Itsekuripäiväkirja viikko 5

Viikko alkoi edelleen apeissa tunnelmissa, isä on edelleen sairaalassa eikä hänen kuntonsa ole kohentunut odotetulla tavalla. Maanantai oli lomaviikon ainoa työpäivä, joten työtunteja ei kovin paljon kertynyt, vain 8½.

Sukankudinta pyörittelin alkuun, vaikka se ei kovin paljon inspiroinutkaan. Samalla mietin, että lasketaanko lahjoiksi annetut sukat tai tossut poistuneiksi esineiksi - ainakin niiden mukana poistuu lankaa varastoista, sillä minulla on edelleen porttari lankakauppoihin.

Tiistaina käytiin kaupassa ja ostettiin perustarvikkeita kuiten kanaa, jauhelihaa, maitoa, jogurttia sekä pari tarjouksessa ollutta eineslaatikkoa hätävaraksi - niin ja se tarjouskarkkipussi, jonka olisi vonut jättää kauppaan. Kaikkiaan rahaa paloi n. 21€.

Keskiviikkona hoidin muutamia rästiasoita, kävin kampaajalla hankkimassa uuden tukan (75€) ja sairaalassa valmistautumassa unitutkimukseen. Keskiviikon ja torstain välisen yön sitten nukuin tuon mittausmasiinan kanssa, josta kerroin jo aikaisemmin. Häpeä listalleni menee se, että poikkesin Hesburgerissa syömässä 6,50€ - ja ihan turhaan, kaapissa olisi ollut ruokaa kyllä.

Torstaina totesin saaneeni duhan ja odevadi dukossa...Ilmeisesti sairaasta vahdittavasta lapsesta oli tarttunut tauti sekä hänen äitiinsä että minuun. Sain kuitenkin vietyä ompelukoneen huoltoon ja käytyä kaupassa hankkimassa tarvikkeita peli-iltaa varten. Kauppalasku 32€, josta osa kyllä menee ihan meidän normaaliinkin käyttöön. Minulla on mitä ilmeisimmin tarjousmania, koska huomaan ostavani lihaa, juustoa tms. aina kun niitä on tarjouksessa, vaikka pitäisi ihan oikeasti käyttää ne, jotka ovat pakkasessa. Helmikuu on lyhyt kuu, joten yritän silloin käyttää pakastinta tyhjäksi.

Perjantai-illalla nautin sitten kavereiden ja pelien seurasta, he kantoivat myös meille herkkuja, joten päydässä oli monenlaista mutustettavaa. Lauantaina lähdimmekin sitten maalle, ja vietimme viikonloppua siellä.

Viikon kokonaissaldoksi jää se kolme kertaa puoli tuntia hyötyliikuntaa (jees, edes jotain),  kulut noin 135€ ja räkäinen olo, mutta hyvä mieli - isäkin alkaa toipumaan pikkuhiljaa.

Jos nyt sitten sain laskettua kulut oikein, niin tammikuussa on rahaa palanut noin 850 euroa. Tuohon oli pakko laittaa muutaman kympin pelivara, jos en olekaan muistanut kirjata kaikkia kuluja niin tarkasti kuin olisi pitänyt. Summa tuntuu jokseenkin isolta, vaikka siitä laskisi pois kampaajakäynnin 75€. Pitänee seurata tarkemmin ensi kuussa, mihin sitä rahaa oikein menee.

Tammikuun paketit

Postipoika on saanut olla kovasti ahkerana viime aikoina kantaessaan niitä viime vuoden lopulla tekemiäni hankintoja.

Sain lahjaksi rullallisen tapettia, hauskaa tiikeriraidallista. Ajattelin askarrella siitä jotain tai päällystää lahjalaatikoita tai pahimmassa tapauksessa lahjoittaa eteenpäin, kun totean, etten keksikään mitään sopivaa tehtävää. Keltainen juttu on kynsileimalaattojen säilytyskotelo.

Ebaysta saapui kasa erilaisia hiustarvikkeita, pari pantaa  (Union Jack, vihreä tavallinen ja tuollainen 20-luvun sulka) ja muutama nuttura/ponnaritarvike, joista ei juuri näillä hiuspituuksilla ole hyötyä. Tuo kieputin on kuitenkin kätevä, jos taas erehdyn kasvattamaan pitkät hiukset. ( No, joo ollakseni rehellinen, noita hiustarvikepaketteja tilasin kaksi ja kauppasin ne eteenpäin, samoin noita 20-luvun pantoja tuli kaksi, joista niistäkin toisen kauppaan eteenpäin).

Kertokoon kuvat tästä eteenpäin puolestaan. Hiuspantoja, kynsikoristeita, timanttitarroja...

Korvakoruja, cameekoruja, lisää pantoja, lisää kynsikoristeita...

Ikean lamput olivat kolmen euron naamakirjakirppisostos, jonka lupasin itselleni synttärilahjaksi. Nämä taitavat olla meillä vain käymässä, sillä ne ovat väärän väriset suhteessa makuuhuoneen päiväpeitteeseen ja verhoihin.

Äitini auttoi minua kiertämään hankintakieltoa sen suhteen, että hän sponsoroi kahvin, jolla vaihdoin nämä langat. En toki itse saa ostaa mitään, mutta toistaiseksi en ole kieltäytynyt ottamasta vastaan lahjoja ja lahjuksia. Kahvipaketilla sain nelisensataa grammaa vajaita keriä Nallea ja Seitsemää veljestä. Kyllä noista ainakin parit, kolmet sukat kutoo.

Lisäksi sain lahjoituksena kasan  tai kaksikin ovainnauhoja ja vetoketjuja niitä karkkipaperipussukoita varten. Kyllä noilla muutaman pussukan ja vähän muutakin ompelee.

 Lisäksi sain omaksikin ällistyksekseni lahjaksi aivan ihanan pipon, kun annoin askartelutarvikkeita. Luonnonvalkoinen ja kimalteilla ja tosi kaunista työtä.

Kynttilöitä en kuvannut, vaikka niitäkin sain pari kassillista.

Treffeillä Elvin kanssa

Herra Kirjoitus on vuoden verran valitellut, että minusta on tullut öiseen aikaan äänekkäämpi kuin päiväsaikaan. Se siis tarkoittaa suoraan sanottuna sitä, että minä olen alkanut tehdä jotain niin epänaisellista kuin kuorsaaminen, nukkuvan vaimon unituhina korvissa on kuulemma jumalten nektaria Herra Kirjoitukselle, mutta jostain kumman syystä hän ei arvosta yhtä paljon korviinsa kantautuvaa rohisevan känisevää äänekästä kuorsausta. En ollut ajatellut tehdä asialle mitään muuta kuin valitella tapahtunutta, mutta työpaikassani tehdään säännölliset terveystarkastukset kaikille vuorotyötä tekeville ja menin sitten ruksimaan siihen lomakkeeseen kohdan "kuorsaan". Siitähän se sitten touhu repesi, olen käynyt korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkärillä, joka tutki kurkkuni, nenäni ja korvani vain todetakseen, että nenäni väliseinä on vino, korvissani on tärykalvon päällä jotain hiutaleita (jotka putsattiin pois) ja minulla on (krooninen) poskiontelotulehdus. Sinuiittiin sain antibiootin, joka auttoikin varsin hyvin. Lisäksi tähän suunnitelmaan kuului, että joudun treffeille Elvin kanssa.

Elvi on yhtä kuin unirekisteröintilaite, jonka kanssa nukuin keskiviikon ja torstain välisen yön. Onnekseni sain nukkua kotona, sen verran oli hankalaa tuon vehkeen kanssa nukkuminen. Ensiksi ranteeseen laitettiin iso kelloa tai sykemittaria muistuttava pulssioksimetri, joka mittasi veren happipitoisuutta sormeen tulevan anturin kautta. Nämä molemmat kiinnitettiin sidoksilla ja teipillä käteen.

Muutoin Elvi kiinnitettiin tutkimuspaikasta saadun t-paidan päälle. Elvi itsessään oli sellainen noin vanhan c-kasetin kokoinen masiina eli mitenkään haitallisen suuri. Siinä oli kaksi rintakehälle tulevaa vyötä, joista toinen mittasi rintakehän, toinen pallean liikkeitä. Lisäksi Elviin kiinittyi kolme EKG-elektrodia, jotka ottivat mini-sydänfilmiä ja jalka-anturit, jotka mittasivat jalkojen yöaikaista liikettä. Jotta koko kombinaatti olisi täydellinen, oli pakettissa vielä happiviikset, jotka pistettiin nenälle ja mittasivat unenaikaista happivirtausta. Kun meikäläisen nenävärkki on muutenkin kohtuullisen tukossa, niin tunne oli lähinnä tukahduttava, kun yritti nukkua viikset nenällä. Herra Kirjoitus naureskeli, että näytin ihan droidilta kaikkine johtoineni. Hän yritti ottaa valokuvaa, mutta minä kieltäydyin asiasta vähemmän kohteliaasti, onneksi keskustelu käytiin ennen kuin masiinassa oleva mikrofoni tallennus käynnistyi.

Turha kai mainitakaan, että nukuin Elvin kanssa varsin huonosti ja toivon, etten joudu sen kanssa treffeille enää uudestaan. Tuloksia siitä, miten äänekkäästi tai katkoisesti nukun saan parin viikon päästä.

Pantahaaste viikko 4

Neljännen viikon pannat ovat kovasti rusettisia ja kimaltavia.

Kuvat on nyt ryhmitelty teemoittain, ei käyttöpäivittäin.
Ensimmäisen kuvan halloween teemainen pirunsarvipanta on torstain panta (siis tämän päivän käyttö), päivältä jolloin en käynyt ulkona. Sen kaverina on  panta, tavallinen yksinkertainen pinkki panta, joka käytin lauantaina. Luotan vakaasti siihen, että pannat loppuvat ennen halloweenia, joten uskalsin käyttää tämän jo pois.

Toisessa kuvassa on sitten viikon kimallukset. Yhden näistä käytin viime viikon perjantaina, toisen maanantaina ja kolmannen keskiviikkona. Keskiviikon panta on tuo kolmirivinen, perjantain aaltomainen ja maanantain helmipanta runsailla strasseilla.

Rusettipannat ovat  tiistailta ja sunnuntailta, ensin käytin ruskeaa ja sitten punaista.

 Mielenkiintoinen kasa on jo kertynyt käytettyjä pantoja.

Seuraavien sukkien suunnitelma

Halusin kokeilla tehdä vielä yhdet sukat, vähän erilaiset kuin mitä olen aikaisemmin tehnyt. Olin jopa niin viitseliäs, että laadin kunnollisen ruutupiirroksen ja värityskuvan kuviota varten.  Kuva on kyllä aavistuksen turhan iso, vaikka laskin jättäväni kummaltakin reunalta ainakin yhden rivin kutomatta, se kun ei vaikuta kuvioon juuri lainkaan.

Ajatuksena olisi harmaat sukat mustalla kuviolla varressa ja saajana käly - haaveena tietysti se, että nämä olisivat valmiit ennen juhannusta.

Anopin tossut

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, jouduin purkamaan anopin tossuista ensimmäisen siinä vaihteessa kun tajusin, että valitsemieni lankojen järjestys oli väärä. Mainitaan nyt vielä toisen kerran, että neljällä langalla kudotun tossun purkaminen ei ollut ihan niin helppoa kuin olin ajatellut, mutta puretuksi tuli.

Ja uudelleen kudostuksi ne tulivat myös. Kaikki langat olivat omista varastoista löytyneitä, koska minulla on ainakin vuoden kestävä porttikielto kaikkiin lankakauppoihin. Tällä kertaa kudontajärjestys oli se, että aloitin kolmella ruskealla ja yhdellä punaisella mattolangalla. Kun tuo punainen matto/moppi/mitä lieneekään lanka loppui, vaihdoin tilalle saman sävyisen punainen langan, jonka todellisesta merkistä ei ole mitään hajua. Villi veikkaus olisi, että se olisi Novitan Tempoa tai Kaikua, mutta varmaksi en mene vannomaan.

Minun tyypillistä tuuriani oli tietenkin se, että tuo toinenkin punainen lanka loppui ihan vähän kesken. Sitten vain kaivelemaan uutta suunnilleen saman paksuista kerää, jälleen kerran löytyi yksi kerän loppu, josta ei ole mitään tietoa, mitä se on - veikkaan edelleen Tempoa tai Kaikua. Väri oli tällä kertaa oranssi, mutta se ei onneksi kovin pahasti erotu tuosta tossusta ja uskoakseni nämä kelpaavat anopille kaikesta huolimatta.

Iceheartsburger

Yleensä vältän tekemästä ravintola- ja ruokasuosituksia, koska yksi tykkään yhdestä ja toinen toisesta, mutta nyt osui kohdalle jotain sellaista, jota ei voi ohittaa. Viime viikon perjantaina illalla katsoimme herra Kirjoituksen kanssa toisiamme ja sanoimme yhteen ääneen yhden ainoan sanan: "hampurilainen!" Jotenkin intuitiivisen alitajuntaisesti olimme siis molemmat tulleet siihen tulokseen, että halusimme ulos syömään ja paikkakin oli kohtuullisen helposti selvillä, päätimme suunnata Amarilloon.

Amarillossa kohdalle osui tarjoilija, joka osasi asiansa ja tiesi tuotteensa. Nähtyään, että selailimme nimenomaan burger-listaa, hän suositteli heti Iceheartsburgeria. Hänen suosituksensa mukaan sen lisäksi, että hampurilainen on loistavan herkullinen, menee sen jokaisesta myydystä hampurilaisesta euro iceheartsille.

Icehearts-toimintamalli on pojille ja tytöille suunnattu varhaisen puuttumisen innovatiivinen toimintamalli. Se on pitkäkestoista ja ammatillista kasvun tukea lapsille ja perheille, jotka ovet tuen tarpeessa. Yksi ammatillisin perustein valittu joukkue toimii 12 vuodenajan. Joukkuetta ohjaa kasvattaja, jolla on ammatilliset pätevyydet joukkueen johtamiseen. Icehearts on joukkueurheilun toimintamalli lapsen hyväksi sekä sosiaalityön, koulun ja vapaa-ajan tueksi. Iceheartsin tavoitteena on ennaltaehkäistä syrjäytymistä, edistää sosiaalisia taitoja ja luoda lapsille pitkäkestoinen ja turvallinen aikuisen läsnäolo läpi kasvun nivelvaiheiden. Icehearts-filosofia tukee lapsen kasvua itseensä luottavaksi ja toiset huomioonottavaksi joukkueen jäseneksi. Toimintamalli perustuu arvomaailmaan, joka antaa jokaiselle lapselle mahdollisuuden. Icehearts on poikkihallinnollinen toimintamalli, jossa työskennellään yhdessä sosiaali- ja sivistystoimen ammattilaisten kanssa.

Hyvällä asialla voi toki myydä montaakin asiaa, mutta tällä kertaa burgeri oli todella lupaustenmukainen, yhdellä sanalla sanottuna herkullinen. Suosittelen siis lämpimästi poikkeamaan Amarilloon burgerille.

Itsekuripäiväkirja viikko 4

Olen lomaillut tämän viikon päätyöstäni, kolme päivää olen ollut töissä harrastamassa. Tämän vuoksi moni asia on tietysti eri tavoin kuin niin sanotulla normaali viikolla. Tilipäivä osui viime viikoksi, joten päätin heti tämän viikon alkuun hoitaa sellaiset asiat kuin laskut pois päiväjärjestyksestä. Visa-lasku, ammattiliiton jäsenmaksu (tämä tulee vain kerran vuodessa ja on siis eri kuin se palkasta perittävä), puhelinlasku ja sähkölasku olivat vuorossa tällä kertaa. Niihin meni yhteensä 200 euroa. Samalla siirtelin käyttötililleni rahaa, jolla on tarkoitus kattaa kulutusmenot ensi tilipäivään asti.

Yksi keittiön kaktuksista päätti koettaa ponkaista ikkunalaudalta vapauteen tupsahtaen kuitenkin keittiön lattialle, mikä aiheutti sen, että työsuunnitelmat hiukan muuttuivat. Vaihdoin samantien muihinkin kukkasiin mullat ja samalla jaoin kukkasen alkuja halukkaille. Kultaköynnöksestä revin viime kesänä kevään remonttielämän jäljiltä varmaan kymmenen metriä kuollutta köynnöstä pois ja nyt toistin saman lehdettömälle osalle ja väitän sitäkin olleen varmaan 20 metriä. Samalla istutin uudet alut kokonaan uuteen multaan ja virittelin ne tuohon ritilikköön. Multaa ja kukkaravinnetta piti tätä operaatiota varten hankkia ja niihin meni n. 7€.  Minusta tuo on jokseenkin perusteltu "pakko-ostos", kun ei sitä kaktusta oikein keittiön lattiallekaan voinut jättää makaamaan.

Maanantaina sain siis siivottua makuuhuoneen ja olohuoneen, sekä vaihdettua suurimpaan osaan kukkasista mullat ja istuttua illan ratoksi vielä kokouksessa. Tiistaina aloitin vaihtamalla mullat loppuihin kukkiin, siivoamalla keittiön ja pesemällä pyykkiä ja jatkoin siivoamalla keittiön sekä kylpyhuoneen. Keskiviikko iltana töistä päästyä iskin työhuoneen kimppuun, koska siivottujen ja siistien paikkojen vieressä sotkut vaan korostuvat. Keskiviikkona selvittiin sekä työhuoneesta että eteisestä ja nyt on taas kerran huusholli pustplank-siisti ja tavarat paikallaan. Pakkohan tuota oli juhlia - äitini oli jättänyt minulle rahaa sitä varten, että saamme käydä pizzalla joku kerta, joten emmehän me laiskat mihinkään kotoa lähteneet vaan tilasimme pizzat kotiin. Kirottu olkoon se päivä, jolloin työkaverini kertoi tuosta pizza online-palvelusta, sitä kautta tilaaminen netin välityksellä onnistuu pikkuisen turhan helposti...

Torstai-illan vietinkin sitten vihdoin ja viimein sen kesästä asti odottaneen sohvaprojektin kimpussa. Onneksi keskiviikon pizzoista jäi iltapalaksi vielä torstaiksikin, mitään muuta ei oikein olisi ehtinyt, kun pitkän työpäivän jälkeinen ilta vierähti tuon sohvaprojektin kimpussa.

Perjantaina iski laiskuus ja lankeemus tai oikeastaan nautinnonhalu ja kävimme Amarillossa syömässä Iceheartsburgerit, joista lisää juttua huomenna. Laskun maksoi Herra Kirjoitus, joten herkkuhetki ei näy minun budjetissani, minä puolestani sitten ostin jälkiruoat joihin meni suunnilleen 12€. 

Lauantai menikin sitten vähän eri tavoin kuin oli suunniteltu, olimme kyllä lapsenvahteina, mutta isäni joutui myös sairaalaan ja se taas tarkoitti sunnuntaista ajomatkaa maalle sekä samalla ruokahuollon muutoksia. Tuolla sairaalakaupungissa ei sunnuntaina iltapäivällä ollut muuta ruokapaikkaa auki kuin pizzeria, joten pizzoilla mentiin taas kerran ja kahvitarveikkeitakin oli pakko ostaa n. 12 euron edestä.

Viikon kokonaiskulutus oli siis 235€ ja epäterveellisen ruokavalion vuoksi vaakakin näytti plussa. Hienosta alusta huolimatta siis melkoisen kurja viikko. Nyt ei voi muuta kuin keskittyä toivomaan sitä, että isä toipuu.

Käsityörintamalla valmista tuli anopin tossuista, joista niistäkin lisää myöhemmin.

Itsekuripäiväkirjan korjaukset

Kyllä sitä taas kerran tunnen itseni oikein superääliöksi. Paitsi että unohdin käydä kolmannella viikolla puntarissa, niin huomasin myös, etteivät menolukemat mitenkään pidä paikkaansa. Laskin ja mietin, laskin ja ihmettelin. Tarkastin visa-laskunikin moneen kertaan ja olin edelleen ylen hämmästynyt. Tokihan visa-lasku niiden kumuloituneiden ebay ostosten myötä on parin kuukauden osalta ollut normaalia isompi ja olen maksanut sitä ylimääräisesti. En tiedä, onko tuo minun visalla leikkimiseni huono vai hyvä tapa, sillä kulutukseen sillä ei juuri ole vaikutusta - sen olen aikaisemmin testannut. Visalla leikkimisellä tarkoitan sitä, että maksan visalla ja normaalin "koko lasku kerran kuukaudessa pois"- systeemin sijasta maksankin visaostokset viikon, maksimissaan kahden viiveellä pois. Tuo paha tapa aiheuttaa sen, että pankin kirjanpito ei visan käytön suhteen ei juuri koskaan ole ajantasainen, koska suoritukset ja ostot kirjautuvat näkymään muutaman päivän viiveellä.

Ei minun kuitenkaan ollut tarkoitus varsinaisesti visasta kirjoittaa, vaikka se osin tähän tarinaan liittyykin. Vain saadakseni jonkinlaista käsitystä alkuvuoden menoista näiden muutaman viikon osalta laskin yhteen itsekuripäiväkirjojen osoittaman summan, joissa on myös useampi visalta maksettu ostos ja visalle tehty lyhennys. Itsekuripäiväkirjoihin olen kirjannut menoiksi kaikki kuluttamani rahat siis sekä tililtä maksetut laskut että kortilla/käteisellä tehdyt ostokset. Kulutuksen loppusumma sai kulmakarvani nousemaan taivaisiin, miten ihmeessä olen saanut perusmenoihin uppoamaan kolmessa viikossa 900€, eikä tuossa summassa ole vielä mukana käyttörahasiirtoa toiseen pankkiin. Olotila oli todella hölmistynyt, sillä tiesin maksaneeni visan lisäksi vain peruslaskuja kuten sähköä, vastiketta ja puhelinlaskuja sekä yhdet pizzat ja dc-fixit sekä ostaneeni ruokaa.

Ruoka toki näkyy itsekuripäiväkirjassa menoina, mutta ei lasku/palkkatilillä, koska minulla ei ole kyseiseen tiliin korttia. Päivittäistavaraostokset kun maksan toisen pankin kortilla, johon liittyy myös se paljon puhuttu visa, tai käteisellä. Tiesin kuitenkin myös sen, että ruokaa ei ole ostettu kovinkaan monen kymmenen euron edestä eli se ei voi olla tuota summaa nostava tekijä ainakaan yksinään.

Verkkopankki kyllä tarjoili samansuuntaista summaa, mutta kun siinä oli tosiaan mukana koko vastike ja tuo käyttörahasiirto eli ei sekään täsmännyt. Lopulta kävin menot läpi viikko kerrallaan ja huomasin sen typerän virheeni. Olin kirjannut samat menot maksetuiksi sekä viikolla 1 että 2 ja tästä syystä kirjanpito heitti sen 280€. Syvä helpotuksen huokaus, en ollutkaan kuluttanut ihan niin paljoa kuin kuvittelin. Pakko tunnustaa, että ajattelin jo tuskaisesti, että jos minimiin vedetyt perusmenot ovat tuon verran, niin rupeaa tekemään tiukkaa niinä kuukausina kun maksettaviksi erääntyvät esimerkiksi vakuutusmaksut. Pistän siis EDIT-tädin kyläilemään tuolla ensimmäisen viikon tekstissä, jotta kuun lopussa saan jotenkin todenmukaiset lukemat aikaiseksi.

Uusi sohva eli muutos dc-fixillä

Saimme kesällä ystäviltämme vanhan puusohvan, sellaisen jota olen jo pitkään haaveillut työhuoneeseen. Halusin sinne samantyylisen kuin vanhakin eli sellaisen jonka saa levitettyä kahden hengen vuoteeksi ja joka kuitenkin normioloissa toimii sohvana. Haaveissa tietenkin oli hiukan ryhdikkäämpi yksilö kuin nykyinen, mutta kuitenkin vanhaa hyvää laatua edustava. Lisäksi vuodevaatelaatikko oli ehdoton ominaisuus, jotta vierasvuoteen vuodevaatteet saisi sinne jemmaan.

Tämä lahjoitussohva oli peräisin miespuolisen ystävämme äidiltä, hän kun muutti uuteen asuntoon, jonne ei enää tuo sopinut. Meidän onnemme tällä kertaa, että olimme oikeaan aikaan liikkeellä.

Olen moneen kertaan naureskellut, että mikään ei huijaa niin kuin valokuva. Valokuvassa, jonka tästä sohvasta näin, se näytti koivunväriseltä. Ei ykkösvaihtoehtoni, mutta ajattelin selviäväni sen kanssa yhden talvikauden ja tuunaavani sen sitten. Kun sitten menimme hakemaan sohvaa, se olikin hiukan eri värinen. Johonkin toiseen kotiin tuo kirkkaankeltainen väri olisi sopinut sellaisenaan kuin nenä päähän, meille ei ehkä kuitenkaan.

 

Sohva oli kuitenkin niin uskomattoman hyvässä kunnossa ikäisekseen ja täytti kaikki muut haaveet olemalla yksinkertaisen selkeä ja reilulla vuodevaatelaatikolla varustettu. Lisäksi sohvan sai levitettyä kahden hengen vuoteeksi tarvittaessa. Osiin purkamisen mahdollisuudesta olisin vielä voinut antaa yhden plussan, se kun helpottaa siivoamista ja siirtelyä tarvttaessa.

Alkuperäinen ajatus oli maalata sohva valkoiseksi kesän aikana tai edes vuoden vaihteeseen mennessä, mutta projekti venyi ja paukkui. Mitä pidemmälle mentiin, sitä haluttomampi olin viettämään päiväkausia hiomassa, maalaamassa, hiomassa ja taas maalaamassa ennen kuin on valmista.

Jostain sitten sain ajatuksen dc-fixin käytöstä, ilmeisesti olin nähnyt riittävän monta sillä tuunattua projektia naamakirjassa. Myönnetään, että minulla on taipumusta yrittää hypätä liikkuvaan junaan tai aloittaa jostain muusta kuin alkeista, joten ehkä sohvan valitseminen lähes ensimmäiseksi dc-fix tuunauskohteeksi sopii tähän teemaan.

Niinpä minäkin sitten naamakirjan innoittamana tilasin omat fixit - ja kuten jo aikaisemmin sanoin, herra Kirjoitus valitsi värin, ei valkoista vaan pyökin. Dc fixiä tilasin kaksi 96x210cm rullaa Bauhausista, koska sen kehuttiin olevan paksumpaa ja parempaa kuin monien muiden tarjolla olevat vaihtoehdot. Postikuluineen nuo maksoivat n. 25€. Muutama pieni palanen jäi jäljelle, joten kaksi rullaa riitti juuri ja juuri, tosin pikkuisen temppuillen - parissa päälle näkymättömässä kohdassa kokosin pinnan palasista ja niissä saattaa puun syyt kulkea toisessa toiseen suuntaan ja toisessa toiseen.

Myönnetään, että muutaman asian tekisin toisin, jos nyt lähtisin tekemään. Ensimmäiseksi valitsisin tekotilaksi sellaisen, jossa on todella hyvät työvalot ja hyvä taso dc-fixin leikkaamiseen. Lisäksi ottaisin mukaan mittanauhan, sellaisen ompelussa käytettävän ja rullamitan. Kumpaakin olisi tarvittu, sillä suikaleiden leikkaaminen mittojen mukaan olisi huomattavasti helpompaa kuin sovittaminen rullasta käsin. Myös kulmien laittoa täytyisi vielä harjoitella, niihin en ihan kaikkiin ole tyytyväinen ja muutamaa jouduin paikkailemaan huomaamattomasti pienellä lisäpalasella.

Tällainen siitä sitten tuli. Aikaa meni kolmisen tuntia, josta osa siihen, että kannoimme vanhan sohvan pois, tuuletimme varavuodevaatteet ja kannoimme tämän ylös asuntoon alakerran askerteluhuoneesta. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten nopeasti valmista tuli ja miten eri näköiseltä tuo sohva nyt näyttää. Enkä myöskään usko, että tämä jää allekirjoittaneen viimeiseksi kontaktimuovi tuunaukseksi.

Tuohan näyttää siltä niin kuin olisi ollut siinä aina. Herra Kirjoituksen pettymykseksi luonnon valkoinen sohvapäälinen ei kadonnutkaan minnekään. Hän oli varmaan ajatellut, että nyt kun sohva on sen näköinen, että sitä kehtaa näyttää, niin myös patjat pääsevät päivänvaloon, mikä oli turha toivo. Lahjoitussohvassa oli vaaleankeltaiseen vivahtavat kirjavat patjanpääliset ja omassamme musta-ruskea-vihreä kirjavat, kummatkin sen värisiä, etteivät sovi meille näkyviin.

Pantahaaste viikko 3

Kolmannen pantaviikon saldoon ei voinut olla vaikuttamatta se, että vietimme viikonloppua maalla eli olin periaatteessa vapautettu pannan käytöstä, joten poimin joukosta kaksi sellaista, joita tuskin käyttäisin. Kuvassa vasemmalla oleva ruusukepanta ja jättimäinen ruusurusettipanta siirrettiin käytettyjen pinoon ilman ulkoilutusta.  Perjantaina oli töissä ja silloin  piti valita panta, joka sopi työvaatteisiin ja olisi suhteellisen neutraali, joten perusrusetilla mentiin. Kyseessä on siis tuo kuvassa oikealla oleva rusettipanta

Maanantaina siivosin suurimman osan päivää, mitä nyt illalla istuin kokouksessa, joten silloin tuli napattua ensimmäinen panta, mitä käteen sattui. Tällä kertaa se nyt sattui olemaan tuo vaaleanpunainen strassihelmipanta, joka on kuvassa oikealla (sen kirkkaanpunainen sisko oli käytössä viikolla kaksi).

Tiistaina siivosin koko päivän, joten nostin käytettyjen koppaan tuon kullanvärisen kaksinkertaisen punospannan. Keskiviikko oli työpäivä, joten siksi valitsin tuon siemenhelmistä punotun luonnonvalkoisen pannan (kyllä, minulla on myös samanlainen vaaleanpunainen). Kolmannen pantahaasteviikon loppumisen kunniaksi otin käyttöön musta-kultaisen siivenmallisen siemenhelmipannan

Käytettyjen pantojen laatikossa näkyy, että haaste on edennyt - käyttämättömien laatikossa ei edelleenkään ole havaittavissa muutosta.

Uunin ekopesu

Olenhan minä ennenkin käyttänyt tätä konstia esimerkiksi lieden levyjen puhdistamiseen, mutta tarvittiin vinkki naamakirjasta ennen kuin tajusin, että se sama toimisi myös uuninluukussa. Myönnetään, että uuninluukku on yksi huushollimme ongelmakohdista, koska se oli jo edellisen asukkaan jäljiltä kamalassa kunnossa, eikä lähtenyt puhtaaksi kaupan puhdistusaineilla, olen antanut sen olla. Se on siis ollut kamalassa kunnossa koko sen 10 vuotta, mitä tässä olemme asuneet. Nyt vähän ennen suursiivousta löysin naamakirjasta vinkin ja mallikuvat ja pakkohan sitä oli kokeilla ja todeta, että se tosiaan toimii.

Kuvissa uuninluukun vasen puoli puhdistettu ja oikea siinä kunnossa, missä se oli. Ja se puhdistusmateriaali oli niinkin arkinen kuin sokeripala. Meillä ei ollut kuin pikku-sirkkua, joten käytin sitä, mutta loogisesti, mitä isompi ja kovempi sokeripala sen parempi lopputulos. Sokeria on näet pakko ihan pikkuisen kosteuttaa, jotta se purisi likaan. Tuohon reiluun kolmannekseen uuninluukkua kului 10 minuuttia ja 4 sokeripalaa. Mielestäni ei mitenkään mahdoton aika, jos miettii, että siinä lähtivät sitten reilun vuosikymmenen liat.

Lisään siis kauppalistalle mahdollisimman isoja ja kovia sokeripaloja ja unohdan kaikki MrMusclet, CillitBangit ja muut myrkyt. Ja tiedän, mitä teen lopun iltaa.

Kukkia

Eilisen vanhemenispäivän johdosta herra Kirjoitus saapui kotiin kukkapuskan kera.

Ja rakas "kamarineitoni" Ievuskainen muisti "prinsessaa" aivan ihanalla kortilla. Turha kai sanoa, että tippa tuli linssiin molemmilla kerroilla...

Lisäksi herra Kirjoitus oli hankkinut minulle Kaloriinan kamaria painettuna versiona. Kyllä vain, hän oli pistänyt blogini ensimmäisen vuoden koviin kansiin ja tilannut siis minulle kirjan Kaloriinan kamari 2008, ensimmäinen vuosi, ihan siltä varalta, että nuo vanhemmat tekstit taikka mahdollisesti koko blogi joskus katoavat taivaan tuuliin.

Lomasuunnitelmia

Olen seuraavat pari viikkoa lomalla, joten viimeistään  nyt on hyvä aika miettiä, mitähän sitä lomalla tekisi. Ei, loma ei tosiaan ole oleilua varten... No kyllä tuohon aikaan mahtuu varmaan aivan hyvin laiskojakin hetkiä, vaikka tekisikin jonkinlaisen työlistauksen lomaa varten valmiiksi.

Neljä päivää menee töissä ja yksi lapsenvahtina ja kaksi maalla. Eli käytännössä toinen lomaviikko on sillä buukattu, vaikka työpäivien jälkeen jääkin mukavasti aikaa sitten kaikelle muulle.

Tarkoitukseni olisi aloittaa lomaviikko siivoamalla. Pidän sormet ja varpaat ristissä, jotta sääennuste tällä kertaa toteutuisi. Se kun lupaa maanantaille ja tiistaille rapiat kymmenen astetta pakkasta ja kirkasta, se nimittäin tarkoittaisi sitä, että matot lähtisivät lumipesulle asap. Siivoukseen olisi varattuna pari päivää ja siinä ajassa pitäisi ehtiä käydä koko huusholli läpi ainakin pintapuolisesti. Kun listalla ei ole ikkunanpesua, niin kuvittelisin selviäväni Herra Kirjoituksen avustamana siivousurakasta tuossa ajassa. Vaikka se tarkoittaakin sitten sitä, että aamusta aikaisin pitää aloittaa ja iltaan myöhään jatkaa.

Tässä kohtaa sitten unohdetaan, että allekirjoittaneen vanhenemispäivä on myös tänään. Sitä ei nyt ainakaan tänään juhlita. Loppuviikolla varmaan pääsen sitten keittelemään kahvejakin jossain vaiheessa.Vanhempani järjestivät melkoisen yllätyksen minulle viikonloppuna, he kun ilmoittivat, että eivät osta minulle mitään konkreettista syntympäivälahjaa, vaan maksavat autovanhukseni huollon minulle lahjaksi. Olin otettu, todellakin otettu, sillä mitään tavaraa en tarvitse ja sama summa rahana olisi todennäköisesti jäänyt pahanpäivän varaksi käyttämättä -sen sijaan tuota autohuoltoa todellakin tarvitsin ( pakoputki oli vaatimattomasti kokonaan poikki, kun luottokorjaajamme sitä lauantaina vilkaisi) ja lupaan jokaisella ajetulla kilometrillä lämpimällä kiitollisuudella muistaa vanhempiani ja miettiä heidän lahjaansa, kun auto ei enää pörise.

Keskiviikosta eteenpäin olen luvannut olla töissä ja lauantai huipentuu siihen koko päivän kestävään lapsenvahtikeikkaan. Turha kai sanoakaan, että jännittää jo nyt ja että sunnuntai menee varmaan lepäillessä tuon jälkeen. Sen verran rankkoja nuo ovat tottumattomalle nuo vahtivuorot, enkä silti jäisi pois.

Jotta pysyisin kuosissa eli tekisinkin jotain alituisen suunnittelemisen sijaan, laadin itselleni paperisen listan, johon kirjasin kasan tehtäviä töitä. Osassa aikataulutus on "tällä viikolla", osassa taas loman aikana eli kahden viikon sisään, mutta kaikki ne pitäisi saada tehtyä, jotta voisin hyvillä mielin palata töihin.  Joten lienee aika lähteä töihin koneella roikkumisen sijaan. Itsekuripäiväkirjasta sitten selviää, miten hyvin asiassani onnistuin.

Itsekuripäiväkirja viikko 3

Kolmas viikko alkoi tehokkaissa tunnelmissa. Sen sijaan, että olisin venynyt maanantai illan koneella ja surkutellut mennyttä viikonloppua, päädyimmekin vihdoin ja viimein siivoamaan autotallin sellaiseen kuntoon, että auton sai sinne. Toki auto sitten myös kaivettiin kinoksesta ja ajettiin sinne talliin.

Pitkän jahkailun jälkeen ja herra Kirjoituksen lopullisella päätöksellä tilasin kesästä asti roikkuneeseen sohvaprojektiin dc-fixit Bauhausista, toimituskuluineen n. 25€. Valkoisen sijaan kuitenkin pyökinväriset. Väri oli siis herra Kirjoituksen päätös, itse olisin varmaan hankkinut valkoisen.

Maanantaina tiskit jäivät tiskaamatta, mutta se ei paljon paina, kun tuo autotalliasia tuli hoidettua valmiiksi. Se on kuitenkin painanut minua pitkään. Roskat sentään kannettiin ulos ja myös kasa kaikenlaista muuta tavaraa, joista saimme vaihdossa ruokaa. Tilannetta juhlistettiin kupillisella kovaa teetä, voin lämpimästi suositella toffeen makuista keisarin morsianta tehostettuna hunajarommilla - ei tarvitse lisätä sen paremmin hunajaa kuin sokeriakaan - kuppien kilistelyyn oli sikälikin aihetta, että samalla tyhjeni se 9kk avattuna ollut hunajarommipullo.  Kaupassakin tuli maanantaina käytyä, samoin tiistaina, kaikkiaan 25€ tuli käytettyä heldelmiin, leipään, jogurttiin, kananmuniin, valmiiseen kalakeittoon, kanasuikaleisiin, makkaraan ja pariin eineslaatikkoon, joilla pärjätään hyvin ensi viikkoon ellei koko ensi viikon.

Maanantaina oli todella tiukka paikka yrittää ohittaa karkkihylly, sipsipussit ja tarjouksessa olleet minimutakakut. Kuitenkin onnistuin kiertämään nuo houkutukset ja jättämään herkut ostamatta. Tiistaina välttelin myös tarkotuksella noita osastoja ja selvisin edelleen puhtain paperein kaupasta.

Keskiviikkona ahkeroin kotitöissä ennen kuin menin yöksi töihin. Torstainen toinen yö nosti houkutukset sen verran korkealle, että Herra Kirjoitus lankesi yllytyksestäni tilaamaan pizzat ja vierailemaan kaupan karkkihyllyllä. Hävettää... yritän pysyä vahvempana ensi viikolla.

Viikonloppu menikin sitten maalla, mamman jääkaapilla, mikä varmisti sen, että ruokaa ei tosiaan tarvitse hakea kaupasta alkavalla viikolla maitoa lukuunottamatta. 

Viikon kulut siis n. 50€ eikä yhtään ostettua uutta tavaraa, kun noita joulukuun hankintoja ei lasketa. Muovipussien suhteen sattui yksi lankeemus, Herra Kirjoitus kävi kaupassa ja unohti kestokassinsa kotiin, tavaraa oli sen verran paljon, että hänen oli pakko ostaa muovikassi saadakseen ne kuljetettua. Kuitenkin melkoisen hyvin tähän mennessä - puoli kuuta elettynä ja vain yksi ostettu muovikassi.

Kudo, pura, kudo

Kun appiukko sai taas jouluksi tossut (tarpeeseen toki, hän käyttää niitä aktiivisesti ja edelliset olivat jo moneen kertaan parsitut), ilmaisi anoppikin toiveensa saada uudet tossut. Hänen edellisistä tossuistaan on aikaa todella paljon, mutta koska en ole nähnyt hänen pitävän niitä, en ole ajatellut, että hän tarvitsisi uusia. Virhe, hän oli pitänyt tossunsa loppuun, mutta ei ollut saanut suutaan auki, että tarvitsisi uudet.

Nyt hän vihdoin sitten sai sanottua, että hänkin kaipaisi uusia tossuja. Saatuani keskeneräiset sukat valmiiksi, päätin ryhtyä toimeen näiden tossujen suhteen. Koska minulla on voimassa se ostokielto, joka koskee myös lankoja, piti suorittaa kaivelua omissa laatikoissa. Valitsin tietysti yhdeksi langaksi nuo joululahjasukkien langat, mutta kolminkertaisena, toiseksi langaksi (tai siis neljänneksi, jos tarkkoja ollaan), nappasin lankalaatikostani punaisen sekoitelangan, joka saattoi olla tempoa tai kaikua - vajaa kerä ja vyöte hukassa. Jaoin langan kahteen kerään ja kudoin sen loppuun, tossut jäivät kesken, joten kaivoin varastoistani toisen samanvärisen kerän, matto- taikka moppilankaa. Kudottuani sitä reilut kymmenen kerrosta, tajusin, ettei homma voi jatkua näin, sillä tossut levisivät ihan mahdottomiksi. Joten ei kuin purkuun....

Purkaminen ei ollutkaan ihan pikkutyö, neljän langan erotteluineen, mutta tulipa tehtyä. Sitten uusi aloitus, ja tällä kertaa ensiksi alkuun punainen moppilanka ja kolme toffeenruskeaa lankaa, jolloin kantapäästä tuli tukevampi. Kun punainen moppilanka loppui, vaihdoin tilalle sen punaisen tempon/kaiun, mutta nyt näyttää pahasti siltä, että sekin loppuu kesken, joten pitänee kaivella lisää laatikoita, vaikka tuskin yhtä sopivaa punaista sävyä enää löytyy lisää. Tämä uusi versio kuitenkin muistuttaa enemmän tossua kuin tuo alkuperäinen.

Jospa vaikka ensi viikon aikana saisin nämä aikaiseksi - tai edes toisen. 

Kadonneet tavarat

Alan turhautua tähän kadonneiden tavaroiden tilanteeseen. Olen onnistunut hukaamaan kaksi itselleni todella tärkeää tavarasettiä.

Ensimmäiseksi katosivat parsinneulani, minulla oli niitä kaksi siis kaksi neulaa, joita säilytin yhteisessä tilkussa. Neulat olin saanut äidiltä ja ne olivat kulkeneet uskollisesti mukanani ainakin 15 vuotta, mutta nyt niitä ei löydy mistään. Olen kääntänyt koko huushollin ympäri ämpäri, kaivellut, penkonut, hakenut ja etsinyt - turhaan. En löydä niitä mistään. Turha sanoakaan, että olen pulassa, koska en voi parsia villasukkia tai päätellä lankoja, koska pienempien neulojen silmään eivät villalangat mahdu. Pahaa pelkään, että myöskään kaupoissa ei ole tarjolla uusia noiden tilalle.

Toinen kadonnut tavara ovat pesupussit, rintsikoiden pesuun käyttämäni muovitetut pussit ovat tallella, mutta ne muut pienemmät ja isommat pussit ovat jossain kateissa, enkä todellakaan tiedä missä. Niiden suhteen on toistettu samat toimet kuin noiden parsinneulojen ja yhtä turhaan. Myös pesupussit ovat ja pysyvät kateissa. En kerta kaikkiaan ymmärrä, minne olen voinut laittaa ne. Niitä oli sentään kuusi tai seitsemän ja jotenkin vaistomaisesti tiedän, että ne ovat kaikki samassa paikassa. En vain tiedä missä, miten ihmeessä ja minne ihmeeseen olen ne laittanut.

On äärimmäisen turhauttavaa joutua etsimään kotoaan jotain tavaraa. Minulla kun on sellainen mielikuva, että kodin tulisi olla paikka, jossa ei tarvitse miettiä tavaroiden sijaintia. Sen kun ojentaa kätensä ja kas, tavarat ovat siinä oikealla paikallaan, käden ulottuvilla. Olen tottunut siihen, että voin todellakin toimia kotonani noin, jokaisella tavaralla on oma paikkansa, johon se kuuluu. Mutta ilmeisesti kaikki tavarat eivät edelleenkään ole remontin jäljiltä oikeilla paikoillaan, koska osa ei ole siellä, missä niiden pitäisi. Vielä pahempa on se, ettei niitä löydy lainkaan, ei siis oikealta paikalta, eikä väärältä paikalta, ei miltään paikalta ja sekös turhauttaa.

Pitäisi siis varmaan ottaa seuraavan loman ja vapaapäivien tavoitteiksi laatikoiden ja kaappien läpikäyminen ja tutkailla tavaroita sen suhteen, ovatko ne oikeilla vai väärillä paikoilla. Ja ennen kaikkea etsiä sekä kadonneet pyykkipussit että parsinneulat.

Pantahaaste viikko 2

Pantalaatikkossa ei vielä pohja paista, itse asiassa minkäänlaista vajausta ei ole havaittavissa, vaikka haasteen toinen viikko on jo takana.

Tällä viikolla käytin seuraavat pannat.
8) tumman vihreä sileä satiinipanta
9) musta muovinen aaltokuvio strassipanta
10) union jack pupunkorva panta

 
11) petroolinvärinen solmu/rusettipanta
12) kolme riviä strasseja, lisää harakkakamaa siis
13) punainen helmi/punospanta

14) leveä mokkainen tähtiniittipanta

Näistä suurin osa oli näitä viime aikojen hankintoja, osan olen esitellyt jo aiemmin, osa on päätynyt suoraan postista käyttöön kuten esimerkiksi tuo mokkapanta, johon olen kovin ihastunut. Myönnetään, että hiukan harmittaa se, että hävisin huutokaupan samanlaisesta punaruskeasta...

Uusi ennätys

On meille aikaisemminkin tuotu paljon "turvelipaketteja" kerralla, mutta tämä taitaa olla aikamoinen ennätys. Pakettien lisäksi kasassa oli pari noutolappua niistä paketeista, jotka eivät mahtuneet laatikosta sisään. Kasassa oli kaikkiaan 20 pakettia eli ymmärrän kovin hyvin, miksi nopeutin postinjakajan kierrosta olemalla kotona. Iloinen postipoika vaan totesi tyytyväisenä, ettei onneksi tarvinnut ruveta yksitellen noita pudottelemaan luukusta sisään ja ojensi koko kasan kerralla minulle. En lohduttanut kertomalla, että vielä pari viikkoa tulee paketteja ja sitten rauhoittuu, eikä enää tarvi meidän ovikelloa soitella - ei hetkeen aikaan.

Tällainen kasa meille siis tuotiin tänään:

Sisältö oli mielenkiintoisen kirjava: hiuspantoja, strasseja, tarroja, kynsijuttuja, neuloja, pari rasiaa...

Tilasin joskus marraskuussa tyynyt ja pidikkeen liukuvärjättyjen kynsien tekemiseen, pussissa on 100 tyynyä ja leimasin. Taustalla on kahden kokoisia, halkaisija 4mm ja 3mm, tarroilla. Myös rullassa olevat vihreät timantit ovat tarroja. Lisäksi erilaisia liimattavia strasseja kertyi melkoinen kasa, kirkkaita, mustia, valkoisia, kultakehyksisiä, helmiäisen hohtoisia... Kynsitarrojakin on kokonainen pino, vaikka vanhojakin on vielä käyttämättä. Lisäksi pari tyhjää koteloa, strasseille tai muulle pikkutavaralle.

Hiuskoristeitakin kertyi taas pino, polkadotia isommilla ja pienemmillä palloilla. Pantoja rusetilla, kimalteella, helmillä ja päivänkakkaroilla.

Yritin paikata myös parsinneulavajettani ostamalla setin neuloja. No, olihan tuossa sentään yksi jonkinlainen parsinneulakin. Lisäksi ostin Hollannista hankitun laukun seuraksi kukanmalliset kenkäkoristeet, niillä saa mukavasti yhdistettyä laukun kenkiin.

Valitettavasti lehtipantani oli kokenut matkalla kovia ja muuttunut kolmilehtisestä yksilehtiseksi.
Metallin korjaaminen on liki mahdotonta eli pitänee irrottaa loputkin lehdet ja päällystää panta jotenkin.