Samalla olen kuitenkin koonnut listaa siitä, mitä tarvitsisin ja mitä ostan sitten ensi vuonna. Yhtenä kohteena listalla oli puuterisivellin, sellainen iso ja pitkävartinen - edellinen halpismalli kun alkaa osoittaa hajoamisen merkkejä. Kaappeja penkoessani löysin avaamattomassa paketissa sekä poskipunasiveltimen (vaikka käytänkin mieluummin kabukia) että kriteerit täyttävän puuterisiveltimen. Vetäisin siis ruksit sen yli, ei tarvitsekaan ostaa.
Naamakirjassa käydyn keskustelun perusteella kehitin tarpeen parsinsienelle. Sellaiselle sukkien parsimisessa apuna käytettävällä puiselle härvelille, jota ilman toki tulee toimeen, mutta kyllähän parsiminen sen avulla on paljon helpompaa. Parin verkkokauppa vilkaisun jälkeen totesin, että sienet eivät maksaneet paljoa, mutta toimituskulut olivat ihan pilvissä - kiitos postin. Sitten jossain kaukaa taustalla soi pieni kello, kello joka soitti muistini hämärässä kytkintä, joka yhdistyi mutterin malliseen ompelurasiaan...
Samalla kun vinttiä oli pakko muutenkin siivota, tuli sitten kaiveltua tuota ompelurasiaakin. Sieltä löytyi aarre - Elli-tädiltä perintönä saatu parsinsieni.
Senkin kohdan sain siis poistaa hankittavien listalta, kun minulla jo on sellainen. Mitähän muuta aarteita vielä tuolta löydänkään, kun oikein kaivelen. Jälleen kerran tuli todistettua, että kannattaa kaivella omista kaapeista ensin ja sitten vasta mennä kauppaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti