Itsekuripäiväkirja viikko 18

Itsekurista ei kyllä ole viimeaikoina ollut mitään jäljellä, kaupasta on shoppailu, viimeksi vappua tekosyynä käyttäen, vaikka mitä herkkuja. Nilkkavaiva estää tai "estää" suuremmat liikkumiset. Ja muutenkaan en ole saanut juuri mitään aikaiseksi, se väsymys, se väsymys.

Viikon urakkana oli veroilmoitus. Se on kyllä melkoisen uskomatonta, ettei siihen itse asiassa mene aikaa kuin pari tuntia, kun kuitit, liput ja laput ovat järjestyksessä, mutta silti sen täyttämisen aloittaminen on aina yhtä vaikeaa. En voi edes kuvitella, miten hankalaa se olisi, jos täytyisi aloittaa kaikkien papereiden metsästämisellä ja sitten vasta pääsisi itse täyttövaiheeseen. Ilmoitukseni oli viime vuotisesta putkiremontista johtuen normaalia hankalampi täyttää, sillä siihen tuli paitsi matkakuluja myös kotitalousvähennys. Jos kaikki ilmoittamani kulut hyväksytään, saan ihan mukavasti takaisin joulukuussa eli varsin hyvän tuntipalkan siitä, että viitsii käydä lomakkeen läpi ja tarkistaa kaikki mahdolliset vähennykset, joihin on oikeutettu.

Töissäkin on oltu, mutta en ole jaksanut laskea tunteja. Jonkin verran yli normin niitä on taas kertynyt, mutta ei mitään mahdottomia määriä.

Vaakaakaan en ole tavannut pitkään aikaan ennen tätä aamua, nyt kävin sitten todistamassa katkeran totuuden. Toukokuu on toiveiden kuukausi eli nyt sitten uusi alku ihan tosissaan.

Hankintojakin on tullut tehtyä. Tuhlasin 12€ ja ostin itselleni kaksi paria uusia kenkiä.  Nämä siksi, että Hollannin matkaa varten ostamani kävelykengät kuluivat loppuun. Kaksi paria ihan sen vuoksi, että ne sai melkein samalla hinnalla kuin yhden parin erikseen - Sulo Vilén iski jälleen. Toiset naisellisemmat avokasmalliset ja toiset ihan peruskävelykengät.

Ja tässä syy, miksi tarvitsen uusia kenkiä (tai siis en tarvitse, mutta laiskuuttani totesin helpommaksi ostaa uudet, kuin etsiä kaapista korvaavat vanhat. HYI minua!), eikä tuo hakeama ole edes kenkien ainoa vika. Pakko se nyt vaan on uskoa, että nämä kengät todellakin ovat tulleet tiensä päähän.

Tähän samaan voisin todeta, että kyllä sitä tavaraa on poistunutkin. Kirjanpitoni osoittaa meiltä poistuneen 30 tavarayksikköä, ja taas kerran esim. kassillinen askartelutarvikkeita tai kuplamuovia on yksi yksikkö. Eli määrällisesti tavaraa on hävinnyt vähän enemmänkin. (ja edelleen jaksaa kummastuttaa se, miten sitä tavaraa vaan piisaa ja piisaa).