Jälleen se aika vuodesta ja joulukuun nuukailuvinkki

On jälleen kerran se aika vuodesta, jolloin pitäisi olla upeimmillaan, kiiltää ja kimaltaa ja näyttää hyvältä eli pikkujoulusesonki tietenkin. Koin jonkinasteisen pukeutumiskriisin tänään, aikaa pikkujoulujen alkuun oli kaksi tuntia ja naama maaliton, hiukset kieltäytyivät asettumasta mihinkään suuntaan eikä minulla ollut harmainta haisuakaan, mitä laittaisin päälleni kyseisiin bileisiin. Kerrassaan ihana olotila! Melkein jo päästin suustani sen ikinaisellisen "minulla ei ole mitään päälle pantavaa"- lausanhduksen, jota olen luvannut olla käyttämättä.

Oman vaatekaapin  kaivelu kuitenkin pelasti taas tilanteen ja nosti päivänvaloon pari sellaistakin vaatekappaletta, joiden olemassa olosta minulla ei ollut enää mitään hajua. Se haju on varmaan silloin ollut, kun vaatteet ovat kaappiin muuttaneet, mutta olen ne jotenkin onnistunut unohtamaan. Kumpikaan näistä "ylläreistä" ei kuitenkaan varsinaisesti auttanut illan pukeutumisongelmaan, mutta toimivat toivottavasti ratkaisuna tulevaisuudessa vastaavien ongelmien ilmentyessä.

Tämän vuotinen ratkaisu oli itse asiassa lähes täydellinen toisinto parin vuoden takaisesta. Olisi ehkä kannattanut vilkaista blogia ennen kriiseilyä. Housut korvasin toisilla, hiukan kapeampilahkeisilla ja kengätkin olivat tällä kertaa mustat, yläosana kuitenkin tuo moneen kertaan juhlinut toppi ja puna-mustakameleonttijakku. Montakohan kertaa kehtaan vielä pukeutua noihin ennen kuin työkaverit alkavat vinkkailla, että taasko nuo samat vaatteet. Tosin väittäisin kyllä, että tuskin sitä kukaan muistaa, kun en itsekään muistanut, mitä minulla pari vuotta sitten oli pikkujouluissa oli päälläni.

Joulukuun nuukailuvinkki liittyy siihen, että meidän piti vielä kyseisiin juhliin myös paketti. Minulla oli sen verran kiirettä, etten mitenkään ehtinyt kaupunkiin hakemaan mitään lahjaa, vaikka olinkin valmiiksi miettinyt, mitä ostaisin. Onnekseni satuin lukeaan Jennin arkijärkeä ja kuuntelemaan työkavereitani ja tulinkin siihen tulokseen, etten edes yritä hankkia mitään uutta. Jenni kun neuvoo antamaan lahjaksi tavaroita, jotka katoavat tyhjiin. Olin niin paljon tylsä, että pistin kiertoon "uutta" tavaraa eli laadukasta suklaata, jonka sain vain muutama päivä aikaisemmin, mutta josta en erityisemmin pidä ja kynttilän, jonka sain viime jouluna. En juuri koskaan polta kynttilöitä, joten tämä hienon liikkeen isohko kynttilä päätyi toivottavasti kotiin, jossa sitä arvostetaan ja käytetään. En mitenkään suostu uskomaan, että kynttilä vanhenisi vuodessa käyttökelvottomaksi,varsinkin, kun se on ollut kaapissa piilossa sekä auringolta että kaikelta muulta vahingoittavalta. Kuulin ainakin yhden työkaverini syyllistyneen samaan eli kierrättäneen saamansa arpavoiton eteenpäin, koska hänellä ei ollut sille käyttöä. Niin se nuukailuvinkki; tällaisissa tilanteissa kannattaa katsoa omat nurkat ennen kuin ryntää kauppaan ostamaan uutta. Useimmilta löytyy joku tällaiseen tarkoitukseen sopiva itselle ylimääräinen juttu. Enkä siis kehota pistämään lahjapakettiin mitään roskiskamaa, vaan uutta tai uudenveroista ja aiheeseen sopivaa kuten vaikka joku nätti tuikkukuppi kynttilöineen, servettipakkaus, teepaketti tai suklaata (näissä tietenkin edellytyksenä se, että käyttöaikaa pitää olla jäljellä).

Kriiseilystä huolimatta ilta oli mukava, seura oli loistavaa, ruoka mitä mainiointa ja ohjelma onnistunutta. Omassa paketissani kannoin kotiin suklaata, joka tuli sitten samantien tuhottua pois.