Vaatimuksista luopuminen

Jo hetken aikaa olen pohtinut vaatimuksista luopumista lähinnä omassa elämässäni. Huvittava kyllä tämä ajatus tuli mieleeni taas tänään astioita tiskatessani. Olin näet aivan varma siitä, että omaan asuntooni haluan ehdottomasti, välttämättömästi ja varmasti astianpesukoneen. Sellaista ei lapsuuden kodissani ollut, mikä tarkoitti sitä, että tiskit oli pakko tiskata heti syömisen jälkeen tai viimeistään illalla, muutoin oli keittiö kaaoksessa ja tiskipöytä lastattu kuin Norjaan lähtevä laiva (mistähän moinen sanonta oikein tulee). Kovin usein tiskivuoro ei minulle langennut, kuivausvuoro toki sitäkin useammin, mutta siitä huolimatta kadehdin jo tuolloin kavereitani joiden kotona oli astianpesukone.

Kun sitten ostimme tätä asuntoa, hihkuin riemusta, kun meille esiteltiin keittiö ja kerrottiin, että tässä on sopiva paikka tiskikoneelle. Kaikki on valmiina niin vesi kuin sähköt, vain kone puuttuu. No joo paikka "oli", mutta eihän siihen mikään astianpesukone sopinut, kun paikka oli muutaman sentin liian kapea. Myönnetään, että tuon tajuttuani tunne oli kuin oravalla, jolla olis käpyjä muttei hampaita. Siinä vaiheessa, kun asunto oli juuri ostettu, ei ollut rahaa lähteä mittavaan keittiöremonttiin ja jotenkin se tuntui järjettömältäkin, kun keittiö oli vain pari vuotta aikaisemmin täysrempattu.

Manasin, ja taivuin tiskaamaan käsin ja huuhtelemaan astiat vadissa, koska kaatoallas oli niin pieni, ettei sitä voinut käyttää huuhteluun. Vuosien ja vuosien ajan olen tuntenut piston sisälläni sen suhteen, että miksi, miksi minun pitää aina vain joutua tiskaamaan vadissa. Kuvittelin todellakin pääseväni siitä eroon siinä vaiheessa, kun muutin lapsuuden kodistani pois ja pääsin oman katon alle - turhaan. Ilmeisesti minun kohtaloni on sidottu astianpesukoneettomuuteen.

Viimekesäisen remontin yhteydessä harkitsimme vakavasti sitä, että pistäisimme myös keittiön uusiksi, mutta jälleen kerran nuukuus yhdistettynä siihen, että keittiö on astianpesukoneen puuttumista ja turhaa huuvanurkkausta lukuunottamatta kuin uusi, pisti topin asialle. Yhä edelleen minä siis tiskaan käsin ja haaveilen astianpesukoneesta. Kohta 11 vuotta on jo menty tällä systeemillä, joten kovin ehdottomasta vaatimuksesta ei siis ole kyse.

Tokihan minä voisin ulkoistaa tiskaamisen Herra Kirjoitukselle, mutta kun olen todennut hänen haaskaavan sekä pesuainetta että vettä, olen tyytynyt tiskaamaan itse. Haaskauksella tarkoitan sitä, että helposti puolen vuoden käyttöön riittävä pesuainepullo kuluu loppuun alta kuukaudessa, eikä tiskit ole yhtään sen puhtaampia. Vastaavassa suhteessa lisääntyy myös vedenkäyttö, hän kun ei osaa käyttää vatia astoiden huuhtomiseen, vaan huuhtelee kaiken juoksevan veden alla (mikä tietysti myös on syy jatkuvaan pesuaineen lisäämiseen).

Viidentoista vuoden takainen minä ei olisi todellakaan suostunut elämään ilman astianpesukonetta, mutta elämä (ja velka) opettavat nöyräksi sen suhteen, että ihan kaikkea ei voi saada - ei ainakaan heti. Kuten todettu, haaveilen kuitenkin, että ennen kuolemaani saisin itselleni keittiön, jossa on astianpesukone.