Selviämisminimi

Useamman päivän ajan olen jo yllättänyt itseni pohtimasta sellaista asiaa kuin selviämisminimi. Suomeksi sama asia voidaan sanoa näin: mikä olisi pienin mahdollinen kuukausittainen rahasumma, jolla tulisin toimeen tai selviäisin hengissä eli perusmenoista.

Ennen varsinaiseen summaan pääsemistä, olisi tietenkin syytä määrittää se, mitä lasketaan perusmenoiksi. Ruoka, katto pään päälle, vaatteet, lääkkeet, sähkö, puhelin ja vakuutukset lienevät se ehdoton minimi mitä tarvitaan. Minun tapauksessani kuitenkin pitäisi periaatteessa laskea pois vaatteet, koska uusiin vaatteisiin ei ole tarvetta. Olen myös onnekseni sellaisessa asemassa, että lääkkeitä en juuri joudu käyttämään, toistaiseksi tuolle rintamalle tulleet kulut ovat yleensä muutaman kuukauden välein maksettavaksi tuleva hammaslääkärilasku. Nuo hammaslääkärit ja vakuutukset olisivat sitten varmaan ne ensimmäiset, joista karsisin, jos jostain pitäisi karsia. Oman ongelmansa laskemiseen tuo toki sekin, että tavanomaisesti olen maksanut vakuutusmaksut kerta rysäyksellä, kun uuden mallin mukaan ne pitäisi jakaa kuukausittaisiksi menoeriksi.

Nettiä en ensimmäisissä välttämättömyyksissäni ottanut lainkaan huomioon, mutta kaipa sekin totuudessa pysymisen vuoksi pitäisi huomioida, sillä en taitaisi osata tulla toimeen ilman. Häpeäkseni joudun tunnustamaan, ettei minulla ole mitään hajua tämän hetkisten nettiliittymien hinnoista, mutta pikainen netin selailu osoitti, että kympillä kuussa pitäisi saada jo kohtuullisen yhteyden ja kun jaksaa kilpailuttaa, niin todennäököisesti hintakin pysyy kurissa. Puhelimenkäyttöön varaisin ehkä 5€ kuussa, koska niin moni asia hoituisi netin kautta.

Entäs ne muut kulut sitten, nykyisen asuntomme yhtiövastike jaettuna kahdelle ja korotettuna tietyillä indeksi- ja remonttikokotuksilla nousee varmaankin liki 300€:on kuussa. Sen verran on siis syytä laskea asumiseen. Sähköön menee n. 40€, ja koska siirron osuus on vähintäänkin sama kuin sähkönmyynnin, en usko saavani kovin paljon etua kilpailutuksesta.

Ruokaan ja välttämättömiin pesuaineisiin ja hygieniatarvikkeisiin pitäisi varmaan varata se n. 200€ kuussa. Alkuun tietenkin pääsisi sillä, että käyttäisi loppuun sen, mitä nyt on varastoissa, mutta jossain vaiheessa pitäisi kuitenkin ostaa pesupulveria tai saippuaa, ja ehkä sitä joskus haluaisi syödä muutakin kuin porkkainoita, puuroa ja perunaa.

asuminen+ sähkö           340€
ruoka+ puhtaus              200€
vaatteet ja kengät              0€
lääkkeet, terveydenhoito 15€
puhelin ja netti                15€
vakuutukset                     50€ (paljon vähemmän, jos luopuisin autosta ja matkavakuutuksesta)
bensat ja liikkuminen      30€
                                    ========
yhteensä                        650€

Jos tuon summan alle pitäisi päästä, tarkoittaisi se ensisijaisesti autosta luopumista, jolloin se toisi säästöä sekä vähentyvien vakuutusmaksujen että polttoainekulujen muodossa. Ruoastakin voisi oikein tiukan paikan tullen nipistää vielä pari kymppiä tai ehkä viisi, mutta sitten elämä olisi suunnilleen kaurapuuroa ja marjoja tai marjoja ja kaurapuuroa. Tuo 650€ on summa, joka on tiukka, mutta jossa on vielä kuitenkin aavistus pelivaraa. Jos laskelma vedetään äärimmilleen, niin se kuukausittainen minimi olisi 550€, mikä tarkoittaisi käytännössä korttitaloa, joka ei kestäisi oikeastaan yhtään kolausta eli ylimääräistä menoerää. 

Tuo 550€ laskennallinen "superminimi" kuitenkin tarkoittaisi sitä, että yhtään uutta vaatekappaletta, kenkäparia, huulipunaa tai mitään muutakaan ei ostettaisi realisoimatta jotain nykyistä vastaavasti pois. Siis uuden "ylimääräisen" hankkimiseen pitäisi hankkia rahat myymällä jotain entistä pois. Tuo voisi olla toimiva ratkaisu ainakin tiettyyn pisteeseen asti, mutta jossain kohtaa se realisoitava omaisuus kuitenkin loppuu tai tulee tilanne, että viimeinenkin sukkapari on kulutettu niin loppuun, että pitäisi saada uusi.

Ei, en edes kuvittele selviäväni kuukautta tuolla rahalla, jos ei olisi aivan välttämätön todellinen pakko. En siis pysty haastamaan itseäni kokeilemaan tuota, koska tunnen itseni. Kaikki maailman tarpeet ja parhaat tarjoukset tulisivat vastaan juuri tuon kyseisen minimikuukauden aikana ja jos ei muuta, niin pesukone vähintäänkin hajoaisi.

Ehkä tämä laskelma kuitenkin on ensimmäinen askel mietitiessäni sitä, mikä on välttämätöntä ja mitä tulee hankittua vain halusta ja millä sitä tosiaan pärjäisi, jos olisi pakko.