Tämä lahjoitussohva oli peräisin miespuolisen ystävämme äidiltä, hän kun muutti uuteen asuntoon, jonne ei enää tuo sopinut. Meidän onnemme tällä kertaa, että olimme oikeaan aikaan liikkeellä.
Olen moneen kertaan naureskellut, että mikään ei huijaa niin kuin valokuva. Valokuvassa, jonka tästä sohvasta näin, se näytti koivunväriseltä. Ei ykkösvaihtoehtoni, mutta ajattelin selviäväni sen kanssa yhden talvikauden ja tuunaavani sen sitten. Kun sitten menimme hakemaan sohvaa, se olikin hiukan eri värinen. Johonkin toiseen kotiin tuo kirkkaankeltainen väri olisi sopinut sellaisenaan kuin nenä päähän, meille ei ehkä kuitenkaan.
Sohva oli kuitenkin niin uskomattoman hyvässä kunnossa ikäisekseen ja täytti kaikki muut haaveet olemalla yksinkertaisen selkeä ja reilulla vuodevaatelaatikolla varustettu. Lisäksi sohvan sai levitettyä kahden hengen vuoteeksi tarvittaessa. Osiin purkamisen mahdollisuudesta olisin vielä voinut antaa yhden plussan, se kun helpottaa siivoamista ja siirtelyä tarvttaessa.
Jostain sitten sain ajatuksen dc-fixin käytöstä, ilmeisesti olin nähnyt riittävän monta sillä tuunattua projektia naamakirjassa. Myönnetään, että minulla on taipumusta yrittää hypätä liikkuvaan junaan tai aloittaa jostain muusta kuin alkeista, joten ehkä sohvan valitseminen lähes ensimmäiseksi dc-fix tuunauskohteeksi sopii tähän teemaan.
Niinpä minäkin sitten naamakirjan innoittamana tilasin omat fixit - ja kuten jo aikaisemmin sanoin, herra Kirjoitus valitsi värin, ei valkoista vaan pyökin. Dc fixiä tilasin kaksi 96x210cm rullaa Bauhausista, koska sen kehuttiin olevan paksumpaa ja parempaa kuin monien muiden tarjolla olevat vaihtoehdot. Postikuluineen nuo maksoivat n. 25€. Muutama pieni palanen jäi jäljelle, joten kaksi rullaa riitti juuri ja juuri, tosin pikkuisen temppuillen - parissa päälle näkymättömässä kohdassa kokosin pinnan palasista ja niissä saattaa puun syyt kulkea toisessa toiseen suuntaan ja toisessa toiseen.
Myönnetään, että muutaman asian tekisin toisin, jos nyt lähtisin tekemään. Ensimmäiseksi valitsisin tekotilaksi sellaisen, jossa on todella hyvät työvalot ja hyvä taso dc-fixin leikkaamiseen. Lisäksi ottaisin mukaan mittanauhan, sellaisen ompelussa käytettävän ja rullamitan. Kumpaakin olisi tarvittu, sillä suikaleiden leikkaaminen mittojen mukaan olisi huomattavasti helpompaa kuin sovittaminen rullasta käsin. Myös kulmien laittoa täytyisi vielä harjoitella, niihin en ihan kaikkiin ole tyytyväinen ja muutamaa jouduin paikkailemaan huomaamattomasti pienellä lisäpalasella.
Tällainen siitä sitten tuli. Aikaa meni kolmisen tuntia, josta osa siihen, että kannoimme vanhan sohvan pois, tuuletimme varavuodevaatteet ja kannoimme tämän ylös asuntoon alakerran askerteluhuoneesta. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten nopeasti valmista tuli ja miten eri näköiseltä tuo sohva nyt näyttää. Enkä myöskään usko, että tämä jää allekirjoittaneen viimeiseksi kontaktimuovi tuunaukseksi.
Tuohan näyttää siltä niin kuin olisi ollut siinä aina. Herra Kirjoituksen pettymykseksi luonnon valkoinen sohvapäälinen ei kadonnutkaan minnekään. Hän oli varmaan ajatellut, että nyt kun sohva on sen näköinen, että sitä kehtaa näyttää, niin myös patjat pääsevät päivänvaloon, mikä oli turha toivo. Lahjoitussohvassa oli vaaleankeltaiseen vivahtavat kirjavat patjanpääliset ja omassamme musta-ruskea-vihreä kirjavat, kummatkin sen värisiä, etteivät sovi meille näkyviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti