Nyt se on sitten ohi, kastetilaisuus nimittäin. En tiputtanut vauvaa, enkä pyörtynyt keskenkaiken. Vaavikin käyttäytyi kiltisti, vaikka sillä todennäköisesti oli melkoisen kuuma kastemekossaan. Ainakin kummitädin selkäpiitä pitkin valui hiki ja kädetkin alkoivat krampata. Kolme varttia staattista pitoa seitsemän kilon painolla on kohtuullisen hyvä harjoitus, mutta siitäkin selvittiin.
Nyt hän on sitten virallisesti Antti ja minä virallisesti kummitäti.
maanantai 4. huhtikuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti