lauantai 30. huhtikuuta 2016

Puolikas laukku

Monen monta metriä siimaa ja vielä enemmän karkkipapereita on tullut käytettyä, ennen kuin pääsin tähän vaiheeseen laukussani. Nyt ovat paperit jälleen loppu, vaikka viimeksi saamassani kasassa niitä tuntui olevan kymmeniä.


Pohjan kasaaminen aiheutti eniten ongelmia, kuten jo aikaisemmin kirjoitin. Kokosin palaset netistä hakusanoilla "magazine bag" löytämääni videota matkien. Ja senkin sain todeta, että tuuma kertaa tuumaisia palasia on helpompi kiinnittää kuin sentti kertaa sentin kokoisia.

Laukku on nyt suunnilleen puolivalmis. Ulkoisesta osasta puuttuu vielä pari kierrosta korkeutta ja vasta sitten voi laittaa rannelenkin paikalleen. Todennäköisesti ompelen laukkuun vuorin ja laitan vetoketjun, ei se muuten pysy kiinni. Tämä projekti ei kuitenkaan etene ennen kuin saan taas lisää papereita.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin myös lakata laukun ennen sen käyttöönottoa. Käyttöajankohdaksi olen ilmoittanut pikkujoulut eli aikaa on vielä. Testaan lakkausta ensin papereihin ja sitten vasta, kun olen todennut ettei se pilaa papereita, lakkaan itse laukun, jahka nyt ensin saan sen valmiiksi.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Palkkakuitin lukeminen kannattaa

Sellaisilla ihmisillä, joilla on säännölliset tulot, muutoksen palkassa huomaa helposti. Jos kyseessä taas on kaltaiseni henkilö, jolla on useampi työnantaja ja maksetaan lisiä ja muuta korvausta säännöllisen epäsäännöllisesti, niin kannattaa ehdottomasti lukea palkkakuitti läpi. Mieluummin lukea se läpi suurunnuslasin kanssa ja myös kirjata itselleen ylös, milloin on töissä ollut ja millaisia vuoroja/tuntimääriä tehnyt.

Viime aikoina on molempien työnantajieni maksuissa ollut häikkää ja jos olisin jättänyt tuntini ja tekemiseni seuraamatta, olisin useamman satasen köyhempi. Toisen työnantajan maksuista puuttui kaksi kokonaista työpäivää inhimillisen virheen takia, toiselta olisi jäänyt saamatta paitsi vuorolisiä ja opiskelijaohjauskorvausta myös matkakuluja ja päivärahoja ja kaikki ihan tässä pienellä aikaa. Molemmissa paikoissa kyselivät ensin, että olenko nyt ihan varma, mutta nopean tarkistuksen jälkeen totesivat minun olevan oikeassa ja että maksut tosiaan puuttuivat.

Sen vuoksi suosittelen aina tarkistamaan sen, mitä palkkakuitissa lukee. Erityisesti silloin, jos säännöllisen työajan tekijällä summa eroaa totutusta suuntaan tai toiseen, sillä työnantajalla on myös oikeus periä liikaa maksettu takaisin. Sellainenkin tapaturma on meillä kertaalleen käynyt, ja voin todeta, että ne joita se koski, eivät kiljuneet riemusta, kun seuraavan kuun tili olikin sen edellisen kuun "yllätysbonuksen" verran pienempi. Useimmat eivät edes olleet reagoineet siihen liian isoon maksuun, vaan aloittivat nurinan ja asian selvittelyn vasta saatuaan sen pienemmän tilin.

Palkkakuitin lukeminen siis kannattaa, joskus voi tosiaan yhdellä puhelinsoitolla tai sähköpostilla tienata satasia. Tai siltä se tuntuu, vaikka kyseessä ovatkin ihan itselle kuuluvat rahat.

torstai 28. huhtikuuta 2016

Pantahaaste viikko 17

Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa pantahaastetta on selkeästi enemmän takana kuin edessä. Valinnan vara panta laatikossa alkaa uhkaavasti vähetä, mistä syystä tämän viikon saalis on seuraavanlainen:



113) vaaleanvihreä solmittava polkadot panta
114) musta muovinen peruspanta
115) turkoosi/sininen ohut satiinipanta

116) valkoinen leveä keinonahkapanta
117) luonnonvalkoinen ohut satiinipanta
118) vaaleanpunainen ohut satiinipanta
119) vaaleanpunainen rusettipanta (ääks, menee takuulla poistettaviin, tämä piti pistää pois jo aikaisemmin, sillä jos mitä inhoan, niin tätä vaaleanpunaisen sävyä)

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Minä, kirjailija

Rakastan lukemista ja kirjoja ja se perinteinen paperin tuntu hyppysissä saa minut jotenkin ilahtumaan, ehkä se on se konkretia verrattuna e-lukemiseen. Tästä syystä päätin tuhlata ja ilahduttaa itseäni ja säästää itseni häpeäksi sekä tulevien polvien räkänaurun kohteeksi blogini myös kirjallisessa muodossa.

Ensimmäisen vuoden tekstit sain kirjaksi koottuna herra Kirjoitukselta lahjaksi viime syntymäpäivänä. Nyt päätin ilahduttaa itse itseäni ja tilasin seuraavan vuoden blogiteksteistä kirjan. En tiedä, ovatko tekstini mitenkään säästämisen arvoisia, mutta koska saan itse suurta iloa selatessani niitä kirjan muodossa, niin ei kai se keneltäkään ole pois. Lisäksi skeptinen mieleni nauttii ajatuksesta, että jos jokin ylimaallinen nettihävitys joskus nielaisee internetin sisältöineen kaikkineen, niin jääpähän joku muisto niistä (turhista) tunneista, jotka on koneen vieressä tullut istuttua.

Kirjan tilasin jenkeistä, ja hinta oli kieltämättä suolainen, koska siitä meni painokulujen lisäksi postikulut ja tullitkin. Pitänee jatkossa selvittää, löytyisikö jostain joku edullisempi palvelu, jonka kautta saisi painatettua nuo loputkin vuodet kirjoiksi.


Tyylikäs musta, samaa tyyliä kuin edeltäjänsä ja samaa tyyliä toivon seuraavienkin edustavan, sen verran mallia korjataan, että myös selkämykseen tulee vuosiluku. On sitten helpompi lukea vuosijärjestyksessä ja vanhana mummona keinustuolissa muistella, mitä kaikkia hullutuksia sitä tulikaan nuorena kokeiltua.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Yritys ja erehdys

Olen pikkuhiljaa saanut kasatuksi sen verran karkkipapereita, ja punonut niistä ketjuja, niin että alkaa olla aika koota tsinuskitoffeepapereista tehtyä pikkujoululaukkuani.

Koska olen taas kerran aloittanut sieltä vaikeammasta päästä näiden eri tekniikoiden kokeilun, osa hommasta meni jälleen kerran yritys ja erehdys metodilla. Ensiksi ajattelin, että teenpä pohjaan neljä suoraa ketjua ja yhdistän ne ompelemalla renkaisiin, joista tulee kassin runko. Kuvassa olen jo ehtinyt purkaa yhden kerroksen pois.


Jotta kenenkään ei tarvitsisi tehdä samaa virhettä kuin minun, niin voin kertoa, että homma ei toimi. Näin sen jo alustavasti alkaessani sovittamaan, mutta silti oli pakko kokeilla.

Seuraavaksi päätin ommella vain kaksi suikaletta renkaaseen. Edelleen vesiperä, ei toimi sekään. Eli purkuun meni tämäkin yritelmä.


Palataan siis alkuperäiseen suunnitelmaan ja ommellaan renkaat laukuksi. Tiedän tekeväni itselleni hallaa, mutta päätin koota laukun ensin ja jos materiaalia jää, tehdä sitten vasta pohjaan "lisäneliöt", jos materiaalia ei siinä vaiheessa ole, kursin pohjan kokoon muuten.


Laukun kokoamiseen olen käyttänyt siimaa ja niitä ebaysta hankkimiani muovisia parsinneuloja, jotka ovat osoittautuneet äärimmäisen käteviksi.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Itsekuripäiväkirja viikko 17

Voisin ihan oikeasti haudata tämän itsekuripäiväkirjan jonnekin oikein syvälle valottomaan paikkaan. Minulla kun ei juuri tältäkään viikolta ole mitään positiivista sanottavaa itsekuriin liittyen. On vain lukemattomia asioita, joita en ole jaksanut tehdä sekä vaaka, jota olen aktiivisesti vältellyt.

Kaikki, mikä on kiellettyä, on ollut tällä viikolla pop. Kuten esimerkiksi shoppaaminen. Tilasin itselleni lankasetin erilaisia projekteja varten, samaan pakettiin otin myös värikynät, ihan vain siitä syystä, että ne olivat niin äärettömän edulliset (ajatuksella, että ne voi vaikka sitten parin vuoden päästä antaa kummipojalle) ja käsityökirjan. En muista, että milloinkaan olisin ollut kiinnostunut reunapitsien tekemisestä, mutta kun kirja oli myös uskomattoman edullinen ja kun se tuli samoilla postikuluilla ja sitä rataa...


Noiden "lankojen" lisäksi paketin ainoa järkevä ostos oli Herra Kirjoitukselle tilattu Tähtien sota - sarjakuva-albumi. Jonka senkin nappasin mukaan lähinnä siitä syystä, että se tuli samoilla postikuluilla. Kaikkineen ostokset maksoivat alta 25€ eli ei paljon, mutta siitä huolimatta iski morkkis. Enkö minä tosiaankaan osaa olla ostamatta mitään? Ilmeisesti en, koska ostamatta jättäminen tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa oli sitten kyse herkuista, kirjoista tai langoista.


Niitä oikeita neulelankojakin on taas tullut lisää. Naamakirjan kautta löysin paketin, jossa kasa lankoja vaihdettiin alle 3€ ruokatavaroihin, joten pitihän se kotiuttaa. Paketissa oli 6 kerää vaaleansinistä mohairia, josta on tarkoitus jossain vaiheessa tehdä kummipojalle villapaita. Vaaleanpunainen menee sitten taas hänen isolle siskolleen ja siitä varmaan jääkin vielä. Etualan kerät ovat seiskaveikkaa ja ainakin nuo kaksi oikeanpuolimmaista ovat ysärilankoja, sillä muistan kutoneeni itsekin aivan vastaavista sukkia silloin. Kaikkiaan paketissa oli yli 600g lankaa, joten mielestäni ihan loistokauppa.


Yritän kuitenkin seuraavaksi keskittyä siihen, että vähennän lankojen määrää enkä lisää sitä.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Pantahaaste viikko 16

Edelleen on laatikossa pantoja, vaikka nyt onkin pakko myöntää, että valinnanvara alkaa olla pienempi kuin aikaisemmin ja täytyy vähän tarkemmin miettiä, minkä niistä päähänsä laittaa.



Tämän viikon pantakasa näyttää seuraavalta:
106) turkoosi ohut satiinipäällysteinen peruspanta

107) musta-valkoinen polkadot rusettipanta

108) ohut "Burberry" panta

109) muovinen persikanvärinen panta, joka napsahti poikki päähän laitettaessa

110) nahkainen ruskea, rusetilla koristelut panta, sisuspanta on poikki, joten kunhan ehdin irroitan päällisen ja liimaan sen johonkin noista muovisista peruspannoista, koska rakastan tämän pannan väriä, materiaalia ja koristelua

111) ruskea valkoinen pilkullinen solmupanta

112) kukonaskelkuvioinen kangaspanta

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Väsyttää, väsyttää, väsyttää...

Ilmeisesti uniapneani tai oikeastaan siitä johtuva univelka on kasvanut  pikku hiljaa yhä mittavammaksi. Jotenkin se tuntuu tällä viikolla saavuttaneen tähänastisen huippunsa, olen yhä väsyneempi ja väsyneempi. Vietän sen suositusten mukaisen kahdeksan tuntia sängyssä, ja nukunkin suunnilleen sen verran, mutta levoksi tuosta unesta tulee vain kolmisen tuntia. Ainakin vuoden verran olen selvinnyt noin vähillä unilla. Pikaisella laskutoimituksella se tarkoittaa reilua 1800 tuntia univajetta.

Olin tällä viikolla kaksi päivää suuressa maailmassa työasioissa. Omaa aikaa olisi ollut iltapäivä neljän jälkeen, mutta sen sijaan, että olisimme työkaverimme kanssa sännänneet  koulutuspäivän jälkeen kaupungille shoppailemaan, raahauduimme hotellille, kävimme syömässä hotellin ravintolassa ja menimme nukkumaan iltayhdeksän aikaan.

Tänä iltana pääsin kotiin kuuden jälkeen ja nyt olen raahautumassa sänkyyn nukkumaan. Ja tämä ihan vain siitä syystä, että olen niin väsynyt. En jaksa miettiä mitään järkevää.

Joudun odottamaan ylipainelaitettani vielä kuutisen viikkoa ja ainakin sen aikaa univelkani vielä kasvaa. Toivottavasti jaksan sen aikaa, sillä nyt alkaa tuntua siltä, että olen niin väsynyt etten tahdo jaksaa päivästä toiseen.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Itsekuripäiväkirja viikko 16

Aktiivisesti alkoi viikko, sillä maanantai-iltaan mennessä oli Herra Kirjoituksen auto huollettu ja siirretty kesätossuihin ja imuroitu myös sisältä, sen lisäksi Herra Kirjoitus huolsi meidän molempien hikimankelit eli nyt voi sitten jo lähteä pyöräilemäänkin. Hänen suorittaessaan miehisiä töitä, minä puolestaan pesin naisellisesti kolme koneellista pyykkiä.

Nyt on sitten jäljellä minun ajokkini pesetys ja kesärenkaiden vaihto sekä imurointi. Ja sen jälkeen tietysti katsastus, se joka keväinen peikko. Kallis peikko. Mutta siihen voi palata vasta sitten, kun laittomat talvirenkaat on vaihdettu.

Herra Kirjoitus on päässyt jokakeväiseen valituksenaiheeseensa, liiallisen valon määrään makuuhuoneessamme. Olisin vaihtanutkin tummemmat kesäverhot (juu, meillä mennään juuri päin vastoin kuin muissa huusholleissa. Muut vaihtavat ohuita ja läpikuultavia verhoja kesäksi, minä taas makuuhuoneeseen paksuimmat ja pimentävimmät mahdolliset), mikäli olisin saanut ikkunat pestyä. Nyt vaan eivät ole oikein kelit vielä kohdillaan, kun yöllä on useampi aste pakkasta, eikä päiväksikään lämpene kunnolla.

Muutoin viikko on mennyt lähinnä persiilleen. Jos mainitsen vain muutaman esimerkin, jotenkin onnistuin perjantaina iskemään käteni yhteen makuuhuoneen kaktuksista niin, että siitä lohkeri pala ja sormessani törrötti kymmenen kaktuksen piikkia. Lauantaina puolestaan pudotin kynsilakkapullon kylppärin lattialle, pulloja on tippunut ennenkin ilman mitään seurausta, nyt kuitenkin pullo putosi sellaisessa kulmassa, että se hajosi. Kynsilakkaa oli pitkin lattiaa, samoin lasinsirpaleita, ja totta kai, kun aloin siivota, niin pari lasinkappaletta osui sormeenikin.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Uusi lehtikori

Meillä on jo pidemmän aikaa palvellut lehtikorina pahvilaatikko, jonka sain 2013 vuoden lopussa Hopottajien kautta testiin saamieni lasten juomien mukana tai siis juomat tulivat siinä laatikossa. Siinä punaisessa laatikossa vilvisti iloinen Pikku Myy, joten mielestäni se sopi oikein hyvin paperin keräysastiaksi, koska sitä katsoessa tuli iloiselle mielelle. Laatikko kesti todella hyvin käytössä, yli kaksi vuotta, mutta viikko sitten se hajosi kokonaan. Harmillisesti syynä oli laiskuus eli looda tuli tungettua liian täyteen ja sen vanhat hauraat seinät repesivät.

Jälleen kerran kaupasta olisi saanut nopeammin ja ehkä helpommallakin uuden kierrätyspaperiastian, mutta kun mulla nyt sattui olemaan inspiraatio ja materiaalia. Päätin siis kokeilla elämäni ensimmäistä isompaa kahvipussityötä. Turha kai mainitakaan, että tein kaikki aloittelijan virheet, mutta ensikerralla sitten osaan välttää ne.

Ohjeita katsoin Anun askareet-blogista, jossa on hyviä vinkkejä kahvipussitöihin. Sen verran voin omasta (karvaasta) kokemuksestani sanoa, että kannattaa punoa kaikki palaset samalla mallilla -ei siis kuviomallilla, vaan katsoa, että suikaleet asettuvat niin, että ne saa ommeltua fiksusti. Itse tein siis sen virheen, että punoin kaikki samanlaisiksi, jolloin ompeleminen olikin ärsyttävän hankalaa.

Koria varten tein 14 plokkia, joista 4+4 samanlaista isoihin sivuihin. Päädyt ja pohja ovat sitten mitä ovat. Jokaiseen plokkiin meni 8 kahvipussin suikaletta, kukin noin 10cm korkeita. Yhdestä kahvipussista saa kaksi suikaletta, jos kaikkien palasten ei tarvitse olla samanlaisia, itse otin toisen palasen pussin alaosasta (keltaiset kupit) ja toiset yläosasta (yksiväriset viininpunaiset). Väliin jäi vielä palanen, jonka olisi voinut säästää esimerkiksi joutsenia varten, mutta pistin ne nyt roskiin (kadun sitä varmaan viimeistään viikon päästä). Yläosassa kulkee kummisedän perintönä saatu sähköjohto, joka tulee korin muotoonsa.

Käytin siis materiaalina Juhla Mokka - pusseja, joita niitäkin on ainakin kahdenlaisia, sillä pussien kupit olivat erilaiset, mikä näkyy erilaisina kuvioina tuossa "keltaisessa sivussa".


 Luulen, että viininpunainen sivu on kuitenkin se, joka jää esille.


Hintaa tälle uudelle lehtikorille tuli 1,35€, sillä jouduin ostamaan pussillisen grillitikkuja käytettäviksi noiden plokkien punonnassa. Noita voi kuitenkin käyttää useamman kerran, tosin osa katkesi jo ensimmäiseen käyttöön. Kahvipussit, yläseunaa tukeva sähköjohto ja ompeluun käytetty naru olivat omista varastoista.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Pantahaaste viikko 15

Jotenkin viikot tuntuvat lentävän, taas on viikko mennyt ja aika kasata viikon pannat. Ei, loppu ei edelleenkään ole näkyvillä.

99) ohut kimaötava metallipanta
100) mustilla kivilla koristeltu punospanta (tällä on ainakin kolme  samalaista serkkua,  punainen, pinkki ja valkoinen, valkoinen odottaa käyttöä, pinkki käytetty viikolla 3, punainen viikolla 2)
101) kaksi rivinen strassipanta (menee poistoon haasteen jälkeen)
102) mustilla kivillä koristeltu ohut metallipanta (mahdollisesti myös poistoon)



103) Vaaleista siemenhelmistä koottu kukkapanta
104) valkoinen muovinen peruspanta, ikivanha, katkeaa varmaan seuraavalla kerralla
105) vihreä samettipanta, mallia tee-se-itse


keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

DIY: Pientä puuhastelua

Pari viime päivää olen keskittynyt pieniin puuhasteluihin ja ne ovatkin edistyneet mukavasti.

Pikkujouluihin haaveilemani laukku edistyy, kiitos työkaverini, joka projektistani tietämättä päätti lahjoa meitä Tsinuskitoffeilla ja minä tietysti haalin paperit itselleni. Nyt ollaan tässä vaiheessa ja paperit ovat taas loppu.



Minua on myös pitkään houkuttanut jostain netistä näkemääni ohjetta, jossa oli tehty astianpesusieni hedelmäkorien päällä olleista verkoista. Nyt sain kasaan riittävän määrän verkkoja. Tässä sienessä on kaksi isoa vihreää verkkoa kokonaisena ja kolmas keltainen suikaleeksi leikattuna. Yritin ensin virkata sientä tuosta suikaleesta, mutta totesin sen toivottomaksi ja niinpä päädyin rullaamaan sisäverkot soikioksi ja kieputtamaan keltaisen verkon niiden päälle. Vaikka sieni ei näytä kummoiselta, on se ihan toimiva.


Myös kummipojan 3kk paketti alkaa olla kasassa, siihen olen ajatellut laittaa jo aiemmin tekemieni sukkien ja isonsiskon hattarasukkien lisäksi tumput, joiden materiaalina on loput sukkien alpakkalangasta  ja sen lisäksi valkoista merinovillaa. Toinen tumppu on valmis ja toinenkin melkein. Valkoisen osan tiplukoristeet tein alpakkalangan päättelyjämistä, kaikki materiaali hyötykäyttöön.



tiistai 12. huhtikuuta 2016

Vaaleanpunaista hattaraa

Viime viikolla ostin kirpparilta vaaleanpunaista lankaa, ja päätin pistää sen puikoille saman tien, jotta sukat ehtisivät samaan pakettiin kummipojan sukkien kanssa. Mallin etsiminen kesti jonkin aikaa, mutta sitten löysin mielestäni varsin suloisen.

Pitsin malli on Kardemumman talo - blogista, Lise-Lotten sukkien ohje, joka löytyy täältä. Alkuperäisessä mallissa pitsineuletta neulotaan neljä mallikertaa, mutta itse neuloin seitsemän. Vastaavasti lyhensin resorin osuutta viiteen kerrokseen.


Kantapää on tehty normaalista poikkeavalla tavalla, koska se on ommeltu kasaan jälkikäteen.
Kantapäätä varten otetaan 3/4 sukan silmukoista. Ensimmäinen kantalapun kerros kudotaan halutulla tyylillä siihen asti kunnes puikolla on jäljellä 3 silmukkaa. Silloin kudotaan kolmanneksi viimeinen ja toiseksi viimeinen yhteen ja viimeinen silmukka normaalisti. Käännetään työ ja kudotaan taas kolmanneksi viimeinen ja toiseksi viimeinen silmukka yhteen ja viimeinen silmukka normaalisti. Siis aina yksi kavennus kerroksen lopussa.

Tätä jatketaan niin kauan, että 2/3 silmukoista on kavennettu pois. Sen jälkeen kudotaan jäljellä olevilla silmukoilla kaksi kerrosta. Tämän jälkeen aloitetaan lisäykset, jotka tehdään jokaisen kerroksen lopussa ennen viimeistä silmukkaa. Lisäyksiä jatketaan, kunnes silmukoiden määrä on sama kuin alussa.

Tämän jälkeen aloitetaan jälleen suljettu neule kaikilla puikoilla ja kudotaan sukka loppuun normaalisti. Viimeksi neulotaan kantapään sivut yhteen.

Paremmat ohjeet löytyvät Punomon sivuilta, Helppo ja neulepinnaltaan muunneltava sukan kantapää. Kantapään voi ommella niinkin, että sauma piiloutuu täysin, mutta itse halusin saumasta pitsimäisen ja jätin siksi reiät esiin.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Imelää kirjavaa

Keskeneräiset projektit alkavat pikkuhiljaa valmistua. Kahdesta erilaisesta Nallen jämästä syntyivät nämä perussukat, jotka ovat otsikon mukaisesti kirjavat ja makeat.


Vaaleanpunasävyinen kerä onneksi loppui sukan varteen, joten teräosa on sentään vähän rauhallisempi väreiltään. En muista, mikä/mitkä Nallen värisarja(t) on kyseessä, enkä myöskään jaksanut täsmätä värejä kulkemaan samoin molemmissa sukissa. Koska lanka oli noin kirjavaa, en halunnut tehdä mitään kikkailuja itse sukkaan, ne eivät kuitenkaan olisi siitä erottuneet.

Nämä menevät työkäyttöön ja annetaan lahjaksi vasta kesäkuussa. Tavoite on kolme paria samalle henkilölle, joten parit vielä pitäisi saada aikaiseksi.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Itsekuripäiväkirja viikko 15

Tällä viikolla on harrastettu "törsööksiä", kuten pohojalaanen kaverini sanoisi. On siis tuhalttu rahaa, törsätty. Ensiksi houkuttelin Herra Kirjoituksen mukaan paheeseen, tilaamaan lohdutuspizzaa. Noin periaatteessa hän ei sitä olisi tarvinnut, mutta oli enemmän kuin innolla mukana. Minä taas katsoin ansainneeni pizzan käveltyäni kaatosateessa töistä kotiin ja odotettuani likomärkänä tunnin oven takana. Unohdetaan tässä kertaa sitten mainita, että törppö Rouva Jälki-Kirjoitus oli unohtanut avaimensa kotiin jo toisena peräkkäisenä päivänä. Pizzoihin kului 22€.

Kaupassa kävin vain kerran ja summaksi tuli n. 12€, mistä valtaosan muodosti lahjoituksena eteenpäin annettava lakritsilaatikko (5e) ja kuumaliimat (5€). N. 2€ muodostui kinkusta leivän päälle. Lauantaina kävimme hakemassa vielä Lidlin tarjouksesta jalapenoviipaleita ja tortillalettuja, niistä tuli vielä minulle lisälaskua n. 5 € verran. Yhteensä siis 17€ kauppaan.

Tavaroita olen poistanut kohtuullisen tehokkaasti. Kävin jakamassa kassillisen askartelutarvikkeita materiaalipankkiin, laatikollisen muuta tavaraa konttiin ja kassillisen kuplamuovia hyvän päivän tutulle. Lisäksi olen lahjoittanut ja myynyt kasan muuta tavaraa.

Lisääkin on vastaavasti tullut, niitä "törsööksiä" nimittäin. Kananmunakennot ja steariini olivat lahjoitus, kuvassa näkyvät värilliset ( toinen paketti mattaa, toinen kimalteella) kuumaliimat ovat tuo jo yllämainittu Lidlin ostos eli maksoivat 5€. Lanka ja helmet ovat 2nd handia ja maksoivat yhteensä euron. Kaikkiaan siis 6€ tuhlattu.


Langasta on tarkoitus tehdä sukat kummipojan isosiskolle, joka elää vaaleanpunaista prinsessakauttaan.

Täydensin viikon tuhlauskiintiöni ostamalla kummipojalle kesäksi tossut. Tiedänhän minä, ettei pallero vielä kesällä kävele, mutta en vain voinut vastustaa kiusausta, kun nämä käyttämättömät olivat myynnissä 3€ hintaan.

 


Vasta kotona tajusin, että nehän sopivat kuin nenä päähän yhteen kummitädin käsilaukun kanssa.



Viikon kokonaismenot siis noin 50€.

Miinuspuolelle menee sitten liikunnan vähyys, mutta tällä kertaa siihen on ihan todellinen syykin, turpoileva nilkka. En ole loukannut sitä mitenkään, eikä mitään muutakaan muutosta ole tapahtunut, mutta niin se vain on pienen meloninkokoinen ja särkee jo normitilassa sen verran, että en kokeillut jumppaamista.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Kemikaalijeesustelua

Sain ystävälliseltä anonyymiltä kommentin tuohon vuoden ensimmäisen neljänneksen tyhjentyneitä purkkeja käsittelevään tekstiini, jossa hän toteaa: "Teillä on aika iso kemikaalikuormitus. Onko teijän kunnassa kunnollinen jätevedenpuhdistus?"

Jäin miettimään tuota kemikaalikuormaa ja olen edelleen sitä mieltä kuin arvon anonyymillekin väitin, ettei kemikaalikuormamme ole keskimääräistä suurempi. Kovin moni ei vain pidä kirjaa siitä, miten paljon noita kosmetiikkapurtiloita vuodessa tyhjenee. Käytämme perusjuttuja eli shampoota, hoitoainetta, suihkugeeliä, perusvoiteita, dödöä, hyvin vähän mitään hiusmömmöjä. Toki meikkaan päivittäin ja puhdistan kasvoni myös päivittäin. Hampaidenpesuakin harrastetaan. Uskoakseni keskimääräinen suomalainen käyttää noita tuotteita samoin kuin mekin, jotkut varmasti enemmänkin, koska käyvät suihkussa ja pesevät hiuksensa päivittäin.

Tiedän, että alkuvuoden määrät vaikuttavat isoilta, mutta aika iso osa noista tuotteista oli jotain muuta kuin täysikokoisia. Lisäksi määrä on kahdelta aikuiselta, ei yksin minun käytöstäni. Tarvitaan varmastikin 15 minihuulipunaa, jotta määrä vastaa yhtä täysikokoista tai viisi 50ml pikkupulloa shampoota, jotta se vastaa yhtä normaalikokoista. Tuolla tavalla laskien olisin käyttänyt alkuvuonna yhden huulipunan ja pullon shampoota, jos siis pikkupurtilot muutetaan täysikokoisiksi

Tein netin kautta muutamia tarkistuksia blogeihin, joissa listataan tyhjentynyttä kosmetiikkaa ja löysin varsin vaihtelevia kuukausilukemia vajaasta kymmenestä purkista noin pariinkymmeneen purkkiin kuukaudessa. Toki joku varmaan selviää yhdellä palasaippualla niin naaman, hiusten kuin kropankin pesusta, mutta se kai ei tarkoita, että kaikken muidenkin pitäisi.

En kuitenkaan yritä kieltää totuutta siitä, että tokihan me ympäristöä noilla kuormitamme. Olen kovasti tietoinen siitä, että olisi olemassa vähemmän luontoa kuormittavaa kosmetiikkaa, suurin osa sellaista, joihin löytyy ainekset kotikeittiöstä. Tiedän, että sokerista tai suolasta ja kookosöljystä saa erinomaista kuorinta-ainetta niin kasvoille kuin vartalollekin. Hiusten pesua etikalla olen myös kuullut suositeltavan ja netti pursuaa ohjeita erilaisten tee-se-itse-pesuaineiden tekemistä varten.  Viimeisin ja kuulemma erittäin toimiva keittiöstä kosmetiikaksi vinkki on kuivashampoo murskatuista kaurahiutaleista ja kaakaosta.

Minusta olisi kuitenkin äärimmäisen järjetöntä haaskausta, että tyhjentäisin nyt kaapistani kaikki siellä olevat kosmetiikkatuotteet vaikkapa viemäriin ja ostaisin uudet vähemmän kuormittavat tilalle. Olen kyllä päättänyt pikkuhiljaa siirtyä enemmän omatekoisiin "keittiöstä kosmetiikaksi"-juttuihin tai hankkia vähemmän luontoa kuormittavaa kosmetiikkaa, mutta kuormitushan olisi kaksinkertainen, jos ensin hävittäisin vanhat tuotteet ja sitten käyttäisin uudishankintoja. Olen siis sitä mieltä, että niin paljon kuin nykyiset tuotteeni kuormittavatkin ympäristöä, säästän kukkaroani ja hermojani ja käytän ne loppuun. Kun kerran en osta uusia tuotteita, onhan vanhojen varastojen jossain vaiheessa kuluttava loppuun - ehkä viimeistään kymmenen vuoden kuluttua.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Pantahaaste viikko 14

Pantahaaste on edennyt jo viikolle 14, eikä loppua vieläkään ole näkyvissä. Viikon saldona oli sekalainen kasa erilaisia pantoja ilman teemaa.

92) Oranssinen kuminauha panta
93) Valkoinen Puman kuminauhapanta
94) Kullanvärinen punosnauha panta ("käytetty" vapaapäivänä, joten laput edelleen kiinni)
95) Keskiruskea letitetty nahkainen joustopanta





96) Ruskea panta, jossa kaksi timanttisomiste kukkasta
97) Hopeanvärinen neulospanta
98) Luonnonvalkoinen kapea peruspanta


keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kissalle hiiri

Tiedän lemmikkikauppojen ja markettienkin pursuavan erilaisia leluja kissoille, mutta siitä huolimatta halusin värkätä kaverin kissalle ihan oma tekemän lelun.

Hiiren materiaalina on bambukangasta sekä päällisenä että täytteenä, täsmällisemmin sanottuna bambusukkieni korjauksesta jääneet leikkuujämät. Häntä on letitetty paksusta punaisesta villalangasta, silmät ja korvat on virkattu ja ommeltu paikalleen, samoin viikset on kiinnitetty ompelemalla. Lankoina noissa ensimmäiset korista käteen sattuneet jämät. Myönnetään, viikset ovat suhteettoman paksut.



Toivottavasti kisu pitää lelustaan.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Kortti vauvalle

Tietenkin oli pakko askarrella kummipojalle myös kortti.

Inspiraation lähteenä toimi joskus netistä koneelle tallentamani korttikuva.


Oma korttini oli samalla idealla toteutettu, mutta vaatimattomampi. Pohjalla tavallista sinistä kartonkia, kehyksenä valkoista aaltopahvia. Kastemekkona pitsipaperia, mekon koristeena hopeanvärinen rusetti, helmiäispaperista leikattua pitriä ja kolme turkoosia "nappia" eli kultakehyksistä kynsikristallia.





Kortin tekstinä oli seuraava runo.

Siunausta, suojelusta,
onnea ja ohjausta
siinä eväät elämään
hyvään, hellään, lämpimään 
Kummilasta onnitellen

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Virallinen kummitäti

Nyt se on sitten ohi, kastetilaisuus nimittäin. En tiputtanut vauvaa, enkä pyörtynyt keskenkaiken. Vaavikin käyttäytyi kiltisti, vaikka sillä todennäköisesti oli melkoisen kuuma kastemekossaan. Ainakin kummitädin selkäpiitä pitkin valui hiki ja kädetkin alkoivat krampata. Kolme varttia staattista pitoa seitsemän kilon painolla on kohtuullisen hyvä harjoitus, mutta siitäkin selvittiin.


Nyt hän on sitten virallisesti Antti ja minä virallisesti kummitäti.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Hakaketjuharjoituksia

Useammassa kuin yhdessä lähteessä olen netissä törmännyt hakaketjupunontaan, jota on käytetty erilaisten korien, laukkujen yms. tekemiseen. Parhaat ohjeet ketjun tekemiseen löysin punomuksia blogista, täältä. En ala keksiä pyörää uudestaan ja kirjoittaa ohjeita tähän, koska noihin löytyy netistä monen monta hienoa ohjetta tuon punomuksia-blogin loistavan ohjeen lisäksi esimerkiksi hakusanoilla hakaketju, punonta tai DIY paper bag.

Periaatteessa kaikki työt varmaan pitäisi aloittaa jollain pienemmällä, mutta minulla on paha tapa hypätä suoraan suden suuhun tai aloittaa kipuaminen keskeltä runkoa. Niinpä minä nytkin aloitin heti iltalaukusta. Materiaalina nämä tsinuskitoffeen paperit.


Parin illan aikana olen saanut aikaiseksi kaksi rengasta. Materiaalia noihin menee melko paljon, suunnilleen yhden karkkipussin paperit yhteen kruunuun eli tuollaiseen kehään. Koska hakaset leikataan suhteella leveys = korkeus x 2 + 1cm, joutuu jokaisesta paperista ottamaan palasen pois, mikä tietenkin tuntuu harmittavalta materiaalin haaskaukselta. En kuitenkaan ole keksinyt noille poisleikatuille suikaleille mitään käyttöä, varsinkin kun välillä joutuu ottamaan suikaleen molemmista reunoista, jotta saa halutun kohdan paperista käyttöön.

 

Kehät kiinnitetään ommellen toisiinsa. Tässä ne vain on laitettu päällekkäin ilman ompelua.


Jos oikein olen laskenut tarvitaan ainakin kymmenen karkkipussin paperit, jotta saan laukkuni kasaan. Kahden tai kolmen pussin paperit on jo valmiina odottamassa (siis näiden jo valmistuneiden kehien lisäksi) ja yhdet kaverilla maalla tallella eli puuttuu vain noin neljän pussin paperit. Saattaa olla, että kyllästyminen toffeeseen iskee ennen kuin laukku valmistuu, viimeisessä hätätilanteessa käytän työkavereita - he kun ovat auliisti tallettaneet karkkitarjoilun papereita ennenkin minua varten.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Tiskiainetesti

Vaikka päiväys viittaa vahvasti aprillipilaan, kyse ei ole siitä. Kuunvaihde vain sattuu olemaan sopiva aika tällaisen testin aloittamiselle eli siitä on sitten helppo laskea, miten kauan kyseisessä pullossa pesuainetta riittää.

Olen jo pidemmän aikaa ollut sitä mieltä, että tiskiaineiden hinta-laatu-suhteissa on valtavat erot ja siitä syystä nuukailija on nyt etsimässä sitä parasta poimiakseen kirsikat kakusta noin kuvainnollisesti. Meillähän ei ole astianpesukonetta eli kaikki tiskit pestään käsin ja vielä niin, että yleensä naispuolinen tiskikone hoitaa ne - ihan siitä syystä, että se miespuolinen haaskaa sekä vettä että pesuainetta. Yleensä astianpesuaine on ollut sitä halvinta merkkiä, mitä tarjouksesta saa ja sitä on myös tullut tarjouksesta haalittua varstoonkin. Nyt on sitten aika käyttää varastoja ja kokeilla, miten kauan yksi pullo käytössä riittää.

Ensimmäisenä testaukseen joutuu Alio-merkkinen aine. En ole kuullutkaan tästä aiemmin ennen kuin kyseinen pullo tuli vastaan jonkun halpakaupan tarjouksessa eurolla litra. Pullon tekstit ovat saksaksi, joten jonkun oudomman tehtaan tuontitavaraa tämä on.  Tämän verran pullossa on siis 1.4. - olen muistaakseni kerran ottanut siitä jonkun tipan, mutta kovin paljon vajaa tuo litra ei ole.


Ainetta käytetään siis ihan normaalisti, ei nuukailla eikä hunsata. Katsotaan sitten vaikka parin kuukauden kuluttua, miten paljon pullosta on siinä vaiheessa jäljellä vai onko enää mitään.