Sytykeruusut

Useamman vuoden ajan olen jo suunnitellut tekeväni sytykeruusuja lahjaksi sellaisille sukulaisille, ystäville ja kavereille, joilla on joku tulisija, jossa niitä käyttää. Tähän asti asia on jäänyt suunnittelun asteelle, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja edes kokeilla, miten homma toimisi.

Ensimmäiseksi kokeilin sitä, miten kauan yhden ruusun tekemiseen menee ja miten monta niitä yhdestä kymmenen munan kennosta saa aikaan. Kellotus osoitti, ettei tuota yhtä ruusua mitenkään kovin kauaa väännä, riippuu vähän tekniikasta, sillä ruusuja voi koota monella tavalla. Minä tein vain pienen sydämen kieputtamalla ja lisäilin sitten irtolehtiä sen ympärille, Herra Kirjoitus puolestaan repi pari pitkän pitkää suikaletta ja kieputti niistä kokonaisen ruusun. Olisiko yhteen ruusuun mennyt pari minuuttia silloin kun laskee mukaan kennon repimiseen ja pehmittämiseen menneen ajan.

Yllättävän paljon materiaalia nuo veivät, sillä kolmesta kennosta sai aikaan 15 ruusua siis viisi per kenno. Vastaavasti isommasta kennosta ei saa suhteessa enempää ruusuja, koska niissä ei ole paljon enempää reunaa kuin noissa pienemmissä ja se reuna on kuitenkin paras materiaali noihin ruusuihin.

Laskeskelin, että jos vain ehdin, yritän tehdä noita ruusuja kaikkiaan noin 100 kappaletta. Tämä on siis se minimi, jota lahjoiksi tarvitsen. Enemmänkin varmaan pitäisi, sillä muistan luvanneeni noita jossain vaiheessa arpavoitoiksi erääseen tapahtumaan, siitäkin on jo useampi vuosi, joten olisi ehkä syytä lunastaa sekin lupaus vihdoin ja viimein. Onneksi tuo tapahtuma on jokavuotinen eli olen vain vähän pidemmällä toimitusajalla liikkeellä.

Osan ruusuista voin toki korvata noilla sytykesipseillä, sillä samaa asiaahan ne ajavat.

Unohdin ottaa kuvat, mutta lisään ne tähän myöhemmin.