Edelliset valmistamani ruusut olivat turkooseja ja niistä oli vielä häivähdys steariinia kattilan pohjalla ja pari liidun palasta, joten päätin jatkaa turkoosilla linjalla. Värinä olivat ne kattilaan jääneet liidunpalat, vanha steariini ja se, mitä mukaan sulattamastani jättokokoisesta (painoa kilon verran) läpivärjätystä turkoosista jämäkynttilästä väriä irtosi. Kovin voimakkaan värisiä näistä turkooseista ruusuista ei tullut.
Turkoosien värittömyyttä korosti vielä se, että seuraava satsi oli värittömään kynttilään kastettuja "kylmäruusuja", joita esittelin täällä. Materiaalina siis valmiiksi violetti kananmuna kenno, jonka väri vielä kastettaessa tehostui.
Kun kerran alkuun pääsin, päätin vielä kokeilla "narsissiruusuilla", sillä mielestäni nämä keltaisella keskustalla ja harmaalla ympäryksellä varustetut ruusut muistuttivat enemmän narsisseja kuin ruusuja. Herra Kirjoituksen ensimmäinen reaktio oli, että ne olivat hirvittävän rumia, mutta toisen kastamisen ja katsomisen jälkeen ne muutuivatkin mielenkiintoisen näköiseksi.
Päivän viimeiseen noidan kattilalliseen kumosin työmaalla olleiden pussien pohjalta kaikki kynttilänmurut periaatteella tulee mitä tulee. Liemi oli tummanruskeaa, mutta lopputulokset lähinna beigensävyisiä.
Kun vähän mietin suhteellisen aneemista värivalkoimaa herra Kirjoitus lohdutti, että jos ne kerrankin ovat riittävän rumia, niin ihmiset malttaa käyttää ne pesän sytyttämiseen eikä säästä niitä. Uskotaan niin, vaikka aika nätin kombon olisi saanut pakkaamalla yhteen noita tumman sinivioletteja ja beigejä ruusuja, kuten mallikuva osoittaa.
Viikonlopun saldona reilut pari sataa valmista ruusua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti