuukaudessa, jotta saan vastinetta maksamalleni kuukausimaksulle. Nyt kun olen tehnyt tammikuun ajan tarkempaa talousseurantaa, olen törmännyt ongelmaan, miten kirjaan visamaksut. Jos kirjaan esimerkiksi ruokakauppaan maksetun summan ruokiin, se menee sinne minne kuuluukin, mutta entäs kun visa aikanaan tulee maksettavaksi. Jos silloin kirjaan visa-laskun taas menoihin, tulevat kulutussummat tuplattua ja menot näyttävät hirveän paljon isommilta.

Jos maksetaan vanhoja velkoja pois, ymmärrän että visa kirjataan menoksi, mutta kun tässä tilanteessa kyse on enemmänkin olemassaolevien rahojen siirtämisestä oikeasta taskusta vasempaan. Ainakin tammikuun osalta tein sen päätöksen, etten kirjannut visaa menoksi (vaikka kyseinen summa onkin pois käytettävistä olevista rahoista), koska tässä laskussa maksoin sekä joulukuun ostoksia, jolloin en vielä pitänyt tarkkaa budjettikuria, että kaikki tähän asti kertyneet tammikuun ostokset, jotka olin jo kertaalleen merkinnyt omiin ostosluokkiinsa kuuluviksi. Pitänee sitten jatkossa miettiä, miten toimia, jätänkö visan vallan käyttämättä vai maksanko laskun jatkossakin ennakkoon, jolloin kulut jäävät oikean kuun puolelle.

Pienin askelin

Kuun puoliväli on saavutettu ja etenen kohti tavoitteitani pienin askelin. Olen pitkään kipuillut vaatekaappini kanssa ja miettinyt tehdä niille vaatteille, jotka ovat minulle liian isoja, eivät mene kaupaksi kirpputorilla, mutta eivät kuitenkaan ole roskiskunnossa. Tänään sitten otin itseäni niskasta kiinni ja otin yhteyttä paikalliseen Sininauhaan.

Siellä suhtauduttiin kovin positiivisesti ajatukseen vaatelahjoituksesta, koska heillä on tarve nimenomaan käytetystä arkivaatteesta, jota he antavat ensisuojan asukkaille. Puhdasta ja ehjää arkivaatetta oli heidän toiveensa, ei korkkareita eikä pukuja ja kauluspaitoja. Tähän vuoden aikaan toki se, mitä lämpimämpää vaatetta sen parempi ja mitä isompia kokoja sen parempi. Ensi sijaisesti siis miehille, mutta myös naisille. Kun vielä erikseen kysyin siitä, että pitääkö vaatteiden olla muodikkaita, niin sain vastauksen, ettei tarvitse. Tärkeimmät kriteerit olivat puhtaus ja ehjyys (paikattua ja parsittuakin sai olla), koska heidän asukkaillaan saattaa kuulemma olla tullessaan yllä rikkinäistä ja likaista, mutta sitä he eivät anna näille käyttöön varastoistaan, vaan haluavat tarjota puhdasta ja ehjää.

Nyt sitten vain kasaamaan varastoista ne sellaiset vaatteet, jotka täyttävät nuo kriteerit ja sitten viemään tuonne. Kotikotoa mielessäni on ainakin pari sellaista vaatetta, jotka laitan tuonne samaan pakettiin eli voin viedä ne vasta sitten, kun ensin seuraavan kerran pääsen käymään kotona.

Toivottavasti tämä on nyt sitten se paikka, jota olen niin moneen kertaan etsinyt. Paikka, jonne kelpaavat käytetyt vaatteet ja jossa ne tulevat uudelleen käyttöön ja tarpeeseen. Inhoan ajatusta roskiin heittämisestä, koska vaatteella on vielä selkeästi käyttöikää, mutta tässä nykyisessä tavaraähkyssä se ei kelpaa tavalliselle trenditietoiselle kuluttajalle - minulle ne kelpaisivat, jos olisivat oikeaa kokoa, mutta minä en olekaan tavankuluttaja.Valitettava tosiasia on, että yhteiskunnassamme jako menee juuri näin, parempiosaisilla on liikaakin kaikkea ja toisilla ei oikeastaan mitään ja nämä heikoimmassa asemassa olevat joutuvat sitten tyytymään annettuihin almuihin. Tämän ajatuksen johdattamana yritän katsoa, että kaikki tuonne Sininauhaan päätyvät tuotteet ovat todellakin kriteerien mukaisia eli ehjiä ja puhtaita ja sellaisia, joita voisin itsekin käyttää.

Mitä jää jäljelle

Olen useampaan kertaan tässä laihduttamisen aikana joutunut miettimään suhdettani ruokaan ja syömiseen sekä myös tavaroihin ja palkitsemiseen. Olen havahtunut tajuamaan sen, että meidän perheessämme syöminen ja palkitseminen kulkevat käsi kädessä, ovat itse asiassa kulkeneet jo sukupolvien ajan. Jo isoäideilläni oli tapa palkita harjakaiskahveilla ja pullalla aina kun saatiin joku asia valmiiksi tai oli aihetta juhlaan. Sama tapa on siirtynyt myös äidilleni, kahveja keitetään niin ilossa kuin surussa ja "hyvä ruoka, parempi mieli" -tekniikkaa viljellään ahkerasti. Olisi siis likimain maailman seitsemäs ihme, jos minä en kolmantena sukupolvena harrastaisi samaa; meillä palkitaan kahveilla, herkuilla, roskaruoalla ja kaikella mahdollisella syömiseen liittyvällä aina kun siihen vain on hiukankin aihetta. Tietenkään pelkkä palkitseminen ei myöskään riitä, vaan sillä syötävällä myös lohdutetaan; kun on paha mieli, kun joku on mennyt pieleen, kun on väsynyt, kun on kipeä, kyllä niitä syitä löytyy. Koska terveellinen on harvoin himottavaa ja hyvää, ovat palkinnot tietenkin niitä herkullisia ja epäterveellisiä - ja tietenkin painoaan tarkkailevalta ehdottoman kiellettyjä. Laihduttaessani jouduin ja joudun siis varsin kovalla kädellä karsimaan pois tuota palkitsemisen tapaa, ei herkkuja, ei roskaruokaa.


Aikaisemmin olen palkinnut itseäni myös tavaroilla, olen ostanut huulipunia, kynsilakkaa, uusia kenkiä ja vaikka mitä palkitakseni itseäni jollain muulla kuin ruoalla. Koska minulla alkaa olla tavaraa enemmän kuin tarpeeksi, olen joutunut rajoittamaan tuota ostamista. Kun lakkasin ostamasta tavaroita siirryin aina vain enemmän ja enemmän ruoalla palkitsemiseen. Nyt kun olen päättänyt, että ruoka ei ole palkinto, joudunkin kysymään itseltäni, mitä minulle jää, miten oikein voin palkita itseäni. Kiellettyjen tavaroiden lista alkaa olla pitkä kuin nälkävuosi, sille kun ovat päätyneet kaikki kosmetiikkatuotteet, kengät, laukut, alusvaatteet, sukat, langat, levyt, kirjat, astiat ja nyt viimeisimpänä ruoka ja herkut. Mitä minulle jää, millä minä oikein palkitsen itseäni.


Seuraava kysymys olisi tietenkin se, että kuuluuko itseään edes palkita. Muut voivat olla asiasta eri mieltä, mutta minusta kuuluu. Ei tässä maailmassa kukaan muu tule kehumaan sitä, miten olet hienosti hommat hoitanut, kyllä sen kehumisen saa yleensä itse hoitaa, jos niitä kehuja meinaa saada. Kun pelkät kehut lämmittävät niin vähän aikaa, niin jossain kohtaa se konkreettisempikin palkinto itselle olisi ihan kiva asia. Sitä paitsi perustelen tuota palkitsemista vielä silläkin, että ostan nykyään todella harvoin itselleni mitään (langoistakin suurin osa menee jonkun muun iloksi ja hyödyksi sitten lopulta), joten joskus tuollainen itsensä palkitseminen on ikään kuin lupa ostaa itselle jotain kivaa josta tulee hyvä olo.


Nyt olen sitten joutunut miettimään sitä, ahdistanko itseni nurkkaan näine loputtomine rajoituksineni ja kieltoineni. Mitä vaihtoehtoja minulle oikeastaan jää jäljelle, jos kaikki on kiellettyä. Järkevä puoleni ymmärtää kyllä sen, että ei ole fiksua ostaa, kun ei ole tarvetta, mutta se toinen tunteellinen puoli taas kiljuu isoon ääneen, että ei kaiken tarvitse olla niin järkevää ja kai sitä jokainen joskus jotain hemmottelua kaipaa. Kovin usein tämä tunne on voittanut ja kuten todettua, hemmotteluksi on tullut valituksi se herkku/ruokaosasto, koska siitä ei jää näkyviä todisteita muualle kuin vyötärölle. Uudeksi ratkaisuksi olen yrittänyt miettiä palkintojen kaivamista omasta kaapista, sieltä kun tuntuu löytyvän kaikkea sellaista, jonka olemassa oloa en edes muista.

Työmuurahainen

Olen viettänyt parista viimeisestä vapaapäivästäni (eli tästä ja eilisestä) yhteensä reilut 14 tuntia töissä. Ahkeruus on ilomme ja pysyy rouva poissa tavaroiden haalimisesta sekä muusta pahanteosta. Jotenkin tuo dead line, joka oli tuossa lyhyemmässä päivässä, potki taas monta asiaa eteenpäin. Kun oli tiedossa, että parin tunnin päästä pitää olla töissä, niin kummasti sitä sai ruokaa valmistettua, huushollia siivotuksi ja vaikka mitä muuta ainaisen koneella notkumisen ja kutomisen sijaan. Pitänee yrittää vastaisuudessakin samaa, sopia joku kellotettu meno jonnekin ja sitten pistää työlista itselle käteen ennen sitä - valmista tulisi tehokkaasti ja nopeasti.

Omia puuhia ehdin työpäivien aikana tehdä noin 30 ruusun ja valmiiksi kudottujen pöksyjen verran ja noidenkin suhteen oli todella piukalla, että ehdin edes sen verran. Ruusut siirsin odottamaan kastamista ja housuista puuttuvat silmät ja hampaat ennen kuin ne voi esitellä.

Samaan innostuksen syssyyn perkasin vielä vaatekaapistani yhden hyllyn ja korin, jotka sisälsivät pitkähihaisia paitoja. Taas löytyi aihetta manailuun, koska minulla on liikaa tavaraa ja en ole selvillä siitä, mitä omistan. Tuolta kaapista kun paljastui useampia uusia trikoopaitoja, jotka nyt olivat telttoja, mutta joille vielä viime syksynä olisin antanut isosti arvoa, kun kaikki vaatteet näyttivät kamalilta, kuluneilta ja piukoilta päällä. Ne olisivat olleet huippu siistejä ja sopivia käyttää juuri silloin. Pahinta on se, että niiden myyminen ei juuri kannata, niistä tuskin saa mitään muuta kuin myymisen vaivan, koska maailma tuntuu hukkuvan vanhoihin vaatteisiin. Jos oikein lottovoitto kävisi, niin löytyisi joku, joka olisi kasvanut sen verran, että hänen kaapistaan löytyisi hänelle liian pieniä vaatteita eli voisimme vaihtaa vaatteita päittäin, minun isoni hänelle ja hänen pienempänsä minulle.  Asia, mitä on turha toivoakaan.

Ja myönnän, harmittaa vietävästi kun on joutunut esiintymään nakinkuorissa ja lumpuissa ja omasta kaapista olisi löytynyt uusia siistejä vaatteita käytettäväksi - jos vain olisi saanut itsestä sen verran irti, että olisi tutkinut, mitä se kaappi oikein on syönyt. Viekää joku minut jonnekin saunan taakse ja potkaiskaa lujaa.

Korjauksia ja purkua

Sain purkua varten kasan sukkia ja tumppuja, osa parillisia, osa parittomia. Suurimman osan purinkin, välillä enemmän välillä vähemmän manaillen. Lankaa kuitenkin kertyi ihan mukavat kerät.

Purettavien kasassa oli myös petroolinväriset sukat, kokoa n. 40. Sukkien ainoa vika oli jonkinlainen nukkaantuneisuus, muutoin ne olivat ehjät. Pyörittelin niitä pitkään käsissäni, mutta en sitten loppujen lopuksi halunnut keksiä pyörää uudelleen eli suomeksi sanottuna, en malttanut purkaa kunnossa olevia sukkia lempivärissäni. Pitänee siis tarkentaa, en purkanut niitä kokonaan, vaan vain sen verran, että sain kudottua niihin uudet kärkikavennukset ja otettua ne käyttöön.

Ensimmäistä kertaa elämässäni tein tällaista korjausta oikeakätisen kutomiin sukkiin. Yritin ensin kutoa nurinpäin eli kuten oikeakätinen, mutta totesin sen toivottamaksi, niinpä sitten vain käänsin kudontasuunnan ja kudoin kuten vasenkätinen tapani on. Olisi toki ollut mahdollista kutoa sisältä käsin nurinpäin, mutta aloittaessani korjausta en ajatellut sitä.

Kun kuvaa katsoo tarkkaan, huomaa rajan, mihin asti sukkaa on purettu. Kuvan ottoa varten en vielä ehtinyt siivota sukkia nukkaleikkurilla. Sen käsittelyn jälkeen nuo ovat mitä todennäköisemmin kuin uudet ja loppujen lopuksi, mitä väliä, nuo kuitenkin tulevat käyttöön minulle.

Flo G-J -housut

Tuskin kukaan enää muistaa sellaista yhdysvaltalaista juoksijaa kuin Florence Griffit-Joyner, joka hallitsi pikajuoksuratoja 1980-luvulla. Florence tuli tunnetuksi paitsi rikkomattomista ennätyksistään myös uskomattoman pitkistä kynsistään ja erikoisista juoksuasuistaan, jossa saattoi olla toinen lahje täyspitkä ja toinen lyhyt tai puuttua vallan.

Käsityöt ovat vähän vaiheessa, puikoilla olevaa työtä voisi kutsua tällä hetkellä  Flo G-J housuiksi tai puolikkaaksi housuista. Se siis näyttää tältä, palaan aiheeseen, kun saan valmista.

Kyseessä siis kummipojan synttärilahjahousut, mallia monsteri. Kamera vääristää väriä hullusti, sillä lahkeen sininen on samaa kuin yläosassa, vaikka näyttääkin kuvassa vaaleammalta.

Vuoden ensimmäiset valmiit

Nyt on siis viime vuodelta kesken jäänyt tossu-urakka vihdoin suoritettu valmiiksi, neljä paria tossuja odottaa toimittamista äidille ja sitä kautta uusille omistajille.

Täytyy tunnustaa, että tämä urakka oli hikisempi kuin odotin. Malli sinänsä oli nätti ja helppo ja myös nopea kudottava, suositeltu lanka sen sijaan oli todella löysäkierteistä eli hidasti kummasti muutoin nopeaa kutomista ja vaati ärsyttävässä määrin tarkkuutta siitä ettei tullut kudottua sääpuoleen.

Toinen vähemmän mielyttävä asia oli se, että toisin kuin ohjeissa sanotiin, langat eivät riittäneet neljään tossupariin. Viimeisessä parissa jouduin korvaamaan toisen kuviovärin ihan jollain muulla langalla ja sen lisäksi vielä tekemään yhden vajaan raidan väärällä värillä. Tein päätöksen siitä, että en osta uutta kokonaista kerää ja vajaata kerää/nöttöstä ei tuntunut keneltäkään löytyvän, niinpä korvasin langan muutaman asteen tummemmalla Nallella, joka oli siis myös hivenen paksumpi.

 

Erottuuhan tuo, mutta ei jalassa niin paljon kuin kuvissa. Myös tossujen kokoonompelussa jouduin käyttämään muita lankoja lisäksi, osaksi vaaleanvihreää Nallea osaksi Svarta Fåretin Frostin vaaleanpunertavaa sävyä, koska Sisu-langat eivät riittäneet siihenkään. 

Tavoitteiden aika

Kun jälleen kerran on vuosi mennyt, on aika miettiä uutta ja tulevaa. Minun kohdallani uusi vuosi lähtee käyntiin toiveikkaammissa merkeissä kuin  mennyt vuosi, näin siksi että olen paljon kevyempi kuin vuosi sitten tähän aikaan ja sen jatkuvan väsymyksen syy (eli uniapnea) löytyi - näiden suhteen tiedän toistavani itseäni, mutta minulle ne ovat elämänlaadun kannalta todella merkityksellisiä asioita.

Tämän vuoden tavoitteet ovat sitä samaa, mitä olen jo vuosia toistanut

1) kadotan painostani vielä jonkin verran

2) en osta kaupasta yhtään muovikassia

3) vähennän ruokahävikin määrän niin lähelle nollaa kuin mahdollista

4) en osta kosmetiikkaa

5) olen ajoissa Joulupadan suhteen ja varaan heti vuoden alussa ison laatikon, mihin pakkaan tavarat

6) vähintään yksi tavara pois per päivä (kuinkahan mones kerta tämä jo on, jos nyt ihan oikeasti onnistuisi sillä periaatteella että kokonaispoistuma on vähintään se 365). Lähtötilanteena toimikoon 31.12. Hävitystapa vapaa eli myynti, vaihto, lahjoitus ja roskakori kaikki sallittuja. Listaus blogiin joka toinen kuukausi.

7) kaivelen käyttöön tarvittavat uudet vaatteet omasta kaapistani, koskee myös kenkiä

8) yritän löytää talouden ja kulujen seurantaan jonkun järkevän tavan, jota jaksan noudattaa

9) saavutan joka kuukausi 10 000 askeleen keskiarvon, mieluiten niin, että joka päivä askelten määrä on yli 10 000

10) etsin uusia ja mielenkiintoisia ilmaisia tapoja harrastaa ja hyödynnän esimerkiksi työnantajan tarjoamat mahdollisuudet

Tuossa on jo todella paljon tavoitteita ja saavutettavaa. Lisäksi ajattelin kuitenkin vielä jokaiselle kuukaudelle jotain erityistavoitetta.Tammikuun kohdalla niitä voisivat olla syksyllä suunnittelemani arkirutiiniaikataulun käyttöönotto ja varastojen hyödyntäminen ruokahuollossa.

Aloittaakseni vuoden lähes puhtaalta pöydältä, maksoin kaikki tammikuun alun laskut vuoden loppuun mennessä. Nyt minulla on aika tarkkaan selvillä se, paljonko voin käyttää ennen seuraavaa tilipäivää. Aikaa tilipäivään on siis parisen viikkoa ja käyttörahaa noin 250€, mutta vastaavasti kaikki laskut on maksettu ja kaapit täynnä ruokaa eli tuosta pitäisi vielä jäädä jemmaankin. Yhden laskun (hautajaisvalokuvat) tiedän vielä olevan tulossa, mutta sen summa on vain parisen kymppiä.