maanantai 29. elokuuta 2016

Tuleva elämäni

En ole kovinkaan laajasti kertonut, että huomisesta eteenpäin elämässäni on edessä suuri muutos. Muutos, joka liittyy minuun itseeni. Olen koko aikuisikäni taistellut painoni kanssa, jojonnut alas välillä enemmän, välillä vähemmän ja aina syystä tai toisesta palannut sinne painoindeksitaulukon yläpäähän. Tähän asti olen käynyt taistelua pitkälti yksin, nyt tilanne on toinen, sillä nyt olen mukana ammattimaisesti ohjatussa ryhmässä.


Tilanne on monessa suhteessa sellainen fifty-sixty. Pohdin ihan vakavasti, miten ryhmä sopii epäsosiaaliselle luonteelleni. Tällaisissa tilanteissa ajattelen ryhmän ennemminkin olevan välttämätön paha eikä se superkannustin kuten monet asiasta sanovat. Koko elämäni ajan olen kokenut kaiken liikuntaan ja ulkonäköön tai painoon liittyvän, varsinkin, jos kyseessä on ryhmätoiminta, epämiellyttäväksi, ja pelkään, että sama tilanne on tässäkin. Ehkä syynä on se, että olen aina ollut se suunnilleen viimeinen, joka on joukkueeseen poimittu ja liikuntalajeissa lähes poikkeuksetta ollut se huonoin. Kun lisäksi olen kokenut sen, että tuollaisten ryhmien sisällä on usein valtava kilpailuhenki ja kun itse olen ollut sieltä huonoimmasta päästä, ei kannustusta juuri ole herunut. En siis lataa kovin paljon odotuksia siihen, että ryhmä olisi joku autuaaksi tekevä ja kovasti kannustava asia.


Ryhmän sijaan lataan toivoni niihin ammattilaisiin, jotka tuota ryhmää vetävät; ravitsemusterapeuttiin, sisätautilääkäriin ja endokrinologiin. Toki minulla on paljon teoriatietoa asiasta, kuten olen moneen kertaan sanonut, olen teoreettisen laihduttamisen kuningatar, mutta uskon varmasti saavani ryhmästä monta vinkkiä. Ja ennen kaikkea ammattimaista, oikeanlaista tukea pystyäkseni pysymään tuossa muutoksessa ja lähteäkseni riittävän pienin askelin liikenteeseen.


Erityiseksi tämän ryhmän tekee se, että edessä on 10-12 viikkoa pelkästään VLCD-tuotteita käyttäen. Elimistö siis päästetään tai johdetaan niukalla energiansaannilla ketoosiin, jotta se alkaa polttaa omia kertyneitä vararavintoja. Ruoan oikealla koostumuksella eli riittävällä proteiinien saannilla varmistetaan se, että elimistö käyttää polttoaineena tosiaan rasvaa eikä lihaksia. Olon pitäisi olla noiden viikkojen aikana hyvä niukasta energiansaannista huolimatta, itse asiassa ketoaineethan ovat alkoholin kaltaisia yhdisteitä eli saattaa olla että vaellan seuraavat kolme kuukautta jatkuvassa pikku huppelissa.


Yksi syy, miksi tähän projektiin lähdin mukaan, kun minulle tilaisuutta tarjottiin, oli se, että uniapneani hoitoon on Puhkun lisäksi vain yksi toinen keino ja se on laihduttaminen. Mitä enemmän saan painoa pois, sitä vähemmän olen riippuvainen Puhkun tarjoamasta tuesta, vaikka koskaan en siitä pääse kokonaan eroon.


Koska olen tyypillinen varautuja, olen jo tehnyt pikkuisen hankintoja. Tässä on osa tulevien kuukausien ruoastani. Näitä saan syödä viisi pussia päivässä ja sen lisäksi kurkun, tomaatin, vähän raejuustoa ja broileria.


Kasassa on kaikkiaan xx pussia Nutrilettia. On kahvinmakuista, vaniljaa, suklaata, mansikkaa ja banaanikinuskia (joka maistuu aivan hirveältä, testasin yhden kun olin utelias). En edes uskalla laskea, miten hirveästi noihin on pistetty rahaa, vaikka kyseessä onkin reilun kuukauden ravintoni, ja olen ostanut niitä varastoon pikkuhiljaa siitä asti, kun tiesin tähän ryhmään pääseväni. Vaihtoehdoissa on olemassa vielä suolaiset vaihtoehdot eli kasviskeittoa ja kanakeittoa, niitä ajattelin vielä hankkia täydentämään ruokavaliotani tulevien viikkojen aikana.

Ei kommentteja: