Työkengät

Työpaikkamme vaatehuollossa on tällä hetkellä varsin paljon toivomisen varaa, mutta jotain positiivisia uutisiakin näihin synkkiin aikoihin saatiin. Työnantajamme ostaa meille työkengät, ensimmäiset saamme tänä vuonna ja siitä eteenpäin sitten kolmen vuoden välein. Näin ainakin tällä hetkellä luvattiin.

Porukasta kuului kyllä soraääniä siitä, että ne ovat varmaan rumat ja tyhmät ja ja ja... Minä puolestani olen enemmän kuin iloinen, että saamme tällaisen edun. Se säästää melkoisesti aikaa ja rahaa, ei tarvitse etsiä sopivia kenkiä, eikä ostaa niitä. Nykyiset varastossani olevat kengät voin varmastikin käyttää noiden työnantajan tarjoamien kenkien välissä, sillä en usko yksien kenkien kestävän jokapäiväisessä käytössä kolmea vuotta. Mutta kuten todettu, onhan minulla varastossa erinnäinen määrä työkenkiä odottamassa käyttöä.

Jännityksellä odotan, millaiset kengät ja missä vaiheessa ne saadaan.

Pitkät nyörisukat

Yleensä en ole mitenkään halukas tekemään neulomuksia puolitutuille tai tuntemattomille, en edes korvausta vastaan. Nyt kuitenkin tein poikkeuksen ihan tuntemattoman ihmisen kohdalla ja lupasin tehdä sukat lankapalkalla. Kuvio siis meni niin, että tämä henkilö etsi tekijää aivan tietyille sukille facebookissa, ja koska malli oli sellainen, jota olen jo pitkään halunnut kokeilla, mutta omassa piirissäni ei ollut niille käyttäjää, tartuin täkyyn.

Sukat, joiden tekemisestä olen haaveillut, ovat Nemiran-blogista löytyvät nyöritetyt polvisukat. Koska inhoan itse tilanteita, joissa blogissa viitataan toiseen blogiin ja sitten sitä toista blogia ei löydykään, kopioin yksinkertaisen ohjeen tähän.

Nemiran polvisukat:

Lankana 7 veljestä, kaksi eri väriä. Menekki 40g + 130g. Puikot 3.5mm Neulepuikot tai pyöröpuikot.
Sukan koko on 37 ja pohkeen paksuus n 32cm (venymisen varaa vielä löytyi muutama sentti).

Luo 100 silmukkaa ensimmäisellä langalla, neulo 8 kerrosta 2o, 2n

Vaihda väriksi toinen väri ja neulo aina oikeaa 48 kerrosta.Vaihda taas väriksi ensimmäinen väri ja neulo ensimmäinen kerros aina oikeaa jotta värin vaihtokohta on tasainen. Neulo vielä 7 kerrosta 2o, 2n neulosta. 

Päättele kerros millä tahansa JOUSTAVALLA päättely tekniikalla. Nyt sinulla pitäisi olla suorakaiteen muotoinen kappale, jonka molemmissa pitkissä sivuissa on joustinneuletta.

Parsi sukan toinen pääty yhteen. Kiristä päädystä yhteen parsittu resori osuus + 2 oikein neulottua resoria molemmilta puolilta mukaan ja kiristä (näin päätyyn tulee parempi ympyrämuoto).  

Virkkaa sukan ympäri vielä reunus:resorikohdalle: nurjaan osaan resoria 2puolipylvästä , oikeaan osuuteen 1 ketjusilmukka (eli 2pp, 1ks, 2pp, 1ks jne). Sukan yläosaan (johon ei tule nyörejä) virkkaa 1pp jokaiseen silmukkaan.

Liitä sukkiin nyt nyörit ketjusilmukoiden välistä pujoittaen. Mallisukissa on ketjusilmukoista tehdyt nyörit.

Nemiran sukkien pohjana on siis suora pötkö, joka ei välttämättä istu kunnolla kuin tasapaksuun pohkeeseen. Minun sukkieni tilaaja halusi sukat, jotka ulottuvat puoleen reiteen, joten suoran pötkön käyttäminen ei ollut mahdollista. Minun piti siis keksiä tapa, jolla saisin yläosasta leveämmän kuin alaosasta. Blogistanian ihmeellinen maailma tarjosi taas kerran auttavan kätensä ja löysin SatunNainen-blogista ja Kuunliljapihan silmukat-blogista hyvät vinkit, joiden avulla aloin sukkamallia muokata.

Ensimmäisen sukan jälkeen oli pakko tehdä vielä sovituskin ennen kuin uskalsin aloittaa toista. Sillä mieluummin puran yhden sukan ja korjaan sitä, kuin puran molemmat ja korjaan molempia. Ensimmäiset laskelmani onneksi pitivät jo paikkansa, eikä muutoksia tarvinnut tehdä.


KALORIINAN ylipolven sukat

Kuvien sukissa lankana on 7 veljestä musta ja perusharmaa (sukkien ostajan valinta).  Luo 170 silmukkaa mustalla, neulo 8 kerrosta 2 oikein, 2 nurin joustinta. Vaihda väriksi toinen väri ja neulo aina oikeaa 6 kerrosta, aloita reisimuotoilut lyhennetyin kerroksin. Lyhrnnetyissä kerroksissa käytin pääsääntöisesti kuuden kerroksen kerrosväliä, mutta keskelle taakse tein useamman kerroksen laajennuspakan perättäisillä lyhennetyillä kerroksilla alla olevan kaavion mukaisesti.

Kääntyessä nostan lyhennetyn kerroksen alkuun langan kierron puikolle. Lyhennetyn kerroksen jälkeen ensimmäistä välikerrosta (niistä  yleensä kuudesta) tehdessäni neulon nostetun langan ja sitä seuraanvan silmukan yhteen => eipä tule reikiä neulokseen.

Vaikka neule on vain perusneulosta, niin nämä olivat loppuvaiheessa ylättävän raskaat neuloa, sillä yhdelle sukalle tuli painoa n. 250g. Nauhat virkkasin ketjusilmukoilla kaksinkertaisesta mustasta langasta, niiden tarkkaa pituutta en mitannut, yritin vain katsoa, että molempiin sukkiin tuli suunnilleen saman mittaiset nauhat.

Melkein geelikynnet

Naiselliset puoli pitkät kynnet ovat olleet haaveissani teini-iästä lähtien. Kun markkinoille ilmestyi geelikynsiä mukailevia geelilakkoja, olin innoissani. Toisaalta pahimmoiksi tajusin myös sen määrän, mikä varastoissani oli tavallisia lakkoja odottamassa käyttöjä, joten jätin geelilakat hyllyyn odottamaan parempaa aikaa.

Nyt en kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, kun vastaani kirpputorilla tuli Avonin gel finish - lakka. Tämän lakan hankkimisen puolesta puhuivat paitsi ihastuttava beige väri "barely there" ja yhden euron hinta. Eihän tuo siis ihan geelilakka ole, mutta riittävästi sinne päin, jotta olisin tyytyväinen.

Koska lakkaus on ensimmäinen tällä lakalla tehty, sen kestosta ei ole tietoa, mutta pidän peukut pystyssä, että sentään enemmän kuin se tavanomaiset pari päivää.

EDIT: lakkasin kynnet sunnuntaina ja perjantaina niiden kärjissä on havaittavissa vähäistä kulumaa, mutta ei mitään suurempaa - ei edes niin paljon, että täytyisi tehdä korjauslakkausta. Iso plussa lakan kestolle siis.

Tuleva elämäni

En ole kovinkaan laajasti kertonut, että huomisesta eteenpäin elämässäni on edessä suuri muutos. Muutos, joka liittyy minuun itseeni. Olen koko aikuisikäni taistellut painoni kanssa, jojonnut alas välillä enemmän, välillä vähemmän ja aina syystä tai toisesta palannut sinne painoindeksitaulukon yläpäähän. Tähän asti olen käynyt taistelua pitkälti yksin, nyt tilanne on toinen, sillä nyt olen mukana ammattimaisesti ohjatussa ryhmässä.


Tilanne on monessa suhteessa sellainen fifty-sixty. Pohdin ihan vakavasti, miten ryhmä sopii epäsosiaaliselle luonteelleni. Tällaisissa tilanteissa ajattelen ryhmän ennemminkin olevan välttämätön paha eikä se superkannustin kuten monet asiasta sanovat. Koko elämäni ajan olen kokenut kaiken liikuntaan ja ulkonäköön tai painoon liittyvän, varsinkin, jos kyseessä on ryhmätoiminta, epämiellyttäväksi, ja pelkään, että sama tilanne on tässäkin. Ehkä syynä on se, että olen aina ollut se suunnilleen viimeinen, joka on joukkueeseen poimittu ja liikuntalajeissa lähes poikkeuksetta ollut se huonoin. Kun lisäksi olen kokenut sen, että tuollaisten ryhmien sisällä on usein valtava kilpailuhenki ja kun itse olen ollut sieltä huonoimmasta päästä, ei kannustusta juuri ole herunut. En siis lataa kovin paljon odotuksia siihen, että ryhmä olisi joku autuaaksi tekevä ja kovasti kannustava asia.


Ryhmän sijaan lataan toivoni niihin ammattilaisiin, jotka tuota ryhmää vetävät; ravitsemusterapeuttiin, sisätautilääkäriin ja endokrinologiin. Toki minulla on paljon teoriatietoa asiasta, kuten olen moneen kertaan sanonut, olen teoreettisen laihduttamisen kuningatar, mutta uskon varmasti saavani ryhmästä monta vinkkiä. Ja ennen kaikkea ammattimaista, oikeanlaista tukea pystyäkseni pysymään tuossa muutoksessa ja lähteäkseni riittävän pienin askelin liikenteeseen.


Erityiseksi tämän ryhmän tekee se, että edessä on 10-12 viikkoa pelkästään VLCD-tuotteita käyttäen. Elimistö siis päästetään tai johdetaan niukalla energiansaannilla ketoosiin, jotta se alkaa polttaa omia kertyneitä vararavintoja. Ruoan oikealla koostumuksella eli riittävällä proteiinien saannilla varmistetaan se, että elimistö käyttää polttoaineena tosiaan rasvaa eikä lihaksia. Olon pitäisi olla noiden viikkojen aikana hyvä niukasta energiansaannista huolimatta, itse asiassa ketoaineethan ovat alkoholin kaltaisia yhdisteitä eli saattaa olla että vaellan seuraavat kolme kuukautta jatkuvassa pikku huppelissa.


Yksi syy, miksi tähän projektiin lähdin mukaan, kun minulle tilaisuutta tarjottiin, oli se, että uniapneani hoitoon on Puhkun lisäksi vain yksi toinen keino ja se on laihduttaminen. Mitä enemmän saan painoa pois, sitä vähemmän olen riippuvainen Puhkun tarjoamasta tuesta, vaikka koskaan en siitä pääse kokonaan eroon.


Koska olen tyypillinen varautuja, olen jo tehnyt pikkuisen hankintoja. Tässä on osa tulevien kuukausien ruoastani. Näitä saan syödä viisi pussia päivässä ja sen lisäksi kurkun, tomaatin, vähän raejuustoa ja broileria.


Kasassa on kaikkiaan xx pussia Nutrilettia. On kahvinmakuista, vaniljaa, suklaata, mansikkaa ja banaanikinuskia (joka maistuu aivan hirveältä, testasin yhden kun olin utelias). En edes uskalla laskea, miten hirveästi noihin on pistetty rahaa, vaikka kyseessä onkin reilun kuukauden ravintoni, ja olen ostanut niitä varastoon pikkuhiljaa siitä asti, kun tiesin tähän ryhmään pääseväni. Vaihtoehdoissa on olemassa vielä suolaiset vaihtoehdot eli kasviskeittoa ja kanakeittoa, niitä ajattelin vielä hankkia täydentämään ruokavaliotani tulevien viikkojen aikana.

Väsyneita ratkaisuja

Kun takana on 7+ 4 työpäivää putkeen  (ja edessä vielä kaksi) ja tunteja melkoinen määrä, ei pää ehkä ole kaikkein terävimmillään. Se tuli todistettua, kun lähdin käymään kaupassa.

Mitään ei pitänyt ostaa ja kas, mitä sieltä mukana seurasikaan. Vain neljä kerää seiska veikkaa, kaksi viidakko seepraa ja kaksi raitaa. Hyvänä perusteluna näille oli se, että ne olivat todella hyvässä tarjouksessa, maksoivat vain 5€ kerä.

Kosmetiikkaakaan ei pitänyt ostaa, mutta miten sattuikin, että tuli hankittua Herra Kirjoitukselle pari dödöä ja suihkugeeli, pari täyttöpulloa wc:n ilman raikastimeen (vaikka näitä taitaa olla vielä jemmassakin - tarkistettuani asian totesin jemmassa olleen vielä kolme patruunaa vanhastaan), kolme sävyttävää muotovaahtoa (tervetuloa takaisin kasari, tuolloinhan niitä harrastettiin) kirkkan kirsikanpunaisena (nämä vaan ihan sen takia, että kun eurolla sai kolme ja niillä ehkä voi siirtää parturissa käyntiä viikolla parilla) sekä meikinpoistoliinoja itselleni. Nämä viimeksi mainitut tulikin jo testattua ja kurkun ja vihreän teen yhdistelmä kasvoilla tuntuu ihan loistavalta, puhumattakaan siitä, miten hyvin ne poistavat meikin. Iso peukku näille ja ilman muuta hankintalistalle, mikäli noita saa vielä siinä vaiheessa, kun olen nykyisen vähemmän toimivan putsarin käyttänyt.

Kaikkiaan sain kulutettua liki 30€. Toki langat ovat aina tarpeen ja voihan ne tarviettaessa vaikka myydä, mutta tuota kosmetiikan hankintaa on hiukan hankalampi perustella.

Päivä kerrallaan

Koska töitä tuntuu tunkevan ovista ja ikkunoista, on välillä hyvä pysähtyä miettimään.

Seuraava kortti on ollut minulla koti-kotona esillä pitkän aikaa, mistä johtuvat kauniit sinitarratahrat. Ne eivät kuitenkaan muuta sitä, että kortin sanoma on ajankohtainen edelleen.

Työsaldo

Taisin viime viikolla tehdä oman ennätykseni; olin töissä seitsemänä päivänä viikossa ja tein töitä vaatimattomat 69 tuntia. Joten ei ole ihme, jos blogi ei päivity, eikä muut hommat etene, jos kotona käy vaan nukkumassa.

Ihan vastaava tahti ei sentään ole tällä viikolla, tiedossa vaatimattomat 50 tuntia töitä. Eipä jää aikaa olla pahanteossa - tavaroiden kantamista kotiin se ei kuitenkaan estä. Kävin tänään hakemassa vähän jämäkynttilöitä ruusujen tekoa varten ja samalla reissulla sain sitten mukaani D-vitamiineja, sitruunateetä, kangasta, nutriletteja ja Konjak-kuitua. Kaikki tämä ilmaiseksi, kun antaja halusi siivota kaappejaan. Minullehan tuo sopi paremmin kuin hyvin - isoa osaa noista olisin kuitenkin ihan pikapuoliin joutunut kaupasta hakemaan.

Tänään otin jopa itseäni niskasta kiinni ja aloitin kodin kaappien läpikäymisen siivoamalla kylpyhuoneen pienet kaapit ja hyllyt. Ne isot jätin odottamaan huomista ja lupasin itselleni muutoin vapaan illan eli kudon sukkaa, jonka olen luvannut tehdä puolituntemattomalle lankakorvausta vastaan. Ihan niin kuin minulla ei olisi ollut muita omia projekteja miljoonaa kesken, mutta kun juuri tuota mallia olen pitkään halunnut kokeilla enkä ole keksinyt kenelle sellaiset tekisin. Nyt löytyi henkilö, joka halusi juuri nuo sukat, joten tarkuin haasteeseen. Valmiina on noin kolmannes ensimmäsestä sukasta.

Pintxo-viikko

Sain työkaveriltani vinkin, että täällä järjestetään tällä viikolla pintxo-viikko. Ensimmäinen kommenttini oli: "järjestetään anteeksi mikä?" Häneltä ja googlelta kyselemällä selvisi, että kyse on paikallisten ravintoiloiden kilpailusta, jossa jokainen on suunnitellut ja toteuttanut omanlaisensa pintxon. Pintxo taas on oikeastaan tapas (älkää vain kysykö, miksi helppo ja selkeä asia on pitänyt vääntää tuolloiseen muotoon) eli parilla suupalla syötävä edullinen pikkupurtava.

Kaikkiaan 15 ravintolaa osallistuu tuohon kisaan, jossa tosiaan siis yleisön äänten perusteella palkitaan paras. Kyselin heti, olisiko Herra Kirjoitus valmis kiertämään minun kanssani edes osan noista paikoista maanantain ja perjantain välisenä aikana, jolloin kilpailupurtavia on tarjolla. Asetin itselleni tavoitteeksi poiketa kymmenessä paikassa, kaikissa käyminen oli mahdotonta jo ihan logistisesti ja aikataulullisesti, koska yksi ravintoloista sijaitsi meiltä katsottuna niin kaukana, ettei sinne kannattanut parin suupalan takia läheä ajamaan ja pari muuta oli vastaavasti lounaspaikkoja, joihin oli mahdotonta ehtiä.

Kaikki pintxot maksoivat 2€ kappale, ulkonäön, maun ja laadun vaihdellessa melkoisesti.

1) saaristolaisleipää, lämmisavulohta, pinattia, tuorejuustoa, punasipulia ja limeä (tasaisen klassisen makuinen, kohtuullisen kokoinen herkkupala, suosittelisin)

2) siemennäkkäri, kylmäsavuporo, tuorejuusto, persilja ja karpalo (tylsähkö, ei mitenkään erityisen maukas, koska persilja maistui kaiken yli,  pieneksi suupalaksikin kovin pieni)

Kesäkurpitsa-tonnikalavuoka

Aiemmin esittelin kesäkurpitsavuoan, joka oli meillä kovasti pidetty ruoka. Nyt tuunasin reseptistä vähän toisenlaisen version, jossa perusrakenne on sama, mutta potkua pikkuisen enemmän.

Tarvitaan:
700g kesäkurpitsaa
suolaa
(1 sipuli)
1 iso tai 2 pientä punaista paprikaa
öljyä
3 dl keitettyä riisiä
1 prk chilituorejuustoa
1 prk ruokakermaa
2 tlk tonnikalaa vedessä
4-5 dl juustoraastetta
jalapeno viipaleita maun mukaan

Leikkaa kesäkurpitsat puolen sentin viipaleiksi ja levitä leivinpaperille pellille. Ripottele suolaa päälle ja anna seistä puoli tuntia, jolloin irtoaa nestettä. Taputtele neste talouspaperilla pois ja ripottele kurpitsaviipaleiden päälle hiukan öljyä. Paista 225 asteisessa uunissa n. 20min.

Kuullota (silputtu sipuli ja) paprikapalat pannussa pienessä määrässä öljyä. Lisää pannulle tuorejuusto ja ruokakerma, jolloin muodostuu kastike. Lado vuoan pohjalle paistettuja kesäkurpitsaviipaleita (noin kolmannes kokonaismäärästä), lisää niiden päälle puolet tonnikalasta, riisistä ja (sipuli)-paprika-ruokakerma-tuorejuustokastikkeesta sekä vajaa kolmannes juustoraasteesta ja jalapenoviipaleita maun mukaan. Lisää kerros kesäkurpitsaviipaleita ja loput täyteaineet. Päälimmäiseksi vielä kerros kesäkurpitsaviipaleita ja kaiken kruunuksi loput juustoraasteesta.

Paista 225 asteisessa uunissa 20-30min.

Jos pidät valkosipulista, myös se sopii tämän ruoan maustamiseen.

Miten se onkin niin vaikeaa?

Lohdullisesti työkaverini, jonka piti viettää "älä osta mitään"- vuotta selvisi marraskuusta huhtikuuhun, minä en edes muista, koska vuoden vaihteen jälkeen lankesin shoppaamaan, huomattavasti nopeammin kuitenkin.

Nyt yllätin itseni pohtimasta tulevaa joulukuuta ja Dermoshopin joulukalenterin avaamia mahdollisuuksia. Ihan oikeasti mietin, että mitähän kivaa siellä on tarjouksessa ja mitä kaikkea sieltä voisi hankkia. Pääsin hekumoinnissani  tähän asti, kunnes totesin itselleni, että nyt top tykkänään. Joulukuun alkuun on kolme ja puoli kuukautta ja kaapit pullistelevat täysinäisinä kosmetiikasta edelleenkin. Miksi ihmeessä pitäisi hankkia lisää? No ehkä siksi, kun halvalla saa ja tulevaisuudessa on tarvetta. Yritän kuitenkin olla nielemättä noita perusteluja ja suggeroida itseni tajuamaan, että yksi kolo kosmetiikkakaapissa ei vielä synnytä tarvetta täyttää sitä lisähankinnoilla. Samalla hoen yhä uudelleen ja uudelleen, että tulee uusia jouluja, uusia joulukalentereita ja että juuri tämän vuoden joulukalenteri ei ole mitenkään erityinen. Silti takaraivossani kuiskii edelleen pieni ääni, että ehkä kuitenkin jotain pientä, ihan jotain pientä vaan. Miten se ostamattomuus voikin olla niin kovin vaikeaa.

Kirppistelyä

Olen yrittänyt vältellä ostamista, mutta kun sain kaveriltani hyvän vihjeen oli pakko lähteä kirppiskierrokselle. Vähän lohdutti se, että tämä vinkin antanut kaveri oli se, jonka piti olla ostolakossa marraskuusta marraskuuhun - lakko oli kuulemma loppunut jo huhtikuussa. Hiukan lohdutti se, etten olekaan ainoa heikko, joka sortuu ostoksiin.

Vinkin kohteena oli tämä kirja, olen lainannut sen kirjastosta joskus ja nyt sain tältä työkaverilta hänen kappaleensa lainaan ja samalla vinkin siitä, että kyseinen kirja olisi myynnissä eräällä suhteellisen edulliseksi tunnetulla kirpparilla. Niinpä sitten suunnistin kyseiselle kirpparille ja minun onnekseni kyseinen kirja oli hyllyssä myynnissä. Värianalyysithan olivat suurta muotia 1990- ja 2000 luvuilla ja silloin näitä hyvin kalliita kirjoja oli myynnissä enemmän ja vähemmän. Vaikka värianalyysit katosivat (hetkeksi, tulevat varmaan taas kohta uudelleen muotiin), niin eiväthän ihmiselle sopineet värit mihinkään ole muuttuneet.

Samalla kertaa sitten mukaan tarttui vähän muutakin. Uudet farkut Herra Kirjoitukselle (näistä puretaan nuo epämääräiset koristetikkaukset pois, koska hän ei pidä niistä), pari tablettia askartelumateriaaliksi (ei kuvaa), Mauri Kunnaksen Aarresaari-peli, pitsitoppi sekin askartelumateriaaliksi ja Star wars- kaulakukkaro Herra Kirjoituksen siskonpojalle.

 

Samana päivänä tuli hankittua myös uudet kengät, vaihdoin ne pariin kiloon omenoita. Kyseessä ovat muutaman vuoden takaisesta Crocsin mallistosta olevat ballerinat. Nämä menevät työkengiksi, vaikka minulla on niitä pari kymmentä paria, on niissä monta sellaista, jotka tulee käytettyä aika pian loppuun. Ja nämä toimivat myös ihan normikäytössäkin.
 

Lisäksi sain lahjoituksena ison pussillisen minihuulipunia ja tavallisia huulipunia. Niistä riittää väriksi moneen ruusuun.

Kaikkineen ostokset kustanusivat 9€ ja reilut kaksi kiloa omenoita.

Iso tiikeri

Malli tylsääkin tylsempi tavallinen, kaksi oikein kaksi nurin joustinta varressa ja sukan päällä. Lisäksi sileä pohja ja vahvistettu kantapää, voiko siis tavanomaisempaa olla. Ensimmäinen asia, mitä huomasin oli tosiaan tuo puikkokoon vaikutus kuvion muotoitumiseen, liian pienillä puikoilla kuvio muuttui joustinneuleessa kahden silmukan ampiaisraidaksi, ei hyvä. Isommilla puikoilla hiukan kauniimpi, mutta ei joustinneuleessa edelleenkään mitenkään ihmeellinen kuositus. Näiden sukkien kaunein osa on selkeästi pohja.

Nämä sukat ovat tosiaan menossa minun isolle tiikerilleni eli Herra Kirjoitukselle, joka lupasi kiltisti ja kaikista virheistä ja ulkonäköongelmista huolimatta pitää näitä.

Lankana siis seiska veikka Viidakko gepardi, jota minulla on vielä muutama kerä jäljellä. Nyt kun tiedän, että mallissa pitää olla mahdollisimman paljon sileää pintaa, osaan valita mallit sen mukaan. Käyttöön siis perinnesukkamalli 1 eli suuhun muutama kerros joustinta, sileä varsi, muutama kerros joustinta nilkkaan ja sileä kantapää jä terä. Pienemmät sukat sitten supervauvan polvisukkien ohjetta soveltaen.

Ehjätyt sukat

 Totuushan kuullaan lasten suusta, joten kun kerran kuulin erään pienen ihmisen selittävän, miten mummo ehjäsi sukat, jäi se ikuisesti mieleeni. Me aikuisethan olisimme kenties tylsästi sanoneet, että mummo parsi sukat, mutta tuo termi oli pikku ihmiselle tuntematon ja kun rikkinäisestä tehtiin ehjää, niin se tietenkin ehjättiin.

Olen neulonut vuosien saatossa kälylleni useammat sukat, mutta niistä kahdet ovat osoittautuneet muita rakkaammiksi, joten niissä myös käyttö alkaa näkyä. Ne palautettiin minulle parsittaviksi tässä kunnossa.

Pitänee huomauttaa, että seuraavalla kerralla pikkuisen aikaisemmin, kiitos. Siis täsmällisesti heti silloin kun ensimmäinen reikä ilmestyy sukkaan. Sen jälkeen sitä ei pidetä, vaan korjataan, ejätään tai parsitaan, ihan miten vaan, mutta ei enää käytetä ja kasvateta reikää isommaksi. Piste.

No nyt ne on kuitenkin "ehjätty" ja voidaan palauttaa takaisin omistajalleen ylläolevan huomautuksen kera. Olisin melkein saanut kudottua yhden uuden sukan sinä aikana, mitä käytin noiden parsimiseen, mutta koska en halua kutoa uusia vastaavia ja tiedän noiden olevan erityisen rakkaat, niin tyydyin parsimiseen.

Koukussa työhön

Huomaan taas hylänneeni blogin melko pitkäksi aikaa, vaikka aiheita olisikin useampia. Blogin sijaan olen keskittynyt työhön. Laskeskelin, että parin ylimääräisen työpäivän puitteissa viikon työtuntien määrä nousee taas kohtuulliseen lukemaan 63,5 tuntia. Seuraavan viikon lukemat ovat vain 55 tuntia, joten saattaa olla, että blogihiljaisuus jatkuu edelleen. Noiden työtuntien lisäksi olen luvannut hoitaa pari ravintolakeikkaa, joten nekin kai periaatteessa ovat työtä.

Jotain olen käsityörintamallakin taas saanut aikaan, yritän ehtiä esittelemään aikaan saannoksiani jossain vaiheessa. Tänään kävin hakemassa taas vähän lankoja, pitsiä seuraavaa projektia varten ja ihanaisen punaruudullisen lakanan, josta minulla ei ole mitään käsitystä, mitä siitä teksin, rakastuin vain silmittömästi sen kuosiin ja kankaan laatuun. Kustannukset näistä 0€.

Huomisen vapaapäivän olin tosian kuvitellut viettäväni ommellen jotain kivaa, mutta sekin kääntyi nyt sitten työpäiväksi, joten ompelut odottakoot hetken. Minä uskon vakaasti siihen, että jossain vaiheessa tulee aika, jolloin töitä ei ole tarjolla, joten niitä kannattaa tehdä silloin kun niitä on tarjolla.

Olen siis vakaasti koukussa työhön, tarjotkaa vain ylimääräinen vuoro tai keikka, niin ihan varmasti tartun täkyyn.

Kesäkurpitsavuoka

Parasta syksyssä on tietenkin sadonkorjuu ja oman maan herkut. Vietinkin viikonlopusta melkoisen ison osan puskassa, poimin punaisia viinimarjoja ja vähän mustiakin, keräsin vadelmia ja tunsin itseni hamsteriksi, kun vielä viime tipassa piti päästä keräämään pikkuisen lisää...

Kasvimaa tarjosi raaka-aineita mitä herkullisimpaan kesäkurpitsavuokaan, kurpitsa ja sipuli "omasta maasta".

Reseptin lähde yli 10 vuotta vanha Pellervo. Olen laiska, enkä jakasanut kirjoittaa reseptiä erikseen, vaan kopioin sen kuvina tähän.

Valmis ruoka näyttää  varsin herkulliselta - ja maistui myös ihanalta.

Kahdeksan tunnin sopimus

Tänä aamuna kun viideltä katsoin kelloa, totesin, että nukkumaan pääsee aikaisintaan pyöreän kellon ympäryksen kuluttua. Vähän aikaa sitten tein itseni kanssa sopimuksen kahdeksasta tunnista, joka päättyy siis siihen samaan iltapäivä viiteen. Sen kahdeksan tunnin verran pitää siis vielä jaksaa. Samaan sopimukseen sisällytin kyykkyhaasteen 50 kyykkyä, niistä pitää selvitä päivän aikana. Ja tietenkin tyhjätä ne luvatut lahjoituskankaat siihen osoitteeseen, mihin ne on tarkoitus viedä.

Muutoinkin olen aikatauluttanut päiväni varsin minuutilleen; kello 16:05 kotona, kello 16:10 auto lastattuna, kello 16:15 materiaalipankilla, kello 16:20 kotona, 16:25 suihku, 16:30 ruoka, 17:00 nukkumaan, jos siltä tuntuu. Jos ei nukuta, niin sitten muutama kerros sukan kudinta ja vähän netin selailua ja sitten nukkumaan viimeistään kello 20:00. Ensimmäinen Viidakko-sukkapari on sen verran jännässä vaiheessa, että tekisi mieli yrittää saada se valmiiksi. Toisaalta pohdin myös sellaista vaihtoehtoa, että jos menisi silloin viideltä nukkumaan, mutta vähissä vaatteissa ja ulos. Tulisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla, lepoa ja rusketusta.

Kun vaan saan itseni pidettyä liikkeessä seuraavien tuntien ajan, niin eiköhän tämä tästä. Tämä kun on paras tapa kääntää oikeaksi yövuorojen päälaelleen kääntämä vuorokausirytmi. En tosin ole ihan varma, miten hyvin yksi pitkä yö riittää korvaamaan sen valvotun, mutta uskoakseni ainakin paremmin kuin lyhyeksi jäänyt yö aamun muutaman tunnin nukkumisen vuoksi. Onnekseni saan nukuttua mihin vuorokauden aikaan vain, kunhan olen riittävän väsynyt.

Edessä on muutenkin ahkera viikko, työtunteja kertyy tällä viikolla  rapiat 50 ja silti minulla on viikonloppu vapaata. Kyllä se on jälleen kerran oma valinta, enkä ainakaan vielä tässä kohtaa kadu sitä, voi olla, että perjantaina olen eri mieltä asiasta. Ja seuraavan kerran sitten muuta mieltä taas sillä kohtaa kun kuitaan jonkun lankakaupan laskua ja kiitän itseäni ahkeruudesta, kun ei tarvi viimeisiä ruokarahoja siihen pistää.

Mukavasti aika on tässä edennytkin, kahdeksasta tunnista on jäljellä enää vajaat seitsemän, joten lienee ensimmäisen kyykkysarjan aika.