Treffeillä Elvin kanssa

Herra Kirjoitus on vuoden verran valitellut, että minusta on tullut öiseen aikaan äänekkäämpi kuin päiväsaikaan. Se siis tarkoittaa suoraan sanottuna sitä, että minä olen alkanut tehdä jotain niin epänaisellista kuin kuorsaaminen, nukkuvan vaimon unituhina korvissa on kuulemma jumalten nektaria Herra Kirjoitukselle, mutta jostain kumman syystä hän ei arvosta yhtä paljon korviinsa kantautuvaa rohisevan känisevää äänekästä kuorsausta. En ollut ajatellut tehdä asialle mitään muuta kuin valitella tapahtunutta, mutta työpaikassani tehdään säännölliset terveystarkastukset kaikille vuorotyötä tekeville ja menin sitten ruksimaan siihen lomakkeeseen kohdan "kuorsaan". Siitähän se sitten touhu repesi, olen käynyt korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkärillä, joka tutki kurkkuni, nenäni ja korvani vain todetakseen, että nenäni väliseinä on vino, korvissani on tärykalvon päällä jotain hiutaleita (jotka putsattiin pois) ja minulla on (krooninen) poskiontelotulehdus. Sinuiittiin sain antibiootin, joka auttoikin varsin hyvin. Lisäksi tähän suunnitelmaan kuului, että joudun treffeille Elvin kanssa.

Elvi on yhtä kuin unirekisteröintilaite, jonka kanssa nukuin keskiviikon ja torstain välisen yön. Onnekseni sain nukkua kotona, sen verran oli hankalaa tuon vehkeen kanssa nukkuminen. Ensiksi ranteeseen laitettiin iso kelloa tai sykemittaria muistuttava pulssioksimetri, joka mittasi veren happipitoisuutta sormeen tulevan anturin kautta. Nämä molemmat kiinnitettiin sidoksilla ja teipillä käteen.

Muutoin Elvi kiinnitettiin tutkimuspaikasta saadun t-paidan päälle. Elvi itsessään oli sellainen noin vanhan c-kasetin kokoinen masiina eli mitenkään haitallisen suuri. Siinä oli kaksi rintakehälle tulevaa vyötä, joista toinen mittasi rintakehän, toinen pallean liikkeitä. Lisäksi Elviin kiinittyi kolme EKG-elektrodia, jotka ottivat mini-sydänfilmiä ja jalka-anturit, jotka mittasivat jalkojen yöaikaista liikettä. Jotta koko kombinaatti olisi täydellinen, oli pakettissa vielä happiviikset, jotka pistettiin nenälle ja mittasivat unenaikaista happivirtausta. Kun meikäläisen nenävärkki on muutenkin kohtuullisen tukossa, niin tunne oli lähinnä tukahduttava, kun yritti nukkua viikset nenällä. Herra Kirjoitus naureskeli, että näytin ihan droidilta kaikkine johtoineni. Hän yritti ottaa valokuvaa, mutta minä kieltäydyin asiasta vähemmän kohteliaasti, onneksi keskustelu käytiin ennen kuin masiinassa oleva mikrofoni tallennus käynnistyi.

Turha kai mainitakaan, että nukuin Elvin kanssa varsin huonosti ja toivon, etten joudu sen kanssa treffeille enää uudestaan. Tuloksia siitä, miten äänekkäästi tai katkoisesti nukun saan parin viikon päästä.